Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Cheekin veljeä ahdistellut nainen sai syytteen vainoamisesta – äänekkääseen käytökseen jouduttiin puuttumaan oikeussalissa https://www.is.fi/viihde/art-2000005968616.html
Kuinkahan moni teistäkin sortuu tähän? Miksi ymmärretä sanaa "ei"..... Sitten vaan jatketaan omaa mielikuvaa päässä ja ahdistellaan lisää..
Heei mut eihän sellassia kuin stalkkeri ole olemassakaan, ainakin mitä tässäkin ketjussa eräänkin mielestä se joka puhuu stalkkerista on hullu, ja kuvittelee itselleen stalkkerin. Se kun on joku urbaani legenda vain, josta itserakkaat ihmiset puhuu, vaikka totuus on ettei kukaan ketään stalkkaa eikä vainoa.
Miks kaikkeen täällä vastataan hyökkäyksellä? Siis ihan järkyttäviä vastauksia asiallisiin ja kivoihinkin viesteihin.
Puhu vaan itsellesi. Oikeassa elämässä voi olla stalkkereita, jopa väkivaltaisia. Heitä varten on lähestymiskielto.
Nettimaailmassa on oikeasti jopa nettikiusaajia. Heitä vastaan ihminen on aika voimaton, toivottavasti tiedustelulaki parantaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaan itsellesi. Oikeassa elämässä voi olla stalkkereita, jopa väkivaltaisia. Heitä varten on lähestymiskielto.
Nettimaailmassa on oikeasti jopa nettikiusaajia. Heitä vastaan ihminen on aika voimaton, toivottavasti tiedustelulaki parantaa tilannetta.
Tämä oli sitä edelliseen viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me sitten koskaan nähdä, kun kumpikaan ei halua laittaa sitä ensimmäistä viestiä? :( mitähän järkeä tässä sitten enää on?
Ystävän neuvo, laita sinä se ensimmäinen viesti. Jos täälläkin häntä mietit, hän merkitsee sinulle jotain saavuttamisen arvoista. Saisit ainakin selvyyden tunteillesi, ei tarvitse ikuisesti häntä muistella ja haaveilla millaisen elämän olisit hänen kanssaan saanut. Minä olen siihen sortunut ja nyt on sydämessä vain surua. Yksin jäin.
Paljon voimia sinne suuntaan, aina kannattaa yrittää ja tavoitella unelmia! Aina on toivoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä että sulla on kyllä varmaan raskas elämä. Haluaisin kirjoittaa vaikka mitä mutta tuntuu että en osaa muotoilla sitä oikein. Joten sanon vaan tän: En oo vihainen, en katkera, en surullinen. Toivottavasti jossain vaiheessa sulla helpottaa niin, että pääset siitä kuplasta pois vaikka sä et varmaan vieläkään oo huomannut sellaista olevan olemassakaan. Haluan toivottaa sulle silmiä avaavaa jatkoa ja jaksamista niihin haasteisiin mitä sun elämässä on. Silti toivon, että ei enää tavata eikä edes törmätä, hyvää yötä ja näkemiin.
Se on niin ylevää olla tietävinään toisen elämästä. Tietosi perustunee siihen, mitä näet kun autolla ohi ajat, ja puskista stalkkaamalla saat selville. Mitään en ole sellaista sulle itse kertonut, jolla voisit minua ja läheisiäni täällä tai missään mätkiä. Aavistin jos silloin että olet läpimätä ja epäluotettava vaikka muuta koetit kaikin pinnistyksin esittää.
Elän onnellisena tässä kuplassani johon kuuluu rakkaimpani ja kaikki ne asiat jotka tällä hetkellä ovat tärkeitä. Sinä onnekseni et pääsyt kuplaani, etkä tule pääsemään. Jatka katkeraa elämääsi ja sössötyksiäsi, nauran vai sulle.
Hmm alkuperäinen viesti on näköjään kolahtanut moneen alapeukuista päätellen. Kirjoitin sen sellaiselle ihmiselle jolla tiedän olevan ongelmia, ja hän yritti vetää mut niihin mukaan. Välillä pitää suojella itseään vaikka toisesta välittääkin. Kuplalla en tarkoittanut kenenkään perhe-elämää, tämä kupla ei liity mitenkään sosiaalisiin suhteisiin vaan muutoin elämäntapaan. En tajua mistä näitä stalkkausheittoja koko ajan tulee, mulla ei ole mitään tarvetta puskissa stalkata ketään ja autollakaan en ajele koska ei ole tarvetta, eli ei ollut sulle. Tämä ihminen ei täällä käy. Ja sinä vastaaja vaikutat niin vihaiselta ja katkeralta tuossa vastauksessasi että kannattaa ehkä jutella jollekin.
En ole vihainen, turhautunut vain että tuo tyyppi josta viestissäni kerroin on niin vatipää. Sinulle sen verran vielä Että ei kannata ottaa psykologin asemaa vain siksi, että vastaus ei miellytä, tai koet sen muuten kiusalliseksi. Minulla on elämässäni kaikki hyvin tuosta vatipää ihmisestä huolimatta. Hän ei pääse pääni sisään eikä elämääni enää.
Narsisti peilaa itselleen kehoitetun takaisin, aina ja varmasti. Lääkkeetkään ei auta, pää sairas.
Ei stalkkerit ja vainoajat missään tällasessa ketjussa ole, ne toimii irl.
Pakkomielle täällä on varmasti useammalla (mukaanlukien minä itse), mutta ei se tee kenestäkään stalkkeria saati vainoajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cheekin veljeä ahdistellut nainen sai syytteen vainoamisesta – äänekkääseen käytökseen jouduttiin puuttumaan oikeussalissa https://www.is.fi/viihde/art-2000005968616.html
Kuinkahan moni teistäkin sortuu tähän? Miksi ymmärretä sanaa "ei"..... Sitten vaan jatketaan omaa mielikuvaa päässä ja ahdistellaan lisää..
Siksi me olemme tässä ketjussa, ettei meistä tulisi tuollaisia kuin tuo kyseinen nainen. Jos hänkin olisi täällä purkanut tunteitaan, hän olisi välttynyt syytteiltä.
Niin että saadaan lisävauhtia omille ajatuksille? Sitten vähän kuvitellaan sitä ja tätä ja tota. Ja pam! Lopputulos : ihastus ei ole kiinnostunut sinusta, vaan helvetin ahdistunut kirjoituksistasi ja seuraavaksi saat syytteen ahdistelusta ja vaikka mistä muusta.
Kuka muka voi ahdistua anonyymin palstan kirjoituksista?! Kuvitella että joku tietty ihminen kirjoittaa tässä juuri minulle ja tarkoittaa juuri minua??! Hei haloo!!!
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaan itsellesi. Oikeassa elämässä voi olla stalkkereita, jopa väkivaltaisia. Heitä varten on lähestymiskielto.
Nettimaailmassa on oikeasti jopa nettikiusaajia. Heitä vastaan ihminen on aika voimaton, toivottavasti tiedustelulaki parantaa tilannetta.
Nettikiusaamisen voi jättää aikuisena omaan arvoonsa. Miksi lukea joltain häiriintyneeltä oksennettua paskaa. Itse menisin oven taakse selvittämäön asiat. On pokkaa!
Saa sitä olla ihanteellinen maailmankatsomus jos ei ole tarpeeksi pahuutta ja kokemusta siitä. Toivottavasti ei kenellekään mitään pahaa tapahdukaan. Järkeään kannattaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaan itsellesi. Oikeassa elämässä voi olla stalkkereita, jopa väkivaltaisia. Heitä varten on lähestymiskielto.
Nettimaailmassa on oikeasti jopa nettikiusaajia. Heitä vastaan ihminen on aika voimaton, toivottavasti tiedustelulaki parantaa tilannetta.
Nettikiusaamisen voi jättää aikuisena omaan arvoonsa. Miksi lukea joltain häiriintyneeltä oksennettua paskaa. Itse menisin oven taakse selvittämäön asiat. On pokkaa!
Älä naurata. Nettikiusaajan oven taakse selvittämään?
Ihan parempi että luovuttaa asian poliisille selvitettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erossa oleminen vähentää keskinkertaista rakkautta ja lisää suurta, niin kuin tuuli sammuttaa kynttilän, mutta puhaltaa nuotion loimuamaan."
Tällainen ajatus nousi tähän päivään. Ihmeellistä, miten vahvasti jäit sydämeeni elämään! Nytkin kiireisen päivän keskellä olet mielessäni. Jopa normaalia enemmän, kun pelkään ettei sulla ole kaikki hyvin. Nilkkaa juimii ikävästi ja siitä huono aavistus... :( Toivottavasti ylitulkitsen asioita ja sulla on kaikki hyvin! <3 voimia päivääsi, olet tärkeä!
Sinä olet ehkä tämän palstan tylsin trolli. Aina jankkaamassa tuota samaa, "onko kaikki hyvin" läppää. Sulle pitäisi sanoa, että LÄÄKKEET!!!
Ei hyvä tavaton. Olet varmaan se, joka tästä samasta asiasta olet rähjännyt myöskin minulle, ja olen eri hlö kuin ap. Minusta on ihan normaalia pohtia ihmisestä (ja toivotella ihmiselle), josta ei ole kuullut vähään aikaan, että toivottavasti kaikki on hyvin. Mikä siinä niin kovasti häiritsee sinua? Vai oletko sinä lääkkeet-trolli ja huutelet vaan kiusataksesi ihmisiä? Häiritseekö tämmöinen muita noin niinkuin yleisesti?
Vierailija kirjoitti:
Oon kuin talvi
Kylmä ja kalpea
Oon kuin talvi
Kaunis ja vaalea
Vesta on hyvä lauluntekijä.
Osaa hyvin kirjoittaa kaipauksesta ja siitä kuinka elämä on kipeetä.
Ärsyttää, että en osaa kirjoittaa mitään niin hienoa.
Ärsyttää, että täällä on liikaa trolleja ja pahantahtoisia ihmisiä. Minä ainakin haluun uskoa, että rakkaus voittaa kaikki esteet. Ja sitten oli se rakkaus tai sen kohde kuka vaan, niin kaikki menee ajallaan just niin kuin pitääkin. Luulen, että en enää kaipaa niin paljoa, vaikka se riippuu päivästä. Oikeestaan vihaan kaikkia miehiä ja sit silti toivon , että olisi joku mies jota en vihaisi niin paljoa. Hetken aikaa en vihannut niin paljoa, mutta sitten se taas alko. Kaikki miehet, mitä tiedän on jotenkin niin vaillinaisia, väkivaltaisia,rakkaudettomia, empatiakyvyttömiä, kiusaajia (niin kuin tällä palstallakin suurin osa), ällöttäviä, alkoholisteja, keskenkasvuisia ja listaa vois varmaan jatkaa loputtomasti. Luulen, että ei kukaan mies saa enää mun ajatuksia tästä näkökulmasta korjattua. Olen vaan niin pettynyt. Harmi, että naiset ei kiinnosta siinä mielessä, olisi elämä paljon helpompaa. Luulen, että kun on liian vaikeeta ollut liian kauan, niin sitten sitä ei vaan enää osaa nähdä kenessäkään hyvää tai sitten sitä aina rupeaa etsimään ulospääsyä jonkun toisen ihmisen kautta. Ihmiset liikaa jää kiinni siihen mökötykseen ja siihen omaan pahaanoloon ja ei enää osata rakastaa. Sen huomaa ihan tälläkin sivustolla. Varmaan minäkin olen jo ihan samanlainen.
”Luulen, että kun on liian vaikeeta ollut liian kauan, niin sitten sitä ei vaan enää osaa nähdä kenessäkään hyvää tai sitten sitä aina rupeaa etsimään ulospääsyä jonkun toisen ihmisen kautta.”
Toi jälkimmäinen voi hemmetti.
En tiedä olenko etsinyt ulospääsyä vain, rakastuin potentiaaliin en mihinkään todelliseen?
Olenko aina etsinyt ulospääsyä?
Koska en olisi halunnut syntyäkään ja sitä mieltä olen ollut aina, huolimatta siitä onko ollut aktiivista halua kuolla vai ei.
Niin etsinkö jotain tarkoitusta ja ulospääsyä sitten roikkumalla itsetuhoisena jossain yksipuolisessa rakkaudessa?
Miehistä mulla ei ole kyllä noin synkeä kuva. Toki osasta, mutta mulla monesti säälittää miehet ja ihmiset ylipäätään.
Säälittää meidän kaikkien puolesta, kun ollaan synnytty enkä kestä kulkea tuolla ja nähdä yksinäisyyttä, köyhyyttä tai mitään.
Jollakin vähän surullisempi katse ja kuvittelen heti sille jonkun traagisen menneisyyden jossa äiti ja isä ei välittäny eikä kavereitakaan ollut, sitten en kestä ja juoksen kotiin itkemään enkä halua lähteä täältä koskaan.
Sekin vielä, kuinka raskas taakka olisin enkä jaksaisi myöskään kantaa toista koska väsyttää liikaa.
Niin suurta tyhmyyttä miettiä edes mitään romanttisia juttuja. Seksuaalisuudenkin voisin t appaa, on vain riesa.
Vierailija kirjoitti:
Saa sitä olla ihanteellinen maailmankatsomus jos ei ole tarpeeksi pahuutta ja kokemusta siitä. Toivottavasti ei kenellekään mitään pahaa tapahdukaan. Järkeään kannattaa käyttää.
Saa ollakin. Ja mitä kukaan voi tietää kenenkään kokemasta pahuudesta. Ei se näy päällepäin. Ihminen vaan pystyy kestämään aika tosi paljon. Kun eipä sitä kysytä että kestätkö. Se on vaan kestettävä. Ja joskus asioihin on ehkä tarpeeksi etäisyyttä ja on oikeasti vahvempi ja jaksaa katsoa eteenpäin kuin uudestisyntyneenä. Se on lahja. Ja vaikka toiset näkisi että toi vaan elää tuollaista valheellista unelmahöttöä vaaleanpunaiset lasit silmillä niin mitä väliä. Sinä itse tiedät. Se riittää. Jokainen on omassa vaiheessa polkuaan/tietään. Mustimmalla hetkellä voi olla helvettiä ja ehkä silloin näkee että kaikki muut vaan porskuttaa... mutta mitä mä näitä täällä selitän. Ei jaksa. Mitä väliä. Säästäisin kyllä kaikki kaikelta pahuudelta jos voisin. En tietenkään voi. Sitä toivon silti. Ja voimia ja tukea rinnalle kun/jos niin ei ole. ♥️
Mistä asioista mies tykkäät minussa?
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Hyvää yötä..
Hetkinen, eihän me olla vielä edes illan puolella. Mitä ihmettä saat minussa aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa sitä olla ihanteellinen maailmankatsomus jos ei ole tarpeeksi pahuutta ja kokemusta siitä. Toivottavasti ei kenellekään mitään pahaa tapahdukaan. Järkeään kannattaa käyttää.
Saa ollakin. Ja mitä kukaan voi tietää kenenkään kokemasta pahuudesta. Ei se näy päällepäin. Ihminen vaan pystyy kestämään aika tosi paljon. Kun eipä sitä kysytä että kestätkö. Se on vaan kestettävä. Ja joskus asioihin on ehkä tarpeeksi etäisyyttä ja on oikeasti vahvempi ja jaksaa katsoa eteenpäin kuin uudestisyntyneenä. Se on lahja. Ja vaikka toiset näkisi että toi vaan elää tuollaista valheellista unelmahöttöä vaaleanpunaiset lasit silmillä niin mitä väliä. Sinä itse tiedät. Se riittää. Jokainen on omassa vaiheessa polkuaan/tietään. Mustimmalla hetkellä voi olla helvettiä ja ehkä silloin näkee että kaikki muut vaan porskuttaa... mutta mitä mä näitä täällä selitän. Ei jaksa. Mitä väliä. Säästäisin kyllä kaikki kaikelta pahuudelta jos voisin. En tietenkään voi. Sitä toivon silti. Ja voimia ja tukea rinnalle kun/jos niin ei ole. ♥️
Selvisin kaikesta pahasta ja onneksi on rakkaita ihmisiä nyt.
Kiitos tsempistä! ❤️👍
Äläpä vähättele omia toimiasi siinä!