Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syömishäiriö B.E.D, tämä on täyttä hel""iä, mielestäni jopa anoreksiaa pahempi.
09.01.2019 |
Ne, jotka eivät itse tätä sairasta eivät voi uskoa miten ahmimisen tarve tuntuu kivunkaltaisena tuntemuksena, se jäytää ja pakottaa ja lientyy vasta kun makaa turvoksissa ja pahoinvoivana sohvalla vedettyään tyyliin karkkipussin, mutakakun ja keksipaketin. Jos muuta ei ole, sitä hotkii pussin leipää tai purkin vanilijasokeria!
Lenkille lähtö korvaavana toimintona ei auta, ei myöskään esim. sudokujen teko koska niihin ei pysty keskittymään. Koko kroppa huutaa, että mässyä tänne !
Olen 166cm pitkä ja painan 98 kg, Vyötärönympärykseni on valtava koska olen omenalihava , lääkäri pelottelee metabolisella oireyhtymällä ja kuolemalla nuorena.
Kommentit (94)
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
harvemmin kuulee kasviksia ahmivista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
Ainakin tässä apn tapauksessa vaikuttaa kyllä pelkältä sokerin ahmimiselta.
Tiedän, minulla ei auttanut edes kuntosalilla käynti kun odotin vain että pääsen ahmimaan 6 proteiinipatukkaa putkeen. Yritin laihtua, mutta eihän se onnistunut kun mikään ei pitänyt minua erossa ruuasta ! Syön joskus yölläkin ja nukahdan tabletti kainalossa sekä karkkipapereita ympärillä.
Avoliittoni päättyi siihen kun mies alkoi pitää minua oksettavana ja tiuskaisi kerran "voisitko sä edes oksentaa ?" (Eli hommaa edes bulimia että laihdut). Painan nyt varmaan 120, en ole uskaltanut käydä puntarissa vuosiin ja olen 33 vuotias . Omalla kohdallani tämä alkoi teini-ikäisenä kun olin niin yksinäinen, muilla oli kaverit ja poikakaveri, minulla ruoka. Muistan miten saatoin mennä yksin ollessani istumaan keittiön lattialle ja syödä kaakaojauhetta kuiviltaan purkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
harvemmin kuulee kasviksia ahmivista :D
Älä kuule sano, just vetäsin puoli kiloa parsakaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
Ainakin tässä apn tapauksessa vaikuttaa kyllä pelkältä sokerin ahmimiselta.
Ap:han kirjoitti ahmivansa myös leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Aika pätevä "wow, thanks, I'm cured"-vastaus. Sinullahan on edessäsi lupaava ura addiktien parantajana. Kutsut vaan ison lössin koolle ja kerrot kaikille että senkus lopetatte.
Mutta samaa mieltä erään vastaajan kanssa olen kyllä siitä että oireilla tai ongelmilla "nokittelu" ja niiden vertailu ei tee kenellekään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
Ainakin tässä apn tapauksessa vaikuttaa kyllä pelkältä sokerin ahmimiselta.
Ap:han kirjoitti ahmivansa myös leipää.
joka on myös luultavasti valkoista pullaa, joka on melkein sama kuin sokeria mättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmetin hyeenat. Yritin vaan auttaa AP:ta koska oon itse kärsinyt samasta ja luulin sitä aluksi ahmimishäiriöksi, jolle en voi mitään. Sokeririippuvuudelle voi ja nyt voin paremmin.
Ei väsytä, masenna jne.
Tsemppiä AP!
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin hyeenat. Yritin vaan auttaa AP:ta koska oon itse kärsinyt samasta ja luulin sitä aluksi ahmimishäiriöksi, jolle en voi mitään. Sokeririippuvuudelle voi ja nyt voin paremmin.
Ei väsytä, masenna jne.
Tsemppiä AP!
Pyydän anteeksi vinoiluani. Ensilukemalla tulkitsin viestisi ap:n ongelman vähättelyksi. Ensi kerralla täytyy malttaa mieleni. T.9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmista sairauksista voi parantua, tämä on yksi niistä.
Painat kuitenkin "vain" noin 100 kg, joten suurimmalle osan ajasta käyttäytymisesi on tervettä. Terveitä kausia vain lisää, niin elämä menee parempaan suuntaan.
Sillon kun oli bed, niin söi vaikka laastit seinästä. Söin kilon makaronia tai omenia, tai vaikka paistetun kaalin. Minua auttoi seronil-lääke, maailmaan palautui värit enkä halunnut enää kuolla. Käännyin sisältä ulos, ja aivotoimintani vapautui 100% ruokailujen miettimisestä (vuosia) esim. opiskeluun. Ei ole kyse sokeririippuvuudesta, kukaan joka ei ole kärsinyt bedistä ei voi tietää mitä se on. Se on jotain ihan muuta. Synkkää ja pimeää, fixejä ja pahaa oloa, hetkellistä niskalenkkiä, sitten taas romahdusta. Ahmin paljon vihanneksia koska yritin aina pysyä jotenkin terveenä, urheilin myös paljon. Nykyään syön enemmän sokeria, liikun vähemmän jne mutta olen NORMAALI ja TERVE
Olen aina ihmetellyt, että miksi sitten ostaa kotiin kaikkea mässyä, kakkua, vanukasta, höttöleipää, kaakaojauhetta, sokeria, nakkipaketin, jne.., jos ei kerta pysty niitä vastustamaan? Osta kotiin vain yhden päivän ruoat ja jos lähdet jonnekin, niin lompakko jää kotiin.
Kukaan tuskin on niin viitseliäs, että illalla lähtee lumipyryssä kauppaan vain suklaan vuoksi, joten kun sitä ei kotona ole, eikä mitään muutakaan, niin ei tule ahmittua. Jos oikeasti on noin viitseliäs, niin jo on päässä jotain pahasti vialla.
(p.s. mulla ei olisi edes rahaa ostaa koko ajan herkkuja, niin miten ap:n kaltaisilla on?)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, että miksi sitten ostaa kotiin kaikkea mässyä, kakkua, vanukasta, höttöleipää, kaakaojauhetta, sokeria, nakkipaketin, jne.., jos ei kerta pysty niitä vastustamaan? Osta kotiin vain yhden päivän ruoat ja jos lähdet jonnekin, niin lompakko jää kotiin.
Kukaan tuskin on niin viitseliäs, että illalla lähtee lumipyryssä kauppaan vain suklaan vuoksi, joten kun sitä ei kotona ole, eikä mitään muutakaan, niin ei tule ahmittua. Jos oikeasti on noin viitseliäs, niin jo on päässä jotain pahasti vialla.
(p.s. mulla ei olisi edes rahaa ostaa koko ajan herkkuja, niin miten ap:n kaltaisilla on?)
Apua ootpa ihana. Kyllä tosiaan lähdetään vaikka taivaalta sataisi veitsiä. Pahimman sairauden aikaan menin julkisilla huoltoasemalle toiselle puolen kaupunkia keskellä yötä. Olin ihan turvonnut ja väsynyt aamulla töissä ja halusin tappaa itseni. Kyseessä on sairaus, ei mikään "tekeepä mieli kakkua". Tuota reissua ennen olin syönyt kaiken leivän, pussillisen auringonkukansiemeniä (!) makaroonia ja ketsuppia ja kilon porkkanoita.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Painaisin itsekin paljon enemmä jos söisin.
Pari ruisleipää ja pari kasvista riittää aikuiselle. Mässyttäminen,ei ole tarpeellista. Vettä reippaasti.
-46kg
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Painaisin itsekin paljon enemmä jos söisin.
Pari ruisleipää ja pari kasvista riittää aikuiselle. Mässyttäminen,ei ole tarpeellista. Vettä reippaasti.
-46kg
Kuvailemasi on normaalin terveen ihmisen itsehillintää ja painonhallintaa. BED on sairaan ihmisen sairaus. Minulla on kokemusta molemmista joten voin kertoa, että et ymmärrä mistä on kyse. Ja hyvä niin!
Alue: Aihe vapaa
On ihan ok kipuilla ja vaipua itsesääliin, ei silti pidä sortua vähättelemään muiden sairauksia, etenkään näitä sairauksia, jotka ovat mielen sairauksia, kuten sinulla. Monikin addikti osaa ajatella, miltä sinusta tuntuu ja miten vaikeaa se kamppailu on.
Moni toipuva osaa myös sanoa, että kannattaa hakea apua ja ottaa sitä vastaan, itse olet kuitenkin parantumisesta vastuussa.