Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.
Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.
Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.
Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitte että mitä hän tykkäisi tehdä 8 tuntia päivässä ja myös silloin kun on muuten kurja päivä. Ei niitä numeroita niin kannata murehtia, ammattikouluistakin pääsee korkeakouluihin ja sieltä taas yliopistoihin kunhan motivaatiota riittää. Monella alalla suoraan lukiosta tulleet ovat jopa vähän riippakiviä koska heillä on vähemmän itse työstä kokemusta kuin heillä jotka ovat itseopiskelleet, tehneet työharjoitteluja ja päässeet vaativan pääsykokeen läpi.
Etenkin nyt kun koulujen varoja on vähennetty, itseopiskelu on erittäin tärkeää. Jos matikka ei kiinnosta niin v-t matikasta, keskittyy omaan mieluiseen alaan. Ainoastaan laiskottelu ei ole sallittua.
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
Voisin lohduttaa tyttöäsi sillä, että yksittäiset tai pari huonoa numeroa ovat hiiren kakka kokonaisuudessa, jos pääosin sujuu hyvin. Minulla oli aikanaan pitkä matikka, josta sain arvosanoja välillä 5-8. Loppuarvosanaksi tuli 7, mutta kirjoitin M:n. Muuten kirjoitukset menivät arvosanoin C-L eli laajalla skaalalla. Yliopistoon, halutulle alalle, pääsin pääsykoekiintiössä. Ekojen tenttien joukossa tuli yksi kakkosen arvosana (1-5), joka meinasi lannistaa ja laittoi ajattelemaan, olenko ansainnut paikkaani yliopistolla. Päätin kasata itseni ja panostaa seuraaviin opintoihin. Jatkossa arvosanat olivatkin 4-5 ja valmistuin 4,5v jälkeen huippuarvosanoin. Nykyisin teen mieleistäni työtä.
Yksittäiset epäonnistumiset eivät tarkoita mitään koko tulevaisuutta ajatellen - niistä oppii ja saa vinkkejä hioa opiskelutekniikoitaan. Suosittelisin juttelemaan opintopsykologin kanssa asioiden laittamisesta mittasuhteisiin, jotta mielenterveys ja toimintakyky säilyisi hyvänä. Tsemppiä! ❤️
Yksittäiset arvosanat ei tosiaan haittaa mutta jos pyrit silloin kun pelkällä pääsykokeessa otettiin enemmän kuin nyt niin nykyisin kannattaa uusia kirjoituksia vaikka 10 kertaa, paikasta riippuen, jotta saa tarpeeksi hyvät arvosanat, koska ensikertalaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Näin juuri! Itse luin lukiossa myös lyhyen matikan ja pääsin silti ensiyrittämällä sisään kauppakorkeakouluun. Siellä kävin sitten avoimen yliopiston pitkän matikan kurssin (yhden vuoden iltaopinnot parina iltana viikossa) ja koin sen paljon leppoisammaksi tavaksi opiskella matikkaa kuin lukiossa. Ja ihan ajallani valmistuin korkeakoulusta.
Ehkä joltakulta jo valmistuneelta voisi saada vertaistukea? Jos siis tunnette.
Mun mielestä kuitenkin tärkeintä, että tyttäresi tuntee ettei ole yksin taakan kanssa. Ehkä voisitte katsoa yhdessä esim. ajanhallintaa ja vaikka kerrata kokeisiin. Lukion suorittaminen 3,5 tai 4 vuodessa on myös hyvä vaihtoehto jos haluaa keskittyä kerralla harvempiin aineisiin.
Ja hei tutustukaa ehdottomasti huolella uudistuvaan korkeakouluhakuun! Korkeakouluihin on myös vaihtoehtoisia reittejä, jos todistuksella ei pääse :)
Ahdistuksen ja uniongelmien takia voin myös suositella lääkärissä käyntiä.
Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten sillain, että käytännössä matikan vaihtaminen lyhyeen pakottaa kirjoittamaan ruotsin? Jos on jo kirjoittamassa kaksi kieltä muutenkin. Englanti & saksa?
Ei ole. Neljä pakollista valitaan seuraavista aineista: pitkä kieli, matematiikka, toinen kotimainen kieli, reaaliaine sekä pakollinen äidinkieli/s2.
Eikö kaavailla että 5 täytyy kirjoittaa.
Jos kirjoittaa matikan niin ei tarvi ruotsia kirjoittaa ja päinvastoin.
Ainakin moneen paikkaan hakiessa huomioidaan viisi arvosanaa. On vähän huonot lähtökohdat, jos on vain neljä mistä saa pisteitä.
äikkä, pitkä kieli, matikka, esim jos haluaa historiaa lukea niin historia, psykologia jos haluaa pyrkiä psykaa lukemaan, yksityiskohtaisesti lueteltu mistä saa pisteitä .
Stressiä lukiossa? Onnea jatko-opintoihin ja työelämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!
Nyt vaaditaan Aallon kauppakorkeeseen pitkä matematiikka .
No eipä vaadita älä viitsi jakaa väärää tietoa!
https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.91182069335
vaaditaan että kirjoitetaan matematiikka oli sitten lyhyt tai pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!
Nyt vaaditaan Aallon kauppakorkeeseen pitkä matematiikka .
No eipä vaadita älä viitsi jakaa väärää tietoa!
https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.91182069335vaaditaan että kirjoitetaan matematiikka oli sitten lyhyt tai pitkä.
ensikertalaisille yo todistusvalinnassa , sitten osalle pääsykokeet missä ei tarvi kirjoittaa matematiikkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurssit voi käydä uudestaan. Mitä väliä jos venyttää hieman.
Neuvoisin häntä vaihtamaan matikan lyhyeen. Itselläni lukion pitkä matikka vei ihan liikaa energiaa ja stressasi myös kirjoituksissa, jatkoin sitä varalta loppuun asti. Onneksi sentään sain hyvät arvosanat muista aineista ja lopulta selvitin myös matikan jotakuinkin ok. Kuitenkin lukiossa olisi ollut mukavampaa ilman matikan kanssa puurtamista ja olisin voinut ottaa vielä yhden ylimäär. kielen. Tästä olisi nykyään paljon enemmän hyötyä ja iloa. Jos matikka on jo nyt heikkoa tasoa, niin tuskin hän hakeutuu esim. insinööriopintoihin. Pahimmassa tapauksessa ahdistus voi kasvaa ja johtaa ongelmiin. Ja voihan matikkaa tarvittaessa opiskella myös lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin asiassa rukous ja usko Jeesukseen on avuksi. Tekee parhaansa koulun suhteen, sitten rukoillen jättää asiat Herran haltuun. Siunausta!
Pitkä matematiikka on hyvin haastava keskinkertaiselle. Eli vaatii työtä ja aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion tokan vuoden kevät on rankka, mutta siitä ehtii palautua kesälomalla. Abivuosi sen sijaan tulee olemaan lukiolaisen tähänastisen elämän suurin koettelemus. Valmistuin viime keväänä ja voin kertoa, että vuosi oli äärimmäisen rankka ylioppilaskirjoitusten, autokoulun, työnhaun, pääsykokeiden ja jatkuvan tulevaisuudesta huolehtimisen takia. On todella kuluttavaa elää niin, ettei ole harmainta hajua millaista elämä on puolen vuoden päästä, kun ei tiedä missä asuu tai pääseekö opiskelemaan. Tuntuu, ettei se jatkuva suorittaminen, testeissä ja kokeissa ravaaminen lopu koskaan, elämä on pelkkää äärimmilleen venymistä. Osan mielestä ei tunnu varmaan edes rankalta, mutta ne nuoret, jotka ottavat paineita ja kokevat herkästi stressiä, ovat oikeasti todella kovilla tuon vuoden aikana. Täällä on ollut paljon hyviä vastauksia ja toivon, että kaikki lukiolaisten vanhemmat tuette lapsianne. On ihan soopaa väittää, että "ei ne tiedä oikeasta stressistä mitään, kun ovat noin nuoria vielä". Todellakin tietävät. Ja vaikka jollain menee aina vielä huonommin, ei se tarkoita että toisen paha olo pitäisi jättää huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Kasvatustieteissä pärjää lyhyellä matikalla. Itse lyhyen matikan opiskellut enkä edes kirjoittanut sitä. OKL-Turku järjestää toisen vaiheen hakijoille matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testin, mutta lyhyt matikka riittää siinäkin. Yritä vakuuttaa tytölle, että kaikki järjestyy ja tärkeintä on oma hyvinvointi. Vaikka mitä ratkaisuja tekisi koulu-uralla tuossa iässä, mikään ei ole peruuttamatonta meidän koulutusjärjestelmässä. Sen sijaan burn outilla ja pitkittyneellä ahdistuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka vaikuttaa pitkälle elämään.
Meillä kaksi stressaajatyttöä kotona, toinen lukiolainen ja toinen vasta ala-asteella. Itse olin aikanaan samanlainen suorittaja. Nuoremman kanssa tehdään muuten mindfulness-harjoituksia stressaavina kausina. Kannattaa kokeilla!
Mitä tarkoittaa, että lyhyt matikka riittää? Jos mat-lu ajattelun testissä kilpaillaan muita vastaan, eikö olisi aika selvää, että pitkän matikan ja fysiikan käyneillä on aivan mieletön etu
ohis
2020 tulee todistusvalinnat ensikertalaisille kaikille aloille suurinpiirtein ja oikeustieteelliseen pyrittäessä saa parhaimmat pisteet pitkästä matematiikasta, johan tänä vuonnakin pääsee joihinkin ensikertalaiset yo todistusvalinnalla. Aivan hurjaa touhua. Pitkän matematiikan opiskelun ottaa moni kuulemma nykyään.
Sanomalla että kortistoon sinäkin joudut.