Kysy transsukupuoliselta mitä vain!

Vierailija kirjoitti:

★Tähtisimmu ★ kirjoitti:

Siis just niitä tyyppejä, jotka kokee olevansa kissoja tai lohikäärmeitä tms.. Pahoittelut sekaannuksesta.

Toki oot oikeessa että liika suvaitsevaisuus voi aiheuttaa pahaa jälkee.. mutta toisaalta jos kukaan ei sinänsä oo vaarassa ja liskoystävä on ihan järjissään -- jos sellanen adjektiivi sallitaan tässä yhteydessä ylipäätään ;D -- niin en kokis siinä ongelmaa ehkä...

Puutun nyt vaan tähän kohtaan. Jos nyt siis oikeasti joku ajattelee olevansa ihmisen ruumiiseen syntynyt lisko, niin millainen ihminen on mielisairas tai harhaluuloista kärsivä ellei hän?

Vaikka hän ei aiheuttaisi vaaraa muille, niin eikö olisi riski, että hän voisi olla vaaraksi itselleen yrittämällä esimerkiksi ennemmin tai myöhemmin elää jonkilaista liskoelämää tietynlaisine ruokavalioineen tai käyttäytymismalleineen? Miten hän ylipäätään voisi elää "lajityypillistä" elämää ihmisyhteiskunnassa?

Ja jos vaikka tämä liskoihminen saisikin järjestettyä elämänsä mieleisekseen ja viettäisi talvet tyytyväisesti jossain terraariossa, niin voisiko siihen luottaa, että hänen todellisuudentajunsa olisi sillä tasolla, että hän tosiaan pärjäisi itsenäisesti vai tarvitsisiko hän jonkun huoltajan järjestämään asioitaan?

Niin. Pakko myöntää että repeilin kyl ku lueskelin Sun vastausta... :D

Mutta siis joo, voihan sitä hiukan kyseenalaistaa sellasen henkilön kykyy selvitä omin avuin, jos tosiaan joutuu terraariossakin asustamaan talvet ja jos vaihtaa ruokavalionsa sellaseks... ehkä se mikä ratkasee, on sit se että kuinka _pitkälle_ asian vie? Jos vaan tatuoi ihonsa, simmunsa, hankkii sarvi-implantit ja halkaisee kielensä mutta käyttäytyy muuten ihmislajityypillisesti, niin voiko silloin ajatella että henkilö on terapian tarpeessa, vai onko se yksilönvapautta muokata omaa kehoaan miten kokee parhaaksi itselleen?

Tää kieltämättä _hiukan_ ajautu sivu-urille nyt mutta silti tavallaan ihan yhtä mielenkiintosta. Kun monesti transihmisille auotaan päätä sillä että "mä oon ainaki taisteluhelikopteri" niin jos nyt verrataan tota hilpeää argumenttia siihen että transihmiset tyypillisesti elää täysin sen kokemansa sukupuolen roolissa, käyttäytyy kuin ne, elehtii kuin ne, kuulostaa ja näyttää niiltä.. siihen asti jopa että kehon anatomia muovataan jäljittelemään niitä.. niin eikö _sillä_ logiikalla pitäis odottaa taisteluhelikopteri-ihmiseltä, että se pyrkis lentämään taivaalla ja ampumaan ohjuksia ihmisten niskaan ja pitäis sellasta "tsuk-tsuk-tsuk" ääntä kokoajan...?

Jos tolla ylemmällä periaattella mennään, niin jotta se liskoihminen olis "uskottava" niin eiks sen kuuluiski elää terraariossa ja syödä vaan... mitä ikinä liskot syökään? :D Toisaalta taas jos sen ei kuulu tehdä siten, niin sitten ei transihmistenkään kai pitäis tarvita olla niin naisia / miehiä ja silti ne olis..? Emmätiiä mä sekosin jo omissa ajatuksissani... :D

Mistä mahtaisin löytää itselleni kaltaisesi naisen suomesta? En nimittäin tykkää perusnaisista enkä miehistä. Tykkäät työistä, joilla on pippeli ja jotka tykkäävät ottaa kieltä ja munaa pyllyynsä. Tykkään toki itsekin imeä tytön pippeliä ja tuottaa nautintoa ja antaa rakkautta myös tottakai.

Oletko vapaa ja jos ole tvapaa, niin tykkäätkö olla myös miesten kanssa, niin että pyllistät ja otat sisääsi kalua?

Vierailija kirjoitti:

Mistä mahtaisin löytää itselleni kaltaisesi naisen suomesta? En nimittäin tykkää perusnaisista enkä miehistä. Tykkäät työistä, joilla on pippeli ja jotka tykkäävät ottaa kieltä ja munaa pyllyynsä. Tykkään toki itsekin imeä tytön pippeliä ja tuottaa nautintoa ja antaa rakkautta myös tottakai.

Monet transihmiset kammoaa ja jopa inhoaa transfettareita, joille monet kokee olevansa vaan eksoottinen seksiobjekti, eikä niinkään tyttö tai poika. En itekkään syttyis sellasesta kumppanista, jolle oon vaan jännä tissit+pippeli -kombo ja joka ei nää mua ihan vain tavallisena naaraana, jolla nyt sattuu vaan oleen vähä poikkeuksellinen varustus...

Henk.koht en myöskään pyöri paljon transpiireissä tai fetissipiireissä muutenka, suurin osa mun jokseenki laajasta sosiaalisesta ympyrästä on cissukupuolisia, joten en osaa valitettavasti antaa mitää vinkkejä mistä tälläsiä träppejä voi kalastella. Plus, suurin osa transtytöistä on ihan aidosti oikeesti kehodysforisia, eikä ne kykene mihinkään ennenku on käyneet silvottavana.

Mun ja mun nykysen tyttöystävän kaltaset on aika harvinaisuuksia...

Vierailija kirjoitti:

Oletko vapaa ja jos ole tvapaa, niin tykkäätkö olla myös miesten kanssa, niin että pyllistät ja otat sisääsi kalua?

En oo vapaa. Yllä mainitsin jo että mulla on tyttöystävä. Ollaan rakastuneita hiuksista varpaankynsiin toisiimme.. ja vaikka meillä on avoin suhde, niin mulla ei tällä hetkellä oo intressejä uusille kumppaneille, kun jokunen säännöllisen satunnainen fuck buddy löytyy jo. Ja vaikka kiinnostaiski, niin en ehkä jostain Vauvan palstoilta sellasta kuitenka ettis :D kyl niit löytyy sitte ku kosmos tahtoo niin...

Mutta tykkään olla miestenki kans, olis sit cis tai trans, eikä mulle oo merkitystä onko mun peppuun työntyvä kikkeli kiinni tytössä vai pojassa. Tyttödikki tuntuu puhtaammalta, mut ehkä mulla on vaan stereotypia et kundit ei osaa huolehtii henk.koht. hygieniastaan... :D

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on vain kaksi. Mies ja nainen. Ei mitään muuta.

Nyt kun vihdoinkin tuli todellinen tietäjä tälle palstalle, niin kertoisitko minulle, onko lapsi, joka on saanut syntymässään molempien sukupuolten elimet, tyttö vai poika ja olenko minä, kysyjä, mies vai nainen, kun sekin näyttää joillekin olevan selvää jo pelkän kirjoitustyylin perusteella?

Oletko koskaan toivonut paranevasi?

-ap

★Tähtisimmu ★ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin sanon tämän, ettei kellään nouse karvat pystyyn viestistäni, että uskon, että ihminen voi kokea syntyneensä "väärään" sukupuoleen ja haluaa sen korjauttaa. Annan tälle tukeni ja kannustan ihmisiä elämään elämäänsä niin, että on hyvä olla.
Mitä mieltä sinä olet transihmisenä siitä, että tästä on näyttänyt tulleen trendi? Yhä useampi hakee mielestäni pahalle ololle syytä siitä, ettei "koe" itseään naiseksi tai mieheksi, ja ymmärtää yhtäkkiä kaikkien ongelmien johtuneen siitä, että on väärässä kehossa?

Olen huomannut tämän varsinkin niiden kohdalla, joilla on esimerkiksi adhd, masennus tai muita elämää vaikeuttavia diagnooseja. He eivät ehkä ymmärrä, että ei cis-ihmisetkään tiedosta mitenkään tuntevansa oloaan naiseksi tai mieheksi, he ovat vain persoonia. Tämä "trendi", paremman sanan puutteessa, on ajanut mielestäni ihmisiä leikkauksiin ja hormonihoitoihin turhaan.

Tiedän kolme transmiestä, joista kaksi tunnen ja yhden tiedän, jotka ovat selkeästi kokeneet olevansa väärässä sukupuolessa ja oikeutetusti korjanneet sukupuolensa. Sitten on kaksi, joita en tunne kuin toisen käden kautta, joten en voi varmaksi sanoa mitä he elämässään kokevat ja tuntevat, mutta mielestäni heillä sukupuolenkorjaus on enemmänkin eskaloitunut oire ja paha olo kuin itse syy. He sanovat, että adhd, masennus ja muut ongelmat ovat olleet tukahdettuja tunteita transsukupuolisuudesta, eli väärällä tavalla eletyn elämän oireita. En itse näe yhtäläisyyksiä näiden henkilöiden ja ""oikeiden"" transihmisten välillä ja minusta on huolestuttavaa, että tällainen trendiaalto leviää.

Vähän sama kuin ihmiset diagnosoivat itseään Googlella milloin miksikin, niin nyt löydetään transtukisivuilta ahdistuskuvauksesta itseään koskevat elementit ja päätetään, että tämän lisäksi en tunne itseäni naiseksi/mieheksi, joten minun täytyy olla transihminen.

Mä luulen että tässä "ilmiössä" ei niinkään ole kyse trendikkyydestä, vaan siitä, että sosiaalinen hyväksyntä transsukupuolisia kohtaan on kasvanut (siitä mitä se oli vaikka 80-luvulla), ja näinollen on helpompi "tulla ulos kaapista" ja oikeasti hakea sitä apua, jos tosiaan kokee olevansa syntynyt väärään kroppaan. 

Tuskinpa kukaan huvikseen lähtee sukupuoltaan muuttamaan vaan siksi, että on vähän paska olo. Prosessi on käsittääkseni pitkä eikä kovinkaan helppo kun hormonaaliset muutokset pistää päätäkin sekaisin. 

Mä taas luulen (en ole alkup. kirjoittaja) että kyse on enemmästä kuin vähän paskasta olosta. Että ihminen voi olla todella ahdistunut, masentunut ja mielenterveydeltään hauraassa tilassa, ja sitten transsukupuolisuus alkaa näyttäytyä ihmelääkkeenä joka ratkaisee kaikki ongelmat.

Tästä syystä on mielestäni tärkeää, että prosessi pidetään jatkossakin pitkänä, jotta kaikki saisivat varmasti juuri sen avun, minkä tarvitsevat eikä sen minkä ajattelevat tarvitsevansa. Jos ihminen kokee syntyneensä väärään kroppaan, niin ei se välttämättä tarkoita, että kroppa on väärä, vaan kyseisellä ihmisellä voi olla sukupuoleen liittymättömiä pahoja itsetunto-ongelmia tai muuta itsetuhoisuutta.

Nykyisin yhä nuoremmat tytöt esimerkiksi kokevat paineita ulkonäöstään, painostaan yms. ja kaikki bikinikuntoon kesäksi -uutiset ja julkkiksista kiertävät täydellisiksi photoshopatut kuvat ovat omiaan kasvattamaan heistä ahdistuneita ja neuroottisia aikuisia.

Itsensä hyväksymisen pitäisi olla se tärkein juttu, ei se, kuinka voi muokata itsensä tarpeeksi viehättäväksi jonkun ulkopuolelta annetun kriteerin mukaiseksi, oli sitten kyseessä selfiekuva tai kirurgin veitsen alle meno.

Tokaan lainaukseen:

Onhan tuoki totta, että ulostulemisesta on tullu helpompaa sitä mukaa mitä hyväkysttävämpää koko transsiudesta on tullu, mut en mäkään usko että se hyväksyväinen / suvaitsevainen ilmapiiri itsessään _aiheuttaa_ transsukupuolisuutta... Prosessi tosiaan on pitkähkö (mikä nyt kenestäki on pitkä..) ja siihen sisältyy se tuskallinen ajanjakso, kun hormonit on jo vaikuttanu sen verran että ei muistuta enää niin paljon syntymäsukupuolensa edustajaa mutta ei oo vaikuttanu vielä niin paljon että muistuttais myöskään koetun sukupuolen edustajaa...

Vikaan lainaukseen:

Tässä on paljon viisaita sanoja. Totta on että yhä nuoremmat ja nuoremmat kokee paineita ulkonäöstään.. ja myös vanhemmatkin. Cissukupuolisillaki tuntuu olevan hirvee paine monesti olla _niin_ tyttöjä ja _niin_ poikia, ja ihan samalla tavalla niillekki tulee ulkopuolelta ne raamit, stereotypiat ja kaikki mitä yritetään täyttää ja minne yritetään sopia. Kuinka moni mimmi, joka on kiinnostunu vaikka autojen roplaamisesta, jättää hakemasta kyseiselle linjalle amikseen, vain sosiaalisen paineen takia ku "ei tytöt voi tehdä sellasta" ja sama juttu kundien kans ja joku virkkaaminen tai mikä vaan.

Silti, tutkimuksissa on havaittu lukuisia kertoja että pääasiassa transihmiset hyötyy merkittävästi hoidoista ja vastaavasti ilman hoitoja voi olo vaan pahentua. Kirjotin jo aiemmin siitä että ei nuoria pitäs mitenkää aivopestä niinku nykyset transaktivistit tuntuu tekevän vähän niinku.. mutta on ihan hyvä kertoo että jos tälläsii voimakkaita kokemuksia ristiriidasta ym. on, niin niille voidaan tehdä jotain. Voihan jokainen kokeilla sitä psykoterapiaa eka, jos ajattelee että se auttaa, mutta siitäkin on tuloksia että se ei useimmalla tarjoa ratkaisua sukupuoliristiriitaan / -dysforiaan. Mutta se informaatio pitäs antaa just sillä tavalla ja varoen ettei kukaan ajaudu ajattelemaan että se on joku taikasauvan heilautus, joka fiksaa kaiken mahdollisen. Mä en koskaan ajatellu niin. Tiesin koko ajan että se korjaa tasan sen yhden ongelman, jonka se on korjannukki. :)

Oh, en minäkään usko, tietenkään! Tarkoitin kommentillani, että suvaitsevammassa ilmapiirissä on helpompi olla "oma itsensä". Eli että esim. transsukupuolisuutta (mutta ihan samalla lailla vaikka homoseksuaalisuutta) voi "toteuttaa" ilman että poltetaan roviolla. 

Äh, osaankohan nyt selittää...siis tarkoitan sitä, että transsukupuolisia on nykyään varmaan enemmän siksi, että he ovat uskaltaneet lähteä muutosprosessiin sen sijaan, että kärvistelisivät "väärässä" kropassa, koska yhteiskunta antaa siihen paremmat eväät nykyään.

Mä en siis usko että transsukupuolisia olisi jotenkin prosentuaalisesti enemmän nyt kuin vaikka 60-luvulla, mutta tuolloin oli varmaan käytännössä mahdotonta toteuttaa sitä..? 

Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan :D