Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.
Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.
Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.
Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.
Kommentit (274)
Olen pienyrittäjä.
Välillä mietin että jätän kaiken sikseen ja makaan kotona viikon ja vain nukun.
Töitä JOKA päivä paitsi juhlapyhinä.
Lapsesi on tuhoon tuomittu..pitkäaikaistyötön tai yyhoo joka keräilee eläimiä.
Kaikki ynseyttäjät..olen asunut YKSIN 16 vuotiaasta asti..missä oli minun tukeni?
Joulut kaikki yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pienyrittäjä.
Välillä mietin että jätän kaiken sikseen ja makaan kotona viikon ja vain nukun.
Töitä JOKA päivä paitsi juhlapyhinä.
Lapsesi on tuhoon tuomittu..pitkäaikaistyötön tai yyhoo joka keräilee eläimiä.Kaikki ynseyttäjät..olen asunut YKSIN 16 vuotiaasta asti..missä oli minun tukeni?
Joulut kaikki yksin.
No sepä se, kun ei esim. 16-vuotiaan ajattelun tarvitsekaan periaatteessa olla sillä tasolla kuin aikuisella. Eivät kaikki pysty kovin hurjaan omatoimisuuteen ja omien opintojen suunnitteluun, vaikka olisivat ahkeria ja motivoituneita. Miksi myöhemmin kypsyviä sitten pudotetaan pois, kun he voisivat myöhemmin olla kuitenkin ihan paikallaan vaikka akateemisessa työelämässä? Itse pakersin lukion kovalla työllä ja vasta myöhemmin yliopisto-opinnoissa huomasin ajatteluni kehittyneen, aloin nähdä metsän puilta jne. En ymmärrä tätä pudotuspelimeininkiä, kun tarkoitus olisi saada Suomeen hyvää, osaavaa ja mieleltään tervettä työvoimaa, ei kilpailla keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pienyrittäjä.
Välillä mietin että jätän kaiken sikseen ja makaan kotona viikon ja vain nukun.
Töitä JOKA päivä paitsi juhlapyhinä.
Lapsesi on tuhoon tuomittu..pitkäaikaistyötön tai yyhoo joka keräilee eläimiä.Kaikki ynseyttäjät..olen asunut YKSIN 16 vuotiaasta asti..missä oli minun tukeni?
Joulut kaikki yksin.No sepä se, kun ei esim. 16-vuotiaan ajattelun tarvitsekaan periaatteessa olla sillä tasolla kuin aikuisella. Eivät kaikki pysty kovin hurjaan omatoimisuuteen ja omien opintojen suunnitteluun, vaikka olisivat ahkeria ja motivoituneita. Miksi myöhemmin kypsyviä sitten pudotetaan pois, kun he voisivat myöhemmin olla kuitenkin ihan paikallaan vaikka akateemisessa työelämässä? Itse pakersin lukion kovalla työllä ja vasta myöhemmin yliopisto-opinnoissa huomasin ajatteluni kehittyneen, aloin nähdä metsän puilta jne. En ymmärrä tätä pudotuspelimeininkiä, kun tarkoitus olisi saada Suomeen hyvää, osaavaa ja mieleltään tervettä työvoimaa, ei kilpailla keskenään.
Asuitko YKSIN soluasunno..sinnittelit opintolainalla, kesätyörahoilla ja sukulaisten pienillä avustuksilla.
Tietäen että jos ote alkaa lipsua tuhoudut?
Vierailija kirjoitti:
Olen pienyrittäjä.
Välillä mietin että jätän kaiken sikseen ja makaan kotona viikon ja vain nukun.
Töitä JOKA päivä paitsi juhlapyhinä.
Lapsesi on tuhoon tuomittu..pitkäaikaistyötön tai yyhoo joka keräilee eläimiä.Kaikki ynseyttäjät..olen asunut YKSIN 16 vuotiaasta asti..missä oli minun tukeni?
Joulut kaikki yksin.
Et oo kovin hyvä yrittäjä sitten. Oma vikas.
Vierailija kirjoitti:
Olen pienyrittäjä.
Välillä mietin että jätän kaiken sikseen ja makaan kotona viikon ja vain nukun.
Töitä JOKA päivä paitsi juhlapyhinä.
Lapsesi on tuhoon tuomittu..pitkäaikaistyötön tai yyhoo joka keräilee eläimiä.Kaikki ynseyttäjät..olen asunut YKSIN 16 vuotiaasta asti..missä oli minun tukeni?
Joulut kaikki yksin.
Mitä sinä tiedät ap:n lapsesta.
Kuka sut pakotti muuttamaan pois 16 vuotiaana?
Tais pojat kiinnostaa liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on teinien vanhemmille.
Ei Sipilän ystävä pienyrittäjälle.
Ketään ei kiinnosta. Mene pois
Mites teidän muiden lukiolaiset, aikovatko hakea kesätöitä? Tuntuu, että opiskelu on niin rankkaa ja intensiivistä, että ei jaksa edes ajatella kesätöiden hakemista. Ja kun ei lähde nuoresta itsestään, niin tuntuu ikävältä aikuisena painostaa. Abivuosi siis syksyllä edessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites teidän muiden lukiolaiset, aikovatko hakea kesätöitä? Tuntuu, että opiskelu on niin rankkaa ja intensiivistä, että ei jaksa edes ajatella kesätöiden hakemista. Ja kun ei lähde nuoresta itsestään, niin tuntuu ikävältä aikuisena painostaa. Abivuosi siis syksyllä edessä...
En tiedä vielä, mutta neljän viikon kesäduuni olis musta ihan max. Tytär kirjoittaa ekan keväällä, yhden syksyllä ja loput keväällä. Vasta keväällä on lukulomaa, muutoin pitää tehdä muiden opintojen kanssa samaan aikaan eli kyllä sitä lomalomaakin tarvittaisiin.
Itsellä sama stressaus tuoreessa muistissa, ja se jatkui lukion jälkeisetkin 4 vuotta kun kävin kokopäiväisenä fyysisessä työssä enkä millään päässyt kouluun.
Ensimmäisenä voisi olla hyvä mennä juttelemaan opolle ja tekemään suunnitelma, jossa opinnoissa olisi vähän löyhempi tahti. Ei haittaa, vaikka lukio venyisi hieman ja sillä aikaa tulevaisuudenkin suunnitelmat voivat kirkastua entisestään.
Muuten kannattaa tukea psyykkisesti, kannustaa ja olla painostamatta tulevaisuuden kannalta. Läheiset välit ja kuulumisten vaihtaminen mahdollisimman usein on parasta tukea, se itseltäni puuttui.
Jos vielä näiden jälkeen ahdistuminen jatkuu niin voi olla, että on puhjennut esim. ahdistushäiriö. Siihen saa ja kuulu hakea apua ammattilaiselta.
Tsemppiä molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites teidän muiden lukiolaiset, aikovatko hakea kesätöitä? Tuntuu, että opiskelu on niin rankkaa ja intensiivistä, että ei jaksa edes ajatella kesätöiden hakemista. Ja kun ei lähde nuoresta itsestään, niin tuntuu ikävältä aikuisena painostaa. Abivuosi siis syksyllä edessä...
En tiedä vielä, mutta neljän viikon kesäduuni olis musta ihan max. Tytär kirjoittaa ekan keväällä, yhden syksyllä ja loput keväällä. Vasta keväällä on lukulomaa, muutoin pitää tehdä muiden opintojen kanssa samaan aikaan eli kyllä sitä lomalomaakin tarvittaisiin.
Meidän keväällä kirjoittava ei ole ollut varsinaisissa kesätöissä. Viime kesänä luki syksyn kirjoituksiin ja edellisenä kesänä oli ulkomailla. Olen ajatellut sen niin, että töitä ehtii tekemään ja kun se ei ole taloudellinen pakko, että hän menisi töihin, antaa levätä. Tekee toki 5-6 työkeikkaa/kk ympärivuoden ja on hyvin motivoitunut työntekoon.
Ajat on tietty toiset, mutta mä opiskelin sekä yläasteella että lukiossa nykyisen ammatin kannalta melko lailla vääriä aineita. Musta piti tulla joku pitkin Eurooppaa haahuileva taiteilija - ainakin sen perusteella, että luin kieliä ja maksimi kuviksen. Jotakin kivaa ja kiinnostavaa reaalia myös, ainakin psykaa.
No, ei tullut taiteilijaa kun en edes uskaltanut hakea mihinkään taidekouluun.
Eka ammattiin tähtäävä "jatko-opiskelu" oli koulutus toimittajaksi. No ei sekään sitten tuntunut kaikkein eniten omalta alalta, vaikka periaatteessa työstä tykkäsinkin. Pari vuotta vierähti siinä ohessa.
Ihan vaan kohtuullisen lukion päättötodistuksen keskiarvon perusteella pääsin ammattikorkeaan ja sieltä jatkoin myöhemmin melkein suoraan maisterikoulutukseen yliopistoon. Ammattikorkeakoulun todistuksella pääsin nykyiseen työpaikkaan ja nuo yliopisto-opinnot suoritin töiden ohella.
Nykyisin mulla on ihan hyvä asema ja palkka. Määrätietoisuus on ollut mun opiskeluista melko kaukana, mutta jotkut vaan menee vaikeimman kautta. Toivottavasti tällaisia ei-niin-suoraviivaisia polkuja on tarjolla myös meidän omille lapsille. Haluan uskoa että on, jos vaan nykynuorilla on sisua yrittää ja kouluttautua ehkä toisellekin alalle, ja toisaalta myös sinnikkyyttä tehdä vähän aikaa sellaistakin työtä mikä ei ole ihan ehkä se omin juttu, mutta minne pääsee vähän huonommallakin taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi nykyinen pääsykoe uudistus vaikuttaa olevan s**tanasta.
Vielä kymmenen vuotta sitten kun minä olin tuossa tilanteessa, ei tuntunut kenelläkään olevan tollasta stressiä. Ainakaan niin monella mitä nykyään.
Mun korviin kuulostaa hullulta sekin, että ei enää haaveilla paikoista, jotka sopis omiin arvosanoihin vaan että täytys olla parempi kuin onkaan ja päästä jonnekin huippu paikkaan.
Ei oo hyvä homma.. Muutenkin on kovin julmaa, että lukioaikaiset pisteet vaikuttaa noin paljon.
Monihan saattaa viisastua ja valaistua vasta lukion jälkeen.. Ja tajuta vasta myöhemmin mitä haluaa tehdä. Kuinkas sitten pääsee eteenpäin jos haluaakin toiselle alalle ja on koko lukion ajan panostanut johonkin ihan muuhun?
En tiedä sen enempää tuosta nykyjärjestelmästä, mutta selkeästi se saa ahdistusta yhdelle jos toisellekin aikaan.
Ehdottomasti kuraattorin/koulupsykologin juttusilla kannattaa käydä <3
T. Lukion ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi nykyinen pääsykoe uudistus vaikuttaa olevan s**tanasta.
Vielä kymmenen vuotta sitten kun minä olin tuossa tilanteessa, ei tuntunut kenelläkään olevan tollasta stressiä. Ainakaan niin monella mitä nykyään.Mun korviin kuulostaa hullulta sekin, että ei enää haaveilla paikoista, jotka sopis omiin arvosanoihin vaan että täytys olla parempi kuin onkaan ja päästä jonnekin huippu paikkaan.
Ei oo hyvä homma.. Muutenkin on kovin julmaa, että lukioaikaiset pisteet vaikuttaa noin paljon.
Monihan saattaa viisastua ja valaistua vasta lukion jälkeen.. Ja tajuta vasta myöhemmin mitä haluaa tehdä. Kuinkas sitten pääsee eteenpäin jos haluaakin toiselle alalle ja on koko lukion ajan panostanut johonkin ihan muuhun?En tiedä sen enempää tuosta nykyjärjestelmästä, mutta selkeästi se saa ahdistusta yhdelle jos toisellekin aikaan.
Onhan se kun ei tuon ikäiset nyt vielä ole aikuisia. Samaan aikaan koetaan ensimmäiset vakavat seurustelusuhteet, kehokin vielä muuttuu ja hormonit heittelee.
Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.
Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.
Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.
No en nyt tiedä onko se taso niin kova. 95 % dinsinööriksi tähtäävistä ei läpäise matematiikan lähtötasotestiä ensimmäisen lukuvuoden alussa. Kaikesta lukion haastavuudesta huolimatta perusteet tuntuvat olevan hukassa. Ehkä se aika sitten menee ilmiöoppimiseen säkkituolissa läppäri sylissä, eikä käteen lopulta jää mitään muuta kuin ahdistus ja stressi. Jokin on pielessä, jos lukiolaiset ovat hajalla. Opiskelun pitäisi olla kivaa ja lukiossa pitäisi jauhaa perusteita niin, että tulee laskurutiini päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.
Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.
Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.
Eikö yo-kokeet saa vieläkin uusia kerran? Pidä välivuosi, käy töissä, osta valmennuskurssi ja käy uusimmassa huonoiten menneet kokeet. Muistan kyllä stressin, kun oli pakko päästä jonnekin, koska muuten olisi joutunut armeijaan. Hirveintä aikaa tuo ikä, mutta ainakin mulla helpotti sitten
Vierailija kirjoitti:
Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.
Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.
Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.
Tää just on se mikä omaa tytärtä hirvittää. Ei ole edes mikään huono koulussa, mutta silti seinä tuntuu olevan vastassa. Eikä aika ja henkiset resurssit riitä enää tekemään enempää töitä ilman että kaikki muu elämä pitäis jättää.
Sekin auttaisi että koulussa puhuttaisiin enemmän avoimen yliopiston mahdollisuuksista. Olen yrittänyt mainostaa, mutta ei oikein mene perille, kun koulussa aihetta ei ole edes sivuttu.
Vierailija kirjoitti:
No en nyt tiedä onko se taso niin kova. 95 % dinsinööriksi tähtäävistä ei läpäise matematiikan lähtötasotestiä ensimmäisen lukuvuoden alussa. Kaikesta lukion haastavuudesta huolimatta perusteet tuntuvat olevan hukassa. Ehkä se aika sitten menee ilmiöoppimiseen säkkituolissa läppäri sylissä, eikä käteen lopulta jää mitään muuta kuin ahdistus ja stressi. Jokin on pielessä, jos lukiolaiset ovat hajalla. Opiskelun pitäisi olla kivaa ja lukiossa pitäisi jauhaa perusteita niin, että tulee laskurutiini päälle.
En murehtisi tätä. Omien havaintojen mukaan parhaiten DI-hommissa pärjänneet (työllisyys ja eteneminen) ovat niitä, jotka olivat keskitasoa matikassa ja varmaankin reputtivat tuon testin
Niin tai 3d-mallinnuspuolelle ammattikorkeaan pyrkivät amikset tulevat medianomi/media-assistentin 3d-mallinnuksen puolelta. Olkiukkosi jostain kokeista on typerä.
Kumman luulet tietävän enemmän heti koulun alkaessa alasta? Hän joka on tehnyt käytännön projekteja ja käynyt puolen vuoden työharjoittelussa, vai hän jolla on pari alan kurssia ja loput ruotsia ja matikkaa?