Koulukiusaajille PITÄÄ saada kovemmat rangaistukset!!!

Aktiivisesti kiusaava laitettava vaihtamaan koulua. Se olisi hyvä pelote näille nassikoille. 

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen loppuu tulevaisuudessa, kun siirrytään virtuaalukouluihin ja opetus tapahtuu verkon yli. Yksi opettaja pystyy opettamaan monta sataa oppilasta samalla kertaa. Vanhempien vastuulle jää harjoitustehtävät ja ymmärtäminen. Jo nyt on siirrytty ilmiöoppimisessa malliin, jossa vanhempien rooli lastensa oppimisessa on kasvanut.

Osaakohan kukaan sitten tulevaisuudessa kommunikoida ihmisten kanssa? Tuossa on aika hankala saada kavereita, jos ei ole sisaruksia ja perhe on sen verran vähissä varoissa, ettei ole harrastuksiakaan tai ne eivät tapahdu porukassa.

Nykyajan individualistisuudessa aika helpolla halutaan unohtaa, miten tärkeitä nimenomaan suhteet ja kommunikointitaidot ovat kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen loppuu tulevaisuudessa, kun siirrytään virtuaalukouluihin ja opetus tapahtuu verkon yli. Yksi opettaja pystyy opettamaan monta sataa oppilasta samalla kertaa. Vanhempien vastuulle jää harjoitustehtävät ja ymmärtäminen. Jo nyt on siirrytty ilmiöoppimisessa malliin, jossa vanhempien rooli lastensa oppimisessa on kasvanut.

En haluaisi olla pessimisti, mutta en usko, että koulukiusaaminen loppuu vain virtuaalikouluihin siirtymällä. Tai ehkä nimenomainen koulukiusaaminen, mutta pahemmassa tapauksessa vain lisääntyy entisestään. Lievemmässä tapauksessa vain muuttaa muotoaan. Elämäni pettymyksistä merkittävämpiä on ollut kuvitelma siitä, että kiusaaminen poistuisi iän myötä. Tai siksi, että porukka olisi koulutetumpaa e. kiusaamista ei enää tapahtusi esim yliopistossa tai työelämässä. Vahinko ja enemmän kuin  suurempi harmitus, olin väärässä.

Itse olen onnekseni säästynyt sittemmin pahimmalta kiusaamiselta. En kuitenkaan voi, tai ole onnitunut ummistamaan silmiäni tai sulkemaan korviani huomatkseni, että kiusaamiselta ympärilläni. Olen saattanut ja toisinaan yrittänyt estää ja torjua, ettei kiusaamista tapahtusi. Joskus onnistunutkin. En aina. Pahimmallaan asia on saattanut pahemmaksi.

Nykyisin toisinaan kuljen ohi ja uskottelen, että en huomaa. Samalla tiedän, että saatan näin tulla myös kiusanneeksi. Tai olla se kylmä ja välittämätön ihminen.

Haluaisi tukea ja auttaa, mutta aina en ole varma onko minulla taitoa olla tukena ja turvana kiusatulle. Ei vallankaan silloin kun ei alkujaan tiedä, mistä kaikki on saanut alkunsa.

En minä halua astua keskelle valtapeliä. Tai toisinaan pikkumaista kiukuttelulta vaikuttavaan kinaan.   

Minua kiusasi ala-asteella poika joka oli ihastunut minuun. Roikkui joka välitunti kädessäni ja seuraili. Tämä oli ahdistavaa eivätkä opettajat puuttuneet asiaan. Itse kiusasin luokkani tyttöä nauramalla hänen hampailleen. Itse en pitänyt tekojani kiusaamisena vaan otin mallia ihailemiltani isommilta tytöiltä, joilla oli sana hallussa ja voittivat kaikki väittelyt. Minunkaan harjoittamalle haukkumisella ei tehty mitään mutta haukkumani tyttö suhtautuikin siihen naureskelen ja kohta olimme ystäviä. Tämän jälkeen piinasimme pienempiämme välitunneilla yllyttämällä poikia pussaamaan tyttöjä. Tytöt juoksivat kiljuen pakoon.

Joku varmaan nimittää minua psykopaatiksi mutta kouluajan jälkeen en ole mitään vastaavaa tehnyt. Osaa teoista pidän pahoina mutta osaa en niinkään. Ja jos kaikkeen tuon kaltaiseen puututtaisiin syyllistämällä ja häpeäpaaluun naulitsemalla, pitäisin sitä liioitteluna ja lapselle vahingollisena.

Olen entinen koulukiusaaja. Osaan ainakin omasta puolestani sanoa, mikä minuun olisi todennäköisesti tehonnut. Jos kiusaamisen olisi kerrottu olevan laitonta tai se olisi vaikuttanut arvosanoihini, en olisi todennäköisesti ikinä kiusannut. Olin kympin tyttö, joka noudatti kaikkia sääntöjä ja oli hyvin kunnollinen kiusaamista lukuunottamatta. Olin tosin sosiaalisesti taitamaton ja kun en osannut hoitaa tilanteita muiden kanssa, tein asioita, jotka lasketaan kiusaamiseksi. Esimerkiksi jonkun vinoillessa minulle, en osannut sanoa vastaan ja pitää puoliani. Käännytin sen sijaan valheilla muut vinoilijaa vastaan ja hänet suljettiin ulkopuolelle. Tai kun erääseen luokkalaiseeni alkoi mennä hermot hänen hännystellessään jatkuvasti, olin ilkeä ja yritin päästä hänestä siten eroon. En osannut keskustella asiaa auki. Jos kiusaaminen olisi aiheuttanut jotain haittaa itselleni, olisin opetellut ehkä hoitamaan asiat toisin. Myös ihan keskustelu opettajan kanssa siitä, miten voisin tilanteessani toimia, olisi voinut katkaista kiusaamisen. Kotonani tilanne oli sellainen, että en olisi ikinä voinut kysyä neuvoa. Olisin todennäköisesti tullut hakatuksi tyhmistä kysymyksistä. Ja ei, lastensuojelusta ei ikinä oltu yhteydessä, koska kulissit olivat kunnossa.

Tämä siis yläkouluikäisenä.

Kyllä. Syyllisille pitää saada kovemmat rangaistukset tai edes rangaistukset jotka laitetaan täytäntöön.

Ongelmana tässä on se että termiä "kiusaaminen" pidetään hyvin mustavalkoisena asetelmana jossa kiusattu on kiltti ja viaton kärsijä ja kiusaaja on vastaavasti voimakas, ilkeä, sadistinen ja kenties joukkovoimaa käyttävä henkilö. Itse kiusaaminen kuvitellaan yksipuoleiseksi nimittelyksi ja fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden rikkomiseksi. Näinhän se ei useimminkaan ole.

Koulukiusaamisen hallintaan keksityt keinot, kuten KiVa-koulu, verso ym. ovat hyvin kaavamaisia ja toimivat juuri tällä mustavalkoisella oletuksella. Käsiteltäväksi tapaukseksi odotetaan helppoja ja yksinkertaisia tapauksia joissa kiusattu on hakenut apua. Näinkään se ei aina ole.

Mitä enemmän kiusaamista aletaan kitkemään pois, sitä enemmän määritely vaikeutuu koska raja kiusaamiselle siirtyy yhä pienempiin nyansseihin. Aikanaan kiusaamista oli lyöminen ja omaisuuden rikkominen ym. selkeät asiat. Nykyäänhän kiusaamiseksi tuntuu riittävän pelkästään se että epämiellyttävästi käyttäytyvän lapsen kanssa ei haluta olla tekemisissä, joskus jopa vääränlainen katse riittää. Lapsista on tullut entistä herkkähipiäisempiä.

Mitäpä jos kivakouluun tehdään kiusaamismielessä ns. väärä ilmianto. Jos kiusattu haluaa pitää etäisyyttä kiusaajaan ja tällä tavoin välttämään epäselviä ja epämiellyttäviä tilanteita. Kiusaaja voi käyttää käytäntöä hyväkseen ja kertoa kivakoulu-organisaatiolle että häntä syrjitään ja eristetään. Rankasti kuormitettu organisaatio haluaa oikoa tapauksia ja tehdä yksinkertaisia päätöksiä. Tietämässäni tapauksessa erään koulun ratkaisutapa oli päättää asia vakioidusti, eli ensimmäisenä asiasta kannellut oli oikeassa. Kiusattu olikin muuttunut kiusaajaksi...

V**UN kiva koulu! Olisipa vanhat ajat vielä voimissaan. Kiusattu sai puolustautua. Tämä johti kiusaajan provosoitumiseen ja nyrkin heilumiseen. Sitten olikin selkeää näyttöä kiusaamisesta. Fyysiset vammat paranevat ylensä aina, henkiset vammat kestävät usein koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi voitaisiin rangaistukseksi laittaa just toi, että koko koulun eteen kertomaan mitä tuli tehtyä ja pyytämään anteeksi. Tän lisäksi jokaisesta kiusaajasta automaattisesti lastensuojeluilmoitus, josta seuraa useita keskustelukäyntejä sekä lapselle, että tämän vanhemmille. Jospa vanhemmatkin hiukan heräisivät opettamaan lapsilleen käytöstapoja?

Ei opettajat enää ehtisi muuta tehdä kuin lastensuojeluilmoituksia, pitää keskusteluja ja marssittaa lapsia päivänavauksiin.. jos siis KAIKKEEN koulussa tapahtuvaan, kiusaamiselta lasten mielestä tuntuvaan toimintaan alettaisi kiinnittää noin järeästi huomiota.

Ongelman ydin on, ettei vakavaa kiusaamista aina eroteta tai pystytä lopettamaan. Ei vaikka kaikki keinot on käyty läpi. Tunnekylmä kiusaaja jatkaa vaan.

Monioireileva, sosiopaattinen lapsi joka kiusaa saa jatkaa ihan siksi, ettei ole paikkaa, mihin tällainen lapsi ohjattaisi. Psykiatrinen poliklinikka käännyttää ovelta, ja lapsi on taas seuraavana päivänä koulussa jatkamassa.

Ei nykyään anneta lasta vaan erottaa koulusta. Onko koulun vaihtokaan ratkaisu? Oppilaan siirto toiseen kouluun vie vaan ongelman sinne uusien uhrien luokse.

Eli siis vain koska kiusaajien joukosta löytyy muutama sosiopaatti, ei asiaan pitäisi yrittää tämän enempää puuttua? Tietysti se söisi aikaa opettajilta, mutta pakkohan jonkun on puuttua kiusaamiseen koulussa ja se on koulun henkilökunta. Kaikkeen kiusaamiselta tuntuvaan pitäisikin puuttua ajoissa, että mahdollisia suurempia ongelmia pystyttäisiin edes jossakin määrin estämään. Kommenttisi oli ihan fiksu, mutta siitä tuli fiilis, että koska aina joku kuitenkin kiusaa, on asiaan turha puuttua nykyistä enemmän? 

Kouluissahan tehdään koko ajan työtä kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamiselta tuntuvia tilanteita on kymmeniä päivässä, ja niihin puututaan koko ajan. Ette ehkä uskokaan millaisia tilanteita alakoulussakin tulee vastaan: esimerkiksi ekaluokkalaiset tulee esittelemään täsmälleen samanlaisia lapasia väittäen molemmat, että pari on hukassa, ja että varmasti on oma lapanen. Näkee selvästi, että lapaset on toistensa pari, mutta molemmat pojat vahvasti väittää omakseen. Kumpi valehtelee? Onko kiusaamista? Tämän selvittelyn takia oma oppitunti alkoi toisaalla ilman opettajaa.

Tai että oli laitettu vahingossa (tai ei) toisen oppilaan kengät jalkaan jne. ja sitte jahdataan pitkin pihaa niitä kenkiä lapsen hatarilla tuntomerkeillä varustettuna.. onko kiusaamista?

Sitten on keppostelua: piilotetaan toisten tavaroita, kerrotaan että tuo tykkää tuosta, lainataan ilman lupaa kyniä jne. Koko ajan teet arviota onko kiusaamista vai ei.

Se, että tunnistaa vakavan kiusaamisen vaatii opettajalta aikaa olla noissa lapsiporukoissa, eikä juosta pää kolmantena jalkana palavereihin pähkäilemään tai sijaistamaan naapuriluokkaa tms. Oma työ, eli opetus ja sen järjestäminen on kuitenkin hoidettava.

Sosiopaatteja on lapsissa tosi vähän, mutta ne saavat aikaan paljon tuhoa.

Vierailija kirjoitti:

Joku pikkunassikka sanoi telkkarissa pikkuvanhasti, mutta älyttömän hienosti, että termi "kiusaaminen" on ihan väärä.

Jos toista nimittelee julkisesti ja vaikka netissä, se on kunnianloukkaus ja jos toista lyö, potkii, tönii jne. niin se on pahoinpitely, eikä mitään kiusaamista.

Tokikaan alle 15-vuotiaita ei ainakaan tällä hetkellä voi laittaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta olen samaa mieltä

Se on nimenomaan näin. Minua kiusattiin 80-90-luvulla rankasti koko kouluajan ja siihen sisältyi mm. fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä. Ollessani 12-vuotias kiusaajajoukko r**skasi minut koulun alueella. Tästä kaikesta minulle on aiheutunut pysyvä fyysinen sairaus ja useampia mielenterveydellisiä ongelmia. Kukaan kiusaaja ei koskaa joutunut vastuuseen. Minä en pystynyt edes kertomaan pahimmista asioista omille vanhemmilleni, miehelleni ja parhaalle ystävättärelleni kuin vasta aikuisena. Tälle täytyy tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän lienee käsitys, että opettajat ummistavat silmänsä "paremmista " perheistä olevien oppilaiden kohdalla. Jos tällä paremmalla tarkoitetaan vanhempien ammatteja tai tulotasoa, niin ei opettajilla ole mitään tietoa vanhempien ammateista. Aineenopettajilla esim. on satoja oppilaita, mitä ihmettä he noista tiedoista olisivat kiinnostuneita.

No kyllä ainakin meidän kaupungin (n. 20 000 asukasta) kouluissa lukiota myöden suurin osa opettajista tiesi näiden "parempien" perheiden vanhempien ammatit. Olivat monesti esim. kunnan päättävissä elimissä tai elinkeinoelämässä näkyvässä roolissa. Tulotasonkin osalta, kun siitä aina marraskuun alussa paikkallislehdessä uutisoitiin.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella poika joka oli ihastunut minuun. Roikkui joka välitunti kädessäni ja seuraili. Tämä oli ahdistavaa eivätkä opettajat puuttuneet asiaan. Itse kiusasin luokkani tyttöä nauramalla hänen hampailleen. Itse en pitänyt tekojani kiusaamisena vaan otin mallia ihailemiltani isommilta tytöiltä, joilla oli sana hallussa ja voittivat kaikki väittelyt. Minunkaan harjoittamalle haukkumisella ei tehty mitään mutta haukkumani tyttö suhtautuikin siihen naureskelen ja kohta olimme ystäviä. Tämän jälkeen piinasimme pienempiämme välitunneilla yllyttämällä poikia pussaamaan tyttöjä. Tytöt juoksivat kiljuen pakoon.

Joku varmaan nimittää minua psykopaatiksi mutta kouluajan jälkeen en ole mitään vastaavaa tehnyt. Osaa teoista pidän pahoina mutta osaa en niinkään. Ja jos kaikkeen tuon kaltaiseen puututtaisiin syyllistämällä ja häpeäpaaluun naulitsemalla, pitäisin sitä liioitteluna ja lapselle vahingollisena.

" Ja jos kaikkeen tuon kaltaiseen puututtaisiin syyllistämällä ja häpeäpaaluun naulitsemalla, pitäisin sitä liioitteluna ja lapselle vahingollisena."

Itse kiusattuna olen kokenut häpeää, syyllisyyttä ja kiusaaminen on ollut todella vahingollista monella tasolla.

Silmä silmästä olis kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän lienee käsitys, että opettajat ummistavat silmänsä "paremmista " perheistä olevien oppilaiden kohdalla. Jos tällä paremmalla tarkoitetaan vanhempien ammatteja tai tulotasoa, niin ei opettajilla ole mitään tietoa vanhempien ammateista. Aineenopettajilla esim. on satoja oppilaita, mitä ihmettä he noista tiedoista olisivat kiinnostuneita.

No kyllä ainakin meidän kaupungin (n. 20 000 asukasta) kouluissa lukiota myöden suurin osa opettajista tiesi näiden "parempien" perheiden vanhempien ammatit. Olivat monesti esim. kunnan päättävissä elimissä tai elinkeinoelämässä näkyvässä roolissa. Tulotasonkin osalta, kun siitä aina marraskuun alussa paikkallislehdessä uutisoitiin.

Tuohan on opettajan työn ainoa etu. Pääsee toiminaan tuomarina ja tylyttämään ja nöyryyttämään muka-hienoja päättäjien lapsia. Kun on virka niin ei ole mitään pelkoa työn menetyksestä vaikka näpäyttää hienostelijita huonosti käyttäytyvistä lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on mahtava konsepti, sillä siinä saa rellestää ihan miten tahtoo ilman seuraamuksia. Ainakin omana yläaste-aikana 2000-luvun alussa kiusaaja sai tehdä ihan mitä huvitti niin kauan kuin ei mitään fyysistä vahinkoa tehty. Vielä jos kiusaaja oli luokan priimus niin opettajilla ei ollut pienintäkään halua puuttua hänen touhuihinsa. Kiusatulle lähete psykiatriaan ja pakolliset pahoittelut, mutta muuten kiusaajilla oli ihan vapaa mandaatti tehdä mitä huvittaa seurauksista välittämättä. 

En tiedä onko vielä sama meininki. Todennäköisesti.

Sama on meininki edelleen, ainakin jos sattuu huono tuuri opettajan suhteen.

Viime syksynä sain selville, että lastani kiusataan ja syrjitään koulussa. En tiedä miten pitkään sitä oli jatkunut.

Kun otin yhteyttä opettajaan, vastasi hän aluksi ettei tiedä kenen kanssa kukakin lapsi leikkii. Ala-asteesta on kyse, ja mielestäni on outoa ettei opettaja puuttunut asiaan tai edes tiennyt kaverisuhteita. Lupasi kyllä selvittää asiaa, mutta mitään ei tapahtunut. Kiusaaminen vaan muuttui näkyvämmäksi ja pahemmaksi.

Lastensuojeluilmoituksen opettaja teki kiusatusta lapsesta. Juteltiin sosiaalityöntekijöiden kanssa ja he olivat ihmeissään opettajan toiminnasta.

Itse haettiin lapselle terapiaa sillä kaikki tämä vaikutti mielialaan. Terapiasta on ollut hyötyä, mutta joka kerta hyöty on haihtunut seuraavana koulupäivänä.

Opettaja toiminnasta olen järkyttynyt. Vanhempien lasten opettajat ovat olleet todella tiukkoja kiusaamisen vastaisessa työssään ja nähneet vaivaa huolehtiessaan ettei kukaan jää yksin. Käsitykseni nykyisestä peruskoulusta oli hyvä, kunnes tämä nuorimman lapsen opettaja sattui kohdalle. Olen sittemmin kuullut, näitä nysvä-opettajia on aika paljon.

Syyslukukauden lopulla otin lapsen pois koulusta lapsen turvallisuuden vaarantumisen takia, mutta silloinkaan ei koulu reagoinut juuri mitenkään tilanteeseen. Ainoa asia mikä tapahtui oli se, että kiusaajia oli jututettu. Opettaja kertoi minulle kiusaajien sanoneet etteivät he tarkoittaneet kiusata, vaan haluavat olla lapseni kavereita.

Joopa joo. Uskoo ken tahtoo. Ei kukaan yritä saada toista kaveriksi tunkemalla nastoja kenkiin tai ripottelemalla niitä tuolille. Ei myöskään lyömällä tarjottimella päähän.

Joulukuussa vaihdettiin sitten koulua.

Vielä ei ole montaa viikkoa käynyt uutta koulua, mutta on jo paljon iloisempi. Enemmän oma itsensä. Toistaiseksi näyttää hyvältä, vaikka kaukana olevaan kouluun kulkeminen on raskasta.

Olen iloinen siitä, että olen saanut iloisen lapseni takaisin. Se oli hänestä täysin poissa ennen koulun vaihtoa.

Olen sitäkin miettinyt, että kiusaamista voi tapahtua uudessakin koulussa. Mutta ole antanut sen pelon estää koulun vaihtamista. Sillä tavallahan ihmiset jäävät huonoihin suhteisiin kiinni. Eivät uskalla päästää irti kun pelkäävät että siitä voi seurata jotain vielä pahempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän lienee käsitys, että opettajat ummistavat silmänsä "paremmista " perheistä olevien oppilaiden kohdalla. Jos tällä paremmalla tarkoitetaan vanhempien ammatteja tai tulotasoa, niin ei opettajilla ole mitään tietoa vanhempien ammateista. Aineenopettajilla esim. on satoja oppilaita, mitä ihmettä he noista tiedoista olisivat kiinnostuneita.

No kyllä ainakin meidän kaupungin (n. 20 000 asukasta) kouluissa lukiota myöden suurin osa opettajista tiesi näiden "parempien" perheiden vanhempien ammatit. Olivat monesti esim. kunnan päättävissä elimissä tai elinkeinoelämässä näkyvässä roolissa. Tulotasonkin osalta, kun siitä aina marraskuun alussa paikkallislehdessä uutisoitiin.

Tuohan on opettajan työn ainoa etu. Pääsee toiminaan tuomarina ja tylyttämään ja nöyryyttämään muka-hienoja päättäjien lapsia. Kun on virka niin ei ole mitään pelkoa työn menetyksestä vaikka näpäyttää hienostelijita huonosti käyttäytyvistä lapsistaan.

Työtä ei voi menettää, mutta tunnit saattavat vähentyä minimiin, ja sitä myötä palkka pienenee.

Tunnen yhden opettajan kenelle on niin käynyt. Hänen kohdallaan kyse on siitä että koulun rehtorilla on jotain ko. opettajaa vastaan. Ilmeisesti aika pahoja kaunoja on taustalla.

Tätä ei saa sanoa mutta kyllähän osa kiusatuista on todellisia uhriutujia.

Itselläni on kiusaamistausta. Kiusaaminen oli todella rajua ala-asteella ja osan asioista olen unohtanut tai sulkenut mielestäni. Nyt vanhempana kun olen asiaa muistellut ja miettinyt, tunnistan osan teoista seksuaaliseksi hyväksikäytöksi vaikkei minua raiskattukaan kuten joku aiemmin kertoi. Minusta leviteltiin juttuja eikä minulla ollut ystäviä. Tilanne ei ollut niin paha yläasteella mutta pilattu maineeni tuli usein esiin. Kavereita ei edelleenkään ollut mutta pyörin porukoiden taustalla tai olin yksin.

Kouluaika oli siis suunnattoman raskasta ja pelkkää selviytymistä. Jostain syystä kuitenkin ajattelin että tätä jatkuu vain aikansa ja kun pääsen pois kotikaupungista asiat muuttuvat. Niin kävikin. Opiskelin ammatin, pääsin töihin ja perustin perheen. Kavereita ei ole eikä ole ikinä ollut mutten syytä siitä kiusaamista. Voihan olla etten vain ole sosiaalinen. Pari ystävää tietenkin olisi mukava juttu.

Yritän siis sanoa että ihmiset suhtautuvat elämän kolhuihin eri tavalla. kiusaaminen, läheisen kuolema, väkivalta jne. Ovat kauheita asioita mutta niiden ei saa antaa määrätä ja määrittää koko elämää ja identiteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei saa sanoa mutta kyllähän osa kiusatuista on todellisia uhriutujia.

Itselläni on kiusaamistausta. Kiusaaminen oli todella rajua ala-asteella ja osan asioista olen unohtanut tai sulkenut mielestäni. Nyt vanhempana kun olen asiaa muistellut ja miettinyt, tunnistan osan teoista seksuaaliseksi hyväksikäytöksi vaikkei minua raiskattukaan kuten joku aiemmin kertoi. Minusta leviteltiin juttuja eikä minulla ollut ystäviä. Tilanne ei ollut niin paha yläasteella mutta pilattu maineeni tuli usein esiin. Kavereita ei edelleenkään ollut mutta pyörin porukoiden taustalla tai olin yksin.

Kouluaika oli siis suunnattoman raskasta ja pelkkää selviytymistä. Jostain syystä kuitenkin ajattelin että tätä jatkuu vain aikansa ja kun pääsen pois kotikaupungista asiat muuttuvat. Niin kävikin. Opiskelin ammatin, pääsin töihin ja perustin perheen. Kavereita ei ole eikä ole ikinä ollut mutten syytä siitä kiusaamista. Voihan olla etten vain ole sosiaalinen. Pari ystävää tietenkin olisi mukava juttu.

Yritän siis sanoa että ihmiset suhtautuvat elämän kolhuihin eri tavalla. kiusaaminen, läheisen kuolema, väkivalta jne. Ovat kauheita asioita mutta niiden ei saa antaa määrätä ja määrittää koko elämää ja identiteettiä.

Rohkea kirjoitus

Jos kiusaaja sijoitetaan toiseen kouluun, samalla vain sijoitetaan ongelma muualle. Saatan olla kovin itsekäs, mutta en olisi lainkaan mielissäni, jos oman lapseni luokalle yhtäkkiä sijoitettaisiin muutama muualta tullut kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi voitaisiin rangaistukseksi laittaa just toi, että koko koulun eteen kertomaan mitä tuli tehtyä ja pyytämään anteeksi. Tän lisäksi jokaisesta kiusaajasta automaattisesti lastensuojeluilmoitus, josta seuraa useita keskustelukäyntejä sekä lapselle, että tämän vanhemmille. Jospa vanhemmatkin hiukan heräisivät opettamaan lapsilleen käytöstapoja?

Ei opettajat enää ehtisi muuta tehdä kuin lastensuojeluilmoituksia, pitää keskusteluja ja marssittaa lapsia päivänavauksiin.. jos siis KAIKKEEN koulussa tapahtuvaan, kiusaamiselta lasten mielestä tuntuvaan toimintaan alettaisi kiinnittää noin järeästi huomiota.

Ongelman ydin on, ettei vakavaa kiusaamista aina eroteta tai pystytä lopettamaan. Ei vaikka kaikki keinot on käyty läpi. Tunnekylmä kiusaaja jatkaa vaan.

Monioireileva, sosiopaattinen lapsi joka kiusaa saa jatkaa ihan siksi, ettei ole paikkaa, mihin tällainen lapsi ohjattaisi. Psykiatrinen poliklinikka käännyttää ovelta, ja lapsi on taas seuraavana päivänä koulussa jatkamassa.

Ei nykyään anneta lasta vaan erottaa koulusta. Onko koulun vaihtokaan ratkaisu? Oppilaan siirto toiseen kouluun vie vaan ongelman sinne uusien uhrien luokse.

Mutta on paljon tärkeämpää saada paha olo kouluista pois ja sitten opettaa asioita nuorille kuin että opetetaan väkisin niille ahdistuneille oppilaille. Ei silloin mikään tieto jää päähän, kun pelkää koko ajan.

Opetussuunnitelmaan pitää lisätä opettajan valtaa poistaa häirikkö luokasta, jos tämä ei usko suullisia varoituksia (eivätkä ne juurikaan usko).

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei saa sanoa mutta kyllähän osa kiusatuista on todellisia uhriutujia.

Itselläni on kiusaamistausta. Kiusaaminen oli todella rajua ala-asteella ja osan asioista olen unohtanut tai sulkenut mielestäni. Nyt vanhempana kun olen asiaa muistellut ja miettinyt, tunnistan osan teoista seksuaaliseksi hyväksikäytöksi vaikkei minua raiskattukaan kuten joku aiemmin kertoi. Minusta leviteltiin juttuja eikä minulla ollut ystäviä. Tilanne ei ollut niin paha yläasteella mutta pilattu maineeni tuli usein esiin. Kavereita ei edelleenkään ollut mutta pyörin porukoiden taustalla tai olin yksin.

Kouluaika oli siis suunnattoman raskasta ja pelkkää selviytymistä. Jostain syystä kuitenkin ajattelin että tätä jatkuu vain aikansa ja kun pääsen pois kotikaupungista asiat muuttuvat. Niin kävikin. Opiskelin ammatin, pääsin töihin ja perustin perheen. Kavereita ei ole eikä ole ikinä ollut mutten syytä siitä kiusaamista. Voihan olla etten vain ole sosiaalinen. Pari ystävää tietenkin olisi mukava juttu.

Yritän siis sanoa että ihmiset suhtautuvat elämän kolhuihin eri tavalla. kiusaaminen, läheisen kuolema, väkivalta jne. Ovat kauheita asioita mutta niiden ei saa antaa määrätä ja määrittää koko elämää ja identiteettiä.

Veikkaan että pian ilmiannetaan tämä

Kiusaaminen on AINA kiusatun vika.

Mitäs ovat sellaisia heikkoja vikiseviä p*skoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi voitaisiin rangaistukseksi laittaa just toi, että koko koulun eteen kertomaan mitä tuli tehtyä ja pyytämään anteeksi. Tän lisäksi jokaisesta kiusaajasta automaattisesti lastensuojeluilmoitus, josta seuraa useita keskustelukäyntejä sekä lapselle, että tämän vanhemmille. Jospa vanhemmatkin hiukan heräisivät opettamaan lapsilleen käytöstapoja?

Ei opettajat enää ehtisi muuta tehdä kuin lastensuojeluilmoituksia, pitää keskusteluja ja marssittaa lapsia päivänavauksiin.. jos siis KAIKKEEN koulussa tapahtuvaan, kiusaamiselta lasten mielestä tuntuvaan toimintaan alettaisi kiinnittää noin järeästi huomiota.

Ongelman ydin on, ettei vakavaa kiusaamista aina eroteta tai pystytä lopettamaan. Ei vaikka kaikki keinot on käyty läpi. Tunnekylmä kiusaaja jatkaa vaan.

Monioireileva, sosiopaattinen lapsi joka kiusaa saa jatkaa ihan siksi, ettei ole paikkaa, mihin tällainen lapsi ohjattaisi. Psykiatrinen poliklinikka käännyttää ovelta, ja lapsi on taas seuraavana päivänä koulussa jatkamassa.

Ei nykyään anneta lasta vaan erottaa koulusta. Onko koulun vaihtokaan ratkaisu? Oppilaan siirto toiseen kouluun vie vaan ongelman sinne uusien uhrien luokse.

Mutta on paljon tärkeämpää saada paha olo kouluista pois ja sitten opettaa asioita nuorille kuin että opetetaan väkisin niille ahdistuneille oppilaille. Ei silloin mikään tieto jää päähän, kun pelkää koko ajan.

Opetussuunnitelmaan pitää lisätä opettajan valtaa poistaa häirikkö luokasta, jos tämä ei usko suullisia varoituksia (eivätkä ne juurikaan usko).

Opettaja saa poistaa häurikön luokasta mutta opettajalla on vastuu valvoa luokasta poistettuakin oppilasta. Siksi ketään ei yleensä poisteta koska valvominen on mahdotonta.