Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
No mutta toivottavasti nämä jotka eivät jää seksittömään parisuhteeseen löytävät oikeat parit itsellensä. Eli nämä jotka eivät huolehtisi sairastuneesta puolisostaan.
Seksiä pitää olla.
Omaa aikaa myös, ilman että toinen nipottaa siitä.
Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.
Mulla saa olla ystävinä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.
Rakkautta ja seksiä pitää olla. Ja viihtyä toisen seurassa. Ja olla kivaa. Ja myös omaa aikaa. Ja koti ja lapset hoidetaan yhdessä, samoin talousasiat. Ja miehen pitää olla älykäs, sivistynyt ja kantaaottava. Miehekäs. Osaava. Junttia en voisi katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.
Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teistä "en halua omaishoitajaksi" oikeasti jättämään syvästi rakastamanne ihminen, kun hän alkaisi tarvita apua. 😮 Vai ettekö rakasta kumppaneitanne niin, että ero tuntuu fyysisenä kipuna?
En ole läheisriippuvainen ja tiedostan sen, että parisuhde vaatii paljon muutakin kuin rakkautta. Tämän pitäisi kaikille olla selvää.
Ystävänä voisin jäädä varmasti tulemaan toista, mutta en ole omaa onnellisuuttani valmis uhraamaan kenenkään puolesta.
eli kun parisuhteessa toinen sairastuu, rakkaus muuttuu ystävyydeksi? Ehkä olisi älyllisesti rehellisintä olla käyttämättä sanaa ”rakkkaus” tällaisessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
Jos mieheni sairastuisi tai loukkantuisi vakavasti, minulle ei tulisi mieleenkään jättää häntä, koska rakastan häntä. Tuo asia on ainakin itselleni itsestäänselvyys.
Minulle ei taas tulisi mieleenkään olettaa, että toinen jäisi omaishoitajaksi minulle, jos en enää kykene osallistumaan sellaiseen parisuhteeseen, joka meillä oli. Yhtä lailla täysi itsestäänselvyys, että jos ei pysty toisen tarpeisiin vastaamaan, eikä tilanteessa ole odotettavissa muutosta, ainoa reilu ratkaisu on päättää suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teistä "en halua omaishoitajaksi" oikeasti jättämään syvästi rakastamanne ihminen, kun hän alkaisi tarvita apua. 😮 Vai ettekö rakasta kumppaneitanne niin, että ero tuntuu fyysisenä kipuna?
En ole läheisriippuvainen ja tiedostan sen, että parisuhde vaatii paljon muutakin kuin rakkautta. Tämän pitäisi kaikille olla selvää.
Ystävänä voisin jäädä varmasti tulemaan toista, mutta en ole omaa onnellisuuttani valmis uhraamaan kenenkään puolesta.
eli kun parisuhteessa toinen sairastuu, rakkaus muuttuu ystävyydeksi? Ehkä olisi älyllisesti rehellisintä olla käyttämättä sanaa ”rakkkaus” tällaisessa suhteessa?
Mitä kohtaa lauseesta "parisuhde vaatii muutakin kuin rakkautta" et ymmärtänyt, ja mikä siinä jäi epäselväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.
Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.
Parisuhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin tai se ei ole oikeutettu. Niinhän kirjoitin ihan tuossa yllä. Oletko kertonut puolisollesi, että edellytät hänen jäävän suhteeseen, jossa vain sinun tarpeesi täyttyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teistä "en halua omaishoitajaksi" oikeasti jättämään syvästi rakastamanne ihminen, kun hän alkaisi tarvita apua. 😮 Vai ettekö rakasta kumppaneitanne niin, että ero tuntuu fyysisenä kipuna?
En ole läheisriippuvainen ja tiedostan sen, että parisuhde vaatii paljon muutakin kuin rakkautta. Tämän pitäisi kaikille olla selvää.
Ystävänä voisin jäädä varmasti tulemaan toista, mutta en ole omaa onnellisuuttani valmis uhraamaan kenenkään puolesta.
eli kun parisuhteessa toinen sairastuu, rakkaus muuttuu ystävyydeksi? Ehkä olisi älyllisesti rehellisintä olla käyttämättä sanaa ”rakkkaus” tällaisessa suhteessa?
Mitä kohtaa lauseesta "parisuhde vaatii muutakin kuin rakkautta" et ymmärtänyt, ja mikä siinä jäi epäselväksi?
Se että rakkaudesta ei voi puhua jos jättää puolisonsa koska tämä sairastuu. Simple as that.
Tiedän pari tapausta joissa joku on jättänyt puolisonsa tämän sairastuttua syöpään. En voi kuin halveksia tällaisia ihmisiä.
Täytyykö se jotenkin erikseen ilmoittaa, että tulee lähtemään suhteesta, jos siinä ei ole hyvä olla? Kuulostaa niin turhalta kuin olla ja pääsee. Vähän kuin sanoisi työnantajalle, että jos et maksa palkkaa, en tule töihin. Joo, kiitos itsestäänselvyyden toistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.
Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.
Parisuhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin tai se ei ole oikeutettu. Niinhän kirjoitin ihan tuossa yllä. Oletko kertonut puolisollesi, että edellytät hänen jäävän suhteeseen, jossa vain sinun tarpeesi täyttyvät?
Näet ensisijaisesti parisuhteen kaupankäyntinä. Eikö olisi humaanimpaa joko valita puolisoksi ihminen joka ajattelee kuten sinä tai sitten ihan rehellisesti ostaa rahallisesti nuo palvelut joita vaadit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teistä "en halua omaishoitajaksi" oikeasti jättämään syvästi rakastamanne ihminen, kun hän alkaisi tarvita apua. 😮 Vai ettekö rakasta kumppaneitanne niin, että ero tuntuu fyysisenä kipuna?
En ole läheisriippuvainen ja tiedostan sen, että parisuhde vaatii paljon muutakin kuin rakkautta. Tämän pitäisi kaikille olla selvää.
Ystävänä voisin jäädä varmasti tulemaan toista, mutta en ole omaa onnellisuuttani valmis uhraamaan kenenkään puolesta.
eli kun parisuhteessa toinen sairastuu, rakkaus muuttuu ystävyydeksi? Ehkä olisi älyllisesti rehellisintä olla käyttämättä sanaa ”rakkkaus” tällaisessa suhteessa?
Mitä kohtaa lauseesta "parisuhde vaatii muutakin kuin rakkautta" et ymmärtänyt, ja mikä siinä jäi epäselväksi?
Se että rakkaudesta ei voi puhua jos jättää puolisonsa koska tämä sairastuu. Simple as that.
Tiedän pari tapausta joissa joku on jättänyt puolisonsa tämän sairastuttua syöpään. En voi kuin halveksia tällaisia ihmisiä.
Sinulla ei valitettavasti tunnu riittävän käsitteellisen ajattelun kyky siihen, että voisit osallistua tähän keskusteluun js ymmärtää, mitä muut sinulle sanovat. Toisaalta et kyllä taida olla halukaskaan mitään oikeaa keskustelua käymään.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö se jotenkin erikseen ilmoittaa, että tulee lähtemään suhteesta, jos siinä ei ole hyvä olla? Kuulostaa niin turhalta kuin olla ja pääsee. Vähän kuin sanoisi työnantajalle, että jos et maksa palkkaa, en tule töihin. Joo, kiitos itsestäänselvyyden toistamisesta.
Näitä kyllä piisaa jotka häippäsevät heti kun ei ole enää kivaa koska tärkein prioriteetti on se että itsellä on hyvä olla. Kurja juttu vain jos tuohon kuvioon kuuluu lapsia.
Lasten hankkimisen haluaminen johtaisi eroon.
Haluan hellyyttä ja seksiä.
Kumppanin pitää olla myös ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei kyllä mitenkään sitouduta jäämään seksittömään parisuhteeseen. Vai allekirjoititko sinä joitakin muuta? Parisuhde on oikeutettu ja reilu vain niin kauan kuin se vastaa molempien tarpeisiin.
Niin eli kai sä sit olet kertonut puolisollesi että lähdet heti jos ei ole tarpeeksi seksiä. Miten se olisi reilua että avioliitto vastaisi vaan sun tarpeita.
Parisuhteen täytyy vastata molempien tarpeisiin tai se ei ole oikeutettu. Niinhän kirjoitin ihan tuossa yllä. Oletko kertonut puolisollesi, että edellytät hänen jäävän suhteeseen, jossa vain sinun tarpeesi täyttyvät?
Näet ensisijaisesti parisuhteen kaupankäyntinä. Eikö olisi humaanimpaa joko valita puolisoksi ihminen joka ajattelee kuten sinä tai sitten ihan rehellisesti ostaa rahallisesti nuo palvelut joita vaadit?
Näen parisuhteen oikeudenmukaisena järjestelynä, joka on reilu molemmille. Sinulle on taas okei syyllistää toinen jäämään suhteeseen kanssasi myös sellaisessa tilanteessa, että sinä olet tyytyväinen ja saat kaiken tarvitsemasi kun taas kumppanisi kärsii ja jää vaille. Minun omatuntoni ei tuollaiseen kyllä taipuisi. Sen verran vahva arvo reiluus minulle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Olisi mielenkiintoista tietää ovatko nämä seksitömyyden tai sairauden takia jättäjät parisuhteessa ja mitä heille parisuhde merkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Lapset. En ole valmis hankkimaan lapsia, vaikka puoliso kuinka olisi yksi miljoonasta.
Lisäksi olen juristina melko tiukka siitä, että esimerkiksi kalliimpien hankintojen omistussuhteet dokumentoidaan hankinnan aikaan totuutta vastaavasti (rahoituksen mukaan, ellei kyseessä ole lahja) ja että vaativista aineettomista panoksista tai eron jälkeisistä yhteisten omaisuuksien käyttöoikeuksista ja käyttökorvauksista sovitaan kirjallisesti ihan vain siltä varalta, jos suhde kumminkin päättyy. Joku ihminen saattaa kokea tämän luottamattomuudeksi, mutta itse koen ajattelevani kumppanini parasta, sillä tiedän, mitä ero-oikeudenkäynti voi maksaa, jos ollaan yhdessä kerrytetty sitä omaisuutta kymmenenkin vuotta mutta ei olla välitetty miettiä muuta.
En tiedä oletko trolli vai et, mutta näinhän asiat on ollut pakko hoitaa homosuhteissa. Aivan sama onko mies- vai naispari. Onneksi nyt on tasa-arvoinen avioliittolaki, edeltävä rekisteröinti oli naurettava "oletko homo" -kaavakekysymys.
En ole läheisriippuvainen ja tiedostan sen, että parisuhde vaatii paljon muutakin kuin rakkautta. Tämän pitäisi kaikille olla selvää.
Ystävänä voisin jäädä varmasti tulemaan toista, mutta en ole omaa onnellisuuttani valmis uhraamaan kenenkään puolesta.