Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syömishäiriö B.E.D, tämä on täyttä hel""iä, mielestäni jopa anoreksiaa pahempi.
09.01.2019 |
Ne, jotka eivät itse tätä sairasta eivät voi uskoa miten ahmimisen tarve tuntuu kivunkaltaisena tuntemuksena, se jäytää ja pakottaa ja lientyy vasta kun makaa turvoksissa ja pahoinvoivana sohvalla vedettyään tyyliin karkkipussin, mutakakun ja keksipaketin. Jos muuta ei ole, sitä hotkii pussin leipää tai purkin vanilijasokeria!
Lenkille lähtö korvaavana toimintona ei auta, ei myöskään esim. sudokujen teko koska niihin ei pysty keskittymään. Koko kroppa huutaa, että mässyä tänne !
Olen 166cm pitkä ja painan 98 kg, Vyötärönympärykseni on valtava koska olen omenalihava , lääkäri pelottelee metabolisella oireyhtymällä ja kuolemalla nuorena.
Kommentit (94)
Jos neuvominen ja laihduttamaan käskeminen auttaisi, niin olisivat tepsineet jo.
Lääkärissä on erityisen raivostuttavaa se että laihduttamaan käsketään ja pelotellaan vaikka millä, mutta mitään tukea tai apua ei ole tarjota. Yleensä saarna alkaa automaatilla, ei edes kysytä mistä lihavuus johtuu. Olen 40, lapsesta asti vaihtelevan lihava, ja minulta ei ole KOSKAAN kysytty miksi olen ylipainoinen. Tilanne on sama kuin vain kehotettaisiin anorektikkoa syömään kunnolla ja hätistettäisiin sitten seuraavan potilaan tieltä. Ehkä joku vielä muistaa haukkua kotimatkalla ällöttäväksi että varmasti on paha mieli joka triggeröi tunnereaktion.
Ahmiminen on oire, syy siihen miksi niin tekee on syvällä. Lisäksi ahmiminen on se käyttäytyminen millä on oppinut käsittelemään vaikeita tunteita, häpeää, yksinäisyyttä, asioita jotka ovat niin solmussa ettei meinaa sanoja löytyä. Toiset käsittelevät vastaavia tunteita tarttumalla pulloon, viiltelemällä, sairastumalla anoreksiaan- ahmiminen ei ole yhtään sen nolompaa ja se voi korjaantua. Ratkaisu ei löydy dieetistä tai siitä että lopettaa herkkujen ostamisen vaan siitä että alkaa hitaasti tunnistamaan ja käsittelemään tunteita ja etsimään ratkaisuja niihin asioihin mitkä elämässä ahdistavat. Yleensä oireiluun on jokin hyvä syy. Mutta sitä asiaa pystyy AINA ratkomaan myös muutenkin kuin syömällä tai muuten itsetuhoisesti. Toki on hyvä katsoa että ruokailutapojen perusteet ovat kunnossa- itsensä nälkiinnyttäminen ahmimiskohtausten ulkopuolella mutkistaa tilannetta entisestään. Riittävästi kunnollista, ravitsevaa ruokaa tasaisin väliajoin + se että alkaa työstämään näitä elämässä olevia haasteita, siitä se lähtee.
Tämän sain itse keksiä, mutta nyt BED-oireet ovat pysyneet poissa vuosia ja paino on lähtenyt hiljalleen laskemaan. Ylipainoa on edelleen, mutta laihduttelen sen kaikessa rauhassa pois kehoa kuunnellen. Ti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Painaisin itsekin paljon enemmä jos söisin.
Pari ruisleipää ja pari kasvista riittää aikuiselle. Mässyttäminen,ei ole tarpeellista. Vettä reippaasti.
-46kgKuvailemasi on normaalin terveen ihmisen itsehillintää ja painonhallintaa. BED on sairaan ihmisen sairaus. Minulla on kokemusta molemmista joten voin kertoa, että et ymmärrä mistä on kyse. Ja hyvä niin!
Niin no- olen psyk sh ja kaikista mahdollisista mt-ongelmista on kokemusta n. 20v ajalta.
Jokaista potilasta kuuntelen, kannustan ja huomioin. Kaikkea ei silti henk.kohtaisesti tarvitse ymmärtä..
23, eipä lääkäreistä apua tähän sairauteen olekaan, kun ovat mentaalipuolen juttuja, ei lääkärit tiedä näistä mitään, kuten eivät anoreksiasta, bulimiasta, alkoholismista yms. Siksi ihmisen pitäisi osata mennä etsimään sitä apua oikeasta osoitteesta, ellei väkisin halua itse yrittää yksin.
Onko OA tuttu? OA ryhmissä voit jakaa asian. Yksi toipumisen työkaluista on ruokasuunnitelma. Kun syöt normaaliruokaa säännöllisesti, ei tarvi nälissään ahmia.
Ihme, ettet paina tuon enempää on ensimmäinen ajatukseni. Minä keski-ikäinen kahden lapsen äiti en ole onnistunut karistamaan raskauskiloja, painan saman verran kuin sinä ja ole pari senttiä lyhyempi.
Todellakin kannustan etsimään ratkaisua ongelmaan. Nuorempana kun söin herkkuja herkut eivät jääneet vyötärölle, takapuoleen tai reisille. Nyt keski-iässä ne jäävät. Minä herkuttelen liian usein, mutta tuota syömishäiriötä en itsessäni tunnista.
Toimisiko hypnoosi tai terapia? Etsi apua nyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse tätä kokenut enkä voi varmaan koskaan ymmärtää miltä bed tuntuu, mutta se kiinnostaa silti.
Onko se ähkyn aiheuttama lamaannusjumi se juttu mitä tavoitellaan vai se että saa laittaa suuhun ruokaa vai molemmat? Mihin se syöminen sitten päättyy? Siihen että ruoka loppuu vai on niin kylläinen että repeää?
Ja kysyn siis ihan vilpittömästi. Toivottavasti kukaan ei nyt suutu tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, että miksi sitten ostaa kotiin kaikkea mässyä, kakkua, vanukasta, höttöleipää, kaakaojauhetta, sokeria, nakkipaketin, jne.., jos ei kerta pysty niitä vastustamaan? Osta kotiin vain yhden päivän ruoat ja jos lähdet jonnekin, niin lompakko jää kotiin.
Kukaan tuskin on niin viitseliäs, että illalla lähtee lumipyryssä kauppaan vain suklaan vuoksi, joten kun sitä ei kotona ole, eikä mitään muutakaan, niin ei tule ahmittua. Jos oikeasti on noin viitseliäs, niin jo on päässä jotain pahasti vialla.
(p.s. mulla ei olisi edes rahaa ostaa koko ajan herkkuja, niin miten ap:n kaltaisilla on?)
Apua ootpa ihana. Kyllä tosiaan lähdetään vaikka taivaalta sataisi veitsiä. Pahimman sairauden aikaan menin julkisilla huoltoasemalle toiselle puolen kaupunkia keskellä yötä. Olin ihan turvonnut ja väsynyt aamulla töissä ja halusin tappaa itseni. Kyseessä on sairaus, ei mikään "tekeepä mieli kakkua". Tuota reissua ennen olin syönyt kaiken leivän, pussillisen auringonkukansiemeniä (!) makaroonia ja ketsuppia ja kilon porkkanoita.
Ohis, oletko varma ettei her,uttelua voisi ehkäistä joku kerta syömällä herkullisesti? Kuka pystyy syömään makaroonia, ketsuppia ja kilon porkkanoita? En edes kutsu tuota ruuaksi. Esim. Lisäämällä listaan jauhelihan ja maidon tuosta saa makaroonilaatikkoa, jonka kanssa esim. porkkanaraastetta, suolakurkkuja, raejuustoa, salaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole itse tätä kokenut enkä voi varmaan koskaan ymmärtää miltä bed tuntuu, mutta se kiinnostaa silti.
Onko se ähkyn aiheuttama lamaannusjumi se juttu mitä tavoitellaan vai se että saa laittaa suuhun ruokaa vai molemmat? Mihin se syöminen sitten päättyy? Siihen että ruoka loppuu vai on niin kylläinen että repeää?
Ja kysyn siis ihan vilpittömästi. Toivottavasti kukaan ei nyt suutu tästä.
Kipuun. Ahmin niin paljon ja nopeasti, että tulee kova kipu mahaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on vaan sokeririippuvuus. Kyllä siitä pääse irti kun vaan lopetat karkin syömisen ja ostamisen. Aluksi vaikeaa mutta kyllä se siitä!
Nyt menit metsään. Ei syömishäiriöt rajoitu sokerin syöntiin.
harvemmin kuulee kasviksia ahmivista :D
Älä kuule sano, just vetäsin puoli kiloa
Minkä ruuan teit parsakaalista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse tätä kokenut enkä voi varmaan koskaan ymmärtää miltä bed tuntuu, mutta se kiinnostaa silti.
Onko se ähkyn aiheuttama lamaannusjumi se juttu mitä tavoitellaan vai se että saa laittaa suuhun ruokaa vai molemmat? Mihin se syöminen sitten päättyy? Siihen että ruoka loppuu vai on niin kylläinen että repeää?
Ja kysyn siis ihan vilpittömästi. Toivottavasti kukaan ei nyt suutu tästä.
Kipuun. Ahmin niin paljon ja nopeasti, että tulee kova kipu mahaan.
Ai en tiennytkään, hurjaa. Saanko vielä kysyä, että onko se kipu ja/tai se ahmiminen jollain tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla itsetuhoista? Liittyykö ahmiminen lähinnä pahaan oloon vai voiko ”kohtaus” tulla ihan milloin vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Painaisin itsekin paljon enemmä jos söisin.
Pari ruisleipää ja pari kasvista riittää aikuiselle. Mässyttäminen,ei ole tarpeellista. Vettä reippaasti.
-46kgKuvailemasi on normaalin terveen ihmisen itsehillintää ja painonhallintaa. BED on sairaan ihmisen sairaus. Minulla on kokemusta molemmista joten voin kertoa, että et ymmärrä mistä on kyse. Ja hyvä niin!
Niin no- olen psyk sh ja kaikista mahdollisista mt-ongelmista on kokemusta n. 20v ajalta.
Jokaista potilasta kuuntelen, kannustan ja huomioin. Kaikkea ei silti henk.kohtaisesti tarvitse ymmärtä..
Toivottavasti et hoida potilaitasi kysymällä heiltä, että mikä siinä nyt on niin vaikeaa olla mieleltään terve. Näköjään 20 vuotta alalla ei ole opettanut sinulle mitään. Kuulostat todella huonolta työssäsi, toivottavasti et ole työkaverini. Suosittelen vaihtamaan alaa. t. toinen psykiatrinen sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, että miksi sitten ostaa kotiin kaikkea mässyä, kakkua, vanukasta, höttöleipää, kaakaojauhetta, sokeria, nakkipaketin, jne.., jos ei kerta pysty niitä vastustamaan? Osta kotiin vain yhden päivän ruoat ja jos lähdet jonnekin, niin lompakko jää kotiin.
Kukaan tuskin on niin viitseliäs, että illalla lähtee lumipyryssä kauppaan vain suklaan vuoksi, joten kun sitä ei kotona ole, eikä mitään muutakaan, niin ei tule ahmittua. Jos oikeasti on noin viitseliäs, niin jo on päässä jotain pahasti vialla.
(p.s. mulla ei olisi edes rahaa ostaa koko ajan herkkuja, niin miten ap:n kaltaisilla on?)
Mä luulen, että nimenomaan on niin viitseliästä porukkaa.
Mulla on lähin kauppa 23 kilsan päässä ja niin vaan sitä olen talvipakkasessa lähtenyt tallustamaan kauppaan ahdingossani. Toki olen sitten saanut kyytiä sinne päin ja takaisin päin, mutta suuremman osan matkaa olen kävellyt, kun auto on ollut miehellä.
Kuvittelin, että metsässä asuminen ja yksiautoisuus rajoittaa sairauttani, mutta pah.. Tarve on valtava. Kyse siis ei ole viitseliäisyydestä, vaan oikeasta pakosta - sairaudesta.
Kotiinkaan en edes osta herkkuja, ei mieskään. Vaan nimenomaan hedelmiä, marjoja, vihanneksia, salaatteja... Teen välillä jopa keittoja ja salaatteja valmiiksi, että ahmin sitten niitä, jos se hetki iskee.
Olen ylipainoinen, mutta "vain" sen parisenkymmentä kiloa. Eli 162 cm ja painan 84 kiloa. Lääkäreillä olen käynyt, mutta mua ei kuunnella, ymmärretä, ei nähdä ongelmaa....
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Painaisin itsekin paljon enemmä jos söisin.
Pari ruisleipää ja pari kasvista riittää aikuiselle. Mässyttäminen,ei ole tarpeellista. Vettä reippaasti.
-46kgKuvailemasi on normaalin terveen ihmisen itsehillintää ja painonhallintaa. BED on sairaan ihmisen sairaus. Minulla on kokemusta molemmista joten voin kertoa, että et ymmärrä mistä on kyse. Ja hyvä niin!
Niin no- olen psyk sh ja kaikista mahdollisista mt-ongelmista on kokemusta n. 20v ajalta.
Jokaista potilasta kuuntelen, kannustan ja huomioin. Kaikkea ei silti henk.kohtaisesti tarvitse ymmärtä..
Jos todella olet psyk sh ja asenne syömishäiriöihin on tuo, niin olet kyllä paitsi väärällä alalla niin myös ammattitaidoton. Vähän sama kuin sanoisi että syöpä paranee hieronnalla. T: Lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sairastin bulimiaa noin 15 vuotta ja kahden vuoden psykoterapialla pääsin siitä eroon. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin lopettamaan ahmimisen ja ennen kaikkea suhtautumaan syömiseen niin kuin normaalit ihmiset, ilman että syöminen tai syömättömyys hallitsevat ajatuksia 99% ajasta. Kannustan teitä kaikkia hankkimaan apua sairauteenne, teillä on mahdollisuus parempaan elämään! Jos kela ei korvaa psykoterapiaa niin sitten vaikka omalla kustannuksella sinne, koska niihin ahmimisruokiin saa helposti uppoamaan sen n. 80 e viikossa minkä terapia maksaa.
Täällä yksi BEDstä kärsivä. Vaiva kulkenut mukana jo ainakin kuusi vuotta.
Olen onnistunut vähentämään ahmintaa, mutta se on vaatinut jonkin verran töitä. Tiedän tarkalleen sen tuskan, kun makeaa olisi pakko saada ja paljon.
Mua on kuitenkin auttanut se, että olen pohtinut omaa ahmintaa ja huomannut, että se on tapa! Hukutan tylsyyden ruokaan ja herkkuihin. Kuitenkin, kun keksii jotain tekemistä silloin kun himo iskee ja keskittyy siihen tekemiseen se saattaa auttaa. Myönnän, että olen itse epäonnistunut ed. mainitussa useasti, mutta harjoitella pitää, jotta siitä joskus pääsisi eroon.
Paljon tsemppiä! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa? Painaisin itsekin paljon enemmä jos söisin.
Pari ruisleipää ja pari kasvista riittää aikuiselle. Mässyttäminen,ei ole tarpeellista. Vettä reippaasti.
-46kgKuvailemasi on normaalin terveen ihmisen itsehillintää ja painonhallintaa. BED on sairaan ihmisen sairaus. Minulla on kokemusta molemmista joten voin kertoa, että et ymmärrä mistä on kyse. Ja hyvä niin!
Niin no- olen psyk sh ja kaikista mahdollisista mt-ongelmista on kokemusta n. 20v ajalta.
Jokaista potilasta kuuntelen, kannustan ja huomioin. Kaikkea ei silti henk.kohtaisesti tarvitse ymmärtä..Toivottavasti et hoida potilaitasi kysymällä heiltä, että mikä siinä nyt on niin vaikeaa olla mieleltään terve. Näköjään 20 vuotta alalla ei ole opettanut sinulle mitään. Kuulostat todella huonolta työssäsi, toivottavasti et ole työkaverini. Suosittelen vaihtamaan alaa. t. toinen psykiatrinen sairaanhoitaja
Valitettavasti edellisen kaltaisia on, eikä niitä ole vaikea etsiä. Kaksin potilaan kanssa tuntuvat sanovan ihan mitä sattuu, tai muuten kärsimätön yms asenne paistaa rivien läpi. Kokemusta on.
Minäkin olen joskus pahoina epätoivon hetkinä ajatellut, että jos minulla kerta täytyy olla jokin syömishäiriö, niin olisipa se edes anoreksia eikä tämä. Olisin silloin edes ulkomuodoltani paremmin hyväksytty (hoikka), en tuhlaisia niin järjettömästi rahaa ruokaan (olen hankkinut itselleni suuret pikavippivelat pystyäkseni ostamaan ruokaa ahmittavaksi), minulla olisi itsekuria, saisin ehkä paremmin hoitoa tähän... Toisaalta taas kyllä tiedostan miten sairas tämäkin ajatus on.
T. vuosikausia BEDiä sairastunut, nyt taas pitkän ahmimisputken keskellä
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, että miksi sitten ostaa kotiin kaikkea mässyä, kakkua, vanukasta, höttöleipää, kaakaojauhetta, sokeria, nakkipaketin, jne.., jos ei kerta pysty niitä vastustamaan? Osta kotiin vain yhden päivän ruoat ja jos lähdet jonnekin, niin lompakko jää kotiin.
Kukaan tuskin on niin viitseliäs, että illalla lähtee lumipyryssä kauppaan vain suklaan vuoksi, joten kun sitä ei kotona ole, eikä mitään muutakaan, niin ei tule ahmittua. Jos oikeasti on noin viitseliäs, niin jo on päässä jotain pahasti vialla.
(p.s. mulla ei olisi edes rahaa ostaa koko ajan herkkuja, niin miten ap:n kaltaisilla on?)
Ai ei ole niin viitseliäs? Silloin, kun mulla oli bulimia mä kävelin kerran illalla kuumeessa 2km kauppaan hirveässä lumisateessa, kun oli pakko saada ahmittavaa ja kotona oli vain vähän ruokaa. Ostin muistaakseni hulluna porkkanoita, keksejä, monta tölkkiä limsaa, sipsiä ja suklaata.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, että miksi sitten ostaa kotiin kaikkea mässyä, kakkua, vanukasta, höttöleipää, kaakaojauhetta, sokeria, nakkipaketin, jne.., jos ei kerta pysty niitä vastustamaan? Osta kotiin vain yhden päivän ruoat ja jos lähdet jonnekin, niin lompakko jää kotiin.
Kukaan tuskin on niin viitseliäs, että illalla lähtee lumipyryssä kauppaan vain suklaan vuoksi, joten kun sitä ei kotona ole, eikä mitään muutakaan, niin ei tule ahmittua. Jos oikeasti on noin viitseliäs, niin jo on päässä jotain pahasti vialla.
(p.s. mulla ei olisi edes rahaa ostaa koko ajan herkkuja, niin miten ap:n kaltaisilla on?)
No eikö tässä ole nimenomaan HÄIRIÖSTÄ kyse, että sinänsä on ”päässä jotain pahasti vialla”.
Itse en edes sairasta bediä, mutta voi luoja miten kamalia sammakoita jotkut päästelevät.
Alue: Aihe vapaa
Itse en koe että minulla on b.e.d vaikka näköjään oireet ovat samankaltaisia. Itsekin saatan mennä kauppaan ja ostaa mutakakun, nutellaa, dominoita, jäätelöä ja kaksi suklaalevyä ja ne katoavat päivässä tai parissa. Painoa on yli suositusten, mutta kuitenkin suhteellisen kohtuullisesti kun tämä ei ole päivittäistä vaan ennemminkin kerta kuukauteen tyyppistä. Tosin pitki jää herkästi päälle ja sitten saatan ahmia vaikka viikon jokaisena päivänä.
En osaa kyllä auttaa, mutta et ole yksin.