Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Mukavaa katsoa elokuvaa, jota ei ole leikelty puolensekunnin kuvakavalkaadiksi alati välkkyvänä. Iltaisin ei pysty enää katsomaan mitään elokuvaa tai ohjelmaa, sillä koko huone välkkyy migreenin laukaisevassa helvetillisessä stroboscopicoassa.
Siksi siirtynyt rauhalliseen aamulähetykseen monsieur Poirotin seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku asiantuntija kertoa, mitkä noista jaksoista perustuvat oikeasti Christien kirjoihin?
Ymmärtääkseni kaikki perustuvat Christien teoksiin enemmän tai vähemmän. Suchetin tekemissä Poiroteissa on noita tunnin tv-sarjan jaksoja jotka muokattiin televisiolle Christien novelleista. Christien pidemmistä tarinoista tehtiin 2 tunnin pituisia televisiofilmejä, jotka kulkivat Ylessä nimellä Herkuleen urotyöt, esitettiin 2016.
Näissä on todella nautinnollinen äänimaailma. Rauhallinen musiikki, soran ratina ajotiellä, normaali puhe.
Verrattuna kaikkeen muuhun, mitä televisiosta nykyään tulee, puolet siitä on huutamista tai muuta ylidramaattista meuhkaamista, ja joudun katsomaan esim remonttiohjelmia mutella.
Kyllä Poirotit ja Marplet on hienoja ohjelmia. Vaikka monta kertaa nähtyjä, silti muutaman vuoden välein jaksaa katsoa. Olen brittisarjojen ystävä.
Minusta se nuhjuisuus on osa Poirotien viehätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku asiantuntija kertoa, mitkä noista jaksoista perustuvat oikeasti Christien kirjoihin?
Ymmärtääkseni kaikki perustuvat Christien teoksiin enemmän tai vähemmän. Suchetin tekemissä Poiroteissa on noita tunnin tv-sarjan jaksoja jotka muokattiin televisiolle Christien novelleista. Christien pidemmistä tarinoista tehtiin 2 tunnin pituisia televisiofilmejä, jotka kulkivat Ylessä nimellä Herkuleen urotyöt, esitettiin 2016.
Herkuleen urotyöt pohjautuu novellikokoelmaan Herkuleen urotyöt (Labours of Hercules), jonka kehystarinana Poirot tekee 12 samantyylistä urotyötä kuten "antiikin pullistelija". Filmiversiossa novellit on yhdistetty yhdeksi tarinaksi ts. juonet punoutuvat yhteen.
On saatettu puhuakin näin pitkässä ketjussa. Miksi mielestänne Christien hahmot ovat aseksuaaleja? Neiti Lemonkin on kauniskasvoinen, raamikkaan Hastingsin muistan jossain loppujaksoissa kertovan kuolleesta vaimostaan, eli jossain kohtaa tarinaa myöhempi avioliitto.
Liittyykö ajankuvaan pelkästään, kirjailija ei halunnut henkilöistään "kukasta kukkaan hyppiviä" James Bond -tyylilajin tähtiä? Selittääkö Poirot´n uskonnollisuus tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako Yle näyttää noita pidempiä jaksoja? Ilmeisesti ainakin tässä kohtaa ne on jätetty välistä pois...
Vierailija kirjoitti:
On saatettu puhuakin näin pitkässä ketjussa. Miksi mielestänne Christien hahmot ovat aseksuaaleja? Neiti Lemonkin on kauniskasvoinen, raamikkaan Hastingsin muistan jossain loppujaksoissa kertovan kuolleesta vaimostaan, eli jossain kohtaa tarinaa myöhempi avioliitto.
Liittyykö ajankuvaan pelkästään, kirjailija ei halunnut henkilöistään "kukasta kukkaan hyppiviä" James Bond -tyylilajin tähtiä? Selittääkö Poirot´n uskonnollisuus tätä?
Siis Hastingshan on useammassakin jaksossa lirkuttelemassa jollekin naiselle, tai sitten muuten vaan ko. emäntä on vienyt Hastingsilta jalat alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On saatettu puhuakin näin pitkässä ketjussa. Miksi mielestänne Christien hahmot ovat aseksuaaleja? Neiti Lemonkin on kauniskasvoinen, raamikkaan Hastingsin muistan jossain loppujaksoissa kertovan kuolleesta vaimostaan, eli jossain kohtaa tarinaa myöhempi avioliitto.
Liittyykö ajankuvaan pelkästään, kirjailija ei halunnut henkilöistään "kukasta kukkaan hyppiviä" James Bond -tyylilajin tähtiä? Selittääkö Poirot´n uskonnollisuus tätä?
Siis Hastingshan on useammassakin jaksossa lirkuttelemassa jollekin naiselle, tai sitten muuten vaan ko. emäntä on vienyt Hastingsilta jalat alta.
Ja jatkan vielä sen verran, että Poirotkin kuittailee Hastingsille välillä siitä, miten Hasting on taas ihastunut johonkin naiseen.
Hastingsillä on vaimo ja tyttäriä Argentiinassa heidän maatilallaan. Siitä on useammassakin osassa vihjeitä, ja myös kirjoissa mainitaan tämä. Välillä kerrotaan, että vaimo on ajanut Hastingsin taas hetkeksi lomailemaan Englantiin, koska ei jaksa hänen yksitoikkoisuuttaan (Poirot'n sanoin).
Poirot taas on kokenut pari rakkausseikkailua elämässään mutta ne eivät johtaneet liittoon. Poirot'n rinnassa aina oleva koriste, pieni hopeinen kukkavihko jossa on liila kukka, on muisto hänen tosi rakkaudestaan. Sekin selitetään yhdessä osassa. Muistaakseni kyseinen nainen oli venäläinen (Vera?), mestarivaras, jonka Poirot päästi menemään. Myöhemmässä osassa tulee vastaan tämä samainen Vera tyttärensä kanssa, molemmat yläluokkaisia varkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö Hastings ollut sitten leski myöhemmin, vaimo kuoli siellä Argentiinassa?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka moni teistä on seissyt Poirotin talon edessä nykypäivänä? Minä olen:) Kävin siellä Lontoon matkallani ja otin kuvan siitä tietysti muistoksi. Poirot<3
Siellä seissyt minäkin kamera kädessä. Sydän veti volttia kun näki Florin Courtin. Pakkohan se oli patsastella ulko-oven edessä ja tirkistellä rappukäytävään😁.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On saatettu puhuakin näin pitkässä ketjussa. Miksi mielestänne Christien hahmot ovat aseksuaaleja? Neiti Lemonkin on kauniskasvoinen, raamikkaan Hastingsin muistan jossain loppujaksoissa kertovan kuolleesta vaimostaan, eli jossain kohtaa tarinaa myöhempi avioliitto.
Liittyykö ajankuvaan pelkästään, kirjailija ei halunnut henkilöistään "kukasta kukkaan hyppiviä" James Bond -tyylilajin tähtiä? Selittääkö Poirot´n uskonnollisuus tätä?
Siis Hastingshan on useammassakin jaksossa lirkuttelemassa jollekin naiselle, tai sitten muuten vaan ko. emäntä on vienyt Hastingsilta jalat alta.
Hastingsin ihastuminen on kuitenkin ainakin tv-sarjassa viatonta, ellei suorastaan pikkupoikamaista. Ihastelee lähinnä naisten ulkonäköä, mutta ei tunnu näkevän kohteita kokonaisina ihmisinä (rakastuminen) eikä toisaalta myöskään seksiobjekteina (seksuaalinen ihastuminen).
Poirot'lla vaikuttaisi olevan aika platoninen rakkausihanne, jossa puhtainta rakkautta edustaa viaton, "likaisesta" ruumiillisuudesta vapaa henkilönpalvonta. Seksuaalinen halu saattaa hänelle edustaa jonkinlaista heikkoutta, jonka karttaminen on ihmiselle kunniaksi. Ehkä siksi hänen menneet ihastumisensakaan eivät ole johtaneet parisuhteeseen? Tämä on ihan vain arvailua sen pohjalta, miltä hahmo tv-sarjassa vaikuttaa.
Toki Christien elinaikana yhteiskunnassa oli muutenkin siveämpi meno, ja hahmojen seksuaalisuuden esille nostaminen olisi sinä aikana ollut yllättävää ja poikkeavaa. Eli osittain on kysymys ajan hengestä. Vapaan ja avoimen seksuaalisuuden ihailu alkoi yleistyä valtavirrassa vasta 60-luvulla, ja sellaisina esiintyvät sankarit taisivat silloin vaikuttaa vallankumouksellisilta ja tuoreilta. Nykyäänhän tuo on lähinnä perusedellytys, ja tuntuu siksi tuntuu kovin tylsältä. Poirot'n kaltainen, seksuaalisesti patoutunut sankari taas tuntuu tässä ajassa mielenkiintoiselta ja tuoreelta!
Poirot sarja on kyllä tehty hienosti. Avustajia valtavasti, autot ja kaikki 1930-luvun tyyliin.
Poirot- tarinoita syntyi 60 vuoden ajan, mutta kiva että sarja sijoittui 30-luvulle.
Hyvä sarja todellakin ja parempi kuin uusi elokuva Idän pikajunan arvoitus. Hastings on lempihahmoni Poirotin lisäksi. Lempi jakso: Herkuleen urotyöt (toiseksi viimeinen). Muita suosikki dekkari sarjoja: Isä Brown, Shakespeare ja Hathaway, Hiljainen todistaja. Ja kanadalainen Frankie Draken etsivätoimisto!
Ja 1980-luvun Sherlock Holmes sarja.
Pidän tuosta sarjasta myös, se on erittäin hienosti toteutettu mutta ei se virheetön ole.
Eräs juuri katsomani jakso esim päättyi siihen, että Poirot saksi viiksiään salongissa työpöytänsä ääressä! Siis se sama hygieniafriikki Poirot joka esim laittaa puistonpenkille nenäliinan persustansa alle ennen siihen istuutumista, antaa muka viiksenpätkien lennellä ympäri työpöytäänsä?!? Ihan epätyypillistä käytöstä kyseiselle hahmolle.
Pidän enemmän Jeremey Brettin Sherlockin tarinoista. Siinä sarjassa on hienoa victoriaanista tunnelmaa ja Brett vetää mahtavan suorituksen kautta aikojen parhaana Sherlockina.
Vierailija kirjoitti:
Pidän tuosta sarjasta myös, se on erittäin hienosti toteutettu mutta ei se virheetön ole.
Eräs juuri katsomani jakso esim päättyi siihen, että Poirot saksi viiksiään salongissa työpöytänsä ääressä! Siis se sama hygieniafriikki Poirot joka esim laittaa puistonpenkille nenäliinan persustansa alle ennen siihen istuutumista, antaa muka viiksenpätkien lennellä ympäri työpöytäänsä?!? Ihan epätyypillistä käytöstä kyseiselle hahmolle.
Nipsaisi varmaankin vain yhden, väärään suuntaan harottavan karvan pois häiritsemästä täydellisyyttä. Ehkä se yksi millin pituinen irtokarva ei vielä muodosta liian vakavaa hygieniavajetta?
Kuvasuhde ja kuvan laatu ovat toki sitä tasoa, joka oli hyvää silloin kun sarja tehtiin, eikä sarjan syy jälkikäteen. Voi myös pyrkiä parantamaan asetuksilla kuvan laatua, jos osaa.
Kaikesta muusta olen eri mieltä. Ja naureskelen kaltaisillesi ihmisille, jotka eivät osaa teksistä erottaa onko kyse faktasta vai mielipiteestä. Ylläolevat kommentit ovat nimittäin yhden ihmisen vaikutelmia, hyvin subjektiivisia, eivätkä mitään totuutta.