Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kerran serkkutyttöni äidin puolelta valmistui merkonomiksi ja sille pidettiin juhlat. Emme menneet kun samaan aikaan oli isänpuolella sukujuhlat ja menimme sinne. Jälkeenpäin tuon merkonomitytön äiti soitti meille kotiin, huusi ja haukkui.

Tapauksesta 20-30 vuotta aikaa ja tämä merkonomi aina osuessaan samoihin juhliin vain kyylää hyytävästi.. Tietysti on myös mielenosoituksellisesti pois kaikista meidän juhlistamme, kuten äitini hautajaisista.

Oma äiti suuttui ja aloitti mykkäkoulun päivää ennen laskettua aikaa, kun pyysimme mieheni kanssa, etteivät tulevat isovanhemmat julkaise pian syntyvän lapsemme kuvia ilman lupaa sosiaalisessa mediassa.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverini ja tämän ystävän kanssa drinkeillä ja en ollut ottanut mukaan kuin sellaisen mulberryn zip walletin johon mahtui kaikki korteista ja rahoista puhelimeen.

No jossain vaiheessa tämä minulle ennestään ventovieras tyyppi kiinnitti huomiota tuohon lompsaani ja esitti että voisi ottaa sen lainaan ja tehdä jtn. postauksia. Sanoin useampaan kertaan että en anna lompakkoani hänelle lainaan , minulla ei silloin olisi mitään paikkaa omille tavaroilleni ja jos on pakko ottaa sen kanssa kuvia niin se tapahtuu minun läsnäollessani ja sen jälkeen se palautuu minulle.

Tuo kävi oikeasti hakemassa minun tavaroilleni lähikaupasta sellaisen biopussin mihin laitetaan hedelmät ja juurekset ja sanoi että hän kävi hakemassa pussin tavaroilleni ja että voisi sitten palauttaa lompsani kaverini kautta.

Kun sanoin etten anna lompakkoani hänen käyttöönsä niin hän hermostui totaalisesti ja alkoi huutamaan miten oli käynyt turhaan kaupassa hakemassa sen kassin tavaroilleni. WTF?

Ilmeisesti olin kohtuuton kun en vaihtanut useamman satasen lompakkoa ilmaiseen biojätepussiin?

Tämä ei erityisemmin liity itse aiheeseen, mutta googlasin heti Mulberry zip wallet ja ihastuin! Kiitos vinkistä 👍😊

Vierailija kirjoitti:

Kun asuin pikkukylässä lapsena, siellä oli tapana suuttua ihan ihme asioista. Kerran eräs tuttu - ei edes ystävä tai kaveri - suuttui, kun en tervehtinyt häntä kylänraitilla. Hän käveli tien toisella puolella, enkä huomannut häntä.... Haukkui mua kaikille ja sanoi että olen ylpistynyt. :DDDD

Tässä kylässä oli oikeasti vain yksi tie, joka kulki kylän läpi. Hirveitä muistoja...

Pikkupaikkakuntien ihmiset ovat monesti aika...reaktiivisia, jos näin hienostuneesti asian ilmaisee. Ottavat herkästi nokkiinsa siitä, jos joku ei käyttäydy joidenkin sukupolvien takaisten kirjoittamattomien sääntöjen mukaan tai käyttäydy hänelle luodun roolin mukaisesti. Kaikkein kamalinta on juuri se, jos toinen vaikuttaa vähänkin ylpistyneeltä :D Minulle on mm. suututtu siitä, että olin kerran liian iloinen ja elehdin vilkkaasti puhuessani. Kun se on kuulema "esittämistä" :D Monilla on kyllä siellä reaktioiden taustalla selvästi hoitamattomia mt-ongelmia. Niihin ei pikkupaikoissa joko saa tai kehtaa hakea apua.

Ex-mies suuttui kerran kun en aamulla muistanut mitä unta olin nähnyt yöllä, kun sattui juuri silloin kysymään. Veti ihan oikeasti raivarit asiasta, "KYLLÄ SINÄ MUISTAT, MIKSI ET HALUA KERTOA?!?" Kaikkihan sen tietää, että unet joko muistaa tai ei muista, ei sille mitään mahda. Suuttui muutenkin pikkuasioista, tuo nyt tuli ensimmäisenä ja erikoisena mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun asuin pikkukylässä lapsena, siellä oli tapana suuttua ihan ihme asioista. Kerran eräs tuttu - ei edes ystävä tai kaveri - suuttui, kun en tervehtinyt häntä kylänraitilla. Hän käveli tien toisella puolella, enkä huomannut häntä.... Haukkui mua kaikille ja sanoi että olen ylpistynyt. :DDDD

Tässä kylässä oli oikeasti vain yksi tie, joka kulki kylän läpi. Hirveitä muistoja...

Mä olin tätini mielestä ylpistynyt ja niin koppava, kun en sattunut huomaamaan häntä Tampereen keskustassa ruuhka-aikaan odottamassa valojen vaihtumista kadun toisella puolella. Julisti tätä Facebookissa ja ties missä koko suvulle. Siellä seisoi kuitenkin kymmeniä muitakin ihmisiä, enkä ollut nähnyt tätiäni muutamaan vuoteen. Lisäksi hän oli tuona aikana laihtunut jonkun 40 kiloa ja vaihtanut hiustyyliä, joten koko tunnistaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys.

up

15-vuotias saksanpaimenkoiramme jouduttiin lopettamaan, koska takapää meni toimintakyvyttömäksi. Eläinlääkäristä tullessamme kädessäni oli panta ja hihna, naamani oli itkusta turvoksissa ja punainen.

Naapurin ukko alkoi huutamaan että heittäkää nyt ne remmitkin roskiin kun niissä on "kuo.lleen pas kan haju" Kun sanoin että aion pestä ne myöhempää käyttöä varten, alkoi kiukkuisena tuhista, että jos minä variksenpelätin enää koiria otan, niin hir.teen ne vaan päätyvät. Anteeksi kauheasti, etten jaksanut meikata itseäni sinä päivänä ja mielestäni 15 vuotta on kyllä ihan kohtuullinen ikä saksanpaimenelle.

Olin sopinut, että menen kaverini kanssa kahville. Kerroin tästä miehelleni. Kun tapasin kaverini, hän ehdotti, että kävisimme sittenkin siiderillä. Sanoin, että juon itse kahvia, mutta minua ei haittaa, jos kaverini juo siideriä. 

Seuraavana päivänä mieheni kertoi, että hänen kaverinsa oli nähnyt minut ja kaverini terassilla siiderillä. Korjasin, että itse join kahvia. Mies alkoi tivaamaan, miksi olin valehdellut, että menemme kahville. Sanoin, etten koe valehdelleeni, kun itse kuitenkin join kahvia. Mies jatkoi inttämistä kaverin siideristä. Hän koki minun valehdelleen. 

Jotenkin ohitin koko keskustelun, mutten vieläkään ymmärrä, miksi kaverin juoma on aihe suuttua. Tässä ei ole taustalla mitään alkoholismia tai muuta, mikä selittäisi suuttumuksen. En uskalla enää aiheesta kysyä, ettei tämä absurdi riita puhkea uusintakierrokselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun asuin pikkukylässä lapsena, siellä oli tapana suuttua ihan ihme asioista. Kerran eräs tuttu - ei edes ystävä tai kaveri - suuttui, kun en tervehtinyt häntä kylänraitilla. Hän käveli tien toisella puolella, enkä huomannut häntä.... Haukkui mua kaikille ja sanoi että olen ylpistynyt. :DDDD

Tässä kylässä oli oikeasti vain yksi tie, joka kulki kylän läpi. Hirveitä muistoja...

Mä olin tätini mielestä ylpistynyt ja niin koppava, kun en sattunut huomaamaan häntä Tampereen keskustassa ruuhka-aikaan odottamassa valojen vaihtumista kadun toisella puolella. Julisti tätä Facebookissa ja ties missä koko suvulle. Siellä seisoi kuitenkin kymmeniä muitakin ihmisiä, enkä ollut nähnyt tätiäni muutamaan vuoteen. Lisäksi hän oli tuona aikana laihtunut jonkun 40 kiloa ja vaihtanut hiustyyliä, joten koko tunnistaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Voi hyvä luoja... Mullekin ollaan suututtu ja sanottu koppavaksi, syy: en kuullut mitä isä sanoi et mitä tarvitsi kaupasta tuoda, suuttu kamalasti, paiskoi ovia ja lähti itse kauppaan:D on ihanaa kun lähipiirissä näitä narsistisia löytyy

Kun peruin kerran miehen kanssa sovitun ilta menon että saisin nähdä oman veljeni ketä en ollut nähnyt 4 vuoteen eikä muuta ajankohtaa löynyt tapaamiselle. Tosi kivaa kun tulet iloisena täynnä energiaa kotiin kun olet saanut olla ikävöimäsi ihmisen kanssa ja sitten toinen kotona vaan raivoaa asiasta. Hän ei ole ikinä ollut hirveän mustasukkainen että en tiedä mikä juttu tämä kohtaus aikanaan oli.

Ex-mies suuttui, kun annoin siskon syödä autossani takapenkillä matkustaessa sämpylää. Haimme mieheni kanssa siskoni suoraan töistä minun autolla ja minä myös ajoin ja lähdimme ajamaan noin 600 km matkaa. Siskolla oli ollut kiireinen päivä töissä eikä hän ollut ehtinyt syödä eväitään. Sisko kysyi saako hän syödä autossa evässämpylänsä ja annoin luvan. Mies sai itkupotkuraivarit, koska hänen mielestään autossa ei saanut syödä mitään. Mustasukkaista raivoamista (asetan siskoni mielipiteen hänen edelleen) kesti useamman sadan kilometrin verran kunnes uhkasin jättää miehen tavaroineen tienvarteen. Mies on todellakin ex.

Vierailija kirjoitti:

Entinen poikaystäväni suuttui mm. näistä asioista:

- Jos istuin junassa häntä vastapäätä, enkä hänen viereen.

- Jos nukuin selkä häneen päin.

- Jos töistä tullessani kerroin, että en ole sillä hetkellä nälkäinen, mutta hän voi toki syödä jo nyt (yksittäinen tapaus, yleensä söimme yhdessä).

- Jos en halunnut maistaa hänen itselleen ostamaansa juomaa, jossa oli ainesosa, josta en pidä.

- Jos kävelin liian paljon hänen edellään esimerkiksi ovesta ulos lähtiessä ("miks sä jätät mut")

- Jos päästin irti hänen kädestään liian aikaisin (esimerkiksi ovea avatessa) kun kuljimme käsi kädessä.

- Jos en halunnut erityisruokavaliolla ollessani paistaa ruokiamme samalla pannulla, vaan erikseen (tämä oli ehkä typerin juttu, en tiedä mikä sentimentaalinen merkitys sillä oli, että meidän ruoat paistui samalla pannulla).

Ei oo totta, mun NYKYINEN on pahoittanut mielensä ihan samoista asioista. Ei kyllä suuttunut mutta kokenut sen loukkaavana tai jonain kylmyyden merkkinä(?).

Ei tosin enää, voin istua ihan rauhassa junassa häntä vastapäätä eikä siitä enää tule kommenttia 🤣

Ja mitä se vierekkäin istuminen ravintolassa on? Tuntuu ihan hölmöltä jos meitä on vaan 2 ...

Täytin juuri 18 ja asioin ensimmäistä kertaa yksin pankissa. Muuten meni hyvin, mutta en saanut tunnuslukusovellusta toimimaan ja nyt joudun menemään pankkiin uudestaan, jotta saan uuden aktivointikoodin. Jostain syystä osoitin isäni mielestä suurta epäonnistumista, kun VAHINGOSSA mokasin tunnuslukusovelluksen aktivoinnin ja sain tästä niskaani huutoa siitä, miten en osaa ja teen vaan väärin kaiken yms.

Vaikka eihän pankissa käyminen edes mitään maksa ja moka oli omani, niin miksi vanhemman pitää alkaa huutaa siitä? Ja samaan aikaan sitten itse mokailee teknologian kanssa ja pyytää minulta apua. Kai sitten tämän ikäisen pitäisi osata automaattisesti kaikki tekniikkaan liittyvä, kun "älypuhelin kädessähän" tässä on muka kasvettu. Loppuillan itkin sitten huoneessa.

Olin hiljattain aloittanut projektipäällikkönä uudessa työpaikassa, ja projektini tekeillä olevat laitteet olivat menneet konepajavalmistukseen. Laitteiston myynyt myyntipäällikkö tuli huutamaan minulle pää punaisena, kun hänen mielestään raskenteisiin oli joitain saumoja hitsattu liikaa. Minulla ei ollut kerennyt olla mitään osaa eikä arpaa vaikuttaa kyseisiin ratkaisuihin, ja tämä henkilö kyllä sen tiesi ihan hyvin. Pitipä nyt saada avautua asiasta jollekin. Kustannusvaikutus tällä oli ehkä 10 eur n 300 000 euron järjestelmässä. 

Oltiin kaverin kanssa syömässä libanonilaista mättöä. Söin mm. lihapullia tomaattikastikkeessa ja ne olivat aivan älyttömän hyviä. Sanoin kaverilleni, että ”en yleensä kamalasti perusta tomaattipohjaisista ruoista, mutta tämä on kyllä taivaallista”. Kaveri muisti sillä sekunnilla tarjonneensa minulle n. 5 vuotta aikaisemmin jotakin tomaattipohjaista kalakeittoa (ehkä, jos oikein muistia pinnistää?) ja suuttui aivan kamalasti.

Eh..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli takauma lapsuuteen, 80–lukuun, kun olin alakoululainen.

Olin naapurin tyttöjen kanssa heidän pihassaan leikkimässä kesällä ja heidän ehkä vähän vanhemmat 2 serkkuaan olivat mukana. Mun äiti tuli sanomaan, että kohta lähdetään mökille, tuu syömään ensin.

Meillä oli jokin hyvä leikki kesken ja vähän harmitti lähteä mutta tiesin, että vanhemmat suuttuu turhasta odottelusta ja sit on kiree tunnelma pitkään. Eli sanoin lähteväni nyt.

Se vanhempi niistä naapurien serkuista nousi seisomaan kädet puuskassa ja huusi vihaisena, et ” ai on sulla muka NOIN kiire sinne mökille?” Ja sen pikkusisko ja ne naapurin tytötkin tuli kädet puuskassa seisomaan vihaisina sen vanhemman serkun viereen. Yritin selittää, että mun perhe lähtee kohta ja mun on PAKKO mennä mut ne oli vaan vihasia.

Menin kotiin ja kun ajettiin autolla noitten naapurien ohi niin ne tytöt seiso vieläkin siellä kädet puuskassa tuijottamassa meitä vihasen näkösinä.

Äiti kysyi, et ” mistäs sä ne noin suututit?” Mua v**utti ja v**uttaa yhä muistellessa tota juttua, varsinkin äidin kommenttia!

Kerroitko äidillesi, mistä ne suuttui? Lapsellani oli ennen sellainen kaveri, joka suuttui aina, kun lapseni joutui lähtemään kotiin, harrastuksiin tai mihin vain, tai jos lapseni ei voinut mennä hänen luokseen, kun olimme esimerkiksi mummolassa. "Jos nyt lähdet, niin en ole enää koskaan sun kaveri", saattoi sanoa minunkin kuullen. Myös valehteli ja manipuloi saadakseen tyttöni toimimaan tahtonsa mukaan. Muuttivat onneksi pois.

Meillä eivät lapset olisi ikinä sanoneet toiselle lapselle jotain tuollaista - ovat siihen liian kilttejä. Mutta minun olisi kyllä tehnyt mieli osoittaa pikkumaisuuttani naapurin tytölle heidän puolestaan. Viisi vuotta tämä jatkui, eli kyseinen pikkulikka laitettiin aina pihalle ennen kuin perhe oli lähdössä mummolaan/kauppaan/kyläilemään/harrastamaan/mitä ikinä. Hänpä ei jaksanut kahta minuuttia kauempaa yksin olla ja tuli meille hakemaan muksuja ulos. No nämähän jätti omat touhunsa, kun toinen kinuu ja mankuu, ja joka helevatan kerta, kun natiaiset ulos pääsivät piti tämän yhden lähteä. Sitten ihmeteltiin ja ällisteltiin, mitä siellä pihalla sitten touhutaan, kun omat jutut oli jotain ihan muuta ja ne keskeytettiin tämän yhden takia. Yritin heitä vähän herätellä, että kannais varmaan kysellä, mikä meininki, jos ulos lähtevät, mutta kun ei, kun kaveri kerran vinkuu eteisessä niin mukaan mennään ja sitten ollaan surkeina. Onneksi ME muutettiin.

Samassa taloyhtiössä asuu perhe, jonka äiti on kotiäitinä.

Kun me menemme pihalle, voi laskee sekunteja, kun vähintään 1 lapsista tulee pihalle.

Lapset ovat oikeastaan kaikki aika ikäviä mankujia, ollaankin usein vaihdettu paikkaa tämän jälkeen.

Ei ole 1 eikä 2 kertaa, kun äiti on lähettänyt tekstiviestiä miksi hänen lapsensa on pihalla yksin. En edes vastaa niihin.

Aina pyytämässä palveluksia. Lähettää joka viikko tekstiviestejä Pääsitkö Jani-Petteri meille, kun hänen pitää mennä sinne, tänne ja tonne. Pari krt autoin, mutta ei ikinä auttanut takaisin, sanoin autan seuraavan kerran vasta, kun autat minua. Yhden merran ehdotti hän voi tehdä tämän palveluksen, mutta vastapalvelukseksi haluaa sitä ja tätä takas. Sanoin heippa.

Luin vain tätä viimeistä sivua ja en kyllä lue enempää, uskomatonta jos ihmiset suuttuvat tällaisista asioista. Olen joskus jo valmiiksi liian miellyttämisen haluinen, varmaan jos lukisin enemmän näitä en uskaltaisi enää sanoa tai tehdä mitään.

Veljeni avovaimo suuttui minulle kun en lähtenyt tappelemaan hänen kanssaan ruokavalioista. Hän siis alkoi kasvissyöjäksi josku 5-6 kuukautta sitten. Tämä jotenkin hänen mielestään tarkoittaa sitä että meidänkin puolen suvun pitäisi liittyä aatteeseen.

On yrittänyt aiemminkin saada samasta aiheesta riitaa vaikka olemme aina huomioineet hänen nykyisen ruokavalionsa. Häntä tuntuu häiritsevän että muut syövät lihaa. Huvittavinta tässä on että myös veljeni syö lihaa vieläkin, mutta hänelle ei valita koska jokaisella on kuulemma oikeus valintaansa. En oikein tajua miksi meillä ei olisi?

Eniten hän tuntuu suuttuvan siitä että en mene riitaan mukaan. Kun hän luettelee pointtejaan niin kuuntelen vain kohteliaasti enkä lähde puollustelemaan valintojani. Outo tyyppi.