Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
En enää koskaan halua harrastaa seksiä pelkästään toisen mieliksi, jos itse en lainkaan halua. Ennemmin pistän suhteen kokonaan poikki, jos toinen haluaa enemmän. Väkisin yrittämällä alkaa vain vihata toista ja itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä ole mitään rakkautta, että toinen jätetään tämän sairastuessa. Tai että ei hyväksytä, että intohimoinen nuoruuden rakastuminen voi muuttua syväksi kiintymykseksi, ja seksielämä voi hiipua ja se on jopa todennäköistä. Kumppanuus muodostuu tärkeämmäksi, kun nuoruuden hormonihuurut hiljalleen alkavat helpottaa.
Mä olen valinnu parisuhteen koska löysin ihmisen jonka kanssa haluan jakaa elämäni. On se elämä sitten mitä tahansa. Haluan keskustella ja päättää sitten yhdessä esim lemmikeistä, niiden määrästä ja laadusta. Omat haluni ja mieltymykseni eivät aina täyty, mutta toivon että samalla tuon onnea toisen elämään. Vapauteni yms muun hömpän olen alttarilla vaihtanut hyviin ja huonoihin aikoihin toisen kanssa.
Oikeastaan ainoa asia josta erityisesti pidän kiinni on vapaaehtoinen lapsettomuus. Ja myös vakaumus on oltava yhteinen. Olen elänyt suhteessa jossa näin ei ollut ja siitä ei kyllä tullut mitään.. mutta vakaumus on suht helppo todeta jo ennen sitoutumista. Jos taas jommankumman vakaumus liiton aikana muuttuu se saattaa olla ratkaiseva asia. Samoin lapsettomuusasia käsiteltiin jo ennen seurustelun aloittamista. En edes rupeaisi tapailemaan jos jompikumpi/kumpikaan näistä asioista ei kohtaisi.
Itse olen sairastellut todella pahasti liittomme alkuaikoina ja mies on ollut lähinnä omaishoitaja minulle. Olen syvästi kiitollinen siitä, että hän on jäänyt ja nyt parempana aikana yritän täyttää hänen elämänsä onnella. Sen mitä nyt itse pystyn asioihin vaikuttamaan. Olen valmis jäämään hänen hoitajakseen jos on tarvetta.
Mulle seksielämä on tavallaan plussaa elämässä, ei se itse elämän tarkoitus tai päämäärä joten voin siitä tinkiä. Vaikka huimasti seksistä tykkäänkin..
Vierailija kirjoitti:
Mä olen valinnu parisuhteen koska löysin ihmisen jonka kanssa haluan jakaa elämäni. On se elämä sitten mitä tahansa. Haluan keskustella ja päättää sitten yhdessä esim lemmikeistä, niiden määrästä ja laadusta. Omat haluni ja mieltymykseni eivät aina täyty, mutta toivon että samalla tuon onnea toisen elämään. Vapauteni yms muun hömpän olen alttarilla vaihtanut hyviin ja huonoihin aikoihin toisen kanssa.
Oikeastaan ainoa asia josta erityisesti pidän kiinni on vapaaehtoinen lapsettomuus. Ja myös vakaumus on oltava yhteinen. Olen elänyt suhteessa jossa näin ei ollut ja siitä ei kyllä tullut mitään.. mutta vakaumus on suht helppo todeta jo ennen sitoutumista. Jos taas jommankumman vakaumus liiton aikana muuttuu se saattaa olla ratkaiseva asia. Samoin lapsettomuusasia käsiteltiin jo ennen seurustelun aloittamista. En edes rupeaisi tapailemaan jos jompikumpi/kumpikaan näistä asioista ei kohtaisi.
Itse olen sairastellut todella pahasti liittomme alkuaikoina ja mies on ollut lähinnä omaishoitaja minulle. Olen syvästi kiitollinen siitä, että hän on jäänyt ja nyt parempana aikana yritän täyttää hänen elämänsä onnella. Sen mitä nyt itse pystyn asioihin vaikuttamaan. Olen valmis jäämään hänen hoitajakseen jos on tarvetta.
Mulle seksielämä on tavallaan plussaa elämässä, ei se itse elämän tarkoitus tai päämäärä joten voin siitä tinkiä. Vaikka huimasti seksistä tykkäänkin..
Ihasti sanottu vaikka peukut tulee siitä että MIES hoitaa naista.Itse mieheni hoitajana olen vain sääliö,marttyyri ja läheisriippuuvainen.
Rakastan miestäni,ainoa joka minua kuuntelee.
Lupasin alttarilla,että hautaan saakka,niin mennään,koska elämä on mukavaa,ei minun olisi pakko.Ystävät,itsenäiset naiset ovat hylänneet,sille en voi mitään.Elämä menee paremmin,jos negatiiviset ihmiset eivät ole tuomitsemassa erilaisuutta.
Ihmisten on vaikea käsittää ettei perhemalli ole:
2 lasta,farmariauto,asuntolainaa 200 tuhatta ja työpaikka.Kuulostaa tylsältä 😀
Eihän tuossa ole mitään haastetta.
T:Omaishoitaja 💝
Vierailija kirjoitti:
Lapset. En ole valmis hankkimaan lapsia, vaikka puoliso kuinka olisi yksi miljoonasta.
Lisäksi olen juristina melko tiukka siitä, että esimerkiksi kalliimpien hankintojen omistussuhteet dokumentoidaan hankinnan aikaan totuutta vastaavasti (rahoituksen mukaan, ellei kyseessä ole lahja) ja että vaativista aineettomista panoksista tai eron jälkeisistä yhteisten omaisuuksien käyttöoikeuksista ja käyttökorvauksista sovitaan kirjallisesti ihan vain siltä varalta, jos suhde kumminkin päättyy. Joku ihminen saattaa kokea tämän luottamattomuudeksi, mutta itse koen ajattelevani kumppanini parasta, sillä tiedän, mitä ero-oikeudenkäynti voi maksaa, jos ollaan yhdessä kerrytetty sitä omaisuutta kymmenenkin vuotta mutta ei olla välitetty miettiä muuta.
Kuulostat ratkiriemukkaalta kumppanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi tehdä monessa asiassa kompromisseja vaikka niitä tuleekin tehtyä.
Ehkä sellanen oikeesti viimeinen tikki olisi joku esim. se ettei toinen olisi puolellani aina "maailman pahuutta vastaan".
Näitä ns. kevyempiä (mistä voisi kompromissi ehkä löytyäkkin) on rahan käyttö ns. turhuuteen, jatkuva lihalla mässäily (olen kasvissyöjä joten harvemmin päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa joka syö lihaa joka ruualla), omasta terveydestä huolehtiminen (holtiton päihteiden käyttä ja liika ylipaino).
Vierailija kirjoitti:
En luovu ystävistä miehen takia eikä miehen tarvitse luopua ystävistä minun takia. Läheisyyttä pitää olla, mutta seksiä todella harvoin jos lainkaan - sen sijaan voimme köllötellä yhdessä sängyllä tai harrastaa yhdessä jotain, esim. ruoanlaittoa ym. Miehen pitää kohdella kuin harvinaista kukkaa kämmenellä, olla rakastava ja hellä. Niin minäkin teen miehelle ja olen ikuisesti rakastava ja uskollinen.
Aika <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen alistuminen tahtooni. Minä teen kaikki isot päätökset, nainen tottelee. Hallitsen suhteen raha-asiat ja muut. Onneksi olen löytänyt vierelleni ihanan naisen joka tykkää alistua ja totella, harvassa ovat nykyään.
Samalla puolella olemisesta.
Olen hyvinkin joustava ja ajattelen toisen hyvinvointia jos tunnen, että olemme samalla puolella ja voin luottaa toiseen.
Maton toisen alta vetäminen on miltei pahinta parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tehdään lapsi, niin minä päätän pojan nimen ja nainen tytön.
M31
Noilla vaatimuksilla parisuhde on helppo saada toimimaan ainakin paperilla, mutta jos tuon enempää et itsekään tiedä, mitä haluat, on yhtä suuri mahdollisuus täydelliseen katastrofiin.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ja laadukas perseseksielämä. Jos perseseksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Toivotan onnea valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei akat määräile
:D sama toisinpäin niin peukut olisi 100-3.
"kuka nainen muka haluisi, että mies määräilee?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.
On kuitenkin eri asia yrittää jatkaa vaikeaa elämäntilannetta (ja ehkä huomata voimiensa loppuneen), kuin päättää jo suoralta kädeltä olla yrittämättä.
En tietenkään voi luvata pysyväni puolison rinnalla kaikissa tilanteissa (esim. jos se sairastuminen/vammautuminen katkeroittaa tai muuten muuttaa psyykettä niin radikaalisti) mutta tottakai aion yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä päihderiippuvaisen vaimona en tee kompromisseja päihteiden käyttöön liittyen. Edes saunakaljaa en siis halua kumppanini juovan. Mutta jos nyt ei oteta lukuun tällaisia traumoista nousevia kriteereitä, niin sanoisin, että yhteinen talous ja rahat. Minulle on ehdottoman tärkeää, että ei ole varsinaisesti omia rahoja vaan kaikki raha on yhteistä ja vaikka sitä tietenkin saa itsenäisestikin käyttää, niin isot taloudelliset päätökset tehdään yhdessä. Molemmat tuo rahaa kotiin ja sitä käytetään kunkin tarpeisiin järkevästi.
Miehen pitäisi olla aseksuaali(suuteenpäin kallellaan) kristitty, joka ei halua lapsia, mutta haluaa lemmikkejä ja asua ulkomailla. Introverttiys olisi plussaa.
Jep, todellakin oon yksin.
Vierailija kirjoitti:
En jousta siinä että molemmilla pitää olla omat asunnot kohtuullisen matkan päässä toisistaan. En halua etäsuhdetta mutta en myöskään asua yhdessä kenenkään kanssa. Kumpiakin on jo kokeiltu.
Kuulostat ihanalta naiselta (?).
Not!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jousta siinä että molemmilla pitää olla omat asunnot kohtuullisen matkan päässä toisistaan. En halua etäsuhdetta mutta en myöskään asua yhdessä kenenkään kanssa. Kumpiakin on jo kokeiltu.
Kuulostat ihanalta naiselta (?).
Not!!
Olen mies. Ja tiedän olevani fabulous.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä ole mitään rakkautta, että toinen jätetään tämän sairastuessa. Tai että ei hyväksytä, että intohimoinen nuoruuden rakastuminen voi muuttua syväksi kiintymykseksi, ja seksielämä voi hiipua ja se on jopa todennäköistä. Kumppanuus muodostuu tärkeämmäksi, kun nuoruuden hormonihuurut hiljalleen alkavat helpottaa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yksik%C3%A4%C3%A4n_todellinen_skotti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Tätä miinustetaan, mutta 80 % ihmisistä toimisi aivan samoin tositilanteessa. Toiset haluavat vain valehdella itselleen.
On kuitenkin eri asia yrittää jatkaa vaikeaa elämäntilannetta (ja ehkä huomata voimiensa loppuneen), kuin päättää jo suoralta kädeltä olla yrittämättä.
En tietenkään voi luvata pysyväni puolison rinnalla kaikissa tilanteissa (esim. jos se sairastuminen/vammautuminen katkeroittaa tai muuten muuttaa psyykettä niin radikaalisti) mutta tottakai aion yrittää.
Jotkut tuntevat itsensä js tosilla on valitettavasti asiasta jo käytännön kokemusta. Sairaus muuttaa ihmistä.
Naisellisuus ja miehisyys. Siitä keskusteltiin jo tapailuvaiheessa ja "sovittiin" ettei siinä tehdä kompromisseja. Se ei siis tarkoita, ettei mies imuroisi tai nainen kanna kauppakassiaan. Mutta molemmat pitää huolen sukupuoliroolistaan ja meillä ei mies leivo korvapuusteja tai nainen vaihda autoon talvirenkaita. Mies ei meillä ala kulkemaan veska kaulassaan tai nainen ala pukeutumaan housulliseen jakkupukuun. Mutta kaikki tyylillään, meillä tämä on parisuhteen ehto.