Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

J, olet ihanin ❤

Tapasimme ensi kerran 511 päivää sitten. Kaipaan sinua edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan tietää että tämä on trollia koko ketju ja palsta.. ja jotkut ihan vakavissaan kertovat muka itseään tyhmemmille miten ei kannata tehdä sitä ja tätä tai uskoa tätä ja tuota. Apua!! Täällä leikitään. Eiköhän jokainen ymmärrä juonen.😅

Trolli olettaa muidenkin trollaavan. Kuten myymälävaras uskottelee itselleen muidenkin varastavan. On yleinen sääntö, että vilpillinen ihminen aidosti uskoo tai ainakin itselleen sepittää kaikkien muidenkin olevan samalla lailla vilpillisiä, mikä jotenkin muka oikeuttaa vilpin hänellekin. Tosiasiassa suurin osa ihmisistä on aina enemmän tai vähemmän vilpittömiä. Pahimpia trollaajia netissä ovat tutkitusti psykopaatit ja luonnehäiriöiset, jotka saavat kiusanteosta jotain perverssiä, sadistista nautintoa. Että siltä pohjalta eteenpäin näissä mietteissä.

Hyvää yötä. Rakastan sinua. En tiedä kaipaatko minua, mutta minä kaipaan sinua. Suudelma sinulle, rakas.

Hyvää yötä. Nuku hyvin.

Joillekin on trollia koko elämä, viihteellisenä leikkinä ihmissuhteet.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et vastannut siihen että ollaanko me oltu yhteydessä mitenkään sen jälkeen kun tiemme erosivat.

Ollaan. Soitit mulle ja laitoit viestejä jostain oudosta numerosta, johon ei sitten saanut enään yhteyttä. Mäkin oon kirjotellu sulle.

Ok. No ei ollut sulle sitten. En ole soittanut enkä viestitellyt kun ei ole numeroa. On muitakin kanavia nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain positiivista. On tullut taisteltua näiden tunteiden kanssa monta vuotta. On parempi, että en näe, niin toivon mukaan lopulta unohtuu. Testaan kuitenkin itseäni välillä "stalkkaamalla" hänen fb-sivua. Äsken kokeilin taas ja nyt ilahduttavasti tunteet tulivat pintaan jo laimeampina. Vapauttavaa huomata, että tuo kuvissa oleva ihminen ei näytäkään niin erikoiselta ja tärkeimmältä ihmiseltä maan päällä. Vielä, kun ottaa huomioon elämäntilanteena ym. siihen vaikuttavat asiat, niin alkaa loputkin suomut kai pikkuhiljaa tipuua silmiltä. Kauan sitä kestikin ja ylipääseminen on ollut raskasta. Asiaan kyllä vaikutti sekin, että kohtaamisen välttäminen oli välissä hyvin vaikeaa. Onkohan kyseessä ollut limerenssi tai se, että omassa elämässä ei kaikki ole ollut kohdallaan? Ei ole vieläkään, mutta ehkä tämän asian voin vihdoin jättää taakseni. Täytyy vain pitää huolta, että en ole missään tekemisissä edes välillisesti tuon ihmisen kanssa. Pitää myös muistaa, että kauempaa katsottuna on selvää, että tuo ihminen ei kyllä minuun enää ajatustakaan uhraa. Voin kai vihdoin ajatella, että pitäkööt tunkkinsa. Itselleni kirjoitan.

Ei väliä, mutta ihmettelen tuota alapeukutusta. Itselleni vain kirjoitin.

"The loneliest people are the kindest, the saddest people smile the brightest, and the most damaged people are the wisest. All because they don't wish to see others suffer like they do"

Kiitos tuosta "mietelauseesta". Se sopii ihan täysin omaan elämääni. Itsellä aina se ajatus, että en haluaisi muiden koskaan kokevan asioita mitä itse olen joutunut kokemaan.Haluan mieluummin olla se joka nostaa muita pystyyn, kun itse on aikoinaan jäänyt ihan ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tehnyt ja teen elämässäni asioita, joiden takia mua pidetään rohkeana. En pelkää mitään enkä ketään. Mutta kun olen nainen sun kanssa kahdestaan, mä jäädyn täysin. En tajua miksi. Joskus aikojen alussa ei ollut niin.

Minä pelkään kaikkea. Kestäsitkö sen?

Paljon kestän. Mutta tässä on nyt niin paljon ympäripyöreää, koska tuo "kaikki" on niin laaja käsite, että en pysty vastaamaan kysymykseesi jos en tiedä edes vähän tarkemmin. Mutta varmaan esititkin kysymyksen itsellesi. Siitä se lähtee. Itselle ne oikeat kysymykset on esitettävä.

Ai, päätit sitten tulla sivusta vastailemaan mun avaukseen? Aika rohkeaa...

Tuttu ilmiö itsellekin. Auttaisiko altistaminen vai onkohan tuo merkki siitä, että pitäisi suosiolla hakeutua sellaiseen seuraan, jossa pysyy toimintakykyisenä. (sivusta)

Jonkinlainen siedätyshoito voisi tosiaan auttaa, mutta sitä tarvittaisiin paljon ja pitkän aikaa.

❤️Siedätyshoitoa kaivatun lähellä❤️ kannatan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Rakastan sinua. En tiedä kaipaatko minua, mutta minä kaipaan sinua. Suudelma sinulle, rakas.

Hyvää yötä. Nuku hyvin.

Hyvää yötä. Kyllä minä kaipaan ja rakastan sinua niin paljon. Ehkä me jonain päivänä saamme tilaisuuden? Sitä toivon rakas enemmän kuin mitään muuta. Hellä suudelma sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Rakastan sinua. En tiedä kaipaatko minua, mutta minä kaipaan sinua. Suudelma sinulle, rakas.

Hyvää yötä. Nuku hyvin.

God natt 💋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

Nää on mun tunteita, ei vakuuttelua (mitä tuossa edes vakuuteltaisiin?)

Pakko nyt vielä sanoa kun jäi häiritsemään, jos tuosta tulee jotkut vakuuttelu-fiilikset.

Mitä tuossa edes vakuuttelisi, kun nimenomaan kerroin tunteiden olleen niin voimakkaita ja tapahtumien satuttavuudessaan voimakkaiden tunteiden vuoksi murskaavia, etten halua enää työntää sormiani siihen p*skaan?

Ei siksi, että hän ihmisenä olisi niin p*ska, vaan siksi, etten kestäisi enää sellaista meininkiä.

Tosiasioiden hyväksymisellä viittasin juuri näihin ja on parempi, etten joudu niiden asioiden kanssa tekemisiin.

Koska sattuisi liikaa.

Ymmärtäisin vakuutteluvibat, jos viestini olisi ollut sisällöltään joku ”jaa ei tunnu missään”-tyyppinen voimafantasia, mutta kun nimenomaan kirjoitin olevani liian herkillä asian suhteen, niin en tiedä mitä siinä voisi vakuutella...

Jaloillani kyllä olen enkä enää missään sängyn pohjalla märisemässä tai painajaisia näkemässä, mutta koska kyseinen case menee vieläkin ajoittain muistellessa tunteisiin eikä pohja jalkojen alla ole kovin vakaa, en haluaisi konkreettista muistutusta hänen aineellisen olomuotonsa kautta.

Eli siksi en varsinaisesti odota päivää, jolloin näkisin hänet läheltä tai kaukaa.

Täytyy suojata itsensä (ja lähimpänsä, jotka myös kärsii kun oleellinen romahtaa).

Onkohan tuhat päivää erossa jonkinlainen rajapyykki? Lakkaako sen myötä kaipaamasta? Vai päättyvätkö tuhannen ja yhden yön sadut sittenkin siihen, että Seesam aukenee ja rakastavaiset saavat toisensa? Jännityspännitys tiivistyy. Hyvää yötä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas se kaipaus iski.. Täysillä. Vähän aikaa tunsin jopa vihan tunteita. Koska tunsin itseni niin loukatuksi. Ajattelin että et pidä mua edes sen arvoisena että olisit jaksanut vastata viesteihini. Edes muutamalla sanalla. Se teki minut todella surulliseksi. Koska olit ainut johon kykenin turvautumaan sillä hetkellä. Ja tiesit sen. Miksi en kykene siltikään sua unohtamaan? Sydämeni itkee ikävää. Ehdin rakastua sinuun. Se tunne ei hetkessä poistu vaikka sitä toivoisinkin.

Kuinka kauan olet häntä rakastanut?918

Ainakin puoli vuotta on ollut yhtä tuskaa. Haluan irti näistä tunteista jotka eivät johda mihinkään.

Sun valehtelu satutti, vaikka yritit sillä jotenki suojella mua(tai itseäsi). Luulin että oltais oltu vähintään kaverit. Oon sulle reipas ja vahva, yksin heikko ja kyynelehtivä.

Mä uskalsin laittaa ihanalle entiselle työkaverille viestiä ja se vastasi!!!!! En olisi ikinä uskonut, kun toimin niin tökerösti vuosia sitten. On hymyilyttänyt aika lailla koko päivän :))))))))

Vierailija kirjoitti:

On ollut vähän huolestunut olo tänään. Toivottavasti kaikki on hyvin. <3

Olosuhteisiin nähten ok, mutta eipä voi kehua yleensä ottaen. Kiitos kuitenkin huolenpidosta, vaikkei tämä varmaan minulle ollutkaan. Öitä!

Mietin tässä että sulla on kyllä varmaan raskas elämä. Haluaisin kirjoittaa vaikka mitä mutta tuntuu että en osaa muotoilla sitä oikein. Joten sanon vaan tän: En oo vihainen, en katkera, en surullinen. Toivottavasti jossain vaiheessa sulla helpottaa niin, että pääset siitä kuplasta pois vaikka sä et varmaan vieläkään oo huomannut sellaista olevan olemassakaan. Haluan toivottaa sulle silmiä avaavaa jatkoa ja jaksamista niihin haasteisiin mitä sun elämässä on. Silti toivon, että ei enää tavata eikä edes törmätä, hyvää yötä ja näkemiin.

Voi taivas kun mulla on ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas se kaipaus iski.. Täysillä. Vähän aikaa tunsin jopa vihan tunteita. Koska tunsin itseni niin loukatuksi. Ajattelin että et pidä mua edes sen arvoisena että olisit jaksanut vastata viesteihini. Edes muutamalla sanalla. Se teki minut todella surulliseksi. Koska olit ainut johon kykenin turvautumaan sillä hetkellä. Ja tiesit sen. Miksi en kykene siltikään sua unohtamaan? Sydämeni itkee ikävää. Ehdin rakastua sinuun. Se tunne ei hetkessä poistu vaikka sitä toivoisinkin.

Kuinka kauan olet häntä rakastanut?918

Ainakin puoli vuotta on ollut yhtä tuskaa. Haluan irti näistä tunteista jotka eivät johda mihinkään.

Sä oot se trolli joka ilkeilyn takoo tääl trollaa. Lopeta heti.

Mä vähän tykkään susta. Hyvää yötä.