Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Sä osaat käyttää rahaa, tai siis olla myös käyttämättä, toisin kuin mun kumppani. Kukaan ei tiedä, että siitä ostohysteriasta on koitunut meille kymmenien tuhansien eurojen velat. Enpä olis arvannut, että sellaiseen tarkan taloustaitajan piirteeseenkin voi toisessa ihastua.

Kieltämättä olen aika tarkka, vaikka en mikään sijoitusnero. Mietin aina pitkällä tähtäimellä, mitä hankkia ja tingin tottakai.

Onnistuuko ajatella arki kanssasi? Jep.

Kuvitella sinut siihen selkäni taakse? Jep.

Kuiskuttelemaan korvaani? Jep.

Voinko kuvitella meidät sylikkäin sohvalle? Jep.

Näenkö sieluni silmin miltä näyttäisit juuri heränneenä tukka pörrössä? Jep jep.

Voinko kuvitella sut kantamaan mua jos susta huumaantuneena en osaisi kävellä? Jep jep jep!

Näenkö meidät väittelemässä jostain näkökulmasta mikä lopulta päättyisi tulisuudelmaan? Naurahtaen, jep jep jep.

Näenkö meidät vain olemassa, tässä elämässä? Jep. Jep. Jep.

Vapaa tahto.

Löydät kyllä tiesi luokseni, jos tahdot niin.

Löysit tiesi polulleni jo kahdesti, kiitos siitä. Kiitos, että olet. Se on tärkeintä. Jos joskus käy niin, että olisit tahdostasi muutakin, niin varmaan pökertyisin onnesta. Onnellinen olen näinkin, mutta kieltämättä vähän vajaana.. Olisihan se jännä nähdä mitä kaikkea me saisimme yhdessä aikaan. Luulen, että jotain todella suurta ja kaunista. Kyllä, mua kiinnostaisi nähdä mitä se olisi.

Kaikkea kaunista päivääsi <3 Olet sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Eikö edellinen juuri kertonut että on valinnut lapsensa ja heidän hyvinvointinsa? Silloin nuo lapset menevät kyllä heittämällä yli sen uuden mahdollisen rakkaudenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Minulla on vähän samantapaista. Lisäksi asiaan liittyy ulkopuolisia vastuita kolmansille tahoille, joihin eroaminen saattaisi vaikuttaa hyvin haitallisesti juuri nyt ja tässä. 

Rakkaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä esim. avioliiton kanssa, joka on taloudellis-juridinen perhesopimus ja useimmiten liittyy lähinnä lasten hyvinvointiin, sukuihin, perintöihin ja sen sellaiseen. Olisi elämän ja onnen kannalta parempi jos nämä toteutuisivat samaan aikaan itse kullakin, mutta joskus vaan tulee tyhjä arpa. Sitten haikaillaan rakkautensa perään kaipausketjussa salaa ja anonyymisti. 

Kyllä mä välitän puolisostani ja toivon hänelle hyvää, siksi en voi tehdä ratkaisuita joita hän ei tue ja halua, joista koituisi hänelle kohtuutonta vahinkoa. Erityisesti lapset ja heidän hyvinvointinsa vaikuttaa. Tosin heidän hyvinvointinsa on myös tällä hetkellä suurin syy, miksi näen eron vääjäämättömänä tulevaisuudessa. Oma rakkaudettomuuteni puolisoa kohtaan tulee vasta kakkosena. Mutta kaiken kaikkiaan, velvollisuudet ovat sananmukaisesti velvollisuuksia. Vastuu on vastuuta. Ne on hoidettava. Sen jälkeen vasta ajatellaan omaa itseä. Palavasta talosta on kyllä häivyttävä, mutta ensin pitää varmistaa että muutkin pääsevät turvaan, sitten, jos aikaa jää, vielä arvoesineetkin. Itsensä pelastaminen jää järjestyksessä viimeiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä tummemman puoleinen harmaasilmätär.

Mitähän mä sanoisin.

Ja täällä yksi, joka sellaista kaipailee.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kyllä säälittää jos jonkun avioelämä on sitä, että roikkuu illat vauvapalstalla.

Tosi säälittävää ja surullista.

Ensinnäkin, roikuthan sä täällä itsekin, kaikkihan me.

Tuo sun käyttämä "avioelämä" sana viittaa perinteisesti avioparin sukupuolielämään, mutta lähden siitä, että et sitä sentään tarkoittanut.

Tää voi tulla sulle yllätyksenä, mutta myös parisuhteessa elävillä ihmisillä on muitakin harrastuksia kuin se parisuhde. Harva pariskunta pidemmän päälle käyttää kaiken vapaa-aikansa toisiaan silmiin katsellen. Ja se on ihan normaalia ja ok!

Kuinka moneen osuu vaikkapa tällainen tunnisteellinen teksti?

”Siinä isovanhemmiltasi perityssä, oranssissa Aarnion pallotuolissa istuessasi sanoit, ettet anna sen psykopaatin pumpata enää myrkkyä elämääsi”

Tai

”Ei mua kiinnostanut sun tunteet enää siinä vaiheessa, kun veit sen sormuksen kaniin ja ostit koko rahalla pilveä.

Turhaan siis soittelet, etsi joku toinen mörökölliksesi tai pysy vaikka siellä Hondurasissa”

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä oot taas pyöriny mun mielen lumihangissa holtittomasti, nainen. Aiemmin puhdas paksu lumivaippa on täynnä temmellysjälkiä, lumienkeleitä, hiihtolatuja, pyllähdyskuvia, lumilabyrinttejä, sun muuta. Jotenkin oot saanu pystytettyä lumesta keskiaikaisen linnan vallihautoineen vaikkei ole ollut nuoskaakaan. Maisema on kaikkialla täynnä jälkiä susta, minne katsonkaan. Sua itseäsi ei vaan näy.

Hienosti kuvailtu! Vaan entäs kesällä? Muistatko silloin mua ollenkaan? 😱

Vai vielä! Mitäs luulet, ettenkö muka huomaisi myllättyä niittyä, josta joku kävi poimimassa kaikissa väreissä loistavat kukkaset ja väänsi niistä muhkean seppeleen kuistille? Ettenkö huomaisi, kun rehottavaan pihanurmikkoon on leikattu maailman suurimmalla päältäajettavalla jättimäinen sydänkuvio? Etteivätkö paljaiden jalkojesi jäljet hietikolla kertoisi sievä askel askeleelta missä olet kuljeksinut - puhumattakaan niistä kepillä vedellyistä viiruista ja nuolista? Etteikö muka silmiini tarttuisi taitava puutarhurointisi, kun hedelmäpuut, marjapensaat ja kaikenlaiset muut vihannekset on oksittu, karsittu, harvennettu ja kitketty niin, että varmasti riittää talvenkin varalle maukasta ja ravitsevaa vegetariaa sinusta muistuttamaan? Etteikö rantavedestä onkimasi pikku särjetkin kissoille sievästi aseteltuna puhuisi asiaansa puhtoisin sävelin? Kyllä maar sinä jokaisessa vuodenajassa näyt ja käyt. Et paikan päällä, harmi vaan, mutta jälkinä mieleni tantereessa ja vähän sen ylläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Eikö edellinen juuri kertonut että on valinnut lapsensa ja heidän hyvinvointinsa? Silloin nuo lapset menevät kyllä heittämällä yli sen uuden mahdollisen rakkaudenkin.

Tekosyy. Lapsia ei pidä kuormittaa uhrautumalla heidän takiaan. Onnellisten ja elämäänsä tyytyväisten vanhempien lapset voivat parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä osaat käyttää rahaa, tai siis olla myös käyttämättä, toisin kuin mun kumppani. Kukaan ei tiedä, että siitä ostohysteriasta on koitunut meille kymmenien tuhansien eurojen velat. Enpä olis arvannut, että sellaiseen tarkan taloustaitajan piirteeseenkin voi toisessa ihastua.

Kieltämättä olen aika tarkka, vaikka en mikään sijoitusnero. Mietin aina pitkällä tähtäimellä, mitä hankkia ja tingin tottakai.

Ja silti ostit tinkimättä tukea perhoselle vai kukalle? Olisin odottanut sinulta enemmän, koska yksi asia johtaa toiseen. Niin mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko ajatella arki kanssasi? Jep.

Kuvitella sinut siihen selkäni taakse? Jep.

Kuiskuttelemaan korvaani? Jep.

Voinko kuvitella meidät sylikkäin sohvalle? Jep.

Näenkö sieluni silmin miltä näyttäisit juuri heränneenä tukka pörrössä? Jep jep.

Voinko kuvitella sut kantamaan mua jos susta huumaantuneena en osaisi kävellä? Jep jep jep!

Näenkö meidät väittelemässä jostain näkökulmasta mikä lopulta päättyisi tulisuudelmaan? Naurahtaen, jep jep jep.

Näenkö meidät vain olemassa, tässä elämässä? Jep. Jep. Jep.

Vapaa tahto.

Löydät kyllä tiesi luokseni, jos tahdot niin.

Löysit tiesi polulleni jo kahdesti, kiitos siitä. Kiitos, että olet. Se on tärkeintä. Jos joskus käy niin, että olisit tahdostasi muutakin, niin varmaan pökertyisin onnesta. Onnellinen olen näinkin, mutta kieltämättä vähän vajaana.. Olisihan se jännä nähdä mitä kaikkea me saisimme yhdessä aikaan. Luulen, että jotain todella suurta ja kaunista. Kyllä, mua kiinnostaisi nähdä mitä se olisi.

Kaikkea kaunista päivääsi <3 Olet sen arvoinen.

Jep, olet romantikko😉 juuri sellainen joksi sinut jälkiviisaana ajattelin. Suudelma tästä sinulle❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Eikö edellinen juuri kertonut että on valinnut lapsensa ja heidän hyvinvointinsa? Silloin nuo lapset menevät kyllä heittämällä yli sen uuden mahdollisen rakkaudenkin.

Tekosyy. Lapsia ei pidä kuormittaa uhrautumalla heidän takiaan. Onnellisten ja elämäänsä tyytyväisten vanhempien lapset voivat parhaiten.

Miten lasten hyvinvointi liittyy vanhemman onneen? Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Eikö edellinen juuri kertonut että on valinnut lapsensa ja heidän hyvinvointinsa? Silloin nuo lapset menevät kyllä heittämällä yli sen uuden mahdollisen rakkaudenkin.

Tekosyy. Lapsia ei pidä kuormittaa uhrautumalla heidän takiaan. Onnellisten ja elämäänsä tyytyväisten vanhempien lapset voivat parhaiten.

entä jos lasten äiti onkin niin epävakaa, että uhkaa tehdä itselleen jotain jos tulisi avioero? Eikö silloin ole viisainta vain pysyä suhteessa ja säilyttää lapsilla molemmat vanhemmat? Tämä siis ääriesimerkkinä mutta kuitenkin.

"Anna minun laskea käteni vielä kun ehdin

kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä

anna minun huokua haavetta

lävistä minut tässä

opeta minulle nöyryys

pujota minuun kielet

soita säveleni

metsän väki on kaupungissa sokea

perkele sen tänne johti

antoi lapion käteen

pani kaivamaan hautaa

ikävyydelle muistomerkkiä"

(Cmx)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Kuvitellaanpa, että olisin kaverisi, käyttäisin puheessani päivittäin jatkuvasti tsägädägä-sanaa ja kertoisin kirjoittelevani vauvapalstan kaipausketjussa. Näkisit ketjussa viestin, jossa lukee ”tsägädägä”. Kuinka todennäköisenä pitäisit, että viesti olisi joltain muulta kuin kaveriltasi?

Hyvin todennäköisenä. Pitäisin sitä vain hauskana sattumana ja osoituksena siitä, ettei täältä voi ketään tunnistaa, koska niin monella on niin samanlaiset jutut.

Esimerkiksi mun nimi on sanottu useampaan otteeseen ja useaan kertaan olen saanut jonkin heitonkin osumaan itseeni. Silti en usko, että kyseessä olisin oikeasti juuri minä, vaan joku muu, johon nyt vain sattuu osumaan samat läpät.

Eli mielipiteeni on, ettei täältä oikeasti löydä ketään. Eikä se mielestäni ole ketjun pakollinen tarkoituskaan? Itse ainakin pelkästään puran mieltäni tänne, enkä edes anna mitään tunnisteita (edes kysyttäessä).

Mistään ei tule taas mitään kun kaikki aika menee haaveiluun sinusta. Aloitan jotain ja hups, oletkin mielessä ja taas on aloitettava kaikki alusta. Sun syy on nyt tämä mun aikaansaamattomuus vaikka ihania ne haaveet on. Tulisikohan niistä joskus totta?

Vierailija kirjoitti:

"Anna minun laskea käteni vielä kun ehdin

kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä

anna minun huokua haavetta

lävistä minut tässä

opeta minulle nöyryys

pujota minuun kielet

soita säveleni

metsän väki on kaupungissa sokea

perkele sen tänne johti

antoi lapion käteen

pani kaivamaan hautaa

ikävyydelle muistomerkkiä"

(Cmx)

Mikä CMX biisi? Haluan kuunnella! Vai lataatko tän mulle?😉

Vierailija kirjoitti:

Mistään ei tule taas mitään kun kaikki aika menee haaveiluun sinusta. Aloitan jotain ja hups, oletkin mielessä ja taas on aloitettava kaikki alusta. Sun syy on nyt tämä mun aikaansaamattomuus vaikka ihania ne haaveet on. Tulisikohan niistä joskus totta?

Vaikka tänään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Anna minun laskea käteni vielä kun ehdin

kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä

anna minun huokua haavetta

lävistä minut tässä

opeta minulle nöyryys

pujota minuun kielet

soita säveleni

metsän väki on kaupungissa sokea

perkele sen tänne johti

antoi lapion käteen

pani kaivamaan hautaa

ikävyydelle muistomerkkiä"

(Cmx)

Mikä CMX biisi? Haluan kuunnella! Vai lataatko tän mulle?😉

Rautakantele

Olin niin epävarma, että pienikin negatiivinen tulkinta ympäristöstä sai minut vetäytymään. Ja seuraavassa hetkessä taas ikävöin sinua. Muistan sinun sillon kertoneen, että olit siinä hetkessä onnellinen, mutta pelkäsit mitä huominen tuo tullessaan. Tunne ei siis ole hassua vaan ymmärrettävää.

Ehkä tietynlaiset rutiinit loisi turvallisuutta. Ja se, että epävarmuuden iskiessä ei reagoi heti. Miettii ensin ja sen jälkeen toimii. Jälkimmäinen enemmän itselleni... :)

Toivon, ettei sinun tarvisi tuntea epävarmuutta edessäni. Se, mitä ollaan käyty läpi on ainutlaatuista. Jo se yhdistää.

Kumpa voisimme nähdä. Ehkä otsalle... :) Mukavaa päivää sinulle! <3