Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Olen niin surullinen ja pahoillani etten voinut tulla. Nyt edessä tuntuu vain loputtoman raskaat päivät. Yritän kuitenkin uskoa ja luottaa. Jossain on se hetki, kun värit heijastuvat tummuudesta sokaisten silmäni hämärään tottuneet. Siihen asti yritän hengittää, pitää yllä elämää. On vain niin pitkä ja loputon suo, missä virvatulet leikkivät kanssani kadoten vain ilmestyäkseen uudelleen. Auttaisi niin paljon, jos saisi tarttua ojennettuun käteen. Olla vain. Tuntea lämpö. Kuulla äänestä se lämmin aalto, mikä vie kaiken pahan pois. Järjestyyhän kaikki, järjestyyhän.....

Vierailija kirjoitti:

Olen niin surullinen ja pahoillani etten voinut tulla. Nyt edessä tuntuu vain loputtoman raskaat päivät. Yritän kuitenkin uskoa ja luottaa. Jossain on se hetki, kun värit heijastuvat tummuudesta sokaisten silmäni hämärään tottuneet. Siihen asti yritän hengittää, pitää yllä elämää. On vain niin pitkä ja loputon suo, missä virvatulet leikkivät kanssani kadoten vain ilmestyäkseen uudelleen. Auttaisi niin paljon, jos saisi tarttua ojennettuun käteen. Olla vain. Tuntea lämpö. Kuulla äänestä se lämmin aalto, mikä vie kaiken pahan pois. Järjestyyhän kaikki, järjestyyhän.....

Minne et voinut tulla? Ja mikset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein virheitä taas, anteeksi. Olisin silti halunnut olla sun elämässä, mutta sä et halua sitä. Olisin ollut parempi tällä kertaa, oikeasti. Jos olisin vaan saanut olla yhteydessä suhun.  Tiedän että rakastit. Kaipaan sua niin.

Tässä on jotain tosi ristiriitaista. Ota yhteyttä irl jos itsekin rakastit.

Niin. Ristiriitaista ainakin se, että ap "tietää" kaivattunsa rakastaneen, mutta tämä ei kuitenkaan halua ap:tä elämäänsä eikä salli hänen edes pitää yhteyttä. Ei tuo rakastamiselta kuullosta.

Olisiko kuitenkin ollut jotain ihan muuta?

kaksikoukkua.lol kirjoitti:

Kaksi koukkua matkasi rannalle, mutta kumpikaan ei päässyt perille: Toinen jäi raitiovaunupysäkillä kiinni ohikulkijan hihaan ja toinen tippui työmaakaivantoon. Kukaan ei huomannut tapahtunutta, mutta aurinko paistoi ja virnisteli kaiken yläpuolella. Se oli alkukesää ja tuomet kukkivat.

Tässä lienee esimerkki sisäpiirin tunnisteesta? Ihan seko teksti muille, mutta joku tunnistanee ja paikalle osuu.

Älykästä kalastelua. Olisin kyllä täysin myyty jos mulle olis tällainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

Viikossako se puu kasvoi ja kaikki tuo, vai tultiinko tässä vain jonkinlaiseen kliimaksivaiheeseen?

Hieno kirjoitus joka tapauksessa. Monestihan asioille tarvitsee jonkinlaisen muutosvoiman, että ne nytkähtävät liikkeelle. Toivottavasti pääset piipahtelemaan huvilalla useamminkin.

Kiitos. Kliimaksi. Puu kasvoi kauemmin. Todellisuuden avautuminen on vaatinut aikaa ja voimia. Se on samalla pakottanut katsomaan uudessa valossa kaikkea tapahtunutta vuosien mittaan, niin uusia, kuin vanhempiakin asioita. Ruotimaan läpi mädätkin hedelmät ja karsimaan kuivat oksat. Vapauttamaan elintilaa vielä terveille vihertäville vesoille. Katsomaan, mihin niistä voisi olla. Moni asia saa uusia merkityksiä ja moni menee uuteen järjestykseen.

Kiitos myös muille kommenteista, en viitsi floodata vastaamalla kaikkiin erikseen. Erityisesti yhdelle, joka osoitti tukea ja välittämistä, kuka lienee ollutkaan. Ja ei, en ole löytänyt uutta seksuaalista identiteettiä, yhä tykkään tytöistä. Tai ainakin yhdestä. Tai hän mikää tyttö enää ole mutta ymmärrätte kyllä.

Mä kirjoitin tuon viestin, jossa osoitin tukea ja välittämistä sulle. Tämä kirjoitus liippaa niin läheltä mua, että jäi kyllä tosissaan kaiveleen. Voisikohan tää viesti olla sinulta mies? Jos on, pyydän että soitat mulle. Mutta mietin miksi salaisit tällaista? Sähän tiedät jo tunteeni. Miksi et voisi tunnustaa jos tunne on molemminpuolinen? Kaikki tuossa viestissä vaan osuu kohdalleen. Ihan kaikki. Tai sitten jollakin on täysin vastaava tilanne mutta en voi olla miettimättä tätä. Kaipaan sinua niin paljon.

Ihan täysin ei tuntuisi täsmäävän omaan tapaukseeni. En usko olevani tässä kohtaa se, joka tietää vähemmän toisen tunteista. Tosin sekin on ehkä altis tulkintavirheille. Tai ehkä muistikatkoksille. Hänen kanssaan kasvotusten, niin että merkittäviä asioita olisi voitu puhua, kun olen kohdannut viimeksi molempien ollessa reippaasti humalassa, enkä ole vakuuttunut muistavani ihan kaikkea. Muu viestittely sen jälkeen ei tue tuota sinun esittämääsi täysin selkeästi. 

Luulen että monilla voi olla vastaava tilanne. Olen itsekin moneen kertaan ollut lähes varma, että "kyllä, tuo on hän", mutta sitten uudelleen miettien se on tuntunut yleiseltä ja ympäripyöreältä, joka voi sopia hyvin monelle, tai ei olekaan ihan täysin täsmännyt. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö tämä kirjoittelu ketjuun lopettaa turhana, kun kuitenkaan ei omaansa täällä kohtaa, mutta saattaa antaa vahingossa muille ihmisille turhia toivon tunteita. Itsekin voi jämähtää haikailemaan toivottoman menetetyn rakkauden perään harhanäkemällä merkkejä kaivatustaan siellä täällä. Näemmä iski vaihteeksi aallonpohja, mutta sellaista tämä tuppaa olemaan. Mutta jos sulla on jotain hyviä tunnisteita heittää, niin odotan sydän levällään! :D

Kyllä tämä moneen osuu, minuunkin. Oon tähän asti sivusta katsellut, kuten niin mielelläni teen.

Sopii kaikkeen, mitä on puhuttu.

Kaikkeen kökköön, jota elämässä joutuu ruotimaan.

Toivottomuuteen, vaikka tietäisikin toisen tuntevan jotain samansuuntaista. Ja siihen kun aamulla miettii, tietääkö sitä mitään kuitenkaan vai onko humaltunut mieli tehnyt vain temppujaan ja kuullut sanat ihan väärin, tulkinnut miten sattuu, ehkä keksinyt ne?

Eikä voi kysyä uudelleen, jottei sotke. Yrittää vaan antaa tilaa, vaikka joka solu huutaisi lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

Viikossako se puu kasvoi ja kaikki tuo, vai tultiinko tässä vain jonkinlaiseen kliimaksivaiheeseen?

Hieno kirjoitus joka tapauksessa. Monestihan asioille tarvitsee jonkinlaisen muutosvoiman, että ne nytkähtävät liikkeelle. Toivottavasti pääset piipahtelemaan huvilalla useamminkin.

Kiitos. Kliimaksi. Puu kasvoi kauemmin. Todellisuuden avautuminen on vaatinut aikaa ja voimia. Se on samalla pakottanut katsomaan uudessa valossa kaikkea tapahtunutta vuosien mittaan, niin uusia, kuin vanhempiakin asioita. Ruotimaan läpi mädätkin hedelmät ja karsimaan kuivat oksat. Vapauttamaan elintilaa vielä terveille vihertäville vesoille. Katsomaan, mihin niistä voisi olla. Moni asia saa uusia merkityksiä ja moni menee uuteen järjestykseen.

Kiitos myös muille kommenteista, en viitsi floodata vastaamalla kaikkiin erikseen. Erityisesti yhdelle, joka osoitti tukea ja välittämistä, kuka lienee ollutkaan. Ja ei, en ole löytänyt uutta seksuaalista identiteettiä, yhä tykkään tytöistä. Tai ainakin yhdestä. Tai hän mikää tyttö enää ole mutta ymmärrätte kyllä.

Mä kirjoitin tuon viestin, jossa osoitin tukea ja välittämistä sulle. Tämä kirjoitus liippaa niin läheltä mua, että jäi kyllä tosissaan kaiveleen. Voisikohan tää viesti olla sinulta mies? Jos on, pyydän että soitat mulle. Mutta mietin miksi salaisit tällaista? Sähän tiedät jo tunteeni. Miksi et voisi tunnustaa jos tunne on molemminpuolinen? Kaikki tuossa viestissä vaan osuu kohdalleen. Ihan kaikki. Tai sitten jollakin on täysin vastaava tilanne mutta en voi olla miettimättä tätä. Kaipaan sinua niin paljon.

Ihan täysin ei tuntuisi täsmäävän omaan tapaukseeni. En usko olevani tässä kohtaa se, joka tietää vähemmän toisen tunteista. Tosin sekin on ehkä altis tulkintavirheille. Tai ehkä muistikatkoksille. Hänen kanssaan kasvotusten, niin että merkittäviä asioita olisi voitu puhua, kun olen kohdannut viimeksi molempien ollessa reippaasti humalassa, enkä ole vakuuttunut muistavani ihan kaikkea. Muu viestittely sen jälkeen ei tue tuota sinun esittämääsi täysin selkeästi. 

Luulen että monilla voi olla vastaava tilanne. Olen itsekin moneen kertaan ollut lähes varma, että "kyllä, tuo on hän", mutta sitten uudelleen miettien se on tuntunut yleiseltä ja ympäripyöreältä, joka voi sopia hyvin monelle, tai ei olekaan ihan täysin täsmännyt. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö tämä kirjoittelu ketjuun lopettaa turhana, kun kuitenkaan ei omaansa täällä kohtaa, mutta saattaa antaa vahingossa muille ihmisille turhia toivon tunteita. Itsekin voi jämähtää haikailemaan toivottoman menetetyn rakkauden perään harhanäkemällä merkkejä kaivatustaan siellä täällä. Näemmä iski vaihteeksi aallonpohja, mutta sellaista tämä tuppaa olemaan. Mutta jos sulla on jotain hyviä tunnisteita heittää, niin odotan sydän levällään! :D

Kyllä tämä moneen osuu, minuunkin. Oon tähän asti sivusta katsellut, kuten niin mielelläni teen.

Sopii kaikkeen, mitä on puhuttu.

Kaikkeen kökköön, jota elämässä joutuu ruotimaan.

Toivottomuuteen, vaikka tietäisikin toisen tuntevan jotain samansuuntaista. Ja siihen kun aamulla miettii, tietääkö sitä mitään kuitenkaan vai onko humaltunut mieli tehnyt vain temppujaan ja kuullut sanat ihan väärin, tulkinnut miten sattuu, ehkä keksinyt ne?

Eikä voi kysyä uudelleen, jottei sotke. Yrittää vaan antaa tilaa, vaikka joka solu huutaisi lähelle.

Hei nyt, vähemmän sitä viiniä! Mieluummin korkki kokonaan kiinni kunnes pää vähän selkiää.

Aina vaan paremmin tajuan, kuinka hölmöä (ja ihanaa) tämä ihastumiseni on, ja sitä myötä se myös laimenee. Olen jo vähän odottanutkin tätä vaihetta, ja se on ihan tervetullut. Ehkä joskus ihastun johonkuhun toiseen yhtä pahasti. Näemme toisiamme varmasti ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta minä en enää (onneksi?) ole sen huumaavan ja pökerryttävän hurmoksen vallassa. Ihanaa. Sinulle minä toivon kaikkea hyvää, olet ollut elämäni kirkkain valo jo kauan. 

Vierailija kirjoitti:

kaksikoukkua.lol kirjoitti:

Kaksi koukkua matkasi rannalle, mutta kumpikaan ei päässyt perille: Toinen jäi raitiovaunupysäkillä kiinni ohikulkijan hihaan ja toinen tippui työmaakaivantoon. Kukaan ei huomannut tapahtunutta, mutta aurinko paistoi ja virnisteli kaiken yläpuolella. Se oli alkukesää ja tuomet kukkivat.

Tässä lienee esimerkki sisäpiirin tunnisteesta? Ihan seko teksti muille, mutta joku tunnistanee ja paikalle osuu.

Älykästä kalastelua. Olisin kyllä täysin myyty jos mulle olis tällainen!

Siis joku tunnistanee JOS paikalle osuu, piti sanomani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

Viikossako se puu kasvoi ja kaikki tuo, vai tultiinko tässä vain jonkinlaiseen kliimaksivaiheeseen?

Hieno kirjoitus joka tapauksessa. Monestihan asioille tarvitsee jonkinlaisen muutosvoiman, että ne nytkähtävät liikkeelle. Toivottavasti pääset piipahtelemaan huvilalla useamminkin.

Kiitos. Kliimaksi. Puu kasvoi kauemmin. Todellisuuden avautuminen on vaatinut aikaa ja voimia. Se on samalla pakottanut katsomaan uudessa valossa kaikkea tapahtunutta vuosien mittaan, niin uusia, kuin vanhempiakin asioita. Ruotimaan läpi mädätkin hedelmät ja karsimaan kuivat oksat. Vapauttamaan elintilaa vielä terveille vihertäville vesoille. Katsomaan, mihin niistä voisi olla. Moni asia saa uusia merkityksiä ja moni menee uuteen järjestykseen.

Kiitos myös muille kommenteista, en viitsi floodata vastaamalla kaikkiin erikseen. Erityisesti yhdelle, joka osoitti tukea ja välittämistä, kuka lienee ollutkaan. Ja ei, en ole löytänyt uutta seksuaalista identiteettiä, yhä tykkään tytöistä. Tai ainakin yhdestä. Tai hän mikää tyttö enää ole mutta ymmärrätte kyllä.

Mä kirjoitin tuon viestin, jossa osoitin tukea ja välittämistä sulle. Tämä kirjoitus liippaa niin läheltä mua, että jäi kyllä tosissaan kaiveleen. Voisikohan tää viesti olla sinulta mies? Jos on, pyydän että soitat mulle. Mutta mietin miksi salaisit tällaista? Sähän tiedät jo tunteeni. Miksi et voisi tunnustaa jos tunne on molemminpuolinen? Kaikki tuossa viestissä vaan osuu kohdalleen. Ihan kaikki. Tai sitten jollakin on täysin vastaava tilanne mutta en voi olla miettimättä tätä. Kaipaan sinua niin paljon.

Ihan täysin ei tuntuisi täsmäävän omaan tapaukseeni. En usko olevani tässä kohtaa se, joka tietää vähemmän toisen tunteista. Tosin sekin on ehkä altis tulkintavirheille. Tai ehkä muistikatkoksille. Hänen kanssaan kasvotusten, niin että merkittäviä asioita olisi voitu puhua, kun olen kohdannut viimeksi molempien ollessa reippaasti humalassa, enkä ole vakuuttunut muistavani ihan kaikkea. Muu viestittely sen jälkeen ei tue tuota sinun esittämääsi täysin selkeästi. 

Luulen että monilla voi olla vastaava tilanne. Olen itsekin moneen kertaan ollut lähes varma, että "kyllä, tuo on hän", mutta sitten uudelleen miettien se on tuntunut yleiseltä ja ympäripyöreältä, joka voi sopia hyvin monelle, tai ei olekaan ihan täysin täsmännyt. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö tämä kirjoittelu ketjuun lopettaa turhana, kun kuitenkaan ei omaansa täällä kohtaa, mutta saattaa antaa vahingossa muille ihmisille turhia toivon tunteita. Itsekin voi jämähtää haikailemaan toivottoman menetetyn rakkauden perään harhanäkemällä merkkejä kaivatustaan siellä täällä. Näemmä iski vaihteeksi aallonpohja, mutta sellaista tämä tuppaa olemaan. Mutta jos sulla on jotain hyviä tunnisteita heittää, niin odotan sydän levällään! :D

Jos kerran olette viestitelleet, etkä usko olevasi se toisen tunteista vähemmän selvillä oleva osapuoli (eli tiedät hänen kiinnostuksensa varmaksi?), niin miten voisitkaan jumahtaa haikailemaan toivottoman tai menetetyn rakkauden perään? Toimi jo, mies hyvä! :)

Lopusta olen samaa mieltä, täällä tosiaan helposti taipuu toivomaan viestien olevan itselle. Ja sitten, kun ne on vielä niin kivasti kirjoitettuja kuten sinun tekstisi, sitä oikein kovasti haluaisi ajatella, että ne sanat tulisi siltä omalta kaivatulta henkilöltä. En silti usko, että ketju varsinaisesti ruokkisi lisää sitä omaa kaipausta, kyllä hulluus on hulluutta ihan joka tapauksessa. Eikä kirjoittamista kannata muiden vuoksi lopettaa, hyvä turhautuneiden kaipausajatusten kaatopaikka tämä on. Varmasti jokainen pohjimmiltaan tajuaa, ettei se viesti kuitenkaan ole itselle, vaikka miten osuisi - ei se koskaan ole. Tänne kirjoittaa kuitenkin miljoona anonyymiä, jolla on kaikenväristä silmää ja etunimi alkaa joko ääntiöllä tai kerakkeella.

Mutta kopsaa nyt ihmeessä tuo aloitusviestisi sille naiselle, kun seuraavan kerran viestittelette! Noin ihanasti kirjoitettu, turhaan sitä täällä ketjussa hilloat.

No mutta hupsista s**t*n*, onnistuin kämmeltämään tuon idean juuri väärinpäiseksi. Siis minä en tiedä hänen tunteistaan ainakaan enempää kuin hän omistani, yritin sanoa. Ehkä molemmat yhtä vähän. Ehkä on aavistus, muttei tietoa. Tilanteessa on hieman muuttujia. Jos olisi jotenkin selvää ja helppoa lähetellä tuollaisia tai millaisia tahansa rakkausviestejä hänelle, mitäpä tosiaan täällä edes tekisin.

Voi ei, sun parisuhdestatus on facessa vaihtunut sinkusta "ei näytettäviä parisuhdetietoja"... :(

Mummolla on muistissa eräs...

Onko kaivattunne teille elämänne rakkaus?

Tuu tekeen mulle peruke, en itse osaa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

Viikossako se puu kasvoi ja kaikki tuo, vai tultiinko tässä vain jonkinlaiseen kliimaksivaiheeseen?

Hieno kirjoitus joka tapauksessa. Monestihan asioille tarvitsee jonkinlaisen muutosvoiman, että ne nytkähtävät liikkeelle. Toivottavasti pääset piipahtelemaan huvilalla useamminkin.

Kiitos. Kliimaksi. Puu kasvoi kauemmin. Todellisuuden avautuminen on vaatinut aikaa ja voimia. Se on samalla pakottanut katsomaan uudessa valossa kaikkea tapahtunutta vuosien mittaan, niin uusia, kuin vanhempiakin asioita. Ruotimaan läpi mädätkin hedelmät ja karsimaan kuivat oksat. Vapauttamaan elintilaa vielä terveille vihertäville vesoille. Katsomaan, mihin niistä voisi olla. Moni asia saa uusia merkityksiä ja moni menee uuteen järjestykseen.

Kiitos myös muille kommenteista, en viitsi floodata vastaamalla kaikkiin erikseen. Erityisesti yhdelle, joka osoitti tukea ja välittämistä, kuka lienee ollutkaan. Ja ei, en ole löytänyt uutta seksuaalista identiteettiä, yhä tykkään tytöistä. Tai ainakin yhdestä. Tai hän mikää tyttö enää ole mutta ymmärrätte kyllä.

Mä kirjoitin tuon viestin, jossa osoitin tukea ja välittämistä sulle. Tämä kirjoitus liippaa niin läheltä mua, että jäi kyllä tosissaan kaiveleen. Voisikohan tää viesti olla sinulta mies? Jos on, pyydän että soitat mulle. Mutta mietin miksi salaisit tällaista? Sähän tiedät jo tunteeni. Miksi et voisi tunnustaa jos tunne on molemminpuolinen? Kaikki tuossa viestissä vaan osuu kohdalleen. Ihan kaikki. Tai sitten jollakin on täysin vastaava tilanne mutta en voi olla miettimättä tätä. Kaipaan sinua niin paljon.

Ihan täysin ei tuntuisi täsmäävän omaan tapaukseeni. En usko olevani tässä kohtaa se, joka tietää vähemmän toisen tunteista. Tosin sekin on ehkä altis tulkintavirheille. Tai ehkä muistikatkoksille. Hänen kanssaan kasvotusten, niin että merkittäviä asioita olisi voitu puhua, kun olen kohdannut viimeksi molempien ollessa reippaasti humalassa, enkä ole vakuuttunut muistavani ihan kaikkea. Muu viestittely sen jälkeen ei tue tuota sinun esittämääsi täysin selkeästi. 

Luulen että monilla voi olla vastaava tilanne. Olen itsekin moneen kertaan ollut lähes varma, että "kyllä, tuo on hän", mutta sitten uudelleen miettien se on tuntunut yleiseltä ja ympäripyöreältä, joka voi sopia hyvin monelle, tai ei olekaan ihan täysin täsmännyt. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö tämä kirjoittelu ketjuun lopettaa turhana, kun kuitenkaan ei omaansa täällä kohtaa, mutta saattaa antaa vahingossa muille ihmisille turhia toivon tunteita. Itsekin voi jämähtää haikailemaan toivottoman menetetyn rakkauden perään harhanäkemällä merkkejä kaivatustaan siellä täällä. Näemmä iski vaihteeksi aallonpohja, mutta sellaista tämä tuppaa olemaan. Mutta jos sulla on jotain hyviä tunnisteita heittää, niin odotan sydän levällään! :D

Kyllä tämä moneen osuu, minuunkin. Oon tähän asti sivusta katsellut, kuten niin mielelläni teen.

Sopii kaikkeen, mitä on puhuttu.

Kaikkeen kökköön, jota elämässä joutuu ruotimaan.

Toivottomuuteen, vaikka tietäisikin toisen tuntevan jotain samansuuntaista. Ja siihen kun aamulla miettii, tietääkö sitä mitään kuitenkaan vai onko humaltunut mieli tehnyt vain temppujaan ja kuullut sanat ihan väärin, tulkinnut miten sattuu, ehkä keksinyt ne?

Eikä voi kysyä uudelleen, jottei sotke. Yrittää vaan antaa tilaa, vaikka joka solu huutaisi lähelle.

Hei nyt, vähemmän sitä viiniä! Mieluummin korkki kokonaan kiinni kunnes pää vähän selkiää.

Selkiää?

Eihän kukaan ole tosielämän Pekka Pouta joka verbaalisesti vain toteamalla saa selkiämisen aikaan huomiseen, eikä kaikki ole korkista kiinni henkisen krapulan tuomiseen.

Parhaimman humaltumisen tuo toinen, joka on kuin alitajunnan loinen:)

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, sun parisuhdestatus on facessa vaihtunut sinkusta "ei näytettäviä parisuhdetietoja"... :(

Ei se välttämättä mitään meinaa, ei kai sitä statusta ole enää kellään näkyvillä (jos ei siis ole ihan naimisissa asti, eikä niilläkään kaikilla ole). Mun mielestä se on nykyään tavallista piilottaa.

Missing you. Missing you far too much although you probably couldn't care less. Why can't my heart just let go of you?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, sun parisuhdestatus on facessa vaihtunut sinkusta "ei näytettäviä parisuhdetietoja"... :(

Ei se välttämättä mitään meinaa, ei kai sitä statusta ole enää kellään näkyvillä (jos ei siis ole ihan naimisissa asti, eikä niilläkään kaikilla ole). Mun mielestä se on nykyään tavallista piilottaa.

Vähän veikkaan, että meinaa...tähän asti ollut aina näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, sun parisuhdestatus on facessa vaihtunut sinkusta "ei näytettäviä parisuhdetietoja"... :(

Onko kaivattusi mies vai nainen?

Vierailija kirjoitti:

Onko kaivattunne teille elämänne rakkaus?

Kyllä hän on. En ole tällaista ennen kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, sun parisuhdestatus on facessa vaihtunut sinkusta "ei näytettäviä parisuhdetietoja"... :(

Ei se välttämättä mitään meinaa, ei kai sitä statusta ole enää kellään näkyvillä (jos ei siis ole ihan naimisissa asti, eikä niilläkään kaikilla ole). Mun mielestä se on nykyään tavallista piilottaa.

Vähän veikkaan, että meinaa...tähän asti ollut aina näkyvillä.

No jossain vaiheessahan se pitää piilottaa, jos sen meinaa piilottaa. Mullakin oli se näkyvillä monta vuotta, kunnes sitten piilotin sen piilottamisen takia (jo monta vuotta sitten).

Toki ymmärrän, että ihastuneena kaikki muutokset toisessa pelottaa. Itse analysoin kuvistakin asentoja ja ilmeitä...