Ydinperheessä lapset etusijalla ja uusperheessä etusijalla aikuisten välinen rakkaussuhde?

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Päätökset tehdään yhdessä puolison kanssa. Lapsen mielipidettä aina toki kuunnellaan, mutta jos sen mukaan toimitaan, niin molemmat aikuiset tukevat sitä, eikä vain toinen. Eli puolison mielipide on viime kädessä tärkeämpi kuin lapsen.

Tietysti ihan loppupeleissä jokainen päättää omien arvojensa mukaan. Jos arvot ovat puolison kanssa erilaiset, niin se on sitten eri keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Jos on varaa tehdä tänä vuonna vain yksi ”hieno” loma, niin se hienous on puolison kanssa. Jos joka vuosi on rahaa vain yhteen ulkomaanmatkaan, niin joka toinen vuosi se on kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Vaikka olen eronnut, vastaan silti. Tottakai vanhempien parisuhde on ykkösprioriteetti. Jos ei se toimi, perhe hajoaa.

Perhehelvettiä on varmaankin enemmän noissa ydinperheissä ja siksi niistä lähdetään pois. 

Uusperheissä on sitten näitä sopeutumisongelmia.

Minusta on hölmöä tuomita ketään mistään perhemuodosta. Osa toimii ja osa ei.

Pahinta henkistä piinaa olen nähnyt ydinperheessä, joka pysyy yhdessä sairaista riidoista huolimatta. Lapset kasvavat päivittäisen vihan keskellä ja oireilevat myös fyysisesti. 

Aikuisten ensisijainen pyrkimys tulisi kaikissa kuvioissa olla lasten hyvinvointi. Jättää se oma ego pois ja koittaa suhtautua asiallisesti myös niitä uusia kumppaneita kohtaan. Ero ei ole uusien kumppanien syy. Erot johtuu siitä, että 2 toisilleen sopimatonta on mennyt yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Vaikka olen eronnut, vastaan silti. Tottakai vanhempien parisuhde on ykkösprioriteetti. Jos ei se toimi, perhe hajoaa.

Et vastaa kysymykseen miten.

Kysymys ketjun ydinperheen puolesta puhujille:

Ärsyttääkö teitä jos esimerkiksi näette kaupassa onnellisen näköiset uusiovanhemmat? Jos he esimerkiksi pitävät välillä kädestä kiinni tms?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ketjun ydinperheen puolesta puhujille:

Ärsyttääkö teitä jos esimerkiksi näette kaupassa onnellisen näköiset uusiovanhemmat? Jos he esimerkiksi pitävät välillä kädestä kiinni tms?

Mistä muut ihmiset tietävät, onko kyse uusiovanhemmista vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ketjun ydinperheen puolesta puhujille:

Ärsyttääkö teitä jos esimerkiksi näette kaupassa onnellisen näköiset uusiovanhemmat? Jos he esimerkiksi pitävät välillä kädestä kiinni tms?

Ei, koska me ydinperheen vanhemmat olemme onnellisia myös ja kuljemme usein käsi kädessä. Vaikka uusperheellisten mielestä se on vain kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ketjun ydinperheen puolesta puhujille:

Ärsyttääkö teitä jos esimerkiksi näette kaupassa onnellisen näköiset uusiovanhemmat? Jos he esimerkiksi pitävät välillä kädestä kiinni tms?

Ei.

Minä olen ydinperheen puolesta puhuja, vaikka itse olen uusperheellinen.

Olin kaupassa käsikädessä eksäni kanssa, ja nykyään käsi kädessä nyksäni kanssa. Molemmissa avioliitoissa olen ollut kauppatilanteissa - ja kokonaisuutenakin, jos ei lasketa tiettyä mukaan ensimmäisen avioliittoni loppua - yhtä onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Siten, että vietämme parisuhdeaikaa emmekä ota lapsia kaikkialle mukaan. Lapset menevät välillä hoitoon, kun vanhemmat lähtevät kahdestaan ulos syömään, ulkomaanmatkalle tai ihan vain vietetään aikaa kotona rakastellen. Emme koe syyllisyyttä, vaikka lasta harmittaisi, että ei pääse mukaan kaikkialle. Näin toimimalla ei ole sitten ihan kuollut parisuhde ja koti tunnu mitenkään erityisen tyhjältä, kun lapset lähtevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Siten, että vietämme parisuhdeaikaa emmekä ota lapsia kaikkialle mukaan. Lapset menevät välillä hoitoon, kun vanhemmat lähtevät kahdestaan ulos syömään, ulkomaanmatkalle tai ihan vain vietetään aikaa kotona rakastellen. Emme koe syyllisyyttä, vaikka lasta harmittaisi, että ei pääse mukaan kaikkialle. Näin toimimalla ei ole sitten ihan kuollut parisuhde ja koti tunnu mitenkään erityisen tyhjältä, kun lapset lähtevät.

Ja miten tämä poikkeaa parisuhteesta, jossa lapset ovat etusijalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ketjun ydinperheen puolesta puhujille:

Ärsyttääkö teitä jos esimerkiksi näette kaupassa onnellisen näköiset uusiovanhemmat? Jos he esimerkiksi pitävät välillä kädestä kiinni tms?

Mistä muut ihmiset tietävät, onko kyse uusiovanhemmista vai ei?

Tarkoitin, että tiedetään uusiovanhemmiksi. Esimerkiksi jonkun tuttu tai tutun tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

En ymmärrä, että miksi pitäisi ihmisiä listata tärkeysjärjestykseen. Suhde omaan lapseen on eri kuin omaan puolisoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Siten, että vietämme parisuhdeaikaa emmekä ota lapsia kaikkialle mukaan. Lapset menevät välillä hoitoon, kun vanhemmat lähtevät kahdestaan ulos syömään, ulkomaanmatkalle tai ihan vain vietetään aikaa kotona rakastellen. Emme koe syyllisyyttä, vaikka lasta harmittaisi, että ei pääse mukaan kaikkialle. Näin toimimalla ei ole sitten ihan kuollut parisuhde ja koti tunnu mitenkään erityisen tyhjältä, kun lapset lähtevät.

Ja miten tämä poikkeaa parisuhteesta, jossa lapset ovat etusijalla?

Parisuhde, jossa lapset ovat etusijalla toimii niin, että kaikki asia tehdään koko ajan perheenä. Ajatellaan, että lapsetkin tahtovat lomalle, lapsetkin haluavat kaikkea kivaa, ja sitten heitä sen takia raahataan mukaan. Kahdenkeskistä aikaa on vain silloin, kun sitä ”vahingossa” tulee, kun joku haluaa lapset hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

En ymmärrä, että miksi pitäisi ihmisiä listata tärkeysjärjestykseen. Suhde omaan lapseen on eri kuin omaan puolisoon.

Ei ihmisiä laitetakaan tärkeysjärjestykseen, vaan ajankäytön/toimiisen priorisoinnista on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Siten, että vietämme parisuhdeaikaa emmekä ota lapsia kaikkialle mukaan. Lapset menevät välillä hoitoon, kun vanhemmat lähtevät kahdestaan ulos syömään, ulkomaanmatkalle tai ihan vain vietetään aikaa kotona rakastellen. Emme koe syyllisyyttä, vaikka lasta harmittaisi, että ei pääse mukaan kaikkialle. Näin toimimalla ei ole sitten ihan kuollut parisuhde ja koti tunnu mitenkään erityisen tyhjältä, kun lapset lähtevät.

Ja miten tämä poikkeaa parisuhteesta, jossa lapset ovat etusijalla?

Onhan täällä niitä vanhempia, jotka eivät koskaan tee kahdestaan mitään, koska lapset. Vanhemmat ihan liian kiinni lapsissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ketjun ydinperheen puolesta puhujille:

Ärsyttääkö teitä jos esimerkiksi näette kaupassa onnellisen näköiset uusiovanhemmat? Jos he esimerkiksi pitävät välillä kädestä kiinni tms?

Ei, koska me ydinperheen vanhemmat olemme onnellisia myös ja kuljemme usein käsi kädessä. Vaikka uusperheellisten mielestä se on vain kulissia.

En usko että aidosti onnellisen näköisestä parista kukaan haluaa ajatella asioita kulissiksi. Tai jos niin on, niin tällaisten henkilöiden yhdistävä nimittäjä on katkeruus, Ei se, onko ydin- vai uusperheellinen.

Uusperheettömyys ei välttämättä ole lasten etu.

Terveisin äiti pitää aikuisia poikiaan parisuhteen korvaajana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te keiden mielestä parisuhde on lapsia tärkeämpi, miten se tulee ilmi teidän perheessänne?

Siten, että vietämme parisuhdeaikaa emmekä ota lapsia kaikkialle mukaan. Lapset menevät välillä hoitoon, kun vanhemmat lähtevät kahdestaan ulos syömään, ulkomaanmatkalle tai ihan vain vietetään aikaa kotona rakastellen. Emme koe syyllisyyttä, vaikka lasta harmittaisi, että ei pääse mukaan kaikkialle. Näin toimimalla ei ole sitten ihan kuollut parisuhde ja koti tunnu mitenkään erityisen tyhjältä, kun lapset lähtevät.

Ja miten tämä poikkeaa parisuhteesta, jossa lapset ovat etusijalla?

Parisuhde, jossa lapset ovat etusijalla toimii niin, että kaikki asia tehdään koko ajan perheenä. Ajatellaan, että lapsetkin tahtovat lomalle, lapsetkin haluavat kaikkea kivaa, ja sitten heitä sen takia raahataan mukaan. Kahdenkeskistä aikaa on vain silloin, kun sitä ”vahingossa” tulee, kun joku haluaa lapset hoitoon.

Minulle lapset ovat parisuhdetta tärkeämmät eli ovat etusijalla. Silti en lainkaan toimi kuvailemallasi tavalla eikä kukaan ystävänikään toimi, vaikka tästä asiasta on puhuttu.

Viet jotenkin todella ääripäähän tuon "lapset etusijalla" -ajattelun. Samalla tavalla voisin viedä "parisuhde on tärkein" -mallin ääripäähän, jossa koko ajan ollaan puolison kanssa jne. En tee niin, koska tiedän, ettei se käytännössä mene niin.

Minulle lapset ovat ensijaisia siksi, että olen heistä vastuussa toisin kuin miehestäni. Parisuhdeaikaa perustelen myös lasten hyvinvoinnilla, en pelkästään.parisuhteen hyvinvoinnilla. Siinäkin on siis yhtenä taka-ajatuksena lasten etu. Siksi meillä tehdään toisinaan parisuhdejuttuja ilman lapsia. Nyt kun lapset on koululaisia, saatetaan ihan kieltää lasten tuleminen mukaan siksi, koska "iskällä ja äidillä on treffit".

Silti lapset ovat etusijalla ja parisuhde on ollut välillä vähän retuperällä, koska lapset ovat vaatineet enemmän voimia. En myöskään muuttaisi uuden miehen kanssa yhteen, jos katsoisin, ettei se ole lasten etu. Aikuiset joustavat, ajattelevat ensin lapsia ja huolehtivat sitten omista tarpeistaan. Joskus on jouduttu tilanteeseen, että olisimme kipeästi tarvinneet miehen kanssa yhteistä aikaa, mutta lapsille oli tarjolla hoitajaksi vaon henkilö, jota he jonkun verran pelkäävät. En vain pystynyt jättämään lapsia ja yhteinen aika siirtyi taas lähes vuodella eteenpäin.