Keskustelu - Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII | Arkisto

Vierailija

5301/6113 |

01.02.2019 | 12:08

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoja on turha pelätä. Kukaan ei voi estää rakastavaisia saamasta toisiaan jos rakkaus on suurta ja aitoa. Joten lepo.

Vaimoja ei myöskään saa poistettua omasta todellisuudesta millään vauvapalstalla keuhkoamisella. On tosiasia, että jos olet ihastunut varattuun, tällä on puoliso.

Jos aiot saada varatun, sun on päihitettävä tuo puoliso, koska et siis voi häntä vaan poistaa.

Jos päihittäminen ei sulta onnistu, se ei ole vaimon vika eikä siitä kannata raivota vaimolle. Se vaan on niin.

Vielä uudestaan, oikeata suurta rakkautta ei kukaan, eikä mikään saa estettyä. Ei se vaimokaan, niin paljon kuin heitä jotkut pelkäävätkin.

Minä en suostuisi edes olemaan se vaimo jonka jonkun toisen naisen pitäisi päihittää. Olen niin mustavalkoinen tyyppi, että jos miehellä on muita ihastuksia, mä siirryn siitä kuviosta pois. Ei mun ylpeys antaisi periksi jäädä suhteeseen jossa mies rakastaa toista ja jää mun kanssa suhteeseen velvollisuudesta. Mutta niin me olemme kaikki erilaisia.

Kyllä kai pitkässä suhteessa jossain kohti voi olla ihastuksiakin. On mulla itsellänikin ollut. Mutta niiden perässä ei voi lähteä juoksemaan. Eli mulla ei kyllä ole tunteiden suhteen nollatoleranssi, itseni eikä miehen suhteen. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa?

En usko alkuunkaan, että joku olisi suhteessa velvollisuudesta vaikka rakastaisi toista. Ei ihmiset niin toimi, eikä siihen edes pysty. Kyllä yhdessä ollaan rakkaudesta. Pikku ihastukset ei sitä välttämättä heilauttele suuntaan tai toiseen.

Minä olen velvollisuudesta ja vastuunkannosta johtuen. Jos en olisi, voi hyvinkin olla, että lapset olisivat toisen vanhempansa jo menettäneet. En rakasta, niin kuin puolisoa tulisi rakastaa.

Entä jos elämääsi tulisi suuri rakkaus, jonka tajuaisit olevan sinulle ainutlaatuinen ihminen, ja joka eniten maailmassa haluaisi yhteisen elämän kanssasi, niin etkö uskoisi että kaikki muu järjestyy ja menisi hänen kanssaan yhteen? Tätä tarkoitan.

Ihminen yleensä valitsee sen jota rakastaa, niistä jotka ovat saatavilla. Jos ketään merkityksellistä ei ole tarjolla, vähemmän merkityksellinen voi totta kai olla vaihtoehto - ja usein varmasti onkin. Kaksin kuitenkin aina kaunihimpi.

Eikö edellinen juuri kertonut että on valinnut lapsensa ja heidän hyvinvointinsa? Silloin nuo lapset menevät kyllä heittämällä yli sen uuden mahdollisen rakkaudenkin.

Tekosyy. Lapsia ei pidä kuormittaa uhrautumalla heidän takiaan. Onnellisten ja elämäänsä tyytyväisten vanhempien lapset voivat parhaiten.

entä jos lasten äiti onkin niin epävakaa, että uhkaa tehdä itselleen jotain jos tulisi avioero? Eikö silloin ole viisainta vain pysyä suhteessa ja säilyttää lapsilla molemmat vanhemmat? Tämä siis ääriesimerkkinä mutta kuitenkin.

No varmaan kinkkinen tilanne. Mutta liittyy kai yleisemminkin sellaiseen, että miten suhtautua jos joku läheisesi kiristää sulta jotain itsemurhalla uhkaamalla. Tiedän esim. tapauksen, jossa aikuinen alkoholisoitunut poika kiristi eläkeläisäidiltään viinarahoja uhaten tehdä itsemurhan jos rahaa ei tule.

Kun itsellä ei ole tuota tilannetta, on helpompi sanoa että tuollainen kiristäminen on raukkamaista, siihen ei pidä suostua. Mutta ymmärrän, että tositilanteessa omien läheisten kanssa tilanne on vaikeampi.

Eli tässä vastaus: en tiedä.

Vastaa

Tapahtumat

Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Kommentit (6113)