Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?

maisteri kirjoitti:

Vaihto amikseen lähäriks vois olla tässä vaiheessa oikea veto. Miten pärjää yliopistossa, jos lukio tekee tiukkaa?

Siten että yliopisto on nykyään helpompaa kuin lukio. Ei ole sama asia käydä lukiota tällä vuosikymmenellä kuin aikaisemmin. Varsinkin tämä uusi ops on aivan järkyttävä ja oli -99 aika ahdingossa tuon muutoksen takia ja jäivät aivan jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!

No kyllä se sen verran kertoo, että lyhyestä matikasta B on aivan luokattoman huono arvosana. Tuon arvosanan saa tekemällä kaksi ensimmäistä tehtävää oikein eli ne tehtävät, jotka ovat yläaste kamaa.

Todella älytöntä että joku kuvittelee lukion olevan samaa ja arvosanojen koostuvan samalla tavalla kuin vaikka 10 vuotta sitten. Puhumattakaan kun mennään siitä vielä taaksepäin. Silloin se oli lasten leikkiä, nykyisin lukio on koettu vaikeammaksi ja stressaavammaksi kuin kolmannen asteen opinnot. Todella pieleen mennään ja nyt menee monta ikäpolvea sen takia hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.

Äidinkieli, pitkä englanti, pitkä matikka, fysiikka, X lienee ihan hyvä yhdistelmä lähes kaikkeen. X on reaaliaine (ei TE)/kieli, jossa kokee olevansa vahvoilla. Oikikseenkin saa fysiikasta eniten pisteitä, mikä saattaa olla hieman yllättävää

Näin poika onkin ajatellut ja onneksi on suht ok matemaattisissa aineissa mutta joutuu tekemään kyllä kovasti töitä. Kuitenkin myös monet reaaliaineet teettävät hirveesti töitä, kun kirjallisten tehtävien + esitelmien määrä on lisääntynyt valtavasti omista ajoista. Kurssista on kuitenkin hyvä päästä läpi, joten tehtävähän ne on eikä pojan luonto kestä ihan peetä tehdä. Mut joo, on tämä kyllä aika syvältä, kun matemaattisten aineiden arvostus on niin korkealla vaikka loogista päättelyä ja ajattelua ne vissiin mittaa parhaiten.

Samaan aikaan opetus on yllättävänkin huonoa ja tahti on kova. Moni jää junasta pois jo ihan vaan sen takia ettei ehdi siinä ajassa vaan sisäistämään kaikkea eikä siksi ettei opi ja osaa muuten. Suomessa matikan osaaminen on lähtenyt laskuun, joten minusta tähän pitäisi kyllä puuttua.

Nykyään kannattaa suunnata IT-alalle.

Insinöörin koulutus ja yli 4000€/kk aloituspalkka.

Kun tutustuu omatoimisesti tekoälyyn, lohkoketjuihin ja älyverkkoihin niin alkaa ovet aueta opiskelun ollessa loppusuoralla.

Toki kiinnostusta pitää olla paljon.

Elämä on valintoja.

100% työllisyys kaikilla paikkakunnilla:

Sairaanhoitaja

Psykiatrinen sairaanhoitaja

Lähihoitaja

Tukihenkilö

Ei tarvitse osata korkeaa matematiikkaa.

Äikkä ja matematiikka jos hyviä niin menestyy myös yliopisto opinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

100% työllisyys kaikilla paikkakunnilla:

Sairaanhoitaja

Psykiatrinen sairaanhoitaja

Lähihoitaja

Tukihenkilö

Ei tarvitse osata korkeaa matematiikkaa.

Merkonomi.tradedomi.poliisi.palomies jne eli suurin osa ammateista

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset hyvistä vinkeistä! Yritetään jutella kotona ja suosittelen varaamaan opon kanssa keskusteluajan.

Eikö kotona keskustella asoista. Sanoin aikoinaan pojalle että ota sitten pitkä matematiikka ja kaikki kurssit fysiikka .kemia ja biologia. Pääsi yliopistoon pääsykokeitten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.

Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.

Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.

Voit pitää vaikka kolmekin välivuotta ilman että olet mitenkään vanha jatko-opintoihin ja korottaa yo-arvosanoja jos haluat, näin ilmeisesti iso osa tekee nykyään.

Että se siitä välivuosien lyhentämisestä mitä Sanni Grahn-Laasonen-tyttönen luuli typerillä uudistuksilla saavuttavansa!

Välivuodetkin ahdistavat, jos on tulevaisuuden suunnitelmissa asunnon ostoa tms

Turha luoda sellaista kuvaa että jos et pärjää matikassa on tie pystyssä. Ammatteja on lukemattomia missä ei niin matikkaa vaadita, myös akateemisia.

Kuulostaa kaltaiseltani perfektionistiltä. Lukion toikkarilla ei loppupeleissä ole hirveästi merkitystä, joten kannusta tsemppaamaan seuraaviin kokeisiin ja kyseistä aihealuetta voi treenailla siinä sivussa, jos oikeasti ei ole hoksannu sen ideaa. Missäpäin Suomea asutte? Voisin vaikka tulla tekemään muutaman tehtävän tyttösi kanssa ja katsomaan jatkokoulutusmahdollisuuksia.

Lyö vyöllä perseelle ja sano, että opettelee asiat oikeasti, eikä vain opettele avainlauseita ulkoa. Ei ole niin vaikea ja ainahan sieltä lukiosta voi mennö pois ja vaihtaa vaikka amikseen tai hypätä narunjatkeeksi! 

maisteri kirjoitti:

Vaihto amikseen lähäriks vois olla tässä vaiheessa oikea veto. Miten pärjää yliopistossa, jos lukio tekee tiukkaa?

Sikäli oikeella linjalla mutta emmä amikseen lähtis. Mulla lukio sujui ihan ok, mutta amk tuotti vaikeuksia. Sain sen suoritettua, kesti vaan. Nyt yliopisto tuottaa vaikeuksia. Fakta on että tossa iässä pitäs vielä olla motivoitunut. Vanhana vähenee. Kirjotin pitkästä matikasta b

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.

Yritä lohduttaa tyttöä sanomalla, että elämä on kokonaisuus ja monien sattumien summa. Kaikki eivät pääse pelkällä todistuksella eteenpäin vaan edelleen on pääsykokeita. Meidän koulun matikanope sanoi, että pitkää matikkaa painotetaan liikaa. Katsokaa yhdessä tyttöä kiinnostavat alat ja pitkän ja lyhyen matikan pisteet. Mielestäni ope sanoi, että moneen paikkaan lyhyen matikan L:stä saa paremmat pisteet kuin pitkän matikan M:stä ja suositteli, että jos pitkä matikkaa takkuaa sen verran, ettei ole todennäköistä, että kirjoittaa L tai E, niin vaihtaa lyhyeen. Esimerkki: Hgin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Pitkän matikan M:stä saa 24 p ja lyhyen L:stä 28,3 ja E:stä 23,6.  Ja 60% valitaan todistuksella ja loput pääsykokeella. 

Pitkän matikan magna on arvokkaampi kun lyhyen matikan L

Kannattaa vaihtaa pitkä lyhyeen. Siitä saa pienellä vaivalla E tai jopa L jos on yhtään matikkapäätä.

Itse kirjoitin viisi E:tä ja yhden M:n ja olisin päässyt suoraa mm. Hankenille. Lyhyellä matikalla.

Ei todellakaan pienellä vaivalla saa mitään ällää. 

"Elektronisen komponentin käyttöikä X tunteina tietyssä lämpötilassa noudattaa normaalijakaumaa N(500,s). Valmistuslinjastoa halutaan kehittää siten, että P(450 < X < 550) > 0,8. Keskihajonnan pienentäminen valmistuslinjastolla on kallista. Määritä suurin keskihajonta, joka täyttää vaaditun ehdon:"

Ratkaises tämä. Ihan lyhyen matikan tilastot ja todennäköisyys kirjasta otettu tehtävä.  Ihan perus matikkapäällähän tuo ratkeaa vai mitä? :) 

Siinä mielessä tuo pitää paikkansa, että lyhyen matematiikan taso on matala, koska pitkän matematiikan status on niin korkea, että lyhyttä matematiikkaa opiskelevat vain ne, jotka eivät kerta kaikkeaan pääse pitkän matematiikan kursseja läpi. Arvosanat kuitenkin edelleen jaetan Gaussin käyrälle, joten lyhyen matematiikan korkeat arvosanat on näin ollen suhteessa helppo saada. 

Ihmiset luovat itselleen paineita, koska haluavat olla kuin muut. Jos ei ole pystypyllyä ja kuvaa instarommissa, niin ihminen on omasta mielestään huono. Lampaat ahdistuvat, koska haluavat pohjatonta hyväksyntää. Itse kirjoitin C:n paperit eikä kiinnostanut ns. yhtään. Hyvin silti menee nyt. Tärkeämpää on olla luovuttamatta ja tehdä sitä mikä huvittaa. Onko se elämää, jos elää muiden asettamien standardien mukaan? Jonkun mielestä ehkä, mutta sellaiset sitten masentuvatkin. Pihamaalle hankittava kilkkeet ja killutimet velaksi, koska muuten iskee ahdistus. Naapurin Penalla kun on enemmän kaikkea, niin tulee huonot fiilingit jos ei itellä ole yhyy. Sitten surkutellaan kun maksuhäiriömerkintä iskee päälle ja elintasoöykkäröinnille tulee stoppi. Jos ei ole maisteri, niin on ihan p*ska. Näin monet luulevat ja siinä sitten itketään elämän pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!

Vaatimukset on muuttuneet....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.

Yritä lohduttaa tyttöä sanomalla, että elämä on kokonaisuus ja monien sattumien summa. Kaikki eivät pääse pelkällä todistuksella eteenpäin vaan edelleen on pääsykokeita. Meidän koulun matikanope sanoi, että pitkää matikkaa painotetaan liikaa. Katsokaa yhdessä tyttöä kiinnostavat alat ja pitkän ja lyhyen matikan pisteet. Mielestäni ope sanoi, että moneen paikkaan lyhyen matikan L:stä saa paremmat pisteet kuin pitkän matikan M:stä ja suositteli, että jos pitkä matikkaa takkuaa sen verran, ettei ole todennäköistä, että kirjoittaa L tai E, niin vaihtaa lyhyeen. Esimerkki: Hgin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Pitkän matikan M:stä saa 24 p ja lyhyen L:stä 28,3 ja E:stä 23,6.  Ja 60% valitaan todistuksella ja loput pääsykokeella. 

Pitkän matikan magna on arvokkaampi kun lyhyen matikan L

Kannattaa vaihtaa pitkä lyhyeen. Siitä saa pienellä vaivalla E tai jopa L jos on yhtään matikkapäätä.

Itse kirjoitin viisi E:tä ja yhden M:n ja olisin päässyt suoraa mm. Hankenille. Lyhyellä matikalla.

Ei todellakaan pienellä vaivalla saa mitään ällää. 

"Elektronisen komponentin käyttöikä X tunteina tietyssä lämpötilassa noudattaa normaalijakaumaa N(500,s). Valmistuslinjastoa halutaan kehittää siten, että P(450 < X < 550) > 0,8. Keskihajonnan pienentäminen valmistuslinjastolla on kallista. Määritä suurin keskihajonta, joka täyttää vaaditun ehdon:"

Ratkaises tämä. Ihan lyhyen matikan tilastot ja todennäköisyys kirjasta otettu tehtävä.  Ihan perus matikkapäällähän tuo ratkeaa vai mitä? :) 

Lasku itsessään on helppo, jos tietää mitä tekee. Ei ole huolimattomuusvirheen vaaraa, koska ei ole mitään isompaa kaavan pyörittelyä tai sisäfunktion sisäfunktion sisäfunktion derivaattoja, joissa helposti voi tulla huolimattomuusvirhe, jos ei ole tarkkana.

Millaista on nuoren muu elämä? Joutuuko käymään töissä, onko kuinka paljon harrastuksia? Ongelmia parisuhteessa/kaverisuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!

No kyllä se sen verran kertoo, että lyhyestä matikasta B on aivan luokattoman huono arvosana. Tuon arvosanan saa tekemällä kaksi ensimmäistä tehtävää oikein eli ne tehtävät, jotka ovat yläaste kamaa.

Todella älytöntä että joku kuvittelee lukion olevan samaa ja arvosanojen koostuvan samalla tavalla kuin vaikka 10 vuotta sitten. Puhumattakaan kun mennään siitä vielä taaksepäin. Silloin se oli lasten leikkiä, nykyisin lukio on koettu vaikeammaksi ja stressaavammaksi kuin kolmannen asteen opinnot. Todella pieleen mennään ja nyt menee monta ikäpolvea sen takia hukkaan.

Lukio oli ihan helvettiä, on korkeakoulukin rankkaa mutta ihan eri tavalla. Lukiossa painettiin hirveää vauhtia menemään vähän kaikkea mihinkään syventymättä, opettajat tuhahtelivat ja pyörittelivät silmiään jos joku kysyi jotain. Keneenkään ei kerennyt tutustua ja kaikilla entisillä kavereillakin oli täysin eri kursseja meneillään. Kaiken lisäksi tuon lukion opot eivät olleet mistään mitään mieltä, oman luokkani opo antoi väärät ohjeet kursseille ilmoittautumisesta koko luokalle ja laittoi minut väärille kursseille kun menin kerran keskustelemaan kurssivalinnoistani. Tuo ei ollut edes mikään peräkylän minilukio vaan ison kaupungin hyvämaineinen (just joo) lukio.