Ydinperheessä lapset etusijalla ja uusperheessä etusijalla aikuisten välinen rakkaussuhde?

Vierailija kirjoitti:

Jestas että toisilla menee tunteisiin avioerot ja uusperheet. Kannattaa pyrkiä kaikenlaisesta katkeruudesta eroon ja onnelliseksi omassa elämässään..

Monet näitä taitavat olla niitä eronneiden ja säheltämään ruvenneiden vanhempien lapsia. Minäkin.

Vanha keskustelu, mutta itselleni aihe ajankohtainen ja tuli ketju vastaan aihetta hakiessani.

Olen itse siis nyt parisuhteessa, jossa molemmilla lapsi ennestään ja uusi tilanne herättää välillä ajatuksia.

Lapset menevät tietysti aina sen uuden kumppanin edelle, se on täysin selvä ja oletusarvo. Mutta kyllä se harmittaa, kun kahdenkeskinen aika kumppanin kanssa jää lähes täysin pois, koska luonapitoja käännellään ja väännellään sen sijaan, että toimittaisiin sopimuksen mukaisesti.

Mietin ensin, että onko minulta edes kohtuullista ottaa asiaa esille, että ei tunnu nyt hyvältä tämä. Olenko itsekäs jne.

Mutta näinhän se on, että kyllä tämä kuvioKIN tarvitsee riittävästi sitä yhteistä kaksinkeskistä aikaa, jotta parisuhde onnistuu.

Ydinperhetilanteessa se yhteinen aika on eletty aikana ennen lasten saamista.

En siis jatkossa aio tuntea huonoa omatuntoa siitä, että haluan tässä suhdetilanteessa riittävästi myös kahdenkeskistä aikaa.

Uusperheissä vanhemmat ajattelevat vain itseään eikä lapsiaan. Kun äidin mielestä se Pena on niin mukava mies, niin se on pakko raahata lasten kanssa asumaan saman katon alle. Mitenköhän moni aikuinen olisi valmis tuosta noin vain muuttamaan vieraan ihmisen kanssa saman katon alle.