Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jota häiritsee tälläiset nimet?
09.01.2019 |
Eli siis minua jostain syystä häiritsee nimet, jotka ovat tyyliin "Ella Johanna Anni" tai "Juho Viljami Otto" (tuulesta temmatut esimerkit). Eli tuollainen lyhyt-pitkä-lyhyt rytmitys häiritsee. Jotenkin vaan tuntuu, että se menisi luontevammin "Ella Anni Johanna" tai "Juho Otto Viljami". Olen tietenkin aina pitänyt tämän vaan pääni sisällä ja kaikki saavat nimetä lapsensa miten haluavat, mutta onko ketään muuta, jota tuo jostain syystä vähän häiritsee? :D
Kommentit (60)
Lyhyt lyhyt pitkä on tosi suomalainen juttu. Esim. Amerikassa voi ihan hyvin olla vaikka Danielle Jane tai Elizabeth Joy.
Harvoin, jos koskaan, tulee tilanteita, joissa lausutaan ääneen kaikki etunimet mutta ei sukunimeä. Jos jostain syystä, esim. lakkiaisissa tai muussa vastaavassa tilanteessa, luetaan koko nimi ääneen, perään tulee aina myös sukunimi. Ei Mari Johanna Elsa Tuppurainen Ilkka Teemu Virtanen kuulosta kokonaisuutena minusta yhtään töksähtävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Lopeta nyt se jankaaminen! Se on ihan sama sanotaanko se ääneen vai ei. Silti se on epäsointuvaa. Sanoin jo kerran, että kirjoitettu on yhtä epäsointuva kuin ääneenlausuttu. Opettele lukemaan!
Jankkaaminen kahdella koolla. Itsehän sinä jankkaat ja intät että niitä alvariinsa joutuu huutelemaan.
Luetko sinä muka omaa ajokorttiasi virastossa, passia tullissa ja kelakorttia lääkärissä? Vai meinaatko että tuhansia ihmisiä käsittelevät viranomaiset pohdiskelee, että sointuuko asiakkaan koko nimi yhteen vai ei? 😂😂😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Ei ehkä huutele, mutta kyllä se nimi on ääneen sanottava, jos koko nimeä kysytään. Monissa tapauksissa kysytään. Eikä ne muut nimet lakkaa olemasta, vaikka niitä ei koskaan lausuttaisi ääneen. Vähintään kirjoitettuna ne ovat olemassa eikä se rytmi muutu vaikka vain kirjoitettuina pysyisivät.
Missä sitä koko nimeä kysytään? En tajua. Lääkärissä on kelakortti, virastoissa ne saa ajokortista. Tai ne on jo tietokoneella.
Jos minulta jossain kysytään koko nimeä (ei kyllä varmaan ole 30 vuoteen kysytty), sanon aina hitaasti sukunimen ensin. Sitten kutsumanimen ja sitten sen tokan nimen. Ikinä en rallata yhteen putkeen kaikkea.
Sinä et rallata ja sinulta ei kysytä. Joiltain muilta saatetaan kysyä ja jotkut muut saattavat rallattaa. Eikä sillä edelleenkään ole mitään merkitystä sanotaanko nimi ääneen vai ei. Se on silti olemassa ja jokainen joka sen näkee kirjoitettuna "sanoo" sen mielessään ääneen. Sitä kutsutaan lukemiseksi. Sinulle ilmeisen vieras termi, kun et millään ymmärrä ettei ääneen sanominen ole nimelle ainut tapa olla olemassa.
Kuka muka?
Keneltä muka?
Kuka muka?
Sano ykskin esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Lopeta nyt se jankaaminen! Se on ihan sama sanotaanko se ääneen vai ei. Silti se on epäsointuvaa. Sanoin jo kerran, että kirjoitettu on yhtä epäsointuva kuin ääneenlausuttu. Opettele lukemaan!
Jankkaaminen kahdella koolla. Itsehän sinä jankkaat ja intät että niitä alvariinsa joutuu huutelemaan.
Luetko sinä muka omaa ajokorttiasi virastossa, passia tullissa ja kelakorttia lääkärissä? Vai meinaatko että tuhansia ihmisiä käsittelevät viranomaiset pohdiskelee, että sointuuko asiakkaan koko nimi yhteen vai ei? 😂😂😂😂😂😂
En ole missään vaiheessa sanonut, että joku alvariinsa huutelisi ihmisten nimiä. Sinä sitä janKKaat koko ajan, vaikka kuinka yritän selittää, mitä tarkoitan.
Ei, minä en lue ajokorttiani missään. Tiedän lukemattakin, mitä siinä kerrotaan. MUTTA: Se virkailija, lääkäri tms. ei tiedä. Hänen täytyy siis lukea. Ei ÄÄNEEN, vaan MIELESSÄÄN (oliko tarpeeksi selkeää?)
Ei, en myöskään meinaa että KUKAAN pohdiskelisi sointuvuutta. Sitä ei tarvitse erikseen pohtia, sen huomaa ilmankin, jos on huomatakseen. Toisille sillä ei ole mitään merkitystä, mutta toisia rimmaamattomuus saattaa häiritä. Eivät he sitä tahallaan tee. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja kuulevat asiat eritavoin. Ihan samoin kuin joku kuulee nuotit absoluuttisella tarkkuudella ja pienikin epätarkkuus häiritsee. Joku toinen taas ei huomaa vaikka laulaisi metrin nuotin vierestä. Noin esimerkkinä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Lopeta nyt se jankaaminen! Se on ihan sama sanotaanko se ääneen vai ei. Silti se on epäsointuvaa. Sanoin jo kerran, että kirjoitettu on yhtä epäsointuva kuin ääneenlausuttu. Opettele lukemaan!
Jankkaaminen kahdella koolla. Itsehän sinä jankkaat ja intät että niitä alvariinsa joutuu huutelemaan.
Luetko sinä muka omaa ajokorttiasi virastossa, passia tullissa ja kelakorttia lääkärissä? Vai meinaatko että tuhansia ihmisiä käsittelevät viranomaiset pohdiskelee, että sointuuko asiakkaan koko nimi yhteen vai ei? 😂😂😂😂😂😂
En ole missään vaiheessa sanonut, että joku alvariinsa huutelisi ihmisten nimiä. Sinä sitä janKKaat koko ajan, vaikka kuinka yritän selittää, mitä tarkoitan.
Ei, minä en lue ajokorttiani missään. Tiedän lukemattakin, mitä siinä kerrotaan. MUTTA: Se virkailija, lääkäri tms. ei tiedä. Hänen täytyy siis lukea. Ei ÄÄNEEN, vaan MIELESSÄÄN (oliko tarpeeksi selkeää?)
Ei, en myöskään meinaa että KUKAAN pohdiskelisi sointuvuutta. Sitä ei tarvitse erikseen pohtia, sen huomaa ilmankin, jos on huomatakseen. Toisille sillä ei ole mitään merkitystä, mutta toisia rimmaamattomuus saattaa häiritä. Eivät he sitä tahallaan tee. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja kuulevat asiat eritavoin. Ihan samoin kuin joku kuulee nuotit absoluuttisella tarkkuudella ja pienikin epätarkkuus häiritsee. Joku toinen taas ei huomaa vaikka laulaisi metrin nuotin vierestä. Noin esimerkkinä siis.
Voin sataprosenttisesti vannoa, että lääkäriä, maistraatin virkailijaa tai tullimiestä ei vittujakaan kiinnosta jonkun ventovieraan ihmisen etunimien järjestys tai soljuvuus.
Olet naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Ei ehkä huutele, mutta kyllä se nimi on ääneen sanottava, jos koko nimeä kysytään. Monissa tapauksissa kysytään. Eikä ne muut nimet lakkaa olemasta, vaikka niitä ei koskaan lausuttaisi ääneen. Vähintään kirjoitettuna ne ovat olemassa eikä se rytmi muutu vaikka vain kirjoitettuina pysyisivät.
Missä sitä koko nimeä kysytään? En tajua. Lääkärissä on kelakortti, virastoissa ne saa ajokortista. Tai ne on jo tietokoneella.
Jos minulta jossain kysytään koko nimeä (ei kyllä varmaan ole 30 vuoteen kysytty), sanon aina hitaasti sukunimen ensin. Sitten kutsumanimen ja sitten sen tokan nimen. Ikinä en rallata yhteen putkeen kaikkea.
Sinä et rallata ja sinulta ei kysytä. Joiltain muilta saatetaan kysyä ja jotkut muut saattavat rallattaa. Eikä sillä edelleenkään ole mitään merkitystä sanotaanko nimi ääneen vai ei. Se on silti olemassa ja jokainen joka sen näkee kirjoitettuna "sanoo" sen mielessään ääneen. Sitä kutsutaan lukemiseksi. Sinulle ilmeisen vieras termi, kun et millään ymmärrä ettei ääneen sanominen ole nimelle ainut tapa olla olemassa.
Kuka muka?
Keneltä muka?
Kuka muka?
Sano ykskin esimerkki.
No minäpä sanon, vaikka en ole tuo, jolta kysyit. Kävin katsomassa muistisairasta isääni ja havaitsin, että hänet on vietävä sairaalaan. En siinä hässäkässä tullut katsoneeksi, onko hänellä Kela-kortti lompakossa (yleensä on). Havaitsimme puutteen vasta sairaalassa, kun piti ruveta kirjoittautumaan sisään. Isä ei siinä tilassa muistanut edes omaa nimeään. Niinpä minä luettelin hoitajalle ihan sanallisesti isän koko nimen, osoitteen ym. Että esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa oli tarpeen sanoa ihmisen koko nimi ääneen. Äläkä nyt tule sanomaan, että tuo on yksittäistapaus tai harvinaista. Sitä se on, mutta sinä pyysitkin vain yhtä esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Ei ehkä huutele, mutta kyllä se nimi on ääneen sanottava, jos koko nimeä kysytään. Monissa tapauksissa kysytään. Eikä ne muut nimet lakkaa olemasta, vaikka niitä ei koskaan lausuttaisi ääneen. Vähintään kirjoitettuna ne ovat olemassa eikä se rytmi muutu vaikka vain kirjoitettuina pysyisivät.
Missä sitä koko nimeä kysytään? En tajua. Lääkärissä on kelakortti, virastoissa ne saa ajokortista. Tai ne on jo tietokoneella.
Jos minulta jossain kysytään koko nimeä (ei kyllä varmaan ole 30 vuoteen kysytty), sanon aina hitaasti sukunimen ensin. Sitten kutsumanimen ja sitten sen tokan nimen. Ikinä en rallata yhteen putkeen kaikkea.
Sinä et rallata ja sinulta ei kysytä. Joiltain muilta saatetaan kysyä ja jotkut muut saattavat rallattaa. Eikä sillä edelleenkään ole mitään merkitystä sanotaanko nimi ääneen vai ei. Se on silti olemassa ja jokainen joka sen näkee kirjoitettuna "sanoo" sen mielessään ääneen. Sitä kutsutaan lukemiseksi. Sinulle ilmeisen vieras termi, kun et millään ymmärrä ettei ääneen sanominen ole nimelle ainut tapa olla olemassa.
Kuka muka?
Keneltä muka?
Kuka muka?
Sano ykskin esimerkki.
No minäpä sanon, vaikka en ole tuo, jolta kysyit. Kävin katsomassa muistisairasta isääni ja havaitsin, että hänet on vietävä sairaalaan. En siinä hässäkässä tullut katsoneeksi, onko hänellä Kela-kortti lompakossa (yleensä on). Havaitsimme puutteen vasta sairaalassa, kun piti ruveta kirjoittautumaan sisään. Isä ei siinä tilassa muistanut edes omaa nimeään. Niinpä minä luettelin hoitajalle ihan sanallisesti isän koko nimen, osoitteen ym. Että esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa oli tarpeen sanoa ihmisen koko nimi ääneen. Äläkä nyt tule sanomaan, että tuo on yksittäistapaus tai harvinaista. Sitä se on, mutta sinä pyysitkin vain yhtä esimerkkiä.
Jep. Eli ketä noiden nimien soljuvuus siis tuossa tilanteessa kiinnostaa? Isääkö joka ei tiedä nimeään, lastaan jonka luulisi ennemmin huolehtivan terveydentilasta vaiko hoitohenkilöstöä jota ei voisi vähempää kiinnostaa edes se itse potilas?
Ja entäs jos ei koskaan sairastu dementiaan tai hank lapsia? Menee koko soljuvuus ihan hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Lopeta nyt se jankaaminen! Se on ihan sama sanotaanko se ääneen vai ei. Silti se on epäsointuvaa. Sanoin jo kerran, että kirjoitettu on yhtä epäsointuva kuin ääneenlausuttu. Opettele lukemaan!
Jankkaaminen kahdella koolla. Itsehän sinä jankkaat ja intät että niitä alvariinsa joutuu huutelemaan.
Luetko sinä muka omaa ajokorttiasi virastossa, passia tullissa ja kelakorttia lääkärissä? Vai meinaatko että tuhansia ihmisiä käsittelevät viranomaiset pohdiskelee, että sointuuko asiakkaan koko nimi yhteen vai ei? 😂😂😂😂😂😂
En ole missään vaiheessa sanonut, että joku alvariinsa huutelisi ihmisten nimiä. Sinä sitä janKKaat koko ajan, vaikka kuinka yritän selittää, mitä tarkoitan.
Ei, minä en lue ajokorttiani missään. Tiedän lukemattakin, mitä siinä kerrotaan. MUTTA: Se virkailija, lääkäri tms. ei tiedä. Hänen täytyy siis lukea. Ei ÄÄNEEN, vaan MIELESSÄÄN (oliko tarpeeksi selkeää?)
Ei, en myöskään meinaa että KUKAAN pohdiskelisi sointuvuutta. Sitä ei tarvitse erikseen pohtia, sen huomaa ilmankin, jos on huomatakseen. Toisille sillä ei ole mitään merkitystä, mutta toisia rimmaamattomuus saattaa häiritä. Eivät he sitä tahallaan tee. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja kuulevat asiat eritavoin. Ihan samoin kuin joku kuulee nuotit absoluuttisella tarkkuudella ja pienikin epätarkkuus häiritsee. Joku toinen taas ei huomaa vaikka laulaisi metrin nuotin vierestä. Noin esimerkkinä siis.
Voin sataprosenttisesti vannoa, että lääkäriä, maistraatin virkailijaa tai tullimiestä ei vittujakaan kiinnosta jonkun ventovieraan ihmisen etunimien järjestys tai soljuvuus.
Olet naurettava.
Voi ystävä rakas. En missään kohtaan sanonut, että asian tarvitsisi ketään kiinnostaa. Ei se kiinnostakaan. Se voi silti ottaa korvaan ihan tahtomattakin. Ihminen kun ei voi kontrolloida itseään sataprosenttisesti, vaikka olisikin virkailija tai lääkäri. Seuraavaksi haen rautalankaa, jos et tästäkään ymmärrä.
Meillä on hankala sukunimi ja lapsilla kolmas etunimi on kiinalainen. Luulen että yhtään ketään ei kiinnosta soljuuko nimet. Kaikki keskittyy noiden nimien oikeaan kirjoitusasuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Ei ehkä huutele, mutta kyllä se nimi on ääneen sanottava, jos koko nimeä kysytään. Monissa tapauksissa kysytään. Eikä ne muut nimet lakkaa olemasta, vaikka niitä ei koskaan lausuttaisi ääneen. Vähintään kirjoitettuna ne ovat olemassa eikä se rytmi muutu vaikka vain kirjoitettuina pysyisivät.
Missä sitä koko nimeä kysytään? En tajua. Lääkärissä on kelakortti, virastoissa ne saa ajokortista. Tai ne on jo tietokoneella.
Jos minulta jossain kysytään koko nimeä (ei kyllä varmaan ole 30 vuoteen kysytty), sanon aina hitaasti sukunimen ensin. Sitten kutsumanimen ja sitten sen tokan nimen. Ikinä en rallata yhteen putkeen kaikkea.
Sinä et rallata ja sinulta ei kysytä. Joiltain muilta saatetaan kysyä ja jotkut muut saattavat rallattaa. Eikä sillä edelleenkään ole mitään merkitystä sanotaanko nimi ääneen vai ei. Se on silti olemassa ja jokainen joka sen näkee kirjoitettuna "sanoo" sen mielessään ääneen. Sitä kutsutaan lukemiseksi. Sinulle ilmeisen vieras termi, kun et millään ymmärrä ettei ääneen sanominen ole nimelle ainut tapa olla olemassa.
Kuka muka?
Keneltä muka?
Kuka muka?
Sano ykskin esimerkki.
No minäpä sanon, vaikka en ole tuo, jolta kysyit. Kävin katsomassa muistisairasta isääni ja havaitsin, että hänet on vietävä sairaalaan. En siinä hässäkässä tullut katsoneeksi, onko hänellä Kela-kortti lompakossa (yleensä on). Havaitsimme puutteen vasta sairaalassa, kun piti ruveta kirjoittautumaan sisään. Isä ei siinä tilassa muistanut edes omaa nimeään. Niinpä minä luettelin hoitajalle ihan sanallisesti isän koko nimen, osoitteen ym. Että esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa oli tarpeen sanoa ihmisen koko nimi ääneen. Äläkä nyt tule sanomaan, että tuo on yksittäistapaus tai harvinaista. Sitä se on, mutta sinä pyysitkin vain yhtä esimerkkiä.
Jep. Eli ketä noiden nimien soljuvuus siis tuossa tilanteessa kiinnostaa? Isääkö joka ei tiedä nimeään, lastaan jonka luulisi ennemmin huolehtivan terveydentilasta vaiko hoitohenkilöstöä jota ei voisi vähempää kiinnostaa edes se itse potilas?
Ja entäs jos ei koskaan sairastu dementiaan tai hank lapsia? Menee koko soljuvuus ihan hukkaan.
Kysyit tilannetta, jossa nimi sanotaan ääneen kokonaan. Vastasin vain siihen. Sillä, kiinnostiko asia ketään ei ole mitään tekemistä aiemman kysymyksesi kanssa. Nyt kun kysyit: Ei kiinnostanut. Ei sitten tippaakaan. Tilanne oli esimerkki vain ja ainoastaan siitä, että joskus nimi on sanottava kokonaan ääneen. Ei siitä, onko sointuvuudella väliä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Lopeta nyt se jankaaminen! Se on ihan sama sanotaanko se ääneen vai ei. Silti se on epäsointuvaa. Sanoin jo kerran, että kirjoitettu on yhtä epäsointuva kuin ääneenlausuttu. Opettele lukemaan!
Jankkaaminen kahdella koolla. Itsehän sinä jankkaat ja intät että niitä alvariinsa joutuu huutelemaan.
Luetko sinä muka omaa ajokorttiasi virastossa, passia tullissa ja kelakorttia lääkärissä? Vai meinaatko että tuhansia ihmisiä käsittelevät viranomaiset pohdiskelee, että sointuuko asiakkaan koko nimi yhteen vai ei? 😂😂😂😂😂😂
En ole missään vaiheessa sanonut, että joku alvariinsa huutelisi ihmisten nimiä. Sinä sitä janKKaat koko ajan, vaikka kuinka yritän selittää, mitä tarkoitan.
Ei, minä en lue ajokorttiani missään. Tiedän lukemattakin, mitä siinä kerrotaan. MUTTA: Se virkailija, lääkäri tms. ei tiedä. Hänen täytyy siis lukea. Ei ÄÄNEEN, vaan MIELESSÄÄN (oliko tarpeeksi selkeää?)
Ei, en myöskään meinaa että KUKAAN pohdiskelisi sointuvuutta. Sitä ei tarvitse erikseen pohtia, sen huomaa ilmankin, jos on huomatakseen. Toisille sillä ei ole mitään merkitystä, mutta toisia rimmaamattomuus saattaa häiritä. Eivät he sitä tahallaan tee. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja kuulevat asiat eritavoin. Ihan samoin kuin joku kuulee nuotit absoluuttisella tarkkuudella ja pienikin epätarkkuus häiritsee. Joku toinen taas ei huomaa vaikka laulaisi metrin nuotin vierestä. Noin esimerkkinä siis.
Voin sataprosenttisesti vannoa, että lääkäriä, maistraatin virkailijaa tai tullimiestä ei vittujakaan kiinnosta jonkun ventovieraan ihmisen etunimien järjestys tai soljuvuus.
Olet naurettava.
Voi ystävä rakas. En missään kohtaan sanonut, että asian tarvitsisi ketään kiinnostaa. Ei se kiinnostakaan. Se voi silti ottaa korvaan ihan tahtomattakin. Ihminen kun ei voi kontrolloida itseään sataprosenttisesti, vaikka olisikin virkailija tai lääkäri. Seuraavaksi haen rautalankaa, jos et tästäkään ymmärrä.
Kukahan tässä on kontrollifriikki?
Mielestäni se joka valvoo että kaikkien muidenkin ihmisten (joita itseään asia ei kiinnosta) etunimien pitää soljua siltä varalta että joskus joku nimet näkevä mahdollisesti potentiaalisesti on sellainen, että kiinnittää kenties nimien soljuvuuteen epähuomiossa huomiota.
Kohta varmaan lanseeraat jonkin soljuvuussanktion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni isän nimi on tyyliä Mikko Timo. Oikeesti miksi. Ei sovi ollenkaan. Hänellä myös sisko jolla samalla rytmityksellä oleva nimi.
Miksi sitten niitä toisia ja kolmansia nimiä edes annetaan jos niillä ei kerran ole väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tutun lapsella on kolme nimeä, kaikki a-loppuisia ja nimissä on 2-3 a:ta, kuten myös sukunimessä. Koko nimi ääneen sanottuna kuulostaa pelkältä lallatukselta. Lalla Lalla Lalla Lallala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä kun annetaan jono nimiä jotka eivät soinnu keskenään missään järjestyksessä, esim Martti Kari Seppo tai Marja Sirkka Teija.
Missä ne yleensä on käytössä peräkkäin? Kastaessa (no kohta puolet kansasta ei kuuku kirkkoon) ja vihkiessä (niin, kirkossa mutta ks ed kohta).
Ne on käytössä kun ne on ihmisen nimeksi annettu. Ei niitä välttämättä joka päivä koko litaniana lueta, mutta on hyvin paljon tilanteita, joissa tarvitaan ihan se koko nimi. Kaikki virastot, henkilöllisyystodistus, ajokortti, lääkäri jne. jne. Se kuulostaa ihan yhtä epäsointuvalta oli se sitten sanottuna tai kirjoitettuna.
Ei niitä missään ääneen lueta. Okei, vihkiessä. En kyllä muista sanottiinko siellä todella koko nimi.
Lääkäri sanoo kutsumanimellä. Eikä virastoissakaan kukaan koko nimellä huhuile...
Lopeta nyt se jankaaminen! Se on ihan sama sanotaanko se ääneen vai ei. Silti se on epäsointuvaa. Sanoin jo kerran, että kirjoitettu on yhtä epäsointuva kuin ääneenlausuttu. Opettele lukemaan!
Jankkaaminen kahdella koolla. Itsehän sinä jankkaat ja intät että niitä alvariinsa joutuu huutelemaan.
Luetko sinä muka omaa ajokorttiasi virastossa, passia tullissa ja kelakorttia lääkärissä? Vai meinaatko että tuhansia ihmisiä käsittelevät viranomaiset pohdiskelee, että sointuuko asiakkaan koko nimi yhteen vai ei? 😂😂😂😂😂😂
En ole missään vaiheessa sanonut, että joku alvariinsa huutelisi ihmisten nimiä. Sinä sitä janKKaat koko ajan, vaikka kuinka yritän selittää, mitä tarkoitan.
Ei, minä en lue ajokorttiani missään. Tiedän lukemattakin, mitä siinä kerrotaan. MUTTA: Se virkailija, lääkäri tms. ei tiedä. Hänen täytyy siis lukea. Ei ÄÄNEEN, vaan MIELESSÄÄN (oliko tarpeeksi selkeää?)
Ei, en myöskään meinaa että KUKAAN pohdiskelisi sointuvuutta. Sitä ei tarvitse erikseen pohtia, sen huomaa ilmankin, jos on huomatakseen. Toisille sillä ei ole mitään merkitystä, mutta toisia rimmaamattomuus saattaa häiritä. Eivät he sitä tahallaan tee. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja kuulevat asiat eritavoin. Ihan samoin kuin joku kuulee nuotit absoluuttisella tarkkuudella ja pienikin epätarkkuus häiritsee. Joku toinen taas ei huomaa vaikka laulaisi metrin nuotin vierestä. Noin esimerkkinä siis.
Voin sataprosenttisesti vannoa, että lääkäriä, maistraatin virkailijaa tai tullimiestä ei vittujakaan kiinnosta jonkun ventovieraan ihmisen etunimien järjestys tai soljuvuus.
Olet naurettava.
Voi ystävä rakas. En missään kohtaan sanonut, että asian tarvitsisi ketään kiinnostaa. Ei se kiinnostakaan. Se voi silti ottaa korvaan ihan tahtomattakin. Ihminen kun ei voi kontrolloida itseään sataprosenttisesti, vaikka olisikin virkailija tai lääkäri. Seuraavaksi haen rautalankaa, jos et tästäkään ymmärrä.
Kukahan tässä on kontrollifriikki?
Mielestäni se joka valvoo että kaikkien muidenkin ihmisten (joita itseään asia ei kiinnosta) etunimien pitää soljua siltä varalta että joskus joku nimet näkevä mahdollisesti potentiaalisesti on sellainen, että kiinnittää kenties nimien soljuvuuteen epähuomiossa huomiota.
Kohta varmaan lanseeraat jonkin soljuvuussanktion.
Mistä sinä nyt tuon kontrollifriikin keksit? Juurihan sanoin, että ihminen EI voi kontrolloida kaikkea.
Sitten se rautalanka avuksi: KUKAAN EI VÄITÄ ETTÄ NIMIEN ON PAKKO SOINTUA. EIVÄT EDES NE, JOITA SOINTUMATTOMUUS HÄIRITSEE. HÄIRITSEMINEN ON KUULIJAN ONGELMA, EI NIMEN SAANEEN TAI ANTANEEN.
Ja jotta asia varmasti menee perille: MINUA EI KIINNOSTA PÄTKÄÄKÄÄN SOINTUUKO JONKUN NIMI VAI EI
Taidan olla poikkeava, kun annoin 2010-luvulla lapselle vain 2 etunimeä. Molemmissa on 3 tavua, ensimmäinen tosin lyhyempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten niitä toisia ja kolmansia nimiä edes annetaan jos niillä ei kerran ole väliä?
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Ja on vielä pitänyt saada laki, että voi antaa neljäkin nimeä. Toki hieman helpompi erottaa Ville Virtaset ym. toisistaan, kun on muitakin nimiä kuin vain yksi etunimi. Mutta on siihen muitakin tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla poikkeava, kun annoin 2010-luvulla lapselle vain 2 etunimeä. Molemmissa on 3 tavua, ensimmäinen tosin lyhyempi.
Ei minunkaan lapsillani (viiden viimevuoden sisällä syntyneet) ole kuin kaksi etunimeä. Minusta on turhaa laittaa hirveää litaniaa nimiä, joita ei kuitenkaan juuri missään käytetä. Hyvin olisi voinut jättää toiset nimetkin pois, mutta mies halusi laittaa suvun perinteiset nimet etunimien perään enkä viitsinyt vääntää asiasta.
Minua ei niinkään häiritse tuo rimmaaminen tai sen puute. Mutta se on häiritsevää, että lapselle annetaan nimi, jota kukaan ei sitten ikinä käytä. Esimerkiksi kastetaan lapsi Robertiksi, mutta kaikki kuitenkin kutsuvat häntä Roopeksi. Miksi ei voi suoraan antaa sitä Roopea nimeksi? Lempinimet ovat ihan ok, ei siinä mitään. Mutta jos kutsumanimi on järjestelmällisesti muu kuin ristimänimi, se on minusta turhaa kikkailua.
Sinä et rallata ja sinulta ei kysytä. Joiltain muilta saatetaan kysyä ja jotkut muut saattavat rallattaa. Eikä sillä edelleenkään ole mitään merkitystä sanotaanko nimi ääneen vai ei. Se on silti olemassa ja jokainen joka sen näkee kirjoitettuna "sanoo" sen mielessään ääneen. Sitä kutsutaan lukemiseksi. Sinulle ilmeisen vieras termi, kun et millään ymmärrä ettei ääneen sanominen ole nimelle ainut tapa olla olemassa.