Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syömishäiriö B.E.D, tämä on täyttä hel""iä, mielestäni jopa anoreksiaa pahempi.
09.01.2019 |
Ne, jotka eivät itse tätä sairasta eivät voi uskoa miten ahmimisen tarve tuntuu kivunkaltaisena tuntemuksena, se jäytää ja pakottaa ja lientyy vasta kun makaa turvoksissa ja pahoinvoivana sohvalla vedettyään tyyliin karkkipussin, mutakakun ja keksipaketin. Jos muuta ei ole, sitä hotkii pussin leipää tai purkin vanilijasokeria!
Lenkille lähtö korvaavana toimintona ei auta, ei myöskään esim. sudokujen teko koska niihin ei pysty keskittymään. Koko kroppa huutaa, että mässyä tänne !
Olen 166cm pitkä ja painan 98 kg, Vyötärönympärykseni on valtava koska olen omenalihava , lääkäri pelottelee metabolisella oireyhtymällä ja kuolemalla nuorena.
Kommentit (94)
Anorektikko voidaan ottaa pakkohoitoon ja letkuihin, ahmija saa syödä itsensä liikuntakyvyttömäksi. Lääkärit ja ravintoterapeutit ovat ulalla, liikunta ei hyödytä koska sitä seuraa ahmiminen eikä myöskään muun kivan tekemisen keksiminen, sillä ahmimisentarve vie huomion kaikesta muusta.
Binge eating disorter, BED ei johdu siitä että potilaalla olisi nälkä eikä liity myöskään ruuan terveellisyyteen tai epäterveellisyyteen. Litra jäätelöä tai säkki porkkanoita, kaikki käy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko harkinnu saliharjoittelua? En sano tätä nyt ilkeilläkseni, mutta noilla kaloreilla tarttuis lihas. Eli jos on pakottava tarve syödä, niin eikös se olis parempi, että edes osa ravinnosta menis lihakseks?
Vierailija kirjoitti:
Ootko harkinnu saliharjoittelua? En sano tätä nyt ilkeilläkseni, mutta noilla kaloreilla tarttuis lihas. Eli jos on pakottava tarve syödä, niin eikös se olis parempi, että edes osa ravinnosta menis lihakseks?
Ei oo musta ilkeilyä ja ite olin sairauden aikaan tosi urheilullinen ja kävin salilla paljon. Osaltaan oli mukana just ortoreksiaa (sillon ku söi normaalisti ni söi tosi demonisoiden joitain asioita) ja tosi puritaanista urheilua - osaltaan kompensaatiota ahmimiselle ja hallinan menettämiselle ja pahalle ololle.
Mulla bedi liitty jonkun verran ruualla pelleilyyn jne (pelottaa siks tää fitnessbuumi).
Mua ei auttanut muu kuin seronil. Uskon että aivoissa bed oli mulla pakko-oireinen häiriö. Ja aivokemian muutos paransi mun yli 10 vuoden rankan ja intensiivisen taudin 3 kk. Tai se henkinen parantuminen vei vuosia, mutta se ahminnan terä lähti tosi nopeesti. Ja mä olin kokeillu kaikkea. Oikeesti suosittelen kaikkia epätoivoisia kokeilemaan. Silloin pitkällisen etsinnän ja tutkimuksen tuloksena sekä suomen/että engkielisten sivujen tuloksena paras vaste on seronililla. Ei sertralin, ei mikään muu. Lekuri ehdotti jotain muuta lääkettä, mä pyysin seronilia. Sain sen ja loppu historiaa
No eikö tuossa vaiheessa kannata hakea lääristä apua? Tiedät että korvien välissä on vikaa, joten voisi kuvitella asiaan löytyvän parannuskeinokin.
Vielä pahempi tilanne olisi, jos et edes myöntäisi tilannetta.
Itse sairastin pitkään BEDiä ja sitten bulimiaa ja lopulta auttoi vasta mielialalääkitys joka onkin tehonnut tosi hyvin ja nykyään ahmimishimoja tulee ehkä kerran kuussa ja ne saan onneksi taltutettua. Jos avun hankkiminen tuntuu vaikelta niin aloita edes kertomalla joillekkin lähipiirissäsi tilanteestasi. Voimia sairauden voittamiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oireista käytöstähän tuo on, sen kanssa on hirveää rlää. :(
Itselläni oireena ei ole syöminen vaan ihon nyppiminen, mutta jos yritän olla repimättä finnejä ja rupia niin rintaa alkaa oikein puristaa, syke nousee ja ahdistus on valtava. Olo helpottaa vasta kun saan revittyä epätasaisuudet ihosta pois. Näin ollen minunkin pakko-oireeni näkyvät kropassa... Ei lihavuutena, mutta rupia ja arpia täynnä olevassa ihossa kylläkin.
En ole päässyt vaivasta eroon omin avuin, joten hain apua psykologilta. Katsotaan, olisiko hänellä keinoja tämän hallintaan. Itsenäisesti olen pystynyt olemaan max viikon nyppimättä ihoani, sitten olen sortunut.
Pahoittelut etten osaa auttaa, halusin vain kertoa että täällä on muitakin joilla on samankaltaisia häiriöitä.
Tätä sairautta on vaikea ymmärtää.
Sitä,että kävelee kuumeessa vesisateessa 5km kioskille koska kotona ei ole mitään ahmittavaa,ei edes kaakaojauhetta.
Sitten heti kaupan pihassa avaa suklaalevyn ja kotona jatkaa jäätelöllä,kekseillä, sipseillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en nyt tiedä onko kovinkaan mukavaa alkaa jonkun toisen sairausta ja tilannetta vähättelemään. Vaikka kyllä sinullakin varmasti rankkaa, on en sitä lähde kieltämään
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, minulla ei auttanut edes kuntosalilla käynti kun odotin vain että pääsen ahmimaan 6 proteiinipatukkaa putkeen. Yritin laihtua, mutta eihän se onnistunut kun mikään ei pitänyt minua erossa ruuasta ! Syön joskus yölläkin ja nukahdan tabletti kainalossa sekä karkkipapereita ympärillä.
Avoliittoni päättyi siihen kun mies alkoi pitää minua oksettavana ja tiuskaisi kerran "voisitko sä edes oksentaa ?" (Eli hommaa edes bulimia että laihdut). Painan nyt varmaan 120, en ole uskaltanut käydä puntarissa vuosiin ja olen 33 vuotias . Omalla kohdallani tämä alkoi teini-ikäisenä kun olin niin yksinäinen, muilla oli kaverit ja poikakaveri, minulla ruoka. Muistan miten saatoin mennä yksin ollessani istumaan keittiön lattialle ja syödä kaakaojauhetta kuiviltaan purkista.
Etkö ole päässyt erikoissairaanhoidon puolelle syömishäiriösi vuoksi? Voisiko lihavuuslääke tai leikkaus auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kukkaro kestää, niin aloita ehdottomasti joku laihdutuslääke. Se vie juuri tuon ahmimishalun kertaheitolla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sairastin bulimiaa noin 15 vuotta ja kahden vuoden psykoterapialla pääsin siitä eroon. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin lopettamaan ahmimisen ja ennen kaikkea suhtautumaan syömiseen niin kuin normaalit ihmiset, ilman että syöminen tai syömättömyys hallitsevat ajatuksia 99% ajasta. Kannustan teitä kaikkia hankkimaan apua sairauteenne, teillä on mahdollisuus parempaan elämään! Jos kela ei korvaa psykoterapiaa niin sitten vaikka omalla kustannuksella sinne, koska niihin ahmimisruokiin saa helposti uppoamaan sen n. 80 e viikossa minkä terapia maksaa.
Upea selviytyminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahmimishäiriöstä ja muista syömishäiriöstä kärsivät: oletteko miettineet mikä teidät ajaa sairaaseen käyttäytymiseen? Taustalla on lähes aina käsittelemättömiä asioita ja jopa pahoja traumoja. Lapsuuden aikainen hyväksikäyttö voi esimerkkinä oireilla syömishäiriönä. Samoin muu traumatausta. Pelkkään syömiseen keskittyminen ei auta, vaan pitäisi tunnistaa ja hoitaa syyt siellä taustalla.
Minä sairastuinsyömishäiriöön väkivaltaisen ja alkoholistisen perheeni takia (myös kiintymyssuhdeiriötä ja koulukiusaamista, monenkirjava traumatausta). Samoin ystäväni sairastui kiintymyssuhdehäiriön ja epäterveen perhedynamiikan takia.
Joskus syynä voi tietysti olla ihan persoonaan ja tempperamenttipiirteisiin liittyvät asiat. Esimerkiksi anoreksiassa tyypillistä on perfektionistisuus ja halu kontrolloida.
Paljonkin on mietitty vaan ei enää j
Ilmenewkö sukulaisillasi riippuvuusongelmia tai ahdistusta tai masennusta?
Alue: Aihe vapaa
Mä olen sairastanut BEDin, anoreksia ja bulimian. Kaikista hirvein oli bulimia. Pahimpina kausina ahmin vatsan repeämispisteeseen ja oksensin kolme kertaa päivässä. Ahmimissession jälkeen pää oli tyhjä ja pystyin vaan tärisemään sängyssä. Se oli ihana tunne, kun ei tarvinut tuntea mitään..vähään aikaan. Lopulta sydän ei meinannut enää jaksaa ja miltein kuolin.
Itselläni syömishäiriöt ovat johtuneet masennuksesta ja ahdistuksesta. Saatuani niihin hoitoa, alkoi syömishäiriökin vähitellen parantumaan. Nykyään olen parantunut, mutta syömishäiriöt pilasivat yli kymmenen vuotta elämästäni.