Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaajille PITÄÄ saada kovemmat rangaistukset!!!
09.01.2019 |
Kuka (vaikutusvaltainen henkilö) tälle asialle tekisi jotain ja milloin?
Tulen niin surulliseksi aina, kun luen tai kuulen jostakin kiusaamistarinoita ja rangaistukset kiusaajille ovat naurettavat eivätkä edesauta kiusaamisen vähenemistä mitenkään. Ensinnäkin opettajat välttelevät vastuuta ja jos sitä ottavat, kiusaajien vanhemmat eivät tee asialle mitään tai kiusaajia ei muuten vain saada kuriin. Jälki-istunto tuntuu olevan rangaistuksena tehoton, moni "kovis" ottaa sen saavutuksena ja kehuskelee asialla. Jos kiusaajan vanhempiin ollaan yhteydessä, he joko kieltävät asian koska eihän heidän lapsensa sellaista tekisi, tai eivät muuten vain aio puuttua lapsensa toimintaan. Sama peli jatkuu, ja lopulta KIUSATTU on se, joka joutuu vaihtamaan koulua. Tuo jo muutenkin itseluottamuksensa menettänyt nuori, joka mahdollisesti pelkää uusia ihmisiä ja stressaantuu muutoksesta turhaan. Kaikki paineet kasaantuvat lopulta kiusatun niskaan ja kiusaajat saavat pitää paikkansa ja valita uuden uhrin.
Mielestäni tähän pitäisi saada muutos, kovat otteet käyttöön kiusaajille. En sano, että tämä keino on välttämättä inhimillinen, mutta ei ole kiusaaminenkaan ja jos mikään muu ei tehoa, kiusaajalle remmistä p*rseelle ja lujaa. Keino on ainakin toimiva. Vaihtoehtoja löytyy muitakin, mutta miksi kukaan ei yritä ajaa asiaa eteenpäin? Kiusaajalle merkintä kiusaamisesta todistukseen, tuo voi vaikuttaa tulevan opiskelupaikan saantiin. Julkinen nöyryytys koko koulun edessä, eli joutuu kertomaan kaikille mitä teki ja miksi teki. Kiusaamisesta tehtäisiin laitonta, jolloin sakon tai ainakin merkinnän rikosrekisteriin saisi alaikäinenkin. Niille, jotka kertovat kiusaamisesta eteenpäin, olisi tiedossa palkkio joka saattaisi vähentää passiivista kiusaamista. Ja näitähän riittää.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei saa sanoa mutta kyllähän osa kiusatuista on todellisia uhriutujia.
Itselläni on kiusaamistausta. Kiusaaminen oli todella rajua ala-asteella ja osan asioista olen unohtanut tai sulkenut mielestäni. Nyt vanhempana kun olen asiaa muistellut ja miettinyt, tunnistan osan teoista seksuaaliseksi hyväksikäytöksi vaikkei minua raiskattukaan kuten joku aiemmin kertoi. Minusta leviteltiin juttuja eikä minulla ollut ystäviä. Tilanne ei ollut niin paha yläasteella mutta pilattu maineeni tuli usein esiin. Kavereita ei edelleenkään ollut mutta pyörin porukoiden taustalla tai olin yksin.
Kouluaika oli siis suunnattoman raskasta ja pelkkää selviytymistä. Jostain syystä kuitenkin ajattelin että tätä jatkuu vain aikansa ja kun pääsen pois kotikaupungista asiat muuttuvat. Niin kävikin. Opiskelin ammatin, pääsin töihin ja perustin perheen. Kavereita ei ole eikä ole ikinä ollut mutten syytä siitä kiusaamista. Voihan olla etten vain ole sosiaalinen. Pari ystävää tietenkin olisi mukava juttu.
Yritän siis sanoa että ihmiset suhtautuvat elämän kolhuihin eri tavalla. kiusaaminen, läheisen kuolema, väkivalta jne. Ovat kauheita asioita mutta niiden ei saa antaa määrätä ja määrittää koko elämää ja identiteettiä.
Kyllä! Esim. Ben Furman on puhunut paljon siitä, että ikävän lapsuuden jälkeen voi saada onnellisen aikuisen. Ratkaisevaa on että aikuinen pystyy aikuisen aivoilla miettimään lapsuuden asioita menemään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei puutu kiusaamiseen "syihin"?
En siis tarkoita että kiusaaminen olisi mitenkään hyväksyttävää mutta mielestäni esimerkiksi viime päivinä keskustelussa ollut pukeutuminen on asia josta hyvinkin paljon voisi keskustella kouluissa.
Minua kiusattiin siksi kun minulla oli suuret rinnat. Suuret ne ovat tietysti vieläkin.
Se kiusaaminen palasi ajatuksiin kun kuulin erään rehtorin puheet tyttöjen hut sahta vasta pukeutumisesta, sekä toteamus siitä että nämä lapset aiheuttavat itse kiusaamisen provoavalla ulkonäöllä.
Kun mietin omaa tilannettani, niin ymmärrän ulkonäköni olleen provoava. Pukeuduin kyllä peittäviin ja väljiin vaatteisiin, mutta eihän se niitä rintoja mihinkään piilottanut. Ei niistä päässyt eroon. Jossain vaiheessa jopa suunnittelin leikkaavani ne itse pois.
Opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseen lainkaan. Olivat vaan sitä mieltä että olin itse aiheuttanut kiusaamisen.
Niin. Oma vika kun olin kasvattanut isot tissit. Sekin oli ilmeisesti oma vika, että olin arka ja hiljainen enkä osannut puolustautua kiusaajia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei saa sanoa mutta kyllähän osa kiusatuista on todellisia uhriutujia.
Itselläni on kiusaamistausta. Kiusaaminen oli todella rajua ala-asteella ja osan asioista olen unohtanut tai sulkenut mielestäni. Nyt vanhempana kun olen asiaa muistellut ja miettinyt, tunnistan osan teoista seksuaaliseksi hyväksikäytöksi vaikkei minua raiskattukaan kuten joku aiemmin kertoi. Minusta leviteltiin juttuja eikä minulla ollut ystäviä. Tilanne ei ollut niin paha yläasteella mutta pilattu maineeni tuli usein esiin. Kavereita ei edelleenkään ollut mutta pyörin porukoiden taustalla tai olin yksin.
Kouluaika oli siis suunnattoman raskasta ja pelkkää selviytymistä. Jostain syystä kuitenkin ajattelin että tätä jatkuu vain aikansa ja kun pääsen pois kotikaupungista asiat muuttuvat. Niin kävikin. Opiskelin ammatin, pääsin töihin ja perustin perheen. Kavereita ei ole eikä ole ikinä ollut mutten syytä siitä kiusaamista. Voihan olla etten vain ole sosiaalinen. Pari ystävää tietenkin olisi mukava juttu.
Yritän siis sanoa että ihmiset suhtautuvat elämän kolhuihin eri tavalla. kiusaaminen, läheisen kuolema, väkivalta jne. Ovat kauheita asioita mutta niiden ei saa antaa määrätä ja määrittää koko elämää ja identiteettiä.On silti äärimmäisen loukkaavaa puhua uhriutumisesta, kun toiset kertovat kamalista kokemuksistaan. Sinä et voi tietää, miltä juuri heistä on tuntunut ja millaista heidän elämä on ollut.
Mikä olisi parempi termi kuvaamaan tilannetta jossa henkilö muistelee yhtä elämänsä vaihetta ja antaa sen vaikuttaa voimakkaasti koko elämäänsä niin että vihaa lapsia. Kiusaajatkin ovat lapsia.
Koulumaailmassa on jatkuvaa mälvimistä suuntaan jos toiseen. Osa kiusaa väittämällä, että joku kiusaa. Monimutkaisia asioita ja niitä on vaikea selvittää.
Eli en usko siihen löytyvän yksinkertaista ratkaisua.
Todellakin hyvä muistaa että kiusaajat ovat lapsia. Ei heitä voi tuomita ja rangaista miten sattuu. Aikuisen ihmisen pitäisi osata ymmärtää että häntä kiusanneet olivat lapsia ja antaa anteeksi. Kiusattu, et ole enää lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me päädyimme vaihtamaan koulua kiusaamisen takia.
Ensin puhuttiin ja palaveerattiin minua kertoja. Tilanne kuitenkin paheni kaikesta puhumisen määrästä huolimatta.
Ainoat konkreettiset asiat joita koulu teki, olivat lastensuojeluilmoitukset kiusatusta lapsesta. Opettajat lupasivat tehdä ilmoituksia aina vaan uudestaan.
Sosiaaliviranomaiset lopulta sanoivat yhdessä palaverissa, että näitä ilmoituksia ei tarvitse enää tehdä.
Vaihdettiin sitten koulua. Siinä vaiheessa luottamuspula vanhaa koulua kohtaan oli niin suuri, että en kertonut koulun vaihtamisesta sinne mitään. Uusi koulu hoiti tarvittavan yhteydenpidon.
Kokemukset ovat olleet myönteisiä.
Lapsella on nyt kavereita eikä häntä kiusata.
Hän ei ole enää saanut migreenikohtauksia, joiden takia aiemmin joutui muutamia kertoja sairaalahoitoon. Sai kipulääkitystä suonensisäisesti.
Aikuiset keksii ja keksii syitä miksi kiusaajaa ei pidä rangaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin hyvä muistaa että kiusaajat ovat lapsia. Ei heitä voi tuomita ja rangaista miten sattuu. Aikuisen ihmisen pitäisi osata ymmärtää että häntä kiusanneet olivat lapsia ja antaa anteeksi. Kiusattu, et ole enää lapsi.
Kiusaaminen on tuhoavaa, ei mikään pikkukirpaisu.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin hyvä muistaa että kiusaajat ovat lapsia. Ei heitä voi tuomita ja rangaista miten sattuu. Aikuisen ihmisen pitäisi osata ymmärtää että häntä kiusanneet olivat lapsia ja antaa anteeksi. Kiusattu, et ole enää lapsi.
Miltä sinusta tuntuisi kun samankokoinen ja ikäinen naapurisi pahoinpitelisi ja haukkuisi sinua aina kun näette, eikä kukaan tekisi asialle mitään, poliisikaan ei puuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja toisen asteen oppilaitoksissakin, sen aikaa kun niissä kerkesin olemaan. Kiusaajat eivät saaneet edes jälki-istuntoa. Ei minkäänlaisia rangaistuksia toisen ihmisen elämän pilaamisesta. :( No, ainakaan minun ei enää tarvitse kestää tuollaista, eläköidyin nimittäin alle parikymppisenä mielenterveysongelmien takia. Aivan kamalaa tuo kiusaaminen. Voi tuhota ihmisen lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on, että kaikki toimenpiteet kohdistetaan nimenomaan koulukiusaajaan.
Hänen kuuluu käydä psykologeilla ja koulukuraattoreilla, vaihtaa koulua ja häntä tulee herkeämättä vahtia koulutuntien ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei saa sanoa mutta kyllähän osa kiusatuista on todellisia uhriutujia.
Itselläni on kiusaamistausta. Kiusaaminen oli todella rajua ala-asteella ja osan asioista olen unohtanut tai sulkenut mielestäni. Nyt vanhempana kun olen asiaa muistellut ja miettinyt, tunnistan osan teoista seksuaaliseksi hyväksikäytöksi vaikkei minua raiskattukaan kuten joku aiemmin kertoi. Minusta leviteltiin juttuja eikä minulla ollut ystäviä. Tilanne ei ollut niin paha yläasteella mutta pilattu maineeni tuli usein esiin. Kavereita ei edelleenkään ollut mutta pyörin porukoiden taustalla tai olin yksin.
Kouluaika oli siis suunnattoman raskasta ja pelkkää selviytymistä. Jostain syystä kuitenkin ajattelin että tätä jatkuu vain aikansa ja kun pääsen pois kotikaupungista asiat muuttuvat. Niin kävikin. Opiskelin ammatin, pääsin töihin ja perustin perheen. Kavereita ei ole eikä ole ikinä ollut mutten syytä siitä kiusaamista. Voihan olla etten vain ole sosiaalinen. Pari ystävää tietenkin olisi mukava juttu.
Yritän siis sanoa että ihmiset suhtautuvat elämän kolhuihin eri tavalla. kiusaaminen, läheisen kuolema, väkivalta jne. Ovat kauheita asioita mutta niiden ei saa antaa määrätä ja määrittää koko elämää ja identiteettiä.Kyllä! Esim. Ben Furman on puhunut paljon siitä, että ikävän lapsuuden jälkeen voi saada onnellisen aikuisen. Ratkaisevaa on että aikuinen pystyy aikuisen aivoilla miettimään lapsuuden asioita menemään eteenpäin.
Noin kokeneella psykiatrilla pitäisi olla syvällisempää sanottavaa ihmisille. Tuotakin lausetta käytetään aina kun halutaan suojella kiusaajia ja huonoja vanhempia.
Alue: Aihe vapaa
On silti äärimmäisen loukkaavaa puhua uhriutumisesta, kun toiset kertovat kamalista kokemuksistaan. Sinä et voi tietää, miltä juuri heistä on tuntunut ja millaista heidän elämä on ollut.