Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?

amikses meno v*tu chilli ;D

Kiitokset hyvistä vinkeistä! Yritetään jutella kotona ja suosittelen varaamaan opon kanssa keskusteluajan.

Meillä ysin pojan arvosanat varsinkin luonnontieteissä laskivat lukiossa kuin lehmänhäntä ja ihmetys oli suuri. Lohtua tuli siitä, kun katsoi kaikkien aineiden keskiarvoa, joka olikin 8, vaikka matikasta tuli pahimmillaan vitosta. Fyssakaan ei arvosanojen perusteella ole mitenkään vahvasti mennyt, mutta niin vain tuli syksyn yo:ssa siitä M. Eli ei kannata takertua yhteen tai kahteen huonosti menneeseen kurssiin vaan katsoa kokonaisuutta. Yo-kokeissa on hyvä mahdollisuus menestyä, vaikka jonkun kurssin sisältö olisikin jäänyt epäselväksi. Ja kolmannella on niin paljon kertauskursseja, että osaamista ehtii vielä hyvin paikata.

Vierailija kirjoitti:

Luin lyhyen matikan josta kirjoitin niukan b:n ja pääsin Helsingin kauppakorkeaan ekalla yrityksellä. Ei se matikka kaikkea ratkaise!

Nyt vaaditaan Aallon kauppakorkeeseen pitkä matematiikka .

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.

Yritä lohduttaa tyttöä sanomalla, että elämä on kokonaisuus ja monien sattumien summa. Kaikki eivät pääse pelkällä todistuksella eteenpäin vaan edelleen on pääsykokeita. Meidän koulun matikanope sanoi, että pitkää matikkaa painotetaan liikaa. Katsokaa yhdessä tyttöä kiinnostavat alat ja pitkän ja lyhyen matikan pisteet. Mielestäni ope sanoi, että moneen paikkaan lyhyen matikan L:stä saa paremmat pisteet kuin pitkän matikan M:stä ja suositteli, että jos pitkä matikkaa takkuaa sen verran, ettei ole todennäköistä, että kirjoittaa L tai E, niin vaihtaa lyhyeen. Esimerkki: Hgin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Pitkän matikan M:stä saa 24 p ja lyhyen L:stä 28,3 ja E:stä 23,6.  Ja 60% valitaan todistuksella ja loput pääsykokeella. 

Pitkän matikan magna on arvokkaampi kun lyhyen matikan L

Kuuntele tyttöä niin paljon kuin hän haluaa puhua ja hakekaa keskusteluapua koululta, jos mahdollista.

Oma tyttöni kävi samaa tuskaa läpi muutama vuosi sitten. Vaihtoi pitkän matikan lyhyeen ja kirjoitti todella hyvät paperit.

Mielenterveys on tärkempää kuin pitkä matikka. Ilman sitäkin pääsee lähes mihin tahansa.

Lukiossa on liikaa paineita ja omaa hyvinvointia ja jaksamista pitää ajatella. Tsemppiä teille.

maisteri kirjoitti:

Vaihto amikseen lähäriks vois olla tässä vaiheessa oikea veto. Miten pärjää yliopistossa, jos lukio tekee tiukkaa?

Hyvin pärjää, koska ikä tuo itsevarmuutta. Lisäksi saa keskittyä itseä kiinnostavaan aihepiiriin yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.

Yritä lohduttaa tyttöä sanomalla, että elämä on kokonaisuus ja monien sattumien summa. Kaikki eivät pääse pelkällä todistuksella eteenpäin vaan edelleen on pääsykokeita. Meidän koulun matikanope sanoi, että pitkää matikkaa painotetaan liikaa. Katsokaa yhdessä tyttöä kiinnostavat alat ja pitkän ja lyhyen matikan pisteet. Mielestäni ope sanoi, että moneen paikkaan lyhyen matikan L:stä saa paremmat pisteet kuin pitkän matikan M:stä ja suositteli, että jos pitkä matikkaa takkuaa sen verran, ettei ole todennäköistä, että kirjoittaa L tai E, niin vaihtaa lyhyeen. Esimerkki: Hgin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Pitkän matikan M:stä saa 24 p ja lyhyen L:stä 28,3 ja E:stä 23,6.  Ja 60% valitaan todistuksella ja loput pääsykokeella. 

Pitkän matikan magna on arvokkaampi kun lyhyen matikan L

Kannattaa vaihtaa pitkä lyhyeen. Siitä saa pienellä vaivalla E tai jopa L jos on yhtään matikkapäätä.

Itse kirjoitin viisi E:tä ja yhden M:n ja olisin päässyt suoraa mm. Hankenille. Lyhyellä matikalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.

Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.

Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.

Olisiko mahdollista hakeutua ulkomaille opiskelemaan? Esimerkiksi Englantiin tai Saksaan? Tai ainakin laittaa tämmöinen suunnitelma b vireille takaraivoon, niin voisi viedä pois ahdistusta siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tulevaisuutesi on kuitenkin täysin avoin, eikä epäonnistuminen muutamassa pääsykokeessa tai lukiossa todellakaan tarkoita sitä, ettetkö voi saavuttaa juuri sitä mitä unelmoit. Sisäänpääsyprosentteja ei kannata tuijotella ollenkaan, vaan keskittyä täysillä siihen mitä haluat. Vuosi sinne tai tänne, älä lannistu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ostaa matikan lisäopetusta tytölle? Et voi muuttaa yhteiskunnallisia vaatimuksia, mutta tuon voit tehdä

Toki! Tekisi mieli ostaa myös oppilaanohjausta. En tiedä mikä totuus on, mutta vähän sellainen tunne on, että aika tuuliajolla nuo nuoret ovat jatko-opintomahdollisuuksista ja ylipäätään siitä mihin kannattaisi paukkuja laittaa ja mistä vois mennä vähän kevyemmin.

Opintopolusta löytyy aloittain julkaistu taulukko, jossa kerrotaan kuinka paljon mistäkin aineesta ja arvosanasta saa pisteitä. Siinä voi jonkinlaista optimointia tehdä

Kyllä sen taulukon mukaan kannattaa lukea pitkä matikka loppuun.

Ei se ole mitenkään sanottua. Niinkuin jo todettu, riippuen alasta, keskimäärin lyhyen matikan L antaa samat pisteet tai enemmän kuin pitkän M. Lisäksi jos matikka takkuaa pahasti, pitkän läpikahlaaminen saattaa heijastua muuhun koulunkäyntiin raskaasti. Sitä on minimissään yksi kurssi per joka hiton jakso läpi koko lukioajan, läksyjen kanssa painiminen on pois aina muiden aineiden parissa työskentelystä ja lisäksi ahdistuneelle opiskelijalle se tuo vain entisestään jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta.

Tässä häviää myös monelta vähän perspektiivi. Ei niitä pitkän matikan osaajia ja laudatureita nyt mistään yhtäkkiä pullahda suomen maahan yhtään normaalia enempää, valintakriteereistä huolimatta.

Kiva kun olet nuoren tukena ja hän ylipäätään puhuu sinulle kotona ongelmistaan. Koulussa kyllä ymmärretään puolesta sanasta millaisten asioiden kanssa nuori painii, lähtekää liikkeelle juttuhetkestä opon ja kuraattorin/psykologin kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.

Yritä lohduttaa tyttöä sanomalla, että elämä on kokonaisuus ja monien sattumien summa. Kaikki eivät pääse pelkällä todistuksella eteenpäin vaan edelleen on pääsykokeita. Meidän koulun matikanope sanoi, että pitkää matikkaa painotetaan liikaa. Katsokaa yhdessä tyttöä kiinnostavat alat ja pitkän ja lyhyen matikan pisteet. Mielestäni ope sanoi, että moneen paikkaan lyhyen matikan L:stä saa paremmat pisteet kuin pitkän matikan M:stä ja suositteli, että jos pitkä matikkaa takkuaa sen verran, ettei ole todennäköistä, että kirjoittaa L tai E, niin vaihtaa lyhyeen. Esimerkki: Hgin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Pitkän matikan M:stä saa 24 p ja lyhyen L:stä 28,3 ja E:stä 23,6.  Ja 60% valitaan todistuksella ja loput pääsykokeella. 

Pitkän matikan magna on arvokkaampi kun lyhyen matikan L

Kannattaa vaihtaa pitkä lyhyeen. Siitä saa pienellä vaivalla E tai jopa L jos on yhtään matikkapäätä.

Itse kirjoitin viisi E:tä ja yhden M:n ja olisin päässyt suoraa mm. Hankenille. Lyhyellä matikalla.

Ei todellakaan pienellä vaivalla saa mitään ällää. 

"Elektronisen komponentin käyttöikä X tunteina tietyssä lämpötilassa noudattaa normaalijakaumaa N(500,s). Valmistuslinjastoa halutaan kehittää siten, että P(450 < X < 550) > 0,8. Keskihajonnan pienentäminen valmistuslinjastolla on kallista. Määritä suurin keskihajonta, joka täyttää vaaditun ehdon:"

Ratkaises tämä. Ihan lyhyen matikan tilastot ja todennäköisyys kirjasta otettu tehtävä.  Ihan perus matikkapäällähän tuo ratkeaa vai mitä? :) 

Moni panikoi nyt ihan suotta korkeakoulujen valintaperusteiden uudistuksia, jotka tulevat voimaan v. 2020. Jatkossakin on pääsykokeita, mutta niihin ei tarvitse päntätä ulkoa kirjapinoa. Myös avoimen väylää tehostetaan eikä mitään umpiperiä ole tulossa muutenkaan, jotka estäisivät jatko-opinnot, koska 15-vuotiaana valitsi väärin. Totta on, että lukiossa ahkeroidut hyvät opiskeluvalmiudet helpottavat ja nopeuttavat jatko-opintoihin pääsyä, mutta eivät ne alle sata kuuden ällän kirjoittajaa valtaa edes kaikkia hakupainealojen aloituspaikkoja. Pitkästä matikasta ällän kirjoittaa noin 700 kokelasta, joten siihenkään ei kaikkia paukkuja kannata pistää, jos matikan harjoittelu on tuskallista. Huomattavasti helpommin mahdolliset pisteensä saa lyhyestä matikasta ja aikaa jää muihinkin aineisiin.

Välivuosi voi olla hyvä vaihtoehto, jos opiskelupaikan valinta on vaikeaa. 12 vuotta koulun penkillä ja sen jälkeen vaikka toiselle puolelle maapalloa ottamaan vähän etäisyyttä ja etsimään itseään. Sitten ehkä paremmin tietää, mitä elämältä haluaa.

Koin lukion rankaksi myös noiden suorituspaineiden vuoksi. Lopulta vaihdoin neljään vuoteen ja lyhyeen matikkaan. Kirjoitin lopulta kaikista aineista E:t. :) Ja sain kaksikin yliopistopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että hengittää syvään, menee juttelemaan opon kanssa, josko voisi keventää vähän tahtia ja suorittaa lukion 3,5 tai 4 vuodessa.

Mä mietin kanssa, että voisikohan vielä keventää puoli vuotta? Onkohan se mahdollista, kun hän kirjoittaa ekan kerran jo nyt keväällä?

Sitten ei taidakaan onnistua. Kirjoitukset voi hajauttaa max. kolmelle peräkkäiselle kerralle.

Just tänään teimme pojan kanssa toisen vuoden kurssit, pitkän matikan jätimme pois, lyhyellä mennään koska ei aio matikkaa kirjoittaa. Kielet ja reaalit etu sijalla, koska niistä on kiinnostunut joka näkyy numeroissa. Suosiolla vaihtaisin pitkän matikan, koska ei järkeä että yksi vaativa aine alkaa syömään myös muita aineita, jossa niissä pärjää. Uupumushan on varsin yleistä lukiossa nykyään, mutta en näkisi että se on mitään rakettitiedettä, järkevillä muutoksilla selviätte. Jos nuorella on aikuinen tukena tuollaisessa tilanteessa, on kultaakin kalliimpaa. Jo toteamus että tästä selvitään rauhoittaa mieltä.

Sido viikkorahat koulumenestykseen. Jos lapsi on laiska, se antaa lisämotivaatiota. Jos tyttö on taasen vain tyhmä, niin on hyvä alkaa jo tottumaan niukkaan elintasoon. 

Vierailija kirjoitti:

Sido viikkorahat koulumenestykseen. Jos lapsi on laiska, se antaa lisämotivaatiota. Jos tyttö on taasen vain tyhmä, niin on hyvä alkaa jo tottumaan niukkaan elintasoon. 

Ja sä oot varmaan itse ehtinyt käydä jo kolme tutkintoa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista? 16 vuotiaana lukiolaisenakin vaan istuit päivät pitkät kotona pänttäämässä ja viisastumassa, vaikka hormonit myrskysi ja ajattelit teinin aivoilla? :)

On se niin väärin kun tuota matematiikkaa arvostetaan joka alalla niin paljon.

Ihan liikaa.

Esim. psykologiassa on moni hyvä henkilö, josta olisi tullut muilta ominaisuuksiltaan loistava psykologi, jää rannalle ruikuttamaan, kun ei ole kirjoittanut matematiikkaa.

Meneekö tosiaan se tilastomatematiikka kaikkien muiden hyvien ominausuuksien edelle?

Ei ole ihme kun maassamme on niin paljon huonoja psykologeja.

maisteri kirjoitti:

Vaihto amikseen lähäriks vois olla tässä vaiheessa oikea veto. Miten pärjää yliopistossa, jos lukio tekee tiukkaa?

Hyvin pärjännee.

Tuo on oppia. Opetella laittamaan tärkeysjärjestykseen. Opetella stressin hallintaa. Ei lukiolaisen tarvitse olla valmis. Hän opettelee ja opiskelee...niin akateemisia aineita kuin elämänhallintaa ja hyvinvointia.

Mihin aikoo? Onko vielä tietoa?

Kannattaa sieltä opintopolku.fi etsiä ne korkeakoulut ja mitä mihinkin vaaditaan ja katsella sitä omaa opintosuunnitelmaa niiden kanssa.

On niin monta tietä edetä. Olisi hienoa, jos saisi lukiossakin nauttia.

Sopivasti haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Sido viikkorahat koulumenestykseen. Jos lapsi on laiska, se antaa lisämotivaatiota. Jos tyttö on taasen vain tyhmä, niin on hyvä alkaa jo tottumaan niukkaan elintasoon. 

Vai oikein vitsillä tulit sisään? Ou töks töks.

Ihan on nyt pasko paikata tota sun juttuas....niin paljon alennat nyt yrittänyttä..

-Maailman lyhin tuulitunneli taitaa kulkea sun korvien välissä.

-Lelut taisi sulla olla patterinvälissä?