Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Tuli tuosta lumiviestistä mieleen tämä ajatelma joulukuulta. (Tosi ihana viesti kirjoittaja! Mahdatkohan olla se Mini-Godzillatyyppi?)

"Onko tämä unta vai joulukuun vielä koskematonta lunta? Niin valkean kuulasta, kirpakkaa ettei niitä ihan voi kai erottaakaan toisistaan. Ehkä tämä on molempia ja sillä hyvä. <3"

Tammikuuu~ lauloi Jenni. Oisitko mies mun hedelmämies ainakin ajatuksissa, kun Jennilläkin oli/on se rahkamiljönääri? Aika viljelijä kyllä oot, koska oon edelleen sinusta selvästi päihtynyt. Kirkkaita viinaksia en harrasta, joten kyllä sä jotain vahvaa siideriä oot tehnyt, luumuista tai persikoista sanoisin. Huomenta ja aamupusuja näin pitkästä aikaa, kun tämä juoppotilhi on tähän aikaan peräti ylhäällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Minä olen kyllä käyttänyt, mutta niitäpä ei ulkopuoliset edes tunnisteiksi tajua.

Samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen tumma ja tulinen. Jatkaisin mielelläni siitä mihin viimeksi jäätiin. Mutta mitenkä voitaisiin tavata? Yhden suudelmankin jos vain saisin, tekisin sen eteen vaikka mitä. Vaan luulen ettei se siihen jäisi. Pelkäätköhön sitä vai toivotko? T. vilkkumaasilmä

Missä jäimme, ja milloin? Tuntomerkkejä jos saisin...

Jäämme tähän. Ystäväni varoitti sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Minä olen kyllä käyttänyt, mutta niitäpä ei ulkopuoliset edes tunnisteiksi tajua.

Silti. Koskaan ei voi olla 100% varma. Jos on, huolestuisin...

Minäkin olen käyttänyt tunnisteita, juuri sellaisia jotka vain oikea ihminen tunnistaa. Tietysti lääkäriin voi aina muita usuttaa, mutta ehkä kuitenkin kannattaa pitää mielessä, ettei itse ulkopuolisena välttämättä ymmärrä kaikkea. Ei ollut varattu jolle kirjoitin.

Hmmm, paitsi en tiedä onko pusut lähettävänä osapuolena mun juttu. Ehkä niitä suukkoja sitten kuitenkin suuntaasi :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Kuvitellaanpa, että olisin kaverisi, käyttäisin puheessani päivittäin jatkuvasti tsägädägä-sanaa ja kertoisin kirjoittelevani vauvapalstan kaipausketjussa. Näkisit ketjussa viestin, jossa lukee ”tsägädägä”. Kuinka todennäköisenä pitäisit, että viesti olisi joltain muulta kuin kaveriltasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Kuvitellaanpa, että olisin kaverisi, käyttäisin puheessani päivittäin jatkuvasti tsägädägä-sanaa ja kertoisin kirjoittelevani vauvapalstan kaipausketjussa. Näkisit ketjussa viestin, jossa lukee ”tsägädägä”. Kuinka todennäköisenä pitäisit, että viesti olisi joltain muulta kuin kaveriltasi?

Ja jos vielä kyseisen lauseen lisäksi käytetään muitakin tunnisteita esim jotain mitä ollaan puhuttu viimeksi, jotakin mitä toinen vaikkapa omistaa ja viitattu vieläpä ajallisestikin juuri tähän tiettyyn ihmiseen. Ei se tietenkään oo vielä varmaa mutta jo erittäin todennäköistä että kyseessä on se jonka luulen olevan. - sivuhuomio omasta tapauksesta

Vierailija kirjoitti:

Sä oot taas pyöriny mun mielen lumihangissa holtittomasti, nainen. Aiemmin puhdas paksu lumivaippa on täynnä temmellysjälkiä, lumienkeleitä, hiihtolatuja, pyllähdyskuvia, lumilabyrinttejä, sun muuta. Jotenkin oot saanu pystytettyä lumesta keskiaikaisen linnan vallihautoineen vaikkei ole ollut nuoskaakaan. Maisema on kaikkialla täynnä jälkiä susta, minne katsonkaan. Sua itseäsi ei vaan näy.

Ihana ❤️ oispa mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Kuvitellaanpa, että olisin kaverisi, käyttäisin puheessani päivittäin jatkuvasti tsägädägä-sanaa ja kertoisin kirjoittelevani vauvapalstan kaipausketjussa. Näkisit ketjussa viestin, jossa lukee ”tsägädägä”. Kuinka todennäköisenä pitäisit, että viesti olisi joltain muulta kuin kaveriltasi?

Ja jos vielä kyseisen lauseen lisäksi käytetään muitakin tunnisteita esim jotain mitä ollaan puhuttu viimeksi, jotakin mitä toinen vaikkapa omistaa ja viitattu vieläpä ajallisestikin juuri tähän tiettyyn ihmiseen. Ei se tietenkään oo vielä varmaa mutta jo erittäin todennäköistä että kyseessä on se jonka luulen olevan. - sivuhuomio omasta tapauksesta

Aah, taas alkaa suuri tunnistelaatukeskustelu. Pian saamme kuulla, kuinka ei pidä tulla neuvomaan tunnisteiden kanssa ja jokaisella on oikeus olla tunnistautumatta ja tunnistamatta ja tämä sama juttu on kuultu niin moneen kertaan ja olet vaan paha ja tyhmä ihminen. 

Joo en enää jatka tuota tunnistekirjoittelua. Nää jutut on käyty sataan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Minä olen kyllä käyttänyt, mutta niitäpä ei ulkopuoliset edes tunnisteiksi tajua.

Silti. Koskaan ei voi olla 100% varma. Jos on, huolestuisin...

Sanoisin, että voi. Tätä ei varmaan ymmärrä sellaiset kaipaajat, jotka ovat ihastuneet kaukaa ja/tai joilla ei ole romanttista historiaa tai muuta draamaa taustalla kaivattunsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Jos tunnistat täältä viestejä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Pikaisesti. Ei täällä niin varmoja tunnisteita kukaan käytä. 

Minä olen kyllä käyttänyt, mutta niitäpä ei ulkopuoliset edes tunnisteiksi tajua.

Silti. Koskaan ei voi olla 100% varma. Jos on, huolestuisin...

Sanoisin, että voi. Tätä ei varmaan ymmärrä sellaiset kaipaajat, jotka ovat ihastuneet kaukaa ja/tai joilla ei ole romanttista historiaa tai muuta draamaa taustalla kaivattunsa kanssa.

Tässä joton jutun ydin. Jos on viettänyt useamminkin aikaa jonkun kanssa kahden, varsinkin romanttisessa mielessä kyllä sieltä useitakin insidejuttuja ja saa tunnisteiksi revittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli eräänä päivänä viesti mulle, miks kirjoitat mulle täällä? Sä joka tiedät et mä tunnistan.

Koska sä jäit lähtemättömästi mieleeni ja olisi kiva tavata. Tiedät osoitteen.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot taas pyöriny mun mielen lumihangissa holtittomasti, nainen. Aiemmin puhdas paksu lumivaippa on täynnä temmellysjälkiä, lumienkeleitä, hiihtolatuja, pyllähdyskuvia, lumilabyrinttejä, sun muuta. Jotenkin oot saanu pystytettyä lumesta keskiaikaisen linnan vallihautoineen vaikkei ole ollut nuoskaakaan. Maisema on kaikkialla täynnä jälkiä susta, minne katsonkaan. Sua itseäsi ei vaan näy.

Hienosti kuvailtu! Vaan entäs kesällä? Muistatko silloin mua ollenkaan? 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot taas pyöriny mun mielen lumihangissa holtittomasti, nainen. Aiemmin puhdas paksu lumivaippa on täynnä temmellysjälkiä, lumienkeleitä, hiihtolatuja, pyllähdyskuvia, lumilabyrinttejä, sun muuta. Jotenkin oot saanu pystytettyä lumesta keskiaikaisen linnan vallihautoineen vaikkei ole ollut nuoskaakaan. Maisema on kaikkialla täynnä jälkiä susta, minne katsonkaan. Sua itseäsi ei vaan näy.

Olen Mä täällä linnassani istuen puuman nahalla verhoillulla kuningatartuolillani. Joskus siemaillen Muscat:A pikarista, joskus kahvia. Omena odottaa puraisijaa. Täällä linnassani sua odotan, astu sisään lohikäärmeen luolaan! Pidetään hauskaa! 😉😍

T. Modesty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen tumma ja tulinen. Jatkaisin mielelläni siitä mihin viimeksi jäätiin. Mutta mitenkä voitaisiin tavata? Yhden suudelmankin jos vain saisin, tekisin sen eteen vaikka mitä. Vaan luulen ettei se siihen jäisi. Pelkäätköhön sitä vai toivotko? T. vilkkumaasilmä

Missä jäimme, ja milloin? Tuntomerkkejä jos saisin...

Jäämme tähän. Ystäväni varoitti sinusta.

Ja tämä ed. Ei ollut tummalta ja tulisella Modestyltä. Toivon tapaamista, täällä asunnossani onnistuu salaisesti parhaiten😉. Vaikka tänään tai viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Yksin vielä komeampi.