Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Rossakoff on myös tv-sarjassa, ensin jossakin näistä lyhyistä jaksoista ja myöhemmin Herkuleen urotöissä. Suklaarasia-jaksossa Poirot on myös rakastunut. Eiköhän nämä ole jo jauhettu tässäkin ketjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Nykyäänkin elämä jatkuisi ilman kännyköitä ja nettiä. Se voisi olla hyvinkin helpottavaa.
Hercule Poirotilla on Belgia-aikoinaan jäänyt ihastuksen kohde kotimaahan ja muistaakseni jossain jaksossa he tapaavat. Jos oikein muistan Poirot n takinliepeessä aina nököttävä pieni kukkapidin on sen naisen antama. Joten eiköhän Hercule ole hetero ketä se asia sitten kiinnostaakin. Minusta sarjassa kuvataan mukavan lämpimästi ja huumorilla Poirot n, Hastingsin ja Jappin ystävyyttä mukaan lukien neiti Lemon jolla välillä tuntuu olevan vähän lämpimämpiäkin tunteita työnantajaansa kohtaan.
Tuosta Bletchley sarjasta kommentoin kuten edelliset, että pidin todella paljon alkuun ja katselin sarjaa jopa useaan kertaan koska se oli niin kiehtova ja jännittävä. Sitten tuli lässähdys tuon 'valkopesun' myötä. Miksei ole pysytty aidossa ajassa kuten alussa?
Joku voisi vetää hernettä nenään Poirot sarjastakin koska siinä luokkaerot näytetään varmastikin aika lailla kuten ne olivat siihen aikaan, samoin naisen asema.
Pysyttäisiin totuudessa historian suhteen! Kerrottaisiin asia niinkuin se oli. Mielenkiintoisia hahmoja ja kohtaloita voisi silti esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettynyt, onko Monsieur Poirot ei-hetero. Mitä mieltä olette?
Musta romanttinen aseksuaali. Platoninen suhde kreivitär Rossakoffiin (kirjoissa).
Voiko olla aseksuaali, jos on romanttisia tunteita jotakuta kohtaan?
Itse olen olettanut, että Poirotilla jokin menneisyyden tapahtuma taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa myös vanhat sherlockit, ne missä on jeremy brett.
Ne on myös ihan mielettömän hyviä, paljon, paljon parempia kuin esim. uudet sherlockit.
Minusta Uusi Sherlock on parempi kuin vanhat Sherlock-versiot. Se kuvastaa onnistuneesti Sherlockin poikkeuksellista aivotoimintaa ja sosiaalista rajoittuneisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homppelssoni on Poirot, koska on koko ajan analysoimassa muita ihmisiä. Työkaverillani oli nuoruudessaan homotuttu, joka teki samalla tavalla. Olivat molemmat myös tarkkoja ulkonäöstään. (Myös Holmes on homo mutta täysin erilainen homo.)
Niin että homppeli kun ei ole joka jaksossa uuden naisen kanssa sängyssä. Onhan se homoa kun etsivä ei kännää eikä nussi ympäriinsä. Muunlaista elämää kun ei voi ajatellakaan. Lyhyttä on ajattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka moni teistä on seissyt Poirotin talon edessä nykypäivänä? Minä olen:) Kävin siellä Lontoon matkallani ja otin kuvan siitä tietysti muistoksi. Poirot<3
Edustaako se funkis-tyylisuuntaa? Sopisi Poirotin mielenlaatuun, yksinkertainen ja käytännöllinen muoto luo kauneuden, ilman ylimääräisiä koristeluja.
Niin Poirot on toisaalta konservatiivinen, joten aluksi tuntui oudolta että hän asuu sen sajan modernissa asunnossa. Mutta toisaalta Poirot on niin mukavuudenhaluinen että pitää kaikesta modernista, joka edistää hänen hyvinvointiaan -- ja tähän moderniin ei kuulu siis nopeat autot ja Hastings ratissa :D
Vierailija kirjoitti:
Poirot-jaksoja on upea katsoa nimenomaan uskomattoman tarkasti tehdyn lavastuksen takia: pitäisi erikseen keskittyä jos haluaisi ajatella että kyseessä on x-kymmentäluvulle sijoittuva sarja joka on filmattu 60-80 vuotta ko. ajanjakson jälkeen.
Bonuksena väkivallalla ei herkutella oikeastaan lainkaan vaan jaksot keskittyvät ongelmanratkaisuun ja hauskan ja jännittävän erikoiseen päähenkilöön.
Ap:lle kiitos "vinkistä", tästä tuli nimittäin mieleen että voisinpa itsekin hakea ko. jaksot Areenasta! T. M38
Lavastuksesta en löydä niinkään moitittavaa, mutta ikävä kyllä joistain vaatteista (esim. värivalinnat) ja varsinkin monien naisten kampauksista pystyy sijoittamaan sarjan 80-90-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
Pitäisikö henkilöiden käyttäytyä kuin nykyajan ihmiset?
Murdochin murhamysteerit on typerä sarja, koska tuntuu, että modernilla tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset on siirretty sadan vuoden taakse.
Sama minusta tuntui Bletchleyn nelikon San Francisco -tarinoissa. Tykkäsin kovasti alkuperäisen nelikon seikkailuista 1950-luvun Englannissa, mutta tämä USA:han sijoitettu sarja tökki harvinaisen paljon. Vaikka roturistiriitoja ja tietyn seksuaalisen suuntautumisen ongelmia kevyesti sivuttiinkin, tapahtumista jäi halju ja feikki mielikuva. Jos sarja sijoitetaan tiettyyn aikakauteen mm. pukeutumisen, kampausten, autojen ja sisustuksen kautta, pitäisi ottaa mukaan myös aikakauden käsitykset tietyistä asioista ja käsitellä niitä siitä perspektiivistä käsin, oli se sitten miten poliittisesti ei-korrektia nykyään. Näin nykypäivän yleisölle näytetään, mistä lähtökohdista lähdettiin ja mitä käytiin läpi, ennen kuin päädyttiin siihen, missä nyt ollaan vuonna 2019.
Bletchleyn nelikko: San Francisco jäi minulta kesken viimeisen tarinan ensimmäisen osan puolivälin paikkeilla. Kiinnostus lopahti ja mitta tuli täyteen.
Aivan sama, en jaksanut katsoa enää San Francisco -osia loppuun. Minusta uusissa jaksoissa ongelmaksi muodostui myös se, että naisten erikoistaidoista ei oikein enää tunnuta saavan irti mitään erityistä. Sehän oli sarjan ensimmäisessä kaudessa mielenkiintoista. Jotenkin olisin odottanut että tutkimusmetodit kehittyvät entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Sarjat ovat lähes kokonaan dialogia. Ensin jututetaan kaikkia, sitten Hercule paljastaa murhaajan. Usein vieläpä niin, että joku johtolanka on piilotettu katsojilta.
Visuaalisesti sarjat ovat tunkkaisia, kuvaukseltaan keskitasoa, ja etenkin vanha kuvasuhde häiritsee tosi paljon. Muutenkin kuva on lähellä VHS-tasoa.
Ohjaus on puisevaa, siinä ei ole mitään uusia ideoita tai kekseliäisyyttä. Suurin osa tämän ja viime vuoden suomalaissarjoista on paljon paremmin ohjattu, kuvattu, leikattu, ja käsikirjoitettu, jopa näytelty.
Agatha Christien murhatarinat on tarkoitettu luettavaksi, suurin osa viehätyksestä ja ideasta katoaa tv-sarjoina. Lisäksi suurin osa sarjan jaksoista on ihan kokonaan uusia tarinoita joilla ei ole Christien kanssa tekemistä kuin Hercule Poirotin ja parin tuttavansa hahmo.
Sarjan musiikit on äitelän ärsyttäviä, etenkin tunnusmusiikki on aivan kamala.
Sarjan ajankuva ei ole kovin realistinen, ihmiset käyttäytyvät usein kuin 70-80-lukujen ihmiset, sama puheen kanssa.
Kaksi tähteä.
Tässä joku sanoo totuuden, mutta siitä ollaan täällä raivokkaasti erimieltä alapeukuista päätellen. Sarjana aivan keskinkertainen. Minua häiristee erityisesti ihmisten vaatteet ja tukat, jotka usein ovat sarjan tekoajankohdan näkemys 30-luvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettynyt, onko Monsieur Poirot ei-hetero. Mitä mieltä olette?
Enpä usko. Poirot edusti enemmänkin vaatteineen, viiksineen, ja käytöstapoineen jotain vanhanaikasta mannermaista 1800-luvun maailmaa verrattuna esim. Hastingsiin, joka on suuren sodan kokeneena nuorempaa sukupolvea, jonka käytöstavat, vaatetus ja harrastukset ovat nykyaikaisempia. Brittiläisten ennakkoluulojen mukaan Poirot siis vaikuttaa naisellisemmalla, kun taas Hastings on fyysisempänä, entisenä armeijan miehenä miehekkäämpi. En kuitenkaan näe tätä erilaisuutta sukupuoliseen suuntaukseen viittavana, vaan todellakin hahmot on luotu niin että älyllinen Poirot on ulkomaalainen ja eksentrinen, kun taas Hastings on hahmo, johon tavallinen brittilukija oletettavasti kirjoissa alun perin samastui.
Tv-sarjassa tätä eroa korostetaan monella tavalla. Hastings ajaa autoa, metsästää, harrastaa urheilua, viihtyy ulkoilmassa, on hyväuskoinen naisiin menevä hölmö, joka välillä suututtaa ihmiset käytöksellään. Poirot taas on superkorrekti kaikessa, katolinen, mutta miehenä hyvinkin urbaani ja kulturelli hahmo sekä työnsä ja omien kokemustensa kautta ihmissuhteissa kyyninen. Kirjoissa että tv-sarjassa vihjataan Poirotin naisjuttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjat ovat lähes kokonaan dialogia. Ensin jututetaan kaikkia, sitten Hercule paljastaa murhaajan. Usein vieläpä niin, että joku johtolanka on piilotettu katsojilta.
Visuaalisesti sarjat ovat tunkkaisia, kuvaukseltaan keskitasoa, ja etenkin vanha kuvasuhde häiritsee tosi paljon. Muutenkin kuva on lähellä VHS-tasoa.
Ohjaus on puisevaa, siinä ei ole mitään uusia ideoita tai kekseliäisyyttä. Suurin osa tämän ja viime vuoden suomalaissarjoista on paljon paremmin ohjattu, kuvattu, leikattu, ja käsikirjoitettu, jopa näytelty.
Agatha Christien murhatarinat on tarkoitettu luettavaksi, suurin osa viehätyksestä ja ideasta katoaa tv-sarjoina. Lisäksi suurin osa sarjan jaksoista on ihan kokonaan uusia tarinoita joilla ei ole Christien kanssa tekemistä kuin Hercule Poirotin ja parin tuttavansa hahmo.
Sarjan musiikit on äitelän ärsyttäviä, etenkin tunnusmusiikki on aivan kamala.
Sarjan ajankuva ei ole kovin realistinen, ihmiset käyttäytyvät usein kuin 70-80-lukujen ihmiset, sama puheen kanssa.
Kaksi tähteä.
Tässä joku sanoo totuuden, mutta siitä ollaan täällä raivokkaasti erimieltä alapeukuista päätellen. Sarjana aivan keskinkertainen. Minua häiristee erityisesti ihmisten vaatteet ja tukat, jotka usein ovat sarjan tekoajankohdan näkemys 30-luvusta.
Teidän kahden (ja toki joidenkin muidenkin) mielipide ei kuitenkaan ole totuus, se on nimenomaan mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjat ovat lähes kokonaan dialogia. Ensin jututetaan kaikkia, sitten Hercule paljastaa murhaajan. Usein vieläpä niin, että joku johtolanka on piilotettu katsojilta.
Visuaalisesti sarjat ovat tunkkaisia, kuvaukseltaan keskitasoa, ja etenkin vanha kuvasuhde häiritsee tosi paljon. Muutenkin kuva on lähellä VHS-tasoa.
Ohjaus on puisevaa, siinä ei ole mitään uusia ideoita tai kekseliäisyyttä. Suurin osa tämän ja viime vuoden suomalaissarjoista on paljon paremmin ohjattu, kuvattu, leikattu, ja käsikirjoitettu, jopa näytelty.
Agatha Christien murhatarinat on tarkoitettu luettavaksi, suurin osa viehätyksestä ja ideasta katoaa tv-sarjoina. Lisäksi suurin osa sarjan jaksoista on ihan kokonaan uusia tarinoita joilla ei ole Christien kanssa tekemistä kuin Hercule Poirotin ja parin tuttavansa hahmo.
Sarjan musiikit on äitelän ärsyttäviä, etenkin tunnusmusiikki on aivan kamala.
Sarjan ajankuva ei ole kovin realistinen, ihmiset käyttäytyvät usein kuin 70-80-lukujen ihmiset, sama puheen kanssa.
Kaksi tähteä.
Tässä joku sanoo totuuden, mutta siitä ollaan täällä raivokkaasti erimieltä alapeukuista päätellen. Sarjana aivan keskinkertainen. Minua häiristee erityisesti ihmisten vaatteet ja tukat, jotka usein ovat sarjan tekoajankohdan näkemys 30-luvusta.
Itse olen katsonut nyt muutaman jakson, enkä huomaa mitään outoa, ja olen vaatesuunnittelija. 8o Viitsisitkö laittaa tarkempaa analyysia vaikka jaksokohtaisesti? Olisin tosi kiinnostunut kehittämään silmääni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten ihmetellyt, mitä ne pyörylät neiti Lemonin otsalla ovat. Niiden määrä vaihtelee. Lienevätkö jotain hiuskampoja?
Oli ihan pakko googlettaa asiaa, ja pyörylöitä kutsutaan englanniksi kai nimellä "spit curls". Eli otsahiuksia muotoiltiin pyörylöiksi, jotka kiinnitettiin saippualla tai hiusvedellä tai vaikka syljellä.
Hassua kyllä, eräällä mummoni tuttavalla oli samanlaisia hiusrinkuloita otsallaan, kun tapasin hänet kerran melkein 30 vuotta sitten. En ollut ikinä ennen nähnyt sellaisia, joten ne jäivät mieleen. Hän oli siis pysytellyt ilmeisen uskollisena nuoruuden hiustyylilleen.
Kiitos vastauksesta neiti Lemonin mystisiin pyörylöihin. Katsoin netistä "spit curl" ja toden totta juuri tuollaisia ne pyörylät neiti Lemonilla ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka moni teistä on seissyt Poirotin talon edessä nykypäivänä? Minä olen:) Kävin siellä Lontoon matkallani ja otin kuvan siitä tietysti muistoksi. Poirot<3
Edustaako se funkis-tyylisuuntaa? Sopisi Poirotin mielenlaatuun, yksinkertainen ja käytännöllinen muoto luo kauneuden, ilman ylimääräisiä koristeluja.
En ole oikein tyyli-asiantuntija, joten en osaa vastata. Talon nimihän on Florin court vaikka sarjassa sen nimi on White haven. Ja Poirot asuu 56b:ssä. Talo sijaitsee Barbican metroaseman lähellä, jos menette käymään:)
Yleisesti englantilaisten sarjojen lavastuksesta vielä, että heidän on helpompi ylläpitää vanhan ajan lavasteita ja tunnelmaa, kun eivät ole kaikkea hävittäneet katukuvasta. Päin vastoin ovat säilyttäneet puhelinkopit ja pubien ulkoasut yms. Ei kaiken tarvitse olla lasia ja terästä ja valosaastetta, kuten meillä täällä:/
Poirot oli itse tyyliltään mannermainen dandy, ja se tyylisuuntaus alkoi näyttää vanhahtavalta tuohon aikaan hastingsien silmissä. Sen sijaan modernistinen tyyli ja art deco arkkitehtuurissa ja sisustuksessa viehätti Poirotin järjestyksestä ja virtaviivaisuudesta nauttivaa silmää.
Art decon takia esim. Kyllä Jeeves hoitaa -sarjan jotkut jaksot olivat helppo siirtää jenkkeihin, jossa art deco -tyyliä löytyy kuvauspaikoiksi, Empire State Buildingista lähtien.
Voisiko joku asiantuntija kertoa, mitkä noista jaksoista perustuvat oikeasti Christien kirjoihin?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku asiantuntija kertoa, mitkä noista jaksoista perustuvat oikeasti Christien kirjoihin?
Kaikki perustuvat, toiset kokonaan, toisissa on yhdistelty elementtejä useasta tarinasta tai muuteltu juonta.
Musta romanttinen aseksuaali. Platoninen suhde kreivitär Rossakoffiin (kirjoissa).