Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ovatkohan silmäni siniharmaat? Eivät ne ainakaan syvän siniset ole. Vähän epämääräisen hailakat, kuten Maija Vilkkumaalla, ehkä. En ole ennen itseäni silmiin tuijotellut. Parta mulla on.

Kenelle tai mihin vastailet? Jos olisit hän, niin kyllä, ovat siniharmaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen viikon jälkeen viimein näemme taas ensi viikolla, nainen. En malttaisi odottaa. 💖

Missä me nähdään? Oletko nyt ihan varma että

nähdään?

Olen varma. Näemme sovitussa paikassa, joskaan emme kahdestaan vaan harrastuksessa.

Olet siis sopinut hänen kanssaan, että tapaatte siellä?

Kyllä. Olemme sillä tavalla tuttavia, että voimme viestiä, mutta emme sellaisia, että voisin vielä livenä kertoa kaivanneeni. Ehkä tästä vielä tulee jotain. Kumpikin on antanut pieniä merkkejä, mutta kun ei olla kovin läheisiä, on kyse lähinnä varovaisesta tunnustelusta tässä vaiheessa puolin ja toisin.

Miten vaikeaa on pyytää toinen treffeille?

Vai onko "tunnustelu" varattujen kyttäämistä?

Mitä varten kukaan sinkku varovasti tunnustelee onko toinen kiinnostunut? Lähettelee viestejä hänelle? Ihan kilttejä, eikä siinä ole mitään erikoista omasta mielestä. No, jos olette vapaana niin mitä väliä? Minusta tuo on loukkaavaa ja inhottavaa, et kunnioita toisten liittoa.

Öööö? Normaaleilla ihmisillä on tapana hieman tunnustella tilannetta ja antaa sen kehittyä aluksi omalla painollaan jos kerran tekemisissä ollaan, eikä hönkiä samantien treffikutsua pöytään kun tapaa uuden ihmisen esim. harrastuksessa.

Eli olette sinkkuja, mutta ette saa toisianne treffeille?

Olen normaali ja käynyt treffeillä. Minulta on pyydetty ensi näkemältä monesti puhelinnumeroa ja siitä pian treffeille. On poikkeavaa ettei sinkkuna voi pyytää toista ulos. Silloin siinä on este, kuten parisuhde.

Sinkulla kyllä harvemmin on parisuhdetta ainakaan minun tietääkseni - eikös sinkkuus nimenomaan tarkoita sitä, että sitä parisuhdetta ei ole? Minä olen sinkku, jolla ei ole parisuhdetta - silti en ole heti töräyttelemässä treffikutsuja joka suuntaan kaikille vähänkin kiinnostaville tai kivoilel tyypeille. Tykkään edetä rauhallisesti. 

Ei tarkoita että se toinen ei pyydä koska sinä et niin tee.

Varsinkin jos olet nainen niin mies monesti on se joka treffeille pyytää. Tämä on ollut omalla kohdallani myös näin, ei edes sillä ettei itse pyytäisi vaan miehet niin ehtii tehdä.

Miksi olet noin mustavalkoinen ja jankkaat täällä jostain noin turhasta asiasta?

Itse tykkään enemmän niistä miehistä, jotka kutovat verkot hitaasti, mutta varmasti kuin niistä, jotka hönkivät suoraa päälle.

Eri asia jutut, jotka lähtevät vahingossa suorilta lentoon ilman kummankaan erityistä aloitteellisuutta.

Jokainen on yksilö ja kaikki eivät tosiaan toimi ja ajattele kuten sinä.

Ei ole ollut omalla kohdallani miestä joka ei treffeille pyydä piakkoin jos on kiinnostusta. Kuten sanoin, sillon on välissä joku este.

En sano ettei voi ottaa asioita hitaasti, mutta kyllä ihmiset silti pariutuu ja alkaa viettää aikaa yhdessä. Te ette niin tee, joten miksi se mies ei tahdo olla kanssasi harrastuksen lisäksi?

Jos tapaa kiinnostavan ihmisen, alkaa viettää aikaa tämän kanssa. Kyllä ne treffit on oleellisia eikä ne vasta ole seurustelua vaan tunnustelua ja tapailua josta itsekin puhut. Kuulostaa huonolta jos mies ei sinua sinne pyydä.

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä nää nimen alkukirjaimet saa alapeukkuja? 😀

K!!

😀

Nuku hyvin Howard. Haluaisin antaa hyvin tiivistunnelmaisen halauksen. Ja kaikkea. Paljon ja usein. Olet tosi armas <3

Hyvää yötä. Tulehan joskus edes uniin, änkyräiseni.

Vierailija kirjoitti:

Hoi mies! Jos sulla kerran on taskussa se suuri unelma..😂

Ei saa nauraa. En usko kyynisiin lauseisiin. Uskon, että suurilla tunteilla on merkitystä. Ne ovat se voima, joka saa meidät tekemään oikein, sen sijaan mikä on ns. normaalia ja ns. järkevää. 

Tänäänkin kuljin työpaikkasi sivuitse. Tuli mieleen, jotta olen itsekin käynyt kys.lafkan porttein kautta alueelle. Kerran laajahkossa rakennuksessa,kauan sitten ja toisessa rakennuksessa pari vuotta sitten. Jälkimmäisellä kerralla taka-ajatuksena toive törmätä siuhun. Nyt hyvän yön toivotus,suukko ja hali elämäin naiselle, vaalealle kaunottarelle mieheltä 30km päästä. Etunimemme alkavat samalla ääntiöllä ja niissä sama määrä ääntiöitä ja kirjaimia. Nuku hyvin Rakas!

Sinä joka et tykkäile usein, hyvää yötä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen viikon jälkeen viimein näemme taas ensi viikolla, nainen. En malttaisi odottaa. 💖

Missä me nähdään? Oletko nyt ihan varma että

nähdään?

Olen varma. Näemme sovitussa paikassa, joskaan emme kahdestaan vaan harrastuksessa.

Olet siis sopinut hänen kanssaan, että tapaatte siellä?

Kyllä. Olemme sillä tavalla tuttavia, että voimme viestiä, mutta emme sellaisia, että voisin vielä livenä kertoa kaivanneeni. Ehkä tästä vielä tulee jotain. Kumpikin on antanut pieniä merkkejä, mutta kun ei olla kovin läheisiä, on kyse lähinnä varovaisesta tunnustelusta tässä vaiheessa puolin ja toisin.

Miten vaikeaa on pyytää toinen treffeille?

Vai onko "tunnustelu" varattujen kyttäämistä?

Mitä varten kukaan sinkku varovasti tunnustelee onko toinen kiinnostunut? Lähettelee viestejä hänelle? Ihan kilttejä, eikä siinä ole mitään erikoista omasta mielestä. No, jos olette vapaana niin mitä väliä? Minusta tuo on loukkaavaa ja inhottavaa, et kunnioita toisten liittoa.

Öööö? Normaaleilla ihmisillä on tapana hieman tunnustella tilannetta ja antaa sen kehittyä aluksi omalla painollaan jos kerran tekemisissä ollaan, eikä hönkiä samantien treffikutsua pöytään kun tapaa uuden ihmisen esim. harrastuksessa.

Eli olette sinkkuja, mutta ette saa toisianne treffeille?

Olen normaali ja käynyt treffeillä. Minulta on pyydetty ensi näkemältä monesti puhelinnumeroa ja siitä pian treffeille. On poikkeavaa ettei sinkkuna voi pyytää toista ulos. Silloin siinä on este, kuten parisuhde.

Sinkulla kyllä harvemmin on parisuhdetta ainakaan minun tietääkseni - eikös sinkkuus nimenomaan tarkoita sitä, että sitä parisuhdetta ei ole? Minä olen sinkku, jolla ei ole parisuhdetta - silti en ole heti töräyttelemässä treffikutsuja joka suuntaan kaikille vähänkin kiinnostaville tai kivoilel tyypeille. Tykkään edetä rauhallisesti. 

Ei tarkoita että se toinen ei pyydä koska sinä et niin tee.

Varsinkin jos olet nainen niin mies monesti on se joka treffeille pyytää. Tämä on ollut omalla kohdallani myös näin, ei edes sillä ettei itse pyytäisi vaan miehet niin ehtii tehdä.

Miksi olet noin mustavalkoinen ja jankkaat täällä jostain noin turhasta asiasta?

Itse tykkään enemmän niistä miehistä, jotka kutovat verkot hitaasti, mutta varmasti kuin niistä, jotka hönkivät suoraa päälle.

Eri asia jutut, jotka lähtevät vahingossa suorilta lentoon ilman kummankaan erityistä aloitteellisuutta.

Jokainen on yksilö ja kaikki eivät tosiaan toimi ja ajattele kuten sinä.

Ei ole ollut omalla kohdallani miestä joka ei treffeille pyydä piakkoin jos on kiinnostusta. Kuten sanoin, sillon on välissä joku este.

En sano ettei voi ottaa asioita hitaasti, mutta kyllä ihmiset silti pariutuu ja alkaa viettää aikaa yhdessä. Te ette niin tee, joten miksi se mies ei tahdo olla kanssasi harrastuksen lisäksi?

Jos tapaa kiinnostavan ihmisen, alkaa viettää aikaa tämän kanssa. Kyllä ne treffit on oleellisia eikä ne vasta ole seurustelua vaan tunnustelua ja tapailua josta itsekin puhut. Kuulostaa huonolta jos mies ei sinua sinne pyydä.

Edelleenkin kommentoin sivusta, eli en ole ap enkä tiedä heidän suhdestatustaan.

Löysää nutturaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ketju on kirjoittamaasi, ainakin samoja piirteitä siinä on. Niin sen tajuaminen on todella kova paikka. En ole käsittänyt lainkaan miltä sinusta on tuntunut. Olen ollut sokea omalle käytökselle.

En tiedä onko tämä minulle.

Jos on, vastaukseni on: saat anteeksi.

👍

Sanoinsiko, että anteeksipyyteleminenntäål, on yhtå tyhjän kanssa. Anteeksipyytäminen suoraan ihmiseltä, ketä on loukannut, on ainoa oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ovatkohan silmäni siniharmaat? Eivät ne ainakaan syvän siniset ole. Vähän epämääräisen hailakat, kuten Maija Vilkkumaalla, ehkä. En ole ennen itseäni silmiin tuijotellut. Parta mulla on.

Jos olisit mun kaivattu, niin vastaisin, että sun silmät on täysin maijavilkkumaan väriset.

Minkäs väriset silmät sillä sun kaivatulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ketju on kirjoittamaasi, ainakin samoja piirteitä siinä on. Niin sen tajuaminen on todella kova paikka. En ole käsittänyt lainkaan miltä sinusta on tuntunut. Olen ollut sokea omalle käytökselle.

En tiedä onko tämä minulle.

Jos on, vastaukseni on: saat anteeksi.

👍

Sanoinsiko, että anteeksipyyteleminenntäål, on yhtå tyhjän kanssa. Anteeksipyytäminen suoraan ihmiseltä, ketä on loukannut, on ainoa oikea tapa.

Ootko kännissä?

Vierailija kirjoitti:

Hei, sinä silmissäni maailman komein mies! <3 Olen useasti pyytänyt sinua ottamaan yhteyttä, muttet ole sitä tehnyt. Siksi jokin aika sitten päätin takarajan siihen, kauanko tänne kirjoittelen. Tänään raja tuli vastaan ja on aika sanoa viimeisen kerran hyvää yötä! :`( minulla on edelleen sinua kova ikävä, eikä se ehkä koskaan täysin helpota. Ajattelen kuitenkin, että ehkä minun on opittava elämään sen kanssa ja hyväksyttävä ettemme enää kohtaa. Jos joskus kuitenkin mielesi muuttuu niin haluan sinun tietävän, että voit ottaa minuun yhteyttä vaikka vielä tästä 10-vuoden päästä! Lupaan, että selvitän asiat kanssasi on tilanteeni sillä hetkellä mikä tahansa. :) toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja voimia jokaiseen päivään. Olen pahoillani, että sinua loukkasin ja kiitos, että olet ollut minua kohtaan aina niin ihana! <3 en olisi voinut uskoa, että kukaan ajattelee minusta niin kauniisti, kuin sinä teet. Toivottavasti olen osannut edes jotenkin ilmaista sen kuinka tärkeä olet minulle! Sata suudelmaa ja hellä halaus! Olet niin kovin tärkeä minulle! <3

ps. Piirsin tapaamistemme aikaan yhden kivan jutun, jonka haluaisin vielä joskus näyttää sinulle. Ehkä säilytän sen siinä toivossa, että vielä kohtaisimme.. :)

.

Anteeksipyyntöjen huutelu tänne anynyymipalstalle on ajanhukkaa. Pyydä anteeksi irl siltä ihmiseltä, ketä olet loukannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ketju on kirjoittamaasi, ainakin samoja piirteitä siinä on. Niin sen tajuaminen on todella kova paikka. En ole käsittänyt lainkaan miltä sinusta on tuntunut. Olen ollut sokea omalle käytökselle.

En tiedä onko tämä minulle.

Jos on, vastaukseni on: saat anteeksi.

👍

Sanoinsiko, että anteeksipyyteleminenntäål, on yhtå tyhjän kanssa. Anteeksipyytäminen suoraan ihmiseltä, ketä on loukannut, on ainoa oikea tapa.

Ootko kännissä?

.

En ole. Kännyn näppäimet reistailee tai sitten en vaan osaa kirjoittaa. En jaksanut tarkistaa, mitä kirjoitin. Täällä sen ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

Viikossako se puu kasvoi ja kaikki tuo, vai tultiinko tässä vain jonkinlaiseen kliimaksivaiheeseen?

Hieno kirjoitus joka tapauksessa. Monestihan asioille tarvitsee jonkinlaisen muutosvoiman, että ne nytkähtävät liikkeelle. Toivottavasti pääset piipahtelemaan huvilalla useamminkin.

Kiitos. Kliimaksi. Puu kasvoi kauemmin. Todellisuuden avautuminen on vaatinut aikaa ja voimia. Se on samalla pakottanut katsomaan uudessa valossa kaikkea tapahtunutta vuosien mittaan, niin uusia, kuin vanhempiakin asioita. Ruotimaan läpi mädätkin hedelmät ja karsimaan kuivat oksat. Vapauttamaan elintilaa vielä terveille vihertäville vesoille. Katsomaan, mihin niistä voisi olla. Moni asia saa uusia merkityksiä ja moni menee uuteen järjestykseen.

Kiitos myös muille kommenteista, en viitsi floodata vastaamalla kaikkiin erikseen. Erityisesti yhdelle, joka osoitti tukea ja välittämistä, kuka lienee ollutkaan. Ja ei, en ole löytänyt uutta seksuaalista identiteettiä, yhä tykkään tytöistä. Tai ainakin yhdestä. Tai hän mikää tyttö enää ole mutta ymmärrätte kyllä.

Mä kirjoitin tuon viestin, jossa osoitin tukea ja välittämistä sulle. Tämä kirjoitus liippaa niin läheltä mua, että jäi kyllä tosissaan kaiveleen. Voisikohan tää viesti olla sinulta mies? Jos on, pyydän että soitat mulle. Mutta mietin miksi salaisit tällaista? Sähän tiedät jo tunteeni. Miksi et voisi tunnustaa jos tunne on molemminpuolinen? Kaikki tuossa viestissä vaan osuu kohdalleen. Ihan kaikki. Tai sitten jollakin on täysin vastaava tilanne mutta en voi olla miettimättä tätä. Kaipaan sinua niin paljon.

Ihan täysin ei tuntuisi täsmäävän omaan tapaukseeni. En usko olevani tässä kohtaa se, joka tietää vähemmän toisen tunteista. Tosin sekin on ehkä altis tulkintavirheille. Tai ehkä muistikatkoksille. Hänen kanssaan kasvotusten, niin että merkittäviä asioita olisi voitu puhua, kun olen kohdannut viimeksi molempien ollessa reippaasti humalassa, enkä ole vakuuttunut muistavani ihan kaikkea. Muu viestittely sen jälkeen ei tue tuota sinun esittämääsi täysin selkeästi. 

Luulen että monilla voi olla vastaava tilanne. Olen itsekin moneen kertaan ollut lähes varma, että "kyllä, tuo on hän", mutta sitten uudelleen miettien se on tuntunut yleiseltä ja ympäripyöreältä, joka voi sopia hyvin monelle, tai ei olekaan ihan täysin täsmännyt. Olen miettinyt sitäkin, pitäisikö tämä kirjoittelu ketjuun lopettaa turhana, kun kuitenkaan ei omaansa täällä kohtaa, mutta saattaa antaa vahingossa muille ihmisille turhia toivon tunteita. Itsekin voi jämähtää haikailemaan toivottoman menetetyn rakkauden perään harhanäkemällä merkkejä kaivatustaan siellä täällä. Näemmä iski vaihteeksi aallonpohja, mutta sellaista tämä tuppaa olemaan. Mutta jos sulla on jotain hyviä tunnisteita heittää, niin odotan sydän levällään! :D

Jos kerran olette viestitelleet, etkä usko olevasi se toisen tunteista vähemmän selvillä oleva osapuoli (eli tiedät hänen kiinnostuksensa varmaksi?), niin miten voisitkaan jumahtaa haikailemaan toivottoman tai menetetyn rakkauden perään? Toimi jo, mies hyvä! :)

Lopusta olen samaa mieltä, täällä tosiaan helposti taipuu toivomaan viestien olevan itselle. Ja sitten, kun ne on vielä niin kivasti kirjoitettuja kuten sinun tekstisi, sitä oikein kovasti haluaisi ajatella, että ne sanat tulisi siltä omalta kaivatulta henkilöltä. En silti usko, että ketju varsinaisesti ruokkisi lisää sitä omaa kaipausta, kyllä hulluus on hulluutta ihan joka tapauksessa. Eikä kirjoittamista kannata muiden vuoksi lopettaa, hyvä turhautuneiden kaipausajatusten kaatopaikka tämä on. Varmasti jokainen pohjimmiltaan tajuaa, ettei se viesti kuitenkaan ole itselle, vaikka miten osuisi - ei se koskaan ole. Tänne kirjoittaa kuitenkin miljoona anonyymiä, jolla on kaikenväristä silmää ja etunimi alkaa joko ääntiöllä tai kerakkeella.

Mutta kopsaa nyt ihmeessä tuo aloitusviestisi sille naiselle, kun seuraavan kerran viestittelette! Noin ihanasti kirjoitettu, turhaan sitä täällä ketjussa hilloat.

Tein virheitä taas, anteeksi. Olisin silti halunnut olla sun elämässä, mutta sä et halua sitä. Olisin ollut parempi tällä kertaa, oikeasti. Jos olisin vaan saanut olla yhteydessä suhun.  Tiedän että rakastit. Kaipaan sua niin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua enää keskustella tätä kautta, P.

Voitaisko jutella sitten jotenkin muuten? Päästäisiin molemmat eteenpäin.

Saisipa ihan vain istua vieressä, reisi reidessä ja käsivarsi käsivarressa. Vähän voisi ehkä nojata, mutta ei raskaasti. Kevyesti vain.

Siitä saisi turvaa, varmuutta, rohkaisua ja rauhoittavuutta sekä seesteisyyttä, joka välillä tuntuu olevan karussa. Ja kyllä mä salaa myös nuuhkisin. Mikä niitä aivan alkuaikojen muistiinpanoja yhdisti, silloin kuin syyllisyydestä huolimatta oli vielä toiveikas ja kuitenkin nautiskeli tuntemuksista, vaikka olikin kauhuissaan siitä, mihin tie vie, oli tuoksu. Tuikkivat silmät myös. Ja ääni. Mutta tuoksu varmastikin useimmin ja kyllähän minä sen verran muistan itsekin. Tokihan sitä vekkulia hymyä, naurua, pörröpäätäkin ja mahdollista partatupsua mietti aina jälkeenpäin. Niitä käsiä ja maneereja, tapaa seistä ja kävellä. Kaikkea. Sitä miten höhlä, älykäs ja seksikäs oli. Kosketustakin aina (ja viikko sen jälkeen...), kun sen harvan arvokkaan kerran niin pääsi käymään.

Mutta tuoksu, se onnistui kerta toisensa jälkeen nanosekunnissa ottamaan minut sellaiseen karhuhalaukseen, josta ei ollut pois pyristelemistä. Jo ennen kuin toisen saattoi silmin nähdä, koska joskus tuoksu oli vain tuulahdus selkäni takana tai jossain vähän kauempana (myöhemmin minulle kehittyi sellainen äänitutkakin :D). Sellainen tuoksu se oli, joka siveli fyysisesti kaikkialta, kuiskutti maailman salaisuudet ihan korvan juuressa, rentoutti mielen ja toisaalta sähköisti kaiken. Ja siihen päälle, kun heitettiin ne muut minullakin hyvin toimivat aistit ja sitten se aistein havaittava ilotulitus, jonka hän aina tarjosi olemalla vain...

Voin kuulkaa kertoa, että älkää te muut hankkiutuko opiskeluihin tai töihin sellaisen ihmisen kanssa :D. Ellette halua, että joka aamu toinen tahtomattaan vie järjen ja silittelee sitä sylissään, maistatte eksoottisen hedelmäsalaatin kielellä koko ajan ja kuitenkin turvallisen ja tutun ruisleivän, sisäinen lämmösäätelyjärjestelmä tarvitse pahoin insinööriä ja pään elokuvateatterissa näytetään vuoroin siirappista hömppää ja vuoroin kovaa aikuisviihdettä. Jos te ette halua, että se toinen lukee teidän sielunne joka halvatun kerta, kun katsotte toisianne silmiin tai halua, että toinen ihminen voi vain olemassaolollaan heiluttaa kaikkia olevaisuutenne perustuksia. Jos ette halua, että mielenne muuntautuu ikään kuin omaksi fyysiseksi olennokseen, joka vaan niin kovin tahtoo sen toisen mielen viereen jakamaan kokemuksia lapsuuden postimerkkeilystä ja kivien keräilystä. Oikeastaan niissä hetkissä ette ikinä istu laisinkaan siellä missä istutte, vaan olette maata kiertävällä radalla ihan siinä hilkulla ettei jokin sysää kohti aurinkoa, joka lämmittää niin ihanasti ja voi, siinä kohtaa te vaan nauraisitte onnesta, ilosta ja kutituksesta. Voin taata, että jokseenkin kaikki, mitä teille puhutaan, unohtuu ja kaikki, mitä olisi pitänyt oppia, tulee lukea kodin rauhassa uudestaan.

Oli se vain kevät. Sittemmin oireet ovat pysyneet samana, toleranssi on ehkä hieman kasvanut ja mukaan on tullut kaikenlaista muutakin. Niin erityisen hurjaa se oli, koska mieli heitettin äkkiarvaamatta johonkin sellaiseen, mihin se ei todellakaan ollut osannut varautua. Mikä on toisaalta aivan järjenvastaista. Miten niin ei osannut ja älynnyt, johan sitä oli toista nähnyt kuitenkin aiemminkin? Mikä oli se katalysaattori, joka lopulta muunsi sen minulta salassa vienosti mielen perukoilla pyörteilleen ja väreilleen liuoksen täksi, miksi? Aineettomaksi ja olomuodottamaksi rakkaudesta raskaaksi koko maailman kattavaksi paineaalloksi, joka raivaa tieltään aivan kaiken ollen kuitenkin mitä keveintä ja suloisinta, hellintä, hymyilevintä, hyväilevintä. Häntä tahtoisin suojella aina. <3

Niin, hellin ajatuksin tähän päivään ja huomenta miehelle. Tokkopa tunnistat, kun en mitään tunnistetta laita. Mutta silti. Olet rakas.

Kaksi koukkua matkasi rannalle, mutta kumpikaan ei päässyt perille: Toinen jäi raitiovaunupysäkillä kiinni ohikulkijan hihaan ja toinen tippui työmaakaivantoon. Kukaan ei huomannut tapahtunutta, mutta aurinko paistoi ja virnisteli kaiken yläpuolella. Se oli alkukesää ja tuomet kukkivat.

Vierailija kirjoitti:

Tein virheitä taas, anteeksi. Olisin silti halunnut olla sun elämässä, mutta sä et halua sitä. Olisin ollut parempi tällä kertaa, oikeasti. Jos olisin vaan saanut olla yhteydessä suhun.  Tiedän että rakastit. Kaipaan sua niin.

Tässä on jotain tosi ristiriitaista. Ota yhteyttä irl jos itsekin rakastit.