Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Tuo em. koskee siis lähinnä "Murdoch"- tyylisiä sarjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni nauraa kun sanon Poirotti :D Pitäisi ajan kanssa katsoa Areenasta putkeen noita, nyt vaikea keskittyä kun saattaa olla vauvalla ruoka-aika tai känkkäränkkä.
Alapeukut wtf :D
20-30-luvulla ei ollut vielä Toinen Maailmansota tuhonnut ja vaurioittanut kolo maailmaa ja sukupolvia siitä eteenpäin. Masilmanmullistukset oli jossain kaukana tulevaisuudessa. Tekniikka kehittyi harppauksin ja wanha maailmanjärjestys ja sivistys oli kunniassaan.
Varmasti oli miellyttävää elää siinä ajanjaksossa.
Kun vertaa esim minun lapsuuttani jossa tosissaan pelättiin uutta ydinsotaa ja suurvaltojen välit oli nollassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Nyt kun mainitsit, isoäitini sai muistaakseni 95-vuotispäivänään onnittelusähkeen mikä kuulosti jotenkin hurjan romanttiselta. Sähkeen määritelmä on epäilemättä muuttunut vuosikymmenten myötä mutta sellaisen hän aikanaan silti sai.
Samoin aidot kirjeet... Miettikääpä, miltä tuntuisi saada käsin kirjoitettu, kirjekuoreen suljettu ja siitä oman kunnan tai kaupungin postitoimistosta lähetetty kirje joltain elämänne tärkeältä ihmiseltä! Ei siis kosketusnäytölle (kirjoitusvirheineen) näppäiltyä tekstaria jonka hän hätäisesti näpytteli odottaessaan valojen vaihtuvan vihreäksi vaan aito paperinen kirje, josta tiedät että se paperinpala on ollut kirjoittajan käden alla ja hänen käsialansa on sinun tulkittavissasi, ja koko viesti on todennäköisesti kirjoitettu suhteellisen kiireettömässä tilanteessa.
M38.
Tuli mieleen kirjeenvaihto 90-luvulla. Oli aina hirveän jännittävää avata kuorta. En tosin ole itse hyvä kirjeiden kirjoittaja, harmi kyllä.
Olen säästänyt kaiken kirjeenvaihtoni ihan ala-aste ajoilta asti ja huomaan että viimeisen oikean kirjeen olen kirjoittanut 2003, siihen se loppuu.
Mutta kuinka moni teistä on seissyt Poirotin talon edessä nykypäivänä? Minä olen:) Kävin siellä Lontoon matkallani ja otin kuvan siitä tietysti muistoksi. Poirot<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten ihmetellyt, mitä ne pyörylät neiti Lemonin otsalla ovat. Niiden määrä vaihtelee. Lienevätkö jotain hiuskampoja?
Oli ihan pakko googlettaa asiaa, ja pyörylöitä kutsutaan englanniksi kai nimellä "spit curls". Eli otsahiuksia muotoiltiin pyörylöiksi, jotka kiinnitettiin saippualla tai hiusvedellä tai vaikka syljellä.
Hassua kyllä, eräällä mummoni tuttavalla oli samanlaisia hiusrinkuloita otsallaan, kun tapasin hänet kerran melkein 30 vuotta sitten. En ollut ikinä ennen nähnyt sellaisia, joten ne jäivät mieleen. Hän oli siis pysytellyt ilmeisen uskollisena nuoruuden hiustyylilleen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka moni teistä on seissyt Poirotin talon edessä nykypäivänä? Minä olen:) Kävin siellä Lontoon matkallani ja otin kuvan siitä tietysti muistoksi. Poirot<3
Jos ja kun menen joskus käymään Lontoossa, tämä on ehdottomasti listallani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammoille kelpaa mikä tahansa valkoistakin valkoisempi kyhäelmä. Valkoisia vaan riveittäin niin on niin kivaa ja ihkun esteettistä <3 Silläpä ei ole väliä miten kyseinen sarja alistaa rodullistettuja ja kaikin muutenkin ylistää valkoisen cis heteromiehen p.askuutta. Kunhan on nättiä eli tietysti valkoista.
Vierailija kirjoitti:
Pisti oikein mietityttämään ton Viisikko-ketjun innoittamana: ei ihme, että britit ja UK on tuntunut aina niin läheiseltä kaikista ulukomualaisista maista - pentuna lukenut viisikoita, nallepuhia, narniaa yms. Hieman vanhempana mukaan tuli Christie, Doyle, Austen, Kipling jne. Radiosta kuunnellut Knallia ja Sateenvarjoa. Koko penskuus meni Beatlesien ja Rollarien tahtiin enimmäkseen - minä mitää lastenlauluja kuunnellut, Yesterdayta ja Helpia se oli. Ja sitten teininä tuli mukaan Monty Pythonien huumori, punk-bändit, Lontoon shoppailureissut, Minä Claudius ja Brideshead revisited, lukemattomat määrät dekkari-. ja historiallisia sarjoja jne.
Kyllä siinä sivussa on tullut opittua aimo annos brittien (ja Euroopan) historiaa, vaate- ja hiusmuotia eri vuosikymmeniltä, arkkitehtuuria ja sisustustyylejä, historian tajua (milloin esim. kotona alkoi näkyä radioita, milloin televisioita, milloin kaasulamppuja jne jne).
Poiroteista päällimmäisenä muistona on tarkka lavastustyö, 1920-luvun tyyli ja Poirotin dandiys. Sama huolellinen lavastaminen näkyi sittemmin myös Kyllä Jeeves hoitaa -sarjassa. 1920- ja myös 1930-luvun tyylien ihailijoille must- sarjoja.
Tämä olisi voinut minun kirjoittama. Knalli ja sateenvarjo, punk, Brideshead.... Olin tosi yksinäinen lapsi ja nuori. Ryyppääminen, seurustelu jne ei kiinnostanut lainkaan teininä/nuorena vaan lukeminen, Lontoo, historia, Tukholma, politiikka, levymessut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poirot-tarinoissa juoni on minulle sivuseikka, tykkään nimenomaan katsella 1920-luvun tapakulttuuria, miljöitä ja pukuja. Esimerkiksi miten paljon ajan hengestä kertoo kohtaus, jossa Poirot lukee sanomalehteä länsimaisten hotellivieraiden ympäröimänä tyylikkään pariisilais-orientaalisen hotellin kahvilassa jossain Pohjois-Afrikassa.
Mä jäin koukkuun Foyleen vasta 3 viimeisen (sodanaikaisen) jakson aikana. Kerrankin toivon että Yle näyttäisi uusintoja.
Vierailija kirjoitti:
Mammoille kelpaa mikä tahansa valkoistakin valkoisempi kyhäelmä. Valkoisia vaan riveittäin niin on niin kivaa ja ihkun esteettistä <3 Silläpä ei ole väliä miten kyseinen sarja alistaa rodullistettuja ja kaikin muutenkin ylistää valkoisen cis heteromiehen p.askuutta. Kunhan on nättiä eli tietysti valkoista.
Voi hyvänen aika sinunkin kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka moni teistä on seissyt Poirotin talon edessä nykypäivänä? Minä olen:) Kävin siellä Lontoon matkallani ja otin kuvan siitä tietysti muistoksi. Poirot<3
Edustaako se funkis-tyylisuuntaa? Sopisi Poirotin mielenlaatuun, yksinkertainen ja käytännöllinen muoto luo kauneuden, ilman ylimääräisiä koristeluja.
Kannattaa lukea David Suchetin Poirot-roolistaan kirjoittama kirja (ilmestyi suomeksikin muutama vuosi sitten). Hän kuvaa siinä tosi kiinnostavasti sarjan syntyä, epookkia ja ennen kaikkea sitä miten syventyi Poirotin hahmoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan nähnyt sarjaa "Percule Hoirot"? Se tuli Jopet Showssa. Percule pyysi neiti Marplea treffeille kysymällä: "Ootsä sinkku?".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
Pitäisikö henkilöiden käyttäytyä kuin nykyajan ihmiset?
Murdochin murhamysteerit on typerä sarja, koska tuntuu, että modernilla tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset on siirretty sadan vuoden taakse.
Sama minusta tuntui Bletchleyn nelikon San Francisco -tarinoissa. Tykkäsin kovasti alkuperäisen nelikon seikkailuista 1950-luvun Englannissa, mutta tämä USA:han sijoitettu sarja tökki harvinaisen paljon. Vaikka roturistiriitoja ja tietyn seksuaalisen suuntautumisen ongelmia kevyesti sivuttiinkin, tapahtumista jäi halju ja feikki mielikuva. Jos sarja sijoitetaan tiettyyn aikakauteen mm. pukeutumisen, kampausten, autojen ja sisustuksen kautta, pitäisi ottaa mukaan myös aikakauden käsitykset tietyistä asioista ja käsitellä niitä siitä perspektiivistä käsin, oli se sitten miten poliittisesti ei-korrektia nykyään. Näin nykypäivän yleisölle näytetään, mistä lähtökohdista lähdettiin ja mitä käytiin läpi, ennen kuin päädyttiin siihen, missä nyt ollaan vuonna 2019.
Bletchleyn nelikko: San Francisco jäi minulta kesken viimeisen tarinan ensimmäisen osan puolivälin paikkeilla. Kiinnostus lopahti ja mitta tuli täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
Pitäisikö henkilöiden käyttäytyä kuin nykyajan ihmiset?
Murdochin murhamysteerit on typerä sarja, koska tuntuu, että modernilla tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset on siirretty sadan vuoden taakse.
Sama minusta tuntui Bletchleyn nelikon San Francisco -tarinoissa. Tykkäsin kovasti alkuperäisen nelikon seikkailuista 1950-luvun Englannissa, mutta tämä USA:han sijoitettu sarja tökki harvinaisen paljon. Vaikka roturistiriitoja ja tietyn seksuaalisen suuntautumisen ongelmia kevyesti sivuttiinkin, tapahtumista jäi halju ja feikki mielikuva. Jos sarja sijoitetaan tiettyyn aikakauteen mm. pukeutumisen, kampausten, autojen ja sisustuksen kautta, pitäisi ottaa mukaan myös aikakauden käsitykset tietyistä asioista ja käsitellä niitä siitä perspektiivistä käsin, oli se sitten miten poliittisesti ei-korrektia nykyään. Näin nykypäivän yleisölle näytetään, mistä lähtökohdista lähdettiin ja mitä käytiin läpi, ennen kuin päädyttiin siihen, missä nyt ollaan vuonna 2019.
Bletchleyn nelikko: San Francisco jäi minulta kesken viimeisen tarinan ensimmäisen osan puolivälin paikkeilla. Kiinnostus lopahti ja mitta tuli täyteen.
Herraisä, mulle kävi täsmälleen samoin. Ne ekat jaksot olivat erittäin mielenkiintoisia ja niissä tuli historiallinen konteksti hyvin esiin - se, että naiset teki salaa hyvin vaativiakin tehtäviä, ei niistä mitaleita jaettu, eikä palopuheita pidetty, kotona saattoi naista huomattavasti typerämpi äijänjunttura rypistää kulmiaa, että missä sitä oikein luntustellaan.
Nää amerikka-jaksot ovat vain erittäin epäuskottavia ja rotuteemassa jotenkin tylsiä. Tämä on nykytrendi jenkeissä tällä hetkellä ja ilmeisesti samaa teemaa jatketaan nyt sitten briteissäkin - monirotuisuuden tunkemista joka paikkaan, siis ihan joka paikkaan. Eikä siinä mitään, mutta näin historian tutkimusta harrastavan syrämmestä ottaa sellainen nolo vääristely tai lapsellinen osoittelevuus. Ihan kuin esim. usa:n mustalla väestöllä ei olisi kuin vain yksi ainoa ominaisuus - nimittäin uhrius, heitä on kohdeltu väärin ihonvärinsä ja rotunsa vuoksi, he ovat olleet orjuutettuina. Tuntuu, että sitä pitää painottaa, ja painottaa, ja painottaa, eikä päästä asian yli, ja sen mustan päähenkilön täytyy olla sellainen superihminen superälyllä, supermaltilla, supersyvällisyydellä, jotta oikein saataisiin painotettua, että onpas ihmiset rasistisuudessa typeriä näin superhyvän ihmisenkin kohdalla...ja koko sarja on itse niin rasistinen kuin olla ja voi ja valkoiset näyttelijät tuntuvat oikein kutistavan itsensä, etteivät nyt vain valkoisuudellaan pahoita kenenkään mieltä. Ei, ei, ei, lopetin kesken minäkin seurannan, mikä on erittäin harvinaista brittisarjan kohdalla. Kiusallista katseltavaa, en keksi mille katsojasegmentille tämä oli tarkoitettu.
Minulla on Poirotin ja Marplen lisäksi ikävä Sherlock Holmesia (Jeremy Brett näyttelijänä) sekä Murhasta tuli totta sarjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
Pitäisikö henkilöiden käyttäytyä kuin nykyajan ihmiset?
Murdochin murhamysteerit on typerä sarja, koska tuntuu, että modernilla tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset on siirretty sadan vuoden taakse.
Sama minusta tuntui Bletchleyn nelikon San Francisco -tarinoissa. Tykkäsin kovasti alkuperäisen nelikon seikkailuista 1950-luvun Englannissa, mutta tämä USA:han sijoitettu sarja tökki harvinaisen paljon. Vaikka roturistiriitoja ja tietyn seksuaalisen suuntautumisen ongelmia kevyesti sivuttiinkin, tapahtumista jäi halju ja feikki mielikuva. Jos sarja sijoitetaan tiettyyn aikakauteen mm. pukeutumisen, kampausten, autojen ja sisustuksen kautta, pitäisi ottaa mukaan myös aikakauden käsitykset tietyistä asioista ja käsitellä niitä siitä perspektiivistä käsin, oli se sitten miten poliittisesti ei-korrektia nykyään. Näin nykypäivän yleisölle näytetään, mistä lähtökohdista lähdettiin ja mitä käytiin läpi, ennen kuin päädyttiin siihen, missä nyt ollaan vuonna 2019.
Bletchleyn nelikko: San Francisco jäi minulta kesken viimeisen tarinan ensimmäisen osan puolivälin paikkeilla. Kiinnostus lopahti ja mitta tuli täyteen.
Herraisä, mulle kävi täsmälleen samoin. Ne ekat jaksot olivat erittäin mielenkiintoisia ja niissä tuli historiallinen konteksti hyvin esiin - se, että naiset teki salaa hyvin vaativiakin tehtäviä, ei niistä mitaleita jaettu, eikä palopuheita pidetty, kotona saattoi naista huomattavasti typerämpi äijänjunttura rypistää kulmiaa, että missä sitä oikein luntustellaan.
Nää amerikka-jaksot ovat vain erittäin epäuskottavia ja rotuteemassa jotenkin tylsiä. Tämä on nykytrendi jenkeissä tällä hetkellä ja ilmeisesti samaa teemaa jatketaan nyt sitten briteissäkin - monirotuisuuden tunkemista joka paikkaan, siis ihan joka paikkaan. Eikä siinä mitään, mutta näin historian tutkimusta harrastavan syrämmestä ottaa sellainen nolo vääristely tai lapsellinen osoittelevuus. Ihan kuin esim. usa:n mustalla väestöllä ei olisi kuin vain yksi ainoa ominaisuus - nimittäin uhrius, heitä on kohdeltu väärin ihonvärinsä ja rotunsa vuoksi, he ovat olleet orjuutettuina. Tuntuu, että sitä pitää painottaa, ja painottaa, ja painottaa, eikä päästä asian yli, ja sen mustan päähenkilön täytyy olla sellainen superihminen superälyllä, supermaltilla, supersyvällisyydellä, jotta oikein saataisiin painotettua, että onpas ihmiset rasistisuudessa typeriä näin superhyvän ihmisenkin kohdalla...ja koko sarja on itse niin rasistinen kuin olla ja voi ja valkoiset näyttelijät tuntuvat oikein kutistavan itsensä, etteivät nyt vain valkoisuudellaan pahoita kenenkään mieltä. Ei, ei, ei, lopetin kesken minäkin seurannan, mikä on erittäin harvinaista brittisarjan kohdalla. Kiusallista katseltavaa, en keksi mille katsojasegmentille tämä oli tarkoitettu.
Minua kiusasi eniten se sujuvuus, millä sarjassa mustat ihmiset hyväksyttiin valkoisten koteihin vieraiksi ja ystäviksi, tai ainakin tuttaviksi, sillä asiat eivät todellakaan olleet näin 1950-luvun Yhdysvalloissa edes kaikkein edistyksellisimmissä osavaltioissa. Saati sitten jonkin vieraan maan lähetystön vieraaksi kuuntelemaan sellon soittoa ja seurustelemaan korkea-arvoisten vieraiden kanssa. Mustat olivat siihen aikaan korkeintaan piikoja, jotka olisivat kulkeneet huoneessa hopeinen tarjotin kädessä tarjoamassa kuohuviinilasillisia ja pikkusyötävää silmät alaslaskettuina, ja sitten äkkiä takaisin keittiöön tai tarjoiluhuoneeseen, missä palvelusväki vietti aikaansa, ennen kuin heitä uudestaan tarvittiin. Jos sarja haluaa olla autenttinen kuvaus menneestä ajasta, olkoon sitten kaikin tavoin autenttinen, miksi sitä pitää sotkea nykyajan säännönmukaisuuksilla ja käyttäytymistavoilla? Autenttisuus karisee hetkessä pois ja tekee katsomiskokemuksesta kärsimystä.
Olen monesti miettynyt, onko Monsieur Poirot ei-hetero. Mitä mieltä olette?
Usein vanhaa aikaa lavastaessa hankitaan liikaa näyttävää rekvisiittaa.
Mm. pienviljelijän tai työläisen asunnossa palaa kymmenen komeaa öljylamppua sydän pitkällä, vaikka ko. asemassa olevalla henkilöllä olisi ollut todellisuudessa varaa korkeintaan yhteen.