Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Oletteko muuten koskaan miettineet eroa? Jotenkin ulospäin liittonne vaikuttaa ihan ok:lta, mutta eihän sitä koskaan ulkopuolisena näe.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuten koskaan miettineet eroa? Jotenkin ulospäin liittonne vaikuttaa ihan ok:lta, mutta eihän sitä koskaan ulkopuolisena näe.
Montahan avioparia Suomessa on? n. 25 000. Joten kysymyksesi osuu melkoisen laajalle määrälle ihmisiä. Oletatko todella saavasi täältä oikealta henkilöltä vastauksen? Mitä tuo utsiminen kertoo sinusta? Et ole muita parempi, kun tunget kauhasi toisten soppiin.
Älä mies kuvittele mitään. Se oli vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuten koskaan miettineet eroa? Jotenkin ulospäin liittonne vaikuttaa ihan ok:lta, mutta eihän sitä koskaan ulkopuolisena näe.
Ollaan kyllä mietitty, monestikin.
Oon taas nähny unii sinust.
Olin niin paljo kauniimpi ja kiinnostavampi sillon enkä silti kelvannu. Siä et oo kai muuttun ollenkaa.
En käsitä miks ajattelen vieläki.
Kuhis, oltaisko ens kesänä työkavereita? :)
Vierailija kirjoitti:
Jos se olet sinä, niin anteeksi että kerroin. En haluaisi ikinä aiheuttaa sulle pahaa mieltä.
Vaimolleko kerroit?
vahinko tai ei, saan vapaasti kuvitella huvitella ja vaikka kukkoilla. sellainen on maailmamme ;)*
Olkaa varatut reiluja ja rehellisiä...kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa varatut reiluja ja rehellisiä...kaikille.
Vosu siellä alapeukuttaa eikä ollenkaan kannata rehellisyyttä, todellakaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand
When everything's meant to be broken
I just want you to know who I amGood night, sleep well. I miss you, my sunshine 💖
Tähän päivään asti olin varma, että olen ainut suomalainen joka on joskus kuunnellut GGD:tä :D
Itse olen jo lapsena tykännyt tuosta biisistä ja sitten myöhemmin sain sen nimen selville. Bändin muutkin biisit tuttuja. Terveisin "my sunshine".
– Millainen hän on? Beata kysyi. – Kun olette kahden.
– Lempeä, vastasin ja otin käteeni Valdemar Lindholmin
kirjan.
– Ja mitä se tarkoittaa? hän kysyi ja kaatoi itselleen
kupin teetä. – Otatko?
– Ei kiitos, vastasin ja laskin teoksen käsistäni. – Hän
lauloi minulle laulun. Otti muutaman tanssiaskeleen.
Piirsi minulle kuvan. En tiedä miksi.
– Jaa, hän sanoi ja puhalteli kuppiinsa. – Kaikki tuo
yhdellä kertaa?
– Ei suinkaan, sanoin ja otin kirjan uudelleen
käteeni. – Ei jaksaisi sytyttää lyhtyä.
– Ai et näe lukea vai? hän naurahti ja nappasi
näppärällä liikkeellä opuksen käsistäni.
– No mutta!
– Mutta ja mutta, hän ilkamoi. – Voi suomalaisia
poloisia Pohjois-Ruotsin salomailla, hän jatkoi
liioitellun vakavasti.
– No?
– Taistelivat kuulemma karua luontoa ja saituudestaan
tunnettuja lappalaisia vastaan, hän vastasi. – Vaan
etkös itsekin ole, hän hihitti. – Sellainen saitureiden
taimi.
– Tiedä häntä.
– Vaan mistäs sinä moisen opuksen?
– Mistä lie.
– Ja mihin tarkoitukseen?
– Tiedä häntä.
– Niinpä niin. Taitaa olla lahjapaperia vaille valmis,
hän sanoi ja laski kirjan käsistään. – Vaan kerrohan,
onko hänelläkin jo jokin lempinimi?
– Tiedä vaikka olisikin, vastasin. – Mutta jääköön
sydämeeni.
– Todellako?
– No ei, sanoin ja kumarruin eteenpäin.
– Vai niin, hän naurahti kuiskauksen kuultuaan. – Vaan
tokkopa hän kuitenkaan on venäläinen? Vaikka onhan
hänessä kieltämättä samaa näköä kuin kuvernöörissä.
– Tiedä häntä, hymyilin. – Unessa se minulle ilmestyi.
Joku kysyi, että olenko minä tuo, kuka kirjoittaa noista varatuista miehistä yms. En ole. Päätin silloin, että en täytä tätä ketjua enää aiheella, vaan jään pelkästään lukemaan (tästä ketjusta on tullut eräänlainen kumma päivittäinen tapa).
Meillä on tilanne ennallaan, ja voi olla että suurelta osalta kaikki on minun ylireagointia. Se nyt vaan on niin, että jos joskus valehtelee, niin vaikka sen lopettaisi, ei luottamus välttämättä palaa enää koskaan. Toivon tietenkin, että se palaisi ja voisin olla onnellinen. En vaan tiedä, saako myöskään rakkautta samanlaiseksi enää, vai kuoleeko se lopulta muuttuen välinpitämättömyydeksi, koska minulle rakkaus ja luottamus kulkee käsikädessä.
Tiedän, että miehelläni on yksi "kaipaaja", en tosin tiedä käykö tässä ketjussa. Hänestä en usko olevan mitään uhkaa suhteelle, mutta tunnistamisen vuoksi en kerro, miksi.
Tosiaan, vastasin tuohon kysymykseen, että en ole täällä mitään kommentoinut enää, ja nyt voisin yrittää olla lukemattakin ja keskittyä vaikka tähän suhteeseen, että onko se pelastettavissa vai ei. 😀 Yritän ainakin olla vastailematta kysymyksiin, vaikka ne olisivat miten provosoivia. Kyllähän trollit tarttuu herkästi tällaiseenkin tarinaan, mutta pitäkää hyvänänne. 😀
- Vaimo-hullu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand
When everything's meant to be broken
I just want you to know who I amGood night, sleep well. I miss you, my sunshine 💖
Tähän päivään asti olin varma, että olen ainut suomalainen joka on joskus kuunnellut GGD:tä :D
Googoodollsia on soitettu vaikka missä 2000-luvun alussa. Nyt nelikymppiset oli silloin nuoria, että ihan tuttua musiikkia varmaan monelle sen ikäiselle. Mulle ainakin.
Rakkaat taitelijat,
tuikkikoon silmänne
ja välkkyköön älynne,
mutta murehtikaa
mahdollisimman vähän.
Jättäkää murehtiminen hevosille,
joilla on isompi pää.
;)*
Vierailija kirjoitti:
vahinko tai ei, saan vapaasti kuvitella huvitella ja vaikka kukkoilla. sellainen on maailmamme ;)*
Kunhan tiedät et se oli vahinko. Parempi niin.
Olisiko mahdollista, että sä testaat mua? Tunnustelet minkälainen olen ihmisenä. Ettet ota hyppyä tuntemattomaan. Ihastus, rakkauskin voi haihtua kun toisen kanssa ei olekkaan mitään keskusteltavaa. Ja mä vaan vedin homman taas läskiksi. Se vaan ikävä kyllä on mun puolustusmekanismi.
Mutta ensi viikolla kaikki muuttuu. Olen sulle ihanaakin ihanampi 💖.
Annetaan vaan kaikkien huvitella kuvitella ja kukkoilla. Mitä se on keneltäkään pois. Ei tää täällä nyt niin vakavaa ole. Mä ainakin nautin! Ja aurinkokin paistaa oikeasti!!
Juu. Sitä voi miettiä että kuinka todellista yksipuolinen rakkaus on. Yhtäältä varmaan tunteena aito ja vahva, mutta toisaalta jotenkin ajattelen että aito parisuhderakkaus vaatii vastavuoroisuuden. Siis myös tiedon ja tunteen siitä että toinenkin rakastaa, ja tämän näkymisen elämässä jotenkin tekoina tai sanoina.