Lue keskustelun säännöt.
Kysy transsukupuoliselta mitä vain!
★Tähtisimmu ★
09.01.2019 |
Jälleen kerran oon täällä tarjoamassa tilaisuutta kysyä niitä tyypillisesti transihmisille ahdistavia, tunkeilevia ja intiimejä kysymyksiä mitä monet aina haluu kysyä mutta kukaan ei halua vastata. Nyt saa kysyä _ihan mitä vaan_ ja vastaan niin hyvin ku pystyn. :D
Taustatietona: Oon 30v transtyttö, silpomaton (= pippelityttö, träppi), silikoniton, aataminomena on höylätty pois, mulla on exän kans 5v lapsi, oon saanu diagnoosin ja alottanu hormonit 2015 ja nykyinen annostus on 100mg spironolaktonia anti-androgeeninä ja 6mg estradioli-hemihydraattia.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen tunto leikatuissa sukupuolielimissä on? Saako esim. orgasmia normaalisti?
Henkilökohtasesti mulla ei oo kokemusta, koska oon silpomaton. Mutta mitä oon kohtalotovereiden kanssa keskustellu, niin hyvältä tuntuu ja tutkimusten mukaan transtyttöjen orgasmikyky on jopa parempi ku biologisten tyttöjen, jopa 100%. Tää tietysti sillä oletuksella että leikkauksessa ei mee mitää käsille, tai stirbaa siihen leikkauspöydälle...
Mun tyttödikkini toimii kuitenki normaalisti, varsinkin nyt kun tiputin testosteronintappajan 150mg:sta 100mg:aan, jotta erektiot olis parempia. Tunto ja orgasmikyky on ihan normaalit, mut orgasmit itsessään on ihan huikeita verrattuna poika-aikoihin<3 :)
Mikä helvetin tyttödikki? Parempi orgasmikyky kuin biologisilla naisilla? Mitä ihmeen harhoja selität? Oikeasti oksettaa kaltaisesi miehet jotka pakolla änkevät naisten keskuuteen ja alkavat vaatimaan itselleen ihailua ja tunnustusta "naisena" vaikka kaikki paikalla olevat näkevät että mieshän se, ei vaan ääneen uskaltaisi sanoa. On ihan tarpeeksi perseestä kestää naisena miesten käytöstä, nyt sitä pitäisi vielä sietää naisille tarkoitetuissa tiloissa.
*TRIGGERED!* :D
Empiiristen tutkimusten mukaan, kyllä, orgasmikyky on neovaginalla jopa parempi ku geneettisellä.
Aika harmillista jos noin lujaa vituttaa jo(t)ku(t) sellase(t) jo(i)ta et edes tunne millään tavalla. Mahtaa olla raskasta kun pitää vittuuntua ihmisistä, jotka ei millään tavalla kuulu tai vaikuta Sun elämään. ;)
Kuten myös aiemmin kirjotin niin mua ei ole kukaan erehtynyt luulemaan pojaks viimeseen muutamaan vuoteen, joten jos kävelisin kadulla vastaan, tuskinpa Sullakaan olis niin poikkeuksellisen hyvä transtutka, että mut koodaisit urokseks. :) Oot saattanut törmätä lukuisiin transmimmeihin / transjätkiin, ilman että Sulla on ollut _mitään_ epäilystä niiden tyyppien kromosomeista. Ja mitä aiemmin hoidot alotetaan, sitä erottumattomammiks transihmiset muuttuu. Deal with it. >:D
Linkkaappa huviksesi tutkimus siitä mihin perustat tämän väitteesi että väärinpäin käännetty, jatkuvaa kivuliasta venyttämistä vaativa ja karvapalloja sisälleen kehittävä, märkää vuotava, silvottu penis on "herkempi" kuin normaali naisen vagina. :D Voi hyvät hyssykät näitä harhoja.
Tässä nyt ensalkuun jotain, jossa todetaan että 85% transtytöistä kykenee kliimaksiin:
Lawrence, A. A. (2005). "Sexuality before and after male-to-female sex reassignment surgery". Archives of Sexual Behavior. 34 (2): 147–166. doi:10.1007/s10508-005-1793-y
Kaivan sen minkä mukaan se on 100% ku annat hetken aikaa. :) Lisäks, ei kannata kuvitella että jokaisella silvotulla tapahtuu kaikki toi mitä luettelit. Vähä niinku lääkkeiden sivuoireiden kans, niin jotain noista _saattaa_ ilmetä, mutta suurimmalla osalla ei ilmene _mitään_ komplikaatioita.
Se että neovaginalla KYKENEE orgasmiin ei tarkoita että se on herkempi kuin normaali vagina, mitä ihmettä nyt... Eikä tuo tutkimus edes käsittele neovaginan herkkyyttä vaan ihmisten seksuaalista suuntautumista ennen ja jälkeen sukuelinleikkauksen.
Ja näköjään tuokin tutkimus käsittelee autogynefilisiä miehiä joilla seksihalut ovat normaalia korkeampia :D "49% of participants reported hundreds of episodes or more of sexual arousal to cross-dressing or cross-gender fantasy (autogynephilia) before SRS; after SRS, only 3% so reported. More frequent autogynephilic arousal after SRS was correlated with more frequent masturbation, a larger number of sexual partners, and more frequent partnered sexual activity."
Itseasiassa orgasmihan on enempi pään sisällä kuin niissä itse vehkeissä, eli siinä mielessä voisinkin uskoa että neovagina on "orgasmiherkempi" - ihan vaan siitä syystä että sen "haltija" on siitä niin onnellinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ihan selvinnyt, tunnetko "vetoa" enemmän naiselliseksi kokemaasi kulttuuria ja käyttäytymistä vaiko naisen fyysistä vartaloa kohtaan?
Olen itse fyysisesti nainen, mutta käyttäytymiseltäni, mielenkiinnon kohteiltani yms. koen olevani aika tasainen sekoitus niin "naisellisia" kuin "miehekkäitä" piirteitä. Tunnen olevani ensisijaisesti ihminen enkä tietyn sukupuolen edustaja.
Minulla on suoraan sanottuna sellainen ennakkoluulo, että monella transihmisellä on aika kapea ja stereotyyppinen käsitys miehistä ja naisista, ja koen tämän ongelmalliseksi tasa-arvon kannalta.
Jos pidät ruumistasi "vääränlaisena", niin en voi olla ajattelematta, että ongelmasi on enemmän korviesi välissä kuin ruumiissasi ja tähän terapia tarjoaisi eettisemmän hoitomuodon kuin ruumiin silpominen ja hormoneilla manipuloiminen halutunlaiseksi. Jos taas pidät "naisellista" tapaa elää ja olla parempana kuin miesten kulttuuria, niin vapauttavampi ratkaisu olisi rohkeasti elää fyysisesti miehenä tasan niin naisellisesti kuin haluaa. Miesten kulttuuri on monessa suhteessa todella ahdas ja olisi kaikille eduksi, jos sitä voitaisiin laajentaa sallivammaksi.
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen tunto leikatuissa sukupuolielimissä on? Saako esim. orgasmia normaalisti?
Henkilökohtasesti mulla ei oo kokemusta, koska oon silpomaton. Mutta mitä oon kohtalotovereiden kanssa keskustellu, niin hyvältä tuntuu ja tutkimusten mukaan transtyttöjen orgasmikyky on jopa parempi ku biologisten tyttöjen, jopa 100%. Tää tietysti sillä oletuksella että leikkauksessa ei mee mitää käsille, tai stirbaa siihen leikkauspöydälle...
Mun tyttödikkini toimii kuitenki normaalisti, varsinkin nyt kun tiputin testosteronintappajan 150mg:sta 100mg:aan, jotta erektiot olis parempia. Tunto ja orgasmikyky on ihan normaalit, mut orgasmit itsessään on ihan huikeita verrattuna poika-aikoihin<3 :)
Mikä helvetin tyttödikki? Parempi orgasmikyky kuin biologisilla naisilla? Mitä ihmeen harhoja selität? Oikeasti oksettaa kaltaisesi miehet jotka pakolla änkevät naisten keskuuteen ja alkavat vaatimaan itselleen ihailua ja tunnustusta "naisena" vaikka kaikki paikalla olevat näkevät että mieshän se, ei vaan ääneen uskaltaisi sanoa. On ihan tarpeeksi perseestä kestää naisena miesten käytöstä, nyt sitä pitäisi vielä sietää naisille tarkoitetuissa tiloissa.
*TRIGGERED!* :D
Empiiristen tutkimusten mukaan, kyllä, orgasmikyky on neovaginalla jopa parempi ku geneettisellä.
Aika harmillista jos noin lujaa vituttaa jo(t)ku(t) sellase(t) jo(i)ta et edes tunne millään tavalla. Mahtaa olla raskasta kun pitää vittuuntua ihmisistä, jotka ei millään tavalla kuulu tai vaikuta Sun elämään. ;)
Kuten myös aiemmin kirjotin niin mua ei ole kukaan erehtynyt luulemaan pojaks viimeseen muutamaan vuoteen, joten jos kävelisin kadulla vastaan, tuskinpa Sullakaan olis niin poikkeuksellisen hyvä transtutka, että mut koodaisit urokseks. :) Oot saattanut törmätä lukuisiin transmimmeihin / transjätkiin, ilman että Sulla on ollut _mitään_ epäilystä niiden tyyppien kromosomeista. Ja mitä aiemmin hoidot alotetaan, sitä erottumattomammiks transihmiset muuttuu. Deal with it. >:D
Linkkaappa huviksesi tutkimus siitä mihin perustat tämän väitteesi että väärinpäin käännetty, jatkuvaa kivuliasta venyttämistä vaativa ja karvapalloja sisälleen kehittävä, märkää vuotava, silvottu penis on "herkempi" kuin normaali naisen vagina. :D Voi hyvät hyssykät näitä harhoja.
Tässä nyt ensalkuun jotain, jossa todetaan että 85% transtytöistä kykenee kliimaksiin:
Lawrence, A. A. (2005). "Sexuality before and after male-to-female sex reassignment surgery". Archives of Sexual Behavior. 34 (2): 147–166. doi:10.1007/s10508-005-1793-y
Kaivan sen minkä mukaan se on 100% ku annat hetken aikaa. :) Lisäks, ei kannata kuvitella että jokaisella silvotulla tapahtuu kaikki toi mitä luettelit. Vähä niinku lääkkeiden sivuoireiden kans, niin jotain noista _saattaa_ ilmetä, mutta suurimmalla osalla ei ilmene _mitään_ komplikaatioita.
Se että neovaginalla KYKENEE orgasmiin ei tarkoita että se on herkempi kuin normaali vagina, mitä ihmettä nyt... Eikä tuo tutkimus edes käsittele neovaginan herkkyyttä vaan ihmisten seksuaalista suuntautumista ennen ja jälkeen sukuelinleikkauksen.
Ja näköjään tuokin tutkimus käsittelee autogynefilisiä miehiä joilla seksihalut ovat normaalia korkeampia :D "49% of participants reported hundreds of episodes or more of sexual arousal to cross-dressing or cross-gender fantasy (autogynephilia) before SRS; after SRS, only 3% so reported. More frequent autogynephilic arousal after SRS was correlated with more frequent masturbation, a larger number of sexual partners, and more frequent partnered sexual activity."
Tässä on kattava vertailu eri tutkimuksista, joissa on tutkittu post-op transtyttöjen orgasmikykyä. Tutkimuksessa viitataan toiseen tutkimukseen (en löytäny alkuperästä käsiini yliopistonkaan kautta) [62], jossa orgasmikyvyks on todettu 100%.
Klein C, and Gorzalka BB. Sexual functioning in transsexuals following hormone therapy and genital surgery: A review. J Sex Med 2009;6:2922–2939.
Mutta kaiken kaikkiaan kyllä, joissain tutkimuksissa on ollu jopa vaan 30% luokkaa, MUTTA, se on se prosentti _kuinka moni_ on saanu orgasmin. Ei ole tutkittu sitä, mikä on _yksittäisen henkilön_ orgasmikyky. Eivät biotytötkään saa joka kerta orgasmia. Muistelen silti lukeneeni jostain suomalaisesta lähteestä että monilla se kyky on jopa 100%, eli tulee varmasti joka kerta...
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen tunto leikatuissa sukupuolielimissä on? Saako esim. orgasmia normaalisti?
Henkilökohtasesti mulla ei oo kokemusta, koska oon silpomaton. Mutta mitä oon kohtalotovereiden kanssa keskustellu, niin hyvältä tuntuu ja tutkimusten mukaan transtyttöjen orgasmikyky on jopa parempi ku biologisten tyttöjen, jopa 100%. Tää tietysti sillä oletuksella että leikkauksessa ei mee mitää käsille, tai stirbaa siihen leikkauspöydälle...
Mun tyttödikkini toimii kuitenki normaalisti, varsinkin nyt kun tiputin testosteronintappajan 150mg:sta 100mg:aan, jotta erektiot olis parempia. Tunto ja orgasmikyky on ihan normaalit, mut orgasmit itsessään on ihan huikeita verrattuna poika-aikoihin<3 :)
Mikä helvetin tyttödikki? Parempi orgasmikyky kuin biologisilla naisilla? Mitä ihmeen harhoja selität? Oikeasti oksettaa kaltaisesi miehet jotka pakolla änkevät naisten keskuuteen ja alkavat vaatimaan itselleen ihailua ja tunnustusta "naisena" vaikka kaikki paikalla olevat näkevät että mieshän se, ei vaan ääneen uskaltaisi sanoa. On ihan tarpeeksi perseestä kestää naisena miesten käytöstä, nyt sitä pitäisi vielä sietää naisille tarkoitetuissa tiloissa.
*TRIGGERED!* :D
Empiiristen tutkimusten mukaan, kyllä, orgasmikyky on neovaginalla jopa parempi ku geneettisellä.
Aika harmillista jos noin lujaa vituttaa jo(t)ku(t) sellase(t) jo(i)ta et edes tunne millään tavalla. Mahtaa olla raskasta kun pitää vittuuntua ihmisistä, jotka ei millään tavalla kuulu tai vaikuta Sun elämään. ;)
Kuten myös aiemmin kirjotin niin mua ei ole kukaan erehtynyt luulemaan pojaks viimeseen muutamaan vuoteen, joten jos kävelisin kadulla vastaan, tuskinpa Sullakaan olis niin poikkeuksellisen hyvä transtutka, että mut koodaisit urokseks. :) Oot saattanut törmätä lukuisiin transmimmeihin / transjätkiin, ilman että Sulla on ollut _mitään_ epäilystä niiden tyyppien kromosomeista. Ja mitä aiemmin hoidot alotetaan, sitä erottumattomammiks transihmiset muuttuu. Deal with it. >:D
Linkkaappa huviksesi tutkimus siitä mihin perustat tämän väitteesi että väärinpäin käännetty, jatkuvaa kivuliasta venyttämistä vaativa ja karvapalloja sisälleen kehittävä, märkää vuotava, silvottu penis on "herkempi" kuin normaali naisen vagina. :D Voi hyvät hyssykät näitä harhoja.
Tässä nyt ensalkuun jotain, jossa todetaan että 85% transtytöistä kykenee kliimaksiin:
Lawrence, A. A. (2005). "Sexuality before and after male-to-female sex reassignment surgery". Archives of Sexual Behavior. 34 (2): 147–166. doi:10.1007/s10508-005-1793-y
Kaivan sen minkä mukaan se on 100% ku annat hetken aikaa. :) Lisäks, ei kannata kuvitella että jokaisella silvotulla tapahtuu kaikki toi mitä luettelit. Vähä niinku lääkkeiden sivuoireiden kans, niin jotain noista _saattaa_ ilmetä, mutta suurimmalla osalla ei ilmene _mitään_ komplikaatioita.
Se että neovaginalla KYKENEE orgasmiin ei tarkoita että se on herkempi kuin normaali vagina, mitä ihmettä nyt... Eikä tuo tutkimus edes käsittele neovaginan herkkyyttä vaan ihmisten seksuaalista suuntautumista ennen ja jälkeen sukuelinleikkauksen.
Ja näköjään tuokin tutkimus käsittelee autogynefilisiä miehiä joilla seksihalut ovat normaalia korkeampia :D "49% of participants reported hundreds of episodes or more of sexual arousal to cross-dressing or cross-gender fantasy (autogynephilia) before SRS; after SRS, only 3% so reported. More frequent autogynephilic arousal after SRS was correlated with more frequent masturbation, a larger number of sexual partners, and more frequent partnered sexual activity."
Itseasiassa orgasmihan on enempi pään sisällä kuin niissä itse vehkeissä, eli siinä mielessä voisinkin uskoa että neovagina on "orgasmiherkempi" - ihan vaan siitä syystä että sen "haltija" on siitä niin onnellinen :)
Tuossa on pointtia. :)
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ihan selvinnyt, tunnetko "vetoa" enemmän naiselliseksi kokemaasi kulttuuria ja käyttäytymistä vaiko naisen fyysistä vartaloa kohtaan?
Olen itse fyysisesti nainen, mutta käyttäytymiseltäni, mielenkiinnon kohteiltani yms. koen olevani aika tasainen sekoitus niin "naisellisia" kuin "miehekkäitä" piirteitä. Tunnen olevani ensisijaisesti ihminen enkä tietyn sukupuolen edustaja.
Minulla on suoraan sanottuna sellainen ennakkoluulo, että monella transihmisellä on aika kapea ja stereotyyppinen käsitys miehistä ja naisista, ja koen tämän ongelmalliseksi tasa-arvon kannalta.
Jos pidät ruumistasi "vääränlaisena", niin en voi olla ajattelematta, että ongelmasi on enemmän korviesi välissä kuin ruumiissasi ja tähän terapia tarjoaisi eettisemmän hoitomuodon kuin ruumiin silpominen ja hormoneilla manipuloiminen halutunlaiseksi. Jos taas pidät "naisellista" tapaa elää ja olla parempana kuin miesten kulttuuria, niin vapauttavampi ratkaisu olisi rohkeasti elää fyysisesti miehenä tasan niin naisellisesti kuin haluaa. Miesten kulttuuri on monessa suhteessa todella ahdas ja olisi kaikille eduksi, jos sitä voitaisiin laajentaa sallivammaksi.
Tohon ekaan vastaan että varmaan sekä että. Se tietyntyyppinen käyttäytyminen, tietynlaiset sosiaaliset suhteet, tietyt roolit ym. on ollut yhtä olennaista mulle kuin se että keho olis toisenlainen. Mutta en vaan koskaan ikinä voi sellaista kehoa saada, kuin mikä tuntuisi oikealta. Ehkä joskus jos lääketiede kehittyy tarpeeks. Mutta ehkä siin vaiheessa ollaa niin pitkällä että ei olla enää ees biologisia olentoja vaan jotain biomekaanisia puolikoneita .. :D
Mutta Sulla on pointtia tossa että monella saattaa itseasiassa olla todella suppeet ja stereotyyppiset sukupuolikäsitykset -- mutta se ei koske mun mielestä ainoastaan transihmisiä, vaan myös cisihmisiä. Kuinka moni sali-janne ja fitness-iida käy pumppaamassa vain siks että vois olla enemmän sen näkönen ku "kuuluu" olla. Miesten "pitää" olla Y:n muotosia ja naisten X:n muotoisia, toisella iso yläkroppa ja pieni alakroppa ja naisilla tiimalasi. Korsetit, persettä korostavat pikkupöksyt, peniksen laajentimet, toisten pitää juoda bissee ja tuijottaa lätkää ja toisten kutoo ja leipoa.. eikö _kaikki_ tää oo sitä että yritetään väkisin ahtautua niihin tiettyihin raameihin jotka pojille ja tytöille on asetettu -- ei kai se vain transseja koske?
Oon huomannu että mitä pidempään se on jatkunu että mut koodataan naaraaks, niin sitä vähemmän mua on stressannu se, että istunko nyt feminiinisesti tai seisonko feminiinisesti tai mitään. Mut kuitenki koetaan naaraaks poikkeuksetta, vaikka en suuremmin enää kelaile oonko nyt erityisen feminiinien millonki. _SE_ on vapauttavaa ja tuntuu ihanalta ja oikealta. Se, kuinka paljon sitten käytöksessä ja muussa on muuttunu HRT:n neurologisesta vaikutuksesta, kuinka paljon on mulle (kuten muillekki) syötetty kaiken maailman sarjojen ja lasten piirrettyjen kautta ja kuinka paljon on ihan syntyperästä munki feminiinsyydessä, niin sitä voi vaan arvailla. Mutta kaikki tuntuu vaan niin paljon luonnollisemmalta ja paremmalta nykyään. Kyllä transitio on parantanu mun elämänlaatua ihan silmittömästi, niiltä osin kun se _voi_ parantaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin sanon tämän, ettei kellään nouse karvat pystyyn viestistäni, että uskon, että ihminen voi kokea syntyneensä "väärään" sukupuoleen ja haluaa sen korjauttaa. Annan tälle tukeni ja kannustan ihmisiä elämään elämäänsä niin, että on hyvä olla.
Mitä mieltä sinä olet transihmisenä siitä, että tästä on näyttänyt tulleen trendi? Yhä useampi hakee mielestäni pahalle ololle syytä siitä, ettei "koe" itseään naiseksi tai mieheksi, ja ymmärtää yhtäkkiä kaikkien ongelmien johtuneen siitä, että on väärässä kehossa?
Olen huomannut tämän varsinkin niiden kohdalla, joilla on esimerkiksi adhd, masennus tai muita elämää vaikeuttavia diagnooseja. He eivät ehkä ymmärrä, että ei cis-ihmisetkään tiedosta mitenkään tuntevansa oloaan naiseksi tai mieheksi, he ovat vain persoonia. Tämä "trendi", paremman sanan puutteessa, on ajanut mielestäni ihmisiä leikkauksiin ja hormonihoitoihin turhaan.
Tiedän kolme transmiestä, joista kaksi tunnen ja yhden tiedän, jotka ovat selkeästi kokeneet olevansa väärässä sukupuolessa ja oikeutetusti korjanneet sukupuolensa. Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita. En itse näe yhtäläisyyksiä näiden henkilöiden ja ""oikeiden"" transihmisten välillä ja minusta on huolestuttavaa, että tällainen trendiaalto leviää.
Vähän sama kuin ihmiset diagnosoivat itseään Googlella milloin miksikin, niin nyt löydetään transtukisivuilta ahdistuskuvauksesta itseään koskevat elementit ja päätetään, että tämän lisäksi en tunne itseäni naiseksi/mieheksi, joten minun täytyy olla transihminen.
Tässä niitä haluamiasi tunkeilevia ja intiimejä kysymyksiä:
– Oletko kiinnostunut kumppanina miehistä, naisista, transsukupuolisista vai mistä? Onko transsukupuoliset yleensä heteroja vai jotain muuta?
– Oletko seurustellut sen jälkeen kun vaihdoit naiseksi? Onko transsukupuolisen vaikea löytää kumppania? Mistä yleensä löytävät? HLBTQ-piireistä vai ihan tavisten joukosta?
– Harrastatko yhdyntää ja jos niin miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ihan selvinnyt, tunnetko "vetoa" enemmän naiselliseksi kokemaasi kulttuuria ja käyttäytymistä vaiko naisen fyysistä vartaloa kohtaan?
Olen itse fyysisesti nainen, mutta käyttäytymiseltäni, mielenkiinnon kohteiltani yms. koen olevani aika tasainen sekoitus niin "naisellisia" kuin "miehekkäitä" piirteitä. Tunnen olevani ensisijaisesti ihminen enkä tietyn sukupuolen edustaja.
Minulla on suoraan sanottuna sellainen ennakkoluulo, että monella transihmisellä on aika kapea ja stereotyyppinen käsitys miehistä ja naisista, ja koen tämän ongelmalliseksi tasa-arvon kannalta.
Jos pidät ruumistasi "vääränlaisena", niin en voi olla ajattelematta, että ongelmasi on enemmän korviesi välissä kuin ruumiissasi ja tähän terapia tarjoaisi eettisemmän hoitomuodon kuin ruumiin silpominen ja hormoneilla manipuloiminen halutunlaiseksi. Jos taas pidät "naisellista" tapaa elää ja olla parempana kuin miesten kulttuuria, niin vapauttavampi ratkaisu olisi rohkeasti elää fyysisesti miehenä tasan niin naisellisesti kuin haluaa. Miesten kulttuuri on monessa suhteessa todella ahdas ja olisi kaikille eduksi, jos sitä voitaisiin laajentaa sallivammaksi.
Tohon ekaan vastaan että varmaan sekä että. Se tietyntyyppinen käyttäytyminen, tietynlaiset sosiaaliset suhteet, tietyt roolit ym. on ollut yhtä olennaista mulle kuin se että keho olis toisenlainen. Mutta en vaan koskaan ikinä voi sellaista kehoa saada, kuin mikä tuntuisi oikealta. Ehkä joskus jos lääketiede kehittyy tarpeeks. Mutta ehkä siin vaiheessa ollaa niin pitkällä että ei olla enää ees biologisia olentoja vaan jotain biomekaanisia puolikoneita .. :D
Mutta Sulla on pointtia tossa että monella saattaa itseasiassa olla todella suppeet ja stereotyyppiset sukupuolikäsitykset -- mutta se ei koske mun mielestä ainoastaan transihmisiä, vaan myös cisihmisiä. Kuinka moni sali-janne ja fitness-iida käy pumppaamassa vain siks että vois olla enemmän sen näkönen ku "kuuluu" olla. Miesten "pitää" olla Y:n muotosia ja naisten X:n muotoisia, toisella iso yläkroppa ja pieni alakroppa ja naisilla tiimalasi. Korsetit, persettä korostavat pikkupöksyt, peniksen laajentimet, toisten pitää juoda bissee ja tuijottaa lätkää ja toisten kutoo ja leipoa.. eikö _kaikki_ tää oo sitä että yritetään väkisin ahtautua niihin tiettyihin raameihin jotka pojille ja tytöille on asetettu -- ei kai se vain transseja koske?
Oon huomannu että mitä pidempään se on jatkunu että mut koodataan naaraaks, niin sitä vähemmän mua on stressannu se, että istunko nyt feminiinisesti tai seisonko feminiinisesti tai mitään. Mut kuitenki koetaan naaraaks poikkeuksetta, vaikka en suuremmin enää kelaile oonko nyt erityisen feminiinien millonki. _SE_ on vapauttavaa ja tuntuu ihanalta ja oikealta. Se, kuinka paljon sitten käytöksessä ja muussa on muuttunu HRT:n neurologisesta vaikutuksesta, kuinka paljon on mulle (kuten muillekki) syötetty kaiken maailman sarjojen ja lasten piirrettyjen kautta ja kuinka paljon on ihan syntyperästä munki feminiinsyydessä, niin sitä voi vaan arvailla. Mutta kaikki tuntuu vaan niin paljon luonnollisemmalta ja paremmalta nykyään. Kyllä transitio on parantanu mun elämänlaatua ihan silmittömästi, niiltä osin kun se _voi_ parantaa. :)
Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :D Ehkä tosiaan ollaan biomekaanisia kyborgeja tai kenties ihmisiä osataan muokata ihan kromosomitasolla tai ties mitä!
Olet ihan oikeassa siinä, että stereotyyppisiä mies/naiskäsityksiä on myös cisihmisillä. Minä ehkä olen jotenkin olettanut, että transihmiset miettivät tällaisia asioita huomattavasti perusmattia/maijaa enemmän eivätkä siksi ota annettuina perinteisiä roolimalleja ja tule automaattisesti ylläpitäneeksi niitä omalla käytöksellään.
Voi tietysti olla, että huomaan vain ne korostetun ja stereotyyppisen naiselliset yksilöt ja ne meikkaamattomat, lyhythiuksiset verkkareihin pukeutuvat transnaiset ohitan täysin.
Se on tärkeää, että tunnet olosi paremmaksi ja oikeammaksi. Minua huolettaa sekin, kuten tuota ylle kirjoittanutta myös, että monilla transihmisiksi identifioituvilla saattaa olla taustalla jotain muuta masennusta tai mielenterveyden ongelmaa eikä sukupuolen fyysinen sorkkiminen tuokaan sitten ratkaisua heidän tilanteeseensa vaan mahdollisesti jopa pahentaa sitä entisestään. Mutta asia ei ilmeisesti ole sinun kohdallasi onneksi niin.
Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos kun jaksoit vastata :)
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Tohon ekaan vastaan että varmaan sekä että. Se tietyntyyppinen käyttäytyminen, tietynlaiset sosiaaliset suhteet, tietyt roolit ym. on ollut yhtä olennaista mulle kuin se että keho olis toisenlainen. Mutta en vaan koskaan ikinä voi sellaista kehoa saada, kuin mikä tuntuisi oikealta. Ehkä joskus jos lääketiede kehittyy tarpeeks. Mutta ehkä siin vaiheessa ollaa niin pitkällä että ei olla enää ees biologisia olentoja vaan jotain biomekaanisia puolikoneita .. :D
miten väärältä sukupuolelta tuntuva keho poikkeaa mielestäsi esimerkiksi siitä että on mielestään liian lihava? Olen kuullut monen ylipainoisen sanovan että hänen vartalossaan on laiha ihminen läskien alla piilossa.
Ja mitä olet mieltä sellaisista, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun? Jonkinsorttisena esimerkkinä tämä lentoemäntä Martina Big.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanon tämän, ettei kellään nouse karvat pystyyn viestistäni, että uskon, että ihminen voi kokea syntyneensä "väärään" sukupuoleen ja haluaa sen korjauttaa. Annan tälle tukeni ja kannustan ihmisiä elämään elämäänsä niin, että on hyvä olla.
Mitä mieltä sinä olet transihmisenä siitä, että tästä on näyttänyt tulleen trendi? Yhä useampi hakee mielestäni pahalle ololle syytä siitä, ettei "koe" itseään naiseksi tai mieheksi, ja ymmärtää yhtäkkiä kaikkien ongelmien johtuneen siitä, että on väärässä kehossa?Olen huomannut tämän varsinkin niiden kohdalla, joilla on esimerkiksi adhd, masennus tai muita elämää vaikeuttavia diagnooseja. He eivät ehkä ymmärrä, että ei cis-ihmisetkään tiedosta mitenkään tuntevansa oloaan naiseksi tai mieheksi, he ovat vain persoonia. Tämä "trendi", paremman sanan puutteessa, on ajanut mielestäni ihmisiä leikkauksiin ja hormonihoitoihin turhaan.
Tiedän kolme transmiestä, joista kaksi tunnen ja yhden tiedän, jotka ovat selkeästi kokeneet olevansa väärässä sukupuolessa ja oikeutetusti korjanneet sukupuolensa. Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita. En itse näe yhtäläisyyksiä näiden henkilöiden ja ""oikeiden"" transihmisten välillä ja minusta on huolestuttavaa, että tällainen trendiaalto leviää.
Vähän sama kuin ihmiset diagnosoivat itseään Googlella milloin miksikin, niin nyt löydetään transtukisivuilta ahdistuskuvauksesta itseään koskevat elementit ja päätetään, että tämän lisäksi en tunne itseäni naiseksi/mieheksi, joten minun täytyy olla transihminen.
Joo, oon itekki huomannu tota samaa ja pohtinu myös sitä, että on aika huolestuttavaa jos tää tosiaan _on_ jonkunlainen uus trendi-ilmiö..! :O Hormonikorvaushoitojen vaikutuksista mun tapauksessa kaikki on peruutettavia, mutta transjätkät ei tietenkään saa sitä alkuperästä tytön ääntä takas millään, mutta oonha mäki oppinu puhumaan eritavalla, niin kai senki voi opetella. Mutta kaikki kirurgiset operaatiot pitäs oikeesti hyvin tarkkaan miettii jokaisen, joka niihin menee, eikä niihin pitäs vaan rynnätä. Mun mielestä siinä on vastuuta enemmän ihmisellä itellään ku järjestelmällä, mut.. en tiiä. Vaikeita kysymyksiä. :S
Vaikka monessa tutkimuksessa useissa eri maissa on havaittu että katujien määrä on yhden prosentin luokkaa, niin siinäki on mun mielestä yks prosentti liikaa. Kun ite mietin korjausprosessiin lähtöä, niin juttelin lukuisten läheisten ystävien, äitin ja isoveljen kans ja analysoin itteeni ja mietin voiko perääntyä vielä hormonien jälkeenki ja kaikkee.. pistin oikeesti ajatusta siihen että onko tää todella oikee ratkasu just mulle. Nyt 3v myöhemmin, oon joka ikinen päivä entistä varmempi että tän piti mennä just näin. :) Tuntuu paljon luonnollisemmalta tulla kohdelluks / kohdatuks tyttönä, pukeutua tyttöjen vaatteisiin ja olla kaikella tavalla tyttö. Vaikka nörttiys liitetäänki usein poikiin... ;)
Mutta vaikka olen sen yhteisön sisällä, niin sanon sen että järki on transaktivismista kadonnu jo aikaa sitten. Siitä on tullu samanlaista ääriajattelua ku mitä sen transilmiön vastustajat harjottaa. Nyt ollaan tässäki asiassa taas tilanteessa missä kaks puolta kumpiki huutaa silmät kiinni ja korvat ummessa omaa näkemystään ja kukaan ei kuule toistansa. Pyritään vaan saamaan vastapuoli ajattelemaan _samalla tavalla_ sen sijaan että oikeesti olis rakentavaa ja hedelmällistä keskustelua, jonka päämääränä olis löytää kaikkia vähiten vituttava ratkaisu. Esimerkkinä nyt se iänikuinen vääntö niistä vessa-asioista... On se hyvä jos jengille kerrotaan että tällästä on olemassa, mut ei sitä nyt jumaliste tarvii sukupuolia kadottaa päiväkodeista ja muualta -- biologinen tosiasia on että ihmisurokset ja naaraat on hiukan erilaisia, eikä kaikkee sitä mikä mussa on urosta esim. voi _mitenkään_ muuntaa naaraaks -- mutta onneks hyvä vaikutelma riittää. ;) Ei kuitenka pitäs aivopestä kaikkia muksuja kaikella transaktivismilla, eiköhän ne jotka kehoristiriitaa ym. kokee, nii koe sitä joka tapauksessa, kunhan vaan opetetaan että se on ihan fine ja että asian voi hoitaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanon tämän, ettei kellään nouse karvat pystyyn viestistäni, että uskon, että ihminen voi kokea syntyneensä "väärään" sukupuoleen ja haluaa sen korjauttaa. Annan tälle tukeni ja kannustan ihmisiä elämään elämäänsä niin, että on hyvä olla.
Mitä mieltä sinä olet transihmisenä siitä, että tästä on näyttänyt tulleen trendi? Yhä useampi hakee mielestäni pahalle ololle syytä siitä, ettei "koe" itseään naiseksi tai mieheksi, ja ymmärtää yhtäkkiä kaikkien ongelmien johtuneen siitä, että on väärässä kehossa?Olen huomannut tämän varsinkin niiden kohdalla, joilla on esimerkiksi adhd, masennus tai muita elämää vaikeuttavia diagnooseja. He eivät ehkä ymmärrä, että ei cis-ihmisetkään tiedosta mitenkään tuntevansa oloaan naiseksi tai mieheksi, he ovat vain persoonia. Tämä "trendi", paremman sanan puutteessa, on ajanut mielestäni ihmisiä leikkauksiin ja hormonihoitoihin turhaan.
Tiedän kolme transmiestä, joista kaksi tunnen ja yhden tiedän, jotka ovat selkeästi kokeneet olevansa väärässä sukupuolessa ja oikeutetusti korjanneet sukupuolensa. Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita. En itse näe yhtäläisyyksiä näiden henkilöiden ja ""oikeiden"" transihmisten välillä ja minusta on huolestuttavaa, että tällainen trendiaalto leviää.
Vähän sama kuin ihmiset diagnosoivat itseään Googlella milloin miksikin, niin nyt löydetään transtukisivuilta ahdistuskuvauksesta itseään koskevat elementit ja päätetään, että tämän lisäksi en tunne itseäni naiseksi/mieheksi, joten minun täytyy olla transihminen.
Mä luulen että tässä "ilmiössä" ei niinkään ole kyse trendikkyydestä, vaan siitä, että sosiaalinen hyväksyntä transsukupuolisia kohtaan on kasvanut (siitä mitä se oli vaikka 80-luvulla), ja näinollen on helpompi "tulla ulos kaapista" ja oikeasti hakea sitä apua, jos tosiaan kokee olevansa syntynyt väärään kroppaan.
Tuskinpa kukaan huvikseen lähtee sukupuoltaan muuttamaan vaan siksi, että on vähän paska olo. Prosessi on käsittääkseni pitkä eikä kovinkaan helppo kun hormonaaliset muutokset pistää päätäkin sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä niitä haluamiasi tunkeilevia ja intiimejä kysymyksiä:
– Oletko kiinnostunut kumppanina miehistä, naisista, transsukupuolisista vai mistä? Onko transsukupuoliset yleensä heteroja vai jotain muuta?
– Oletko seurustellut sen jälkeen kun vaihdoit naiseksi? Onko transsukupuolisen vaikea löytää kumppania? Mistä yleensä löytävät? HLBTQ-piireistä vai ihan tavisten joukosta?
– Harrastatko yhdyntää ja jos niin miten?
Mulla on ollut petikavereina sekä tyttöjä että poikia, sekä trans että cis. Tykkään siis kaikista. Ei-binäärisiä (sukupuolettomat, muunsukupuoliset, ym.) petikavereita mulla ei ole ollut.
Oon seurustellut kahdesti, edellinen suhde päättyi mun petokseen ja nykyinen on avoin, niin saan rauhassa seikkailla, jos ja kun tulee impulssi. Kykenemättömyys sitoutua liittyy mun mielestä enemmän epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ja muihin psyykkisiin ongelmiin, kuin transsiuteen. Ihan ystävien kautta bileistä on useimmiten kumppanini löytäny.. transpiireistä jokusen ja mielenterveys- / terapiaryhmistä ja mielisairaalasta tarttunu jotain ihmisiä mukaan. Mulla ei ole ollut koskaan vaikeuksia löytää (pano)kumppania, mut monille se on tosi haastavaa, harmi kyllä. :( Monet transtytöt varsinki seurustelee kohtalotovereiden kans ku ajautuvat vaan siihen jotenki epäitsevarmuuden ja muun kautta.. näin oon kuullut.
Harrastan ihan normaalia yhdyntää, aanaliyhdyntää ja oraaliseksiä eli mulle käy kaikki sukupuolet, kaikki elimet ja kaikki seksi, vastaanottavana ja antavana. Enemmän se on kiinni siitä et sytyttääkö se _ihminen itse_ mua. Kakkaa en syö, siihen vedän rajan. :D On inhaa jos cistyttö alkaa näkee mut uroksena tai jonain kollina panemisen seurauksena, mut ei se haittaa, niin kauan ku se ei käy ilmi mitenkää. Ostan valheen ja nautin seksistä edelleen. :) Eli niin kauan ku kohtaa mut tyttönä, niin kaikki sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita.
Mainitsit adhd:n. Neuropsykiatrisista oireista kärsivillä on ylipäätään ongelmana, ettei tunnu sopivan mihinkään normiin. Siksi neuropsykiatrisiin diagnooseista on seurauksena myös sukupuoli-identiteetin ongelmia. Myös masennus on normaali seuraus. Näihin on lääkkeenä parempi ymmärrys omasta tilanteestaan ja omannäköisen elämäntapansa löytäminen neuropsykiatriset oireet huomioon ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Tohon ekaan vastaan että varmaan sekä että. Se tietyntyyppinen käyttäytyminen, tietynlaiset sosiaaliset suhteet, tietyt roolit ym. on ollut yhtä olennaista mulle kuin se että keho olis toisenlainen. Mutta en vaan koskaan ikinä voi sellaista kehoa saada, kuin mikä tuntuisi oikealta. Ehkä joskus jos lääketiede kehittyy tarpeeks. Mutta ehkä siin vaiheessa ollaa niin pitkällä että ei olla enää ees biologisia olentoja vaan jotain biomekaanisia puolikoneita .. :D
miten väärältä sukupuolelta tuntuva keho poikkeaa mielestäsi esimerkiksi siitä että on mielestään liian lihava? Olen kuullut monen ylipainoisen sanovan että hänen vartalossaan on laiha ihminen läskien alla piilossa.
Ja mitä olet mieltä sellaisista, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun? Jonkinsorttisena esimerkkinä tämä lentoemäntä Martina Big.
En tiiä poikkeaako se varsinaisesti..? Molemmat on asioita, joille voi tehdä jotain. Liikalihava voi myös mennä muiden operoitavaks jos tuntuu että ei ilman lääketieteellistä interventiota selviä. Toisaalta niillä ihmisillä myös on vaihtoehto tehdä itse asialle jotain kuntoilemalla ja laihduttamalla..
Transrotuisia oon miettiny kans joo paljon.. tavallaan voi ajatella siltä kantilta että transihmisiä on tutkittu ja löydetty lukuisia viitteitä siitä kuinka esimerkiks aivojen rakenteessa on piirteitä, jotka muistuttaa enemmän koetun sukupuolen aivoja kuin syntymässä määritellyn.. jos jossain tutkimuksessa selviää että joku muistuttaa _joltain_ osin enemmän kissaa, lohikäärmettä tai sisiliskoa kuin ihmistä, niin OK. Mutta vaikka ei muistuttaisi, vaikka se olis vaan joku fiilis että "oon lisko" ja muokkais radikaalisti kehoaan, niin ei siinä oo mun mielestä mitää väärää ensinnäkään ja se ei mua varsinaisesti kosketa mitä joku ihminen jossain, jota en ees tunne, tekee. <-- tuo edellinen on se miks mua hämmentää vihapuhe monesti, ku monet asiat ei _mitenkään_ kosketa sitä vaahtoajaa _millään tavalla_.
Jos joku kokee olevansa lohari ja toivoo että siihe viitataan mieluiten pronominilla "it" nii mä oon ihan fine sen kans ja toimin niin (tai painun hevonkuuseen sen tyypin elämästä). :)
Yks mitä monesti verrataan transihmisiin BIID, joku Body Identity Integrity Disorder tjsp, jossa voi vaikka kokee että kuuluis olla sokea ja tarkoituksella tuhoaa näkökykynsä... en oo oikein muodostanu vielä mitään valmista sen pohtimisesta mutta melko mielenkiintosia ilmiöitä tässä maailmassa...
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanon tämän, ettei kellään nouse karvat pystyyn viestistäni, että uskon, että ihminen voi kokea syntyneensä "väärään" sukupuoleen ja haluaa sen korjauttaa. Annan tälle tukeni ja kannustan ihmisiä elämään elämäänsä niin, että on hyvä olla.
Mitä mieltä sinä olet transihmisenä siitä, että tästä on näyttänyt tulleen trendi? Yhä useampi hakee mielestäni pahalle ololle syytä siitä, ettei "koe" itseään naiseksi tai mieheksi, ja ymmärtää yhtäkkiä kaikkien ongelmien johtuneen siitä, että on väärässä kehossa?Olen huomannut tämän varsinkin niiden kohdalla, joilla on esimerkiksi adhd, masennus tai muita elämää vaikeuttavia diagnooseja. He eivät ehkä ymmärrä, että ei cis-ihmisetkään tiedosta mitenkään tuntevansa oloaan naiseksi tai mieheksi, he ovat vain persoonia. Tämä "trendi", paremman sanan puutteessa, on ajanut mielestäni ihmisiä leikkauksiin ja hormonihoitoihin turhaan.
Tiedän kolme transmiestä, joista kaksi tunnen ja yhden tiedän, jotka ovat selkeästi kokeneet olevansa väärässä sukupuolessa ja oikeutetusti korjanneet sukupuolensa. Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita. En itse näe yhtäläisyyksiä näiden henkilöiden ja ""oikeiden"" transihmisten välillä ja minusta on huolestuttavaa, että tällainen trendiaalto leviää.
Vähän sama kuin ihmiset diagnosoivat itseään Googlella milloin miksikin, niin nyt löydetään transtukisivuilta ahdistuskuvauksesta itseään koskevat elementit ja päätetään, että tämän lisäksi en tunne itseäni naiseksi/mieheksi, joten minun täytyy olla transihminen.Mä luulen että tässä "ilmiössä" ei niinkään ole kyse trendikkyydestä, vaan siitä, että sosiaalinen hyväksyntä transsukupuolisia kohtaan on kasvanut (siitä mitä se oli vaikka 80-luvulla), ja näinollen on helpompi "tulla ulos kaapista" ja oikeasti hakea sitä apua, jos tosiaan kokee olevansa syntynyt väärään kroppaan.
Tuskinpa kukaan huvikseen lähtee sukupuoltaan muuttamaan vaan siksi, että on vähän paska olo. Prosessi on käsittääkseni pitkä eikä kovinkaan helppo kun hormonaaliset muutokset pistää päätäkin sekaisin.
Mä taas luulen (en ole alkup. kirjoittaja) että kyse on enemmästä kuin vähän paskasta olosta. Että ihminen voi olla todella ahdistunut, masentunut ja mielenterveydeltään hauraassa tilassa, ja sitten transsukupuolisuus alkaa näyttäytyä ihmelääkkeenä joka ratkaisee kaikki ongelmat.
Tästä syystä on mielestäni tärkeää, että prosessi pidetään jatkossakin pitkänä, jotta kaikki saisivat varmasti juuri sen avun, minkä tarvitsevat eikä sen minkä ajattelevat tarvitsevansa. Jos ihminen kokee syntyneensä väärään kroppaan, niin ei se välttämättä tarkoita, että kroppa on väärä, vaan kyseisellä ihmisellä voi olla sukupuoleen liittymättömiä pahoja itsetunto-ongelmia tai muuta itsetuhoisuutta.
Nykyisin yhä nuoremmat tytöt esimerkiksi kokevat paineita ulkonäöstään, painostaan yms. ja kaikki bikinikuntoon kesäksi -uutiset ja julkkiksista kiertävät täydellisiksi photoshopatut kuvat ovat omiaan kasvattamaan heistä ahdistuneita ja neuroottisia aikuisia.
Itsensä hyväksymisen pitäisi olla se tärkein juttu, ei se, kuinka voi muokata itsensä tarpeeksi viehättäväksi jonkun ulkopuolelta annetun kriteerin mukaiseksi, oli sitten kyseessä selfiekuva tai kirurgin veitsen alle meno.
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Tohon ekaan vastaan että varmaan sekä että. Se tietyntyyppinen käyttäytyminen, tietynlaiset sosiaaliset suhteet, tietyt roolit ym. on ollut yhtä olennaista mulle kuin se että keho olis toisenlainen. Mutta en vaan koskaan ikinä voi sellaista kehoa saada, kuin mikä tuntuisi oikealta. Ehkä joskus jos lääketiede kehittyy tarpeeks. Mutta ehkä siin vaiheessa ollaa niin pitkällä että ei olla enää ees biologisia olentoja vaan jotain biomekaanisia puolikoneita .. :D
miten väärältä sukupuolelta tuntuva keho poikkeaa mielestäsi esimerkiksi siitä että on mielestään liian lihava? Olen kuullut monen ylipainoisen sanovan että hänen vartalossaan on laiha ihminen läskien alla piilossa.
Ja mitä olet mieltä sellaisista, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun? Jonkinsorttisena esimerkkinä tämä lentoemäntä Martina Big.
En tiiä poikkeaako se varsinaisesti..? Molemmat on asioita, joille voi tehdä jotain. Liikalihava voi myös mennä muiden operoitavaks jos tuntuu että ei ilman lääketieteellistä interventiota selviä. Toisaalta niillä ihmisillä myös on vaihtoehto tehdä itse asialle jotain kuntoilemalla ja laihduttamalla..
Transrotuisia oon miettiny kans joo paljon.. tavallaan voi ajatella siltä kantilta että transihmisiä on tutkittu ja löydetty lukuisia viitteitä siitä kuinka esimerkiks aivojen rakenteessa on piirteitä, jotka muistuttaa enemmän koetun sukupuolen aivoja kuin syntymässä määritellyn.. jos jossain tutkimuksessa selviää että joku muistuttaa _joltain_ osin enemmän kissaa, lohikäärmettä tai sisiliskoa kuin ihmistä, niin OK. Mutta vaikka ei muistuttaisi, vaikka se olis vaan joku fiilis että "oon lisko" ja muokkais radikaalisti kehoaan, niin ei siinä oo mun mielestä mitää väärää ensinnäkään ja se ei mua varsinaisesti kosketa mitä joku ihminen jossain, jota en ees tunne, tekee. <-- tuo edellinen on se miks mua hämmentää vihapuhe monesti, ku monet asiat ei _mitenkään_ kosketa sitä vaahtoajaa _millään tavalla_.
Jos joku kokee olevansa lohari ja toivoo että siihe viitataan mieluiten pronominilla "it" nii mä oon ihan fine sen kans ja toimin niin (tai painun hevonkuuseen sen tyypin elämästä). :)
Yks mitä monesti verrataan transihmisiin BIID, joku Body Identity Integrity Disorder tjsp, jossa voi vaikka kokee että kuuluis olla sokea ja tarkoituksella tuhoaa näkökykynsä... en oo oikein muodostanu vielä mitään valmista sen pohtimisesta mutta melko mielenkiintosia ilmiöitä tässä maailmassa...
Transrotuisuus on kytköksissä rotupolitiikkaan, joten se on melko tulenarka aihe. En oikein näe, että tässä maailmanajassa olisi mahdollista tehdä tutkimusta, jossa selvitettäisiin eri rotujen välisiä keskimääräisiä eroja tai että kukaan voisi "korjata rotuaan" ilman että siitä nousisi aikamoinen haloo liittyen rasismiin ja kulttuuriseen omimiseen.
Hauska tuo esimerkkisi kissoista, liskoista ja lohikäärmeistä :D Mut mun täytyy sanoa, että jos joku läheiseni kokisi itsensä lohikäärmeeksi, niin pitäisin kyllä velvollisuutenani järjestää hänelle psykiatrista hoitoa asap. Joskus suvaitseminen voi olla (hyvää tarkoittavaa) välinpitämättömyyttä väärinkäytöksille tai pahoinvoinnille.
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Tohon ekaan vastaan että varmaan sekä että. Se tietyntyyppinen käyttäytyminen, tietynlaiset sosiaaliset suhteet, tietyt roolit ym. on ollut yhtä olennaista mulle kuin se että keho olis toisenlainen. Mutta en vaan koskaan ikinä voi sellaista kehoa saada, kuin mikä tuntuisi oikealta. Ehkä joskus jos lääketiede kehittyy tarpeeks. Mutta ehkä siin vaiheessa ollaa niin pitkällä että ei olla enää ees biologisia olentoja vaan jotain biomekaanisia puolikoneita .. :D
miten väärältä sukupuolelta tuntuva keho poikkeaa mielestäsi esimerkiksi siitä että on mielestään liian lihava? Olen kuullut monen ylipainoisen sanovan että hänen vartalossaan on laiha ihminen läskien alla piilossa.
Ja mitä olet mieltä sellaisista, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun? Jonkinsorttisena esimerkkinä tämä lentoemäntä Martina Big.
En tiiä poikkeaako se varsinaisesti..? Molemmat on asioita, joille voi tehdä jotain. Liikalihava voi myös mennä muiden operoitavaks jos tuntuu että ei ilman lääketieteellistä interventiota selviä. Toisaalta niillä ihmisillä myös on vaihtoehto tehdä itse asialle jotain kuntoilemalla ja laihduttamalla..
Transrotuisia oon miettiny kans joo paljon.. tavallaan voi ajatella siltä kantilta että transihmisiä on tutkittu ja löydetty lukuisia viitteitä siitä kuinka esimerkiks aivojen rakenteessa on piirteitä, jotka muistuttaa enemmän koetun sukupuolen aivoja kuin syntymässä määritellyn.. jos jossain tutkimuksessa selviää että joku muistuttaa _joltain_ osin enemmän kissaa, lohikäärmettä tai sisiliskoa kuin ihmistä, niin OK. Mutta vaikka ei muistuttaisi, vaikka se olis vaan joku fiilis että "oon lisko" ja muokkais radikaalisti kehoaan, niin ei siinä oo mun mielestä mitää väärää ensinnäkään ja se ei mua varsinaisesti kosketa mitä joku ihminen jossain, jota en ees tunne, tekee. <-- tuo edellinen on se miks mua hämmentää vihapuhe monesti, ku monet asiat ei _mitenkään_ kosketa sitä vaahtoajaa _millään tavalla_.
Jos joku kokee olevansa lohari ja toivoo että siihe viitataan mieluiten pronominilla "it" nii mä oon ihan fine sen kans ja toimin niin (tai painun hevonkuuseen sen tyypin elämästä). :)
Yks mitä monesti verrataan transihmisiin BIID, joku Body Identity Integrity Disorder tjsp, jossa voi vaikka kokee että kuuluis olla sokea ja tarkoituksella tuhoaa näkökykynsä... en oo oikein muodostanu vielä mitään valmista sen pohtimisesta mutta melko mielenkiintosia ilmiöitä tässä maailmassa...
Transrotuisuus on kytköksissä rotupolitiikkaan, joten se on melko tulenarka aihe. En oikein näe, että tässä maailmanajassa olisi mahdollista tehdä tutkimusta, jossa selvitettäisiin eri rotujen välisiä keskimääräisiä eroja tai että kukaan voisi "korjata rotuaan" ilman että siitä nousisi aikamoinen haloo liittyen rasismiin ja kulttuuriseen omimiseen.
Hauska tuo esimerkkisi kissoista, liskoista ja lohikäärmeistä :D Mut mun täytyy sanoa, että jos joku läheiseni kokisi itsensä lohikäärmeeksi, niin pitäisin kyllä velvollisuutenani järjestää hänelle psykiatrista hoitoa asap. Joskus suvaitseminen voi olla (hyvää tarkoittavaa) välinpitämättömyyttä väärinkäytöksille tai pahoinvoinnille.
Mulla kans näemmä välillä termit hakusessa, ku tarkotin transrotuisella siis niitä, jotka kokee kuuluvansa _eri eläinrotuun_... :D Siis just niitä tyyppejä, jotka kokee olevansa kissoja tai lohikäärmeitä tms.. Pahoittelut sekaannuksesta.
Toki oot oikeessa että liika suvaitsevaisuus voi aiheuttaa pahaa jälkee.. mutta toisaalta jos kukaan ei sinänsä oo vaarassa ja liskoystävä on ihan järjissään -- jos sellanen adjektiivi sallitaan tässä yhteydessä ylipäätään ;D -- niin en kokis siinä ongelmaa ehkä...
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanon tämän, ettei kellään nouse karvat pystyyn viestistäni, että uskon, että ihminen voi kokea syntyneensä "väärään" sukupuoleen ja haluaa sen korjauttaa. Annan tälle tukeni ja kannustan ihmisiä elämään elämäänsä niin, että on hyvä olla.
Mitä mieltä sinä olet transihmisenä siitä, että tästä on näyttänyt tulleen trendi? Yhä useampi hakee mielestäni pahalle ololle syytä siitä, ettei "koe" itseään naiseksi tai mieheksi, ja ymmärtää yhtäkkiä kaikkien ongelmien johtuneen siitä, että on väärässä kehossa?Olen huomannut tämän varsinkin niiden kohdalla, joilla on esimerkiksi adhd, masennus tai muita elämää vaikeuttavia diagnooseja. He eivät ehkä ymmärrä, että ei cis-ihmisetkään tiedosta mitenkään tuntevansa oloaan naiseksi tai mieheksi, he ovat vain persoonia. Tämä "trendi", paremman sanan puutteessa, on ajanut mielestäni ihmisiä leikkauksiin ja hormonihoitoihin turhaan.
Tiedän kolme transmiestä, joista kaksi tunnen ja yhden tiedän, jotka ovat selkeästi kokeneet olevansa väärässä sukupuolessa ja oikeutetusti korjanneet sukupuolensa. Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita. En itse näe yhtäläisyyksiä näiden henkilöiden ja ""oikeiden"" transihmisten välillä ja minusta on huolestuttavaa, että tällainen trendiaalto leviää.
Vähän sama kuin ihmiset diagnosoivat itseään Googlella milloin miksikin, niin nyt löydetään transtukisivuilta ahdistuskuvauksesta itseään koskevat elementit ja päätetään, että tämän lisäksi en tunne itseäni naiseksi/mieheksi, joten minun täytyy olla transihminen.Mä luulen että tässä "ilmiössä" ei niinkään ole kyse trendikkyydestä, vaan siitä, että sosiaalinen hyväksyntä transsukupuolisia kohtaan on kasvanut (siitä mitä se oli vaikka 80-luvulla), ja näinollen on helpompi "tulla ulos kaapista" ja oikeasti hakea sitä apua, jos tosiaan kokee olevansa syntynyt väärään kroppaan.
Tuskinpa kukaan huvikseen lähtee sukupuoltaan muuttamaan vaan siksi, että on vähän paska olo. Prosessi on käsittääkseni pitkä eikä kovinkaan helppo kun hormonaaliset muutokset pistää päätäkin sekaisin.
Mä taas luulen (en ole alkup. kirjoittaja) että kyse on enemmästä kuin vähän paskasta olosta. Että ihminen voi olla todella ahdistunut, masentunut ja mielenterveydeltään hauraassa tilassa, ja sitten transsukupuolisuus alkaa näyttäytyä ihmelääkkeenä joka ratkaisee kaikki ongelmat.
Tästä syystä on mielestäni tärkeää, että prosessi pidetään jatkossakin pitkänä, jotta kaikki saisivat varmasti juuri sen avun, minkä tarvitsevat eikä sen minkä ajattelevat tarvitsevansa. Jos ihminen kokee syntyneensä väärään kroppaan, niin ei se välttämättä tarkoita, että kroppa on väärä, vaan kyseisellä ihmisellä voi olla sukupuoleen liittymättömiä pahoja itsetunto-ongelmia tai muuta itsetuhoisuutta.
Nykyisin yhä nuoremmat tytöt esimerkiksi kokevat paineita ulkonäöstään, painostaan yms. ja kaikki bikinikuntoon kesäksi -uutiset ja julkkiksista kiertävät täydellisiksi photoshopatut kuvat ovat omiaan kasvattamaan heistä ahdistuneita ja neuroottisia aikuisia.
Itsensä hyväksymisen pitäisi olla se tärkein juttu, ei se, kuinka voi muokata itsensä tarpeeksi viehättäväksi jonkun ulkopuolelta annetun kriteerin mukaiseksi, oli sitten kyseessä selfiekuva tai kirurgin veitsen alle meno.
Tokaan lainaukseen:
Onhan tuoki totta, että ulostulemisesta on tullu helpompaa sitä mukaa mitä hyväkysttävämpää koko transsiudesta on tullu, mut en mäkään usko että se hyväksyväinen / suvaitsevainen ilmapiiri itsessään _aiheuttaa_ transsukupuolisuutta... Prosessi tosiaan on pitkähkö (mikä nyt kenestäki on pitkä..) ja siihen sisältyy se tuskallinen ajanjakso, kun hormonit on jo vaikuttanu sen verran että ei muistuta enää niin paljon syntymäsukupuolensa edustajaa mutta ei oo vaikuttanu vielä niin paljon että muistuttais myöskään koetun sukupuolen edustajaa...
Vikaan lainaukseen:
Tässä on paljon viisaita sanoja. Totta on että yhä nuoremmat ja nuoremmat kokee paineita ulkonäöstään.. ja myös vanhemmatkin. Cissukupuolisillaki tuntuu olevan hirvee paine monesti olla _niin_ tyttöjä ja _niin_ poikia, ja ihan samalla tavalla niillekki tulee ulkopuolelta ne raamit, stereotypiat ja kaikki mitä yritetään täyttää ja minne yritetään sopia. Kuinka moni mimmi, joka on kiinnostunu vaikka autojen roplaamisesta, jättää hakemasta kyseiselle linjalle amikseen, vain sosiaalisen paineen takia ku "ei tytöt voi tehdä sellasta" ja sama juttu kundien kans ja joku virkkaaminen tai mikä vaan.
Silti, tutkimuksissa on havaittu lukuisia kertoja että pääasiassa transihmiset hyötyy merkittävästi hoidoista ja vastaavasti ilman hoitoja voi olo vaan pahentua. Kirjotin jo aiemmin siitä että ei nuoria pitäs mitenkää aivopestä niinku nykyset transaktivistit tuntuu tekevän vähän niinku.. mutta on ihan hyvä kertoo että jos tälläsii voimakkaita kokemuksia ristiriidasta ym. on, niin niille voidaan tehdä jotain. Voihan jokainen kokeilla sitä psykoterapiaa eka, jos ajattelee että se auttaa, mutta siitäkin on tuloksia että se ei useimmalla tarjoa ratkaisua sukupuoliristiriitaan / -dysforiaan. Mutta se informaatio pitäs antaa just sillä tavalla ja varoen ettei kukaan ajaudu ajattelemaan että se on joku taikasauvan heilautus, joka fiksaa kaiken mahdollisen. Mä en koskaan ajatellu niin. Tiesin koko ajan että se korjaa tasan sen yhden ongelman, jonka se on korjannukki. :)
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Siis just niitä tyyppejä, jotka kokee olevansa kissoja tai lohikäärmeitä tms.. Pahoittelut sekaannuksesta.
Toki oot oikeessa että liika suvaitsevaisuus voi aiheuttaa pahaa jälkee.. mutta toisaalta jos kukaan ei sinänsä oo vaarassa ja liskoystävä on ihan järjissään -- jos sellanen adjektiivi sallitaan tässä yhteydessä ylipäätään ;D -- niin en kokis siinä ongelmaa ehkä...
Puutun nyt vaan tähän kohtaan. Jos nyt siis oikeasti joku ajattelee olevansa ihmisen ruumiiseen syntynyt lisko, niin millainen ihminen on mielisairas tai harhaluuloista kärsivä ellei hän?
Vaikka hän ei aiheuttaisi vaaraa muille, niin eikö olisi riski, että hän voisi olla vaaraksi itselleen yrittämällä esimerkiksi ennemmin tai myöhemmin elää jonkilaista liskoelämää tietynlaisine ruokavalioineen tai käyttäytymismalleineen? Miten hän ylipäätään voisi elää "lajityypillistä" elämää ihmisyhteiskunnassa?
Ja jos vaikka tämä liskoihminen saisikin järjestettyä elämänsä mieleisekseen ja viettäisi talvet tyytyväisesti jossain terraariossa, niin voisiko siihen luottaa, että hänen todellisuudentajunsa olisi sillä tasolla, että hän tosiaan pärjäisi itsenäisesti vai tarvitsisiko hän jonkun huoltajan järjestämään asioitaan?
Jännää kyllä, mutta mun ystäväpiiri ei ajattele että oon _yhtään_ pihalla naisten asioista. Päinvastoin. :D Meillä on paljon ihan tavallisia tyttöjen juttuja ja ajanviettoa. Ja edelleen: Muut tytöt koodaa mut naaraaks siinä missä itsensäkki ja unohtaa monesti että en vuoda. En mä nyt sillon ihan lumiukon lailla voi pihallakaan olla..? :D
En mä leikkiny pienenä oikeestaan kummallakaan. Pelasin tietokoneella. :D