Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään?
Sinä. Koska sehän on tuon vaihtoehto.
Tässä kun on omaishoitoa käsitelty tässä ketjussa, niin kannanpa korteni kekoon minäkin. Olin puolisoni omaishoitaja, totta kai. Ajattelin sen olevan oikein, mutta tilanne ajautui siihen, että uuvuin. Puolisoni persoonallisuus muuttui sairastumisen myötä ja hän ei osallistunut enää mihinkään kodin asioihin ja taantui osin lapsen tasolle. Lopulta romahdin ja kokoilin itseäni psykiatrisella osastolla pari viikkoa. Ei ollut vaikeaa luopua omaishoitajuudesta siinä kohdassa. Vaikkakin lopun ikääni kannan huonoa omatuntoa.
Vastaus otsikon kysymykseen on siis, etten missään olosuhteissa enää ala omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.
Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KissanViikset kirjoitti:
Tässä kun on omaishoitoa käsitelty tässä ketjussa, niin kannanpa korteni kekoon minäkin. Olin puolisoni omaishoitaja, totta kai. Ajattelin sen olevan oikein, mutta tilanne ajautui siihen, että uuvuin. Puolisoni persoonallisuus muuttui sairastumisen myötä ja hän ei osallistunut enää mihinkään kodin asioihin ja taantui osin lapsen tasolle. Lopulta romahdin ja kokoilin itseäni psykiatrisella osastolla pari viikkoa. Ei ollut vaikeaa luopua omaishoitajuudesta siinä kohdassa. Vaikkakin lopun ikääni kannan huonoa omatuntoa.
Vastaus otsikon kysymykseen on siis, etten missään olosuhteissa enää ala omaishoitajaksi.
Näin juuri. Eniten täällä moralisoivat mammat, joilla on aiheesta vähiten kokemusta.
-Kotityöt; siivous, ruoanlaitto, tiskaus, pyykkihuolto yms. Ne ovat minun tonttiani joihin ei ole miehellä asiaa.
-Kotieläimet; minä otan ja pidän niitä lemmikkejä mitä tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen seurusteluaika on sitä varten, että tutkitaan olisiko meistä naimisiin. Jos jompi kumpi toteaa, ettei ole, on aika erota.
Eivät kaikki halua koskaan naimisiin.
En tee kompromisseja omasta ulkonäöstäni. Toki mielipidettä voin kysyä, mutta siinä se. Jos haluan leikata kaljun, minä leikkaan sen. Jos tahdon rastat, ne tulee. Jos tahdon pitää korkokenkiä, minä pidän.
En tingi ystävistäni, tai harrastuksista. Aina ei jaksa, mutta jos tahdon lähteä käymään niin minulla on siihen yhtälainen oikeus.
Kuukausitolkulla en enää ole ilman seksiä. Ja myös minut on otettava siinä huomioon. En ole mikään mällikuppi.
Minä en myöskään ole mikään - keleen piika. Meitä on kaksi aikuista, joista molemmat osaa siivota. Ja laittaa ruokaa.
Minua ei syyllistetä enää ikinä turhasta, eikä pahoinpidellä. Ei henkisesti eikä fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään?
Sinä. Koska sehän on tuon vaihtoehto.
Sinulle se miten itse ajattelee on sama mitä edellyttää kumppanin ajattelevan?
En suostu luopumaan kavereista, harrastuksista enkä muistakaan omista mielenkiinnon kohteista. Jos kumppani olisi niin mustasukkainen, että yrittäisi rajoittaa menemisiäni ja elämääni, niin suhde loppuisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on partnerin kuorsaamisen takia oma makuuhuone.Tästä en jousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Aika kapea käsitys parisuhteesta ja sen muodostumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Aika kapea käsitys parisuhteesta ja sen muodostumisesta.
Kapea? Minä kun en perhettä halua ja selviän arjesta hyvin sinkkunakin, ei ole koskaan tullut mieleen mitään muuta syytä tavoitella parisuhdetta kuin onnellisuus. Onko sinulle tullut?
Nukkuminen omassa sängyssä ilman miehen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nukkuminen omassa sängyssä ilman miehen lapsia.
Wtf? Mikäs tarina tämän takana on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Aika kapea käsitys parisuhteesta ja sen muodostumisesta.
Kapea? Minä kun en perhettä halua ja selviän arjesta hyvin sinkkunakin, ei ole koskaan tullut mieleen mitään muuta syytä tavoitella parisuhdetta kuin onnellisuus. Onko sinulle tullut?
Jaa no meidän ero tulee sitten siinä etten ikinä ole kokenut tarpeelliseksi tavoitella parisuhdetta mistään syystä. Kohtasin ihmisen jonka kanssa haluan olla ja hän minun. Siksi me olemme yhdessä. Halusta olla toistemme kanssa eikä minkään edun tavoittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Mikset kertoisi tätä kumppanillesi jo etukäteen? Tietäisi häipyä heti kun sinä sairastut.
Miksi et itse kertoisi kumppanillesi heti kättelyssä, että tulet edellyttämään hänen jäävän epäoikeudenmukaiseen parisuhteeseen, jossa hänen on uhrattava oma onnellisuutensa sinun vuoksesi?
Kuka on puhunut että edellyttää kenekään jäävän yhtään mihinkään? Onhan se reilua kuitenkin kertoa heti alkuun että aikoo toisen jättää jos jotain käy.
Mielenkiinnosta oletko suhteessa ja mitä kumppanisi sinulle merkitsee? Pelkästään mahdollistajaa sinun onnellesi? Nämä on niitä asioita joista kannattaa kertoa toiselle.Totta kai kumppani on mahdollistaja omalle onnelle. Jokainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen, koska se nimenomainen parisuhde lisää onnellisuutta. (Ainakin toivottavasti näin on. Pakkoavioliitot ovat sitten asia erikseen.) Parisuhde on oikeutettu vain, kun se lisää kummankin onnellisuutta.
Aika kapea käsitys parisuhteesta ja sen muodostumisesta.
Kapea? Minä kun en perhettä halua ja selviän arjesta hyvin sinkkunakin, ei ole koskaan tullut mieleen mitään muuta syytä tavoitella parisuhdetta kuin onnellisuus. Onko sinulle tullut?
Jaa no meidän ero tulee sitten siinä etten ikinä ole kokenut tarpeelliseksi tavoitella parisuhdetta mistään syystä. Kohtasin ihmisen jonka kanssa haluan olla ja hän minun. Siksi me olemme yhdessä. Halusta olla toistemme kanssa eikä minkään edun tavoittelusta.
Älä sorru saivarteluun. Kysyin muita syitä olla parisuhteessa kuin onnellisuus. Mitä muita syitä sinulla sitten on, jos onnellisuus on sinusta liian kapea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen seurusteluaika on sitä varten, että tutkitaan olisiko meistä naimisiin. Jos jompi kumpi toteaa, ettei ole, on aika erota.
Eivät kaikki halua koskaan naimisiin.
Eivät niin, mutta he eivät ole yhteensopiva kumppani minulle. :)
Toisen kunnioitus ja oikeus omaan persoonaan.Naiset helposti muokkaavat miestä itsensä kaltaiseksi.
T:omaishoitaja