Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Äitini on usein suuttunut minulle esimerkiksi siitä, että olen käynyt kuntosalilla. Senkin ajan voisi käyttää hänen auttamiseensa ja mureheiden kuunteluun. On lisäksi liian herraskainen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudointa oli kun olin vielä lapsi ja mentiin isän ja serkun kanssa carolssiin tilaamaan hampurilaisia meille kolmelle. Oltiin menossa lätkämatsiin hartwall areenalle jossa jokerit pelasi. Noh junaasemalla isäni antoi minun ottaa hampurilaisen pienestä paperi pussista, kun en löytänyt heti club burgeria vaan tongin niitä hetken aikaa. Isäni paiskasi pussin maahan. Myöhemmin isäni pyysi kyllä anteeksi käytöstään ja osti hartwallilta uudet hampurilaiset meille mut kyllä siitä pahoitin pahasti mieleni.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suuttui kun minun kun sain soiton että isäni oli löytynyt kuolleena. Huusi, räyhäsi ja paiskoi tavaroita kun kaikki menee päin vi*tua. Minä ja lapset emme saanet hänen nähden ja kuullen itkeä tai surra.
Huh, tämä kyllä pysäytti.
Vierailija kirjoitti:
Sain joululahjaksi kodissani kiukkuiselta äitipuoleltani vain puolikkaan sinappituubin lahjapaperiin käärittynä, olin kesällä makkaranpaisto reissultani sen kotini jääkaappiin jättänyt eli 6kk aiemmin. Olin noin 14v ja enkä ollut talouden ainoa sinapinsyöjä, mulla useampi sisarpuoli.
En ymmärtänyt silloin tuota, enkä vieläkään.
Paras "kosto" tuollaisesta voisi olla, että ottaa tuon aina jatkossa puheeksi mukamas erikoisena vitsinä. Etenkin uusien ihmisten seurassa hämmästelisi äitipuolelle, että olipas jännä ja huvittava vitsi se sinappituubi joululahjana 14-vuotiaalle.
Ei tule mieleen koska jos joku suuttuu mulle niin en kiinnitä siihen huomiota eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-kaverini suuttui aikoinaan, kun kerroin hänelle, että oltiin miehen kanssa suunnittelemassa muuttoa toiseen kaupunkiin. Sain sellaisen saarnan osakseni, ettei tosikaan. Oli kuulemma itsekästä muuttaa ja jättää hänet yksin "vanhaan" kaupunkiin. Meidän olisi pitänyt ajatella myös häntä, hänen itsensä mukaan.
No, hän kyllä onnistui polttamaan lähes kaikki sillat takanaan muutenkin. Esimerkiksi hänen kummityttärensä perhe katkaisi häneen yhteydenpidon, kun hän oli erään kerran varta vasten matkustanut bussilla näiden kotikaupunkiin suht. kauas omasta kotikaupungistaan, kävellyt pokkana heidän pihalleen (perhe asui omakotitalossa) ja alkanut huutelemaan siellä, että hänellä on oikeus nähdä kummityttöään, jos tahtoo. Tämä ex-kaveri kerskui tempaustaan minulle jälkikäteen moneen kertaan ja oli siitä hyvin ylpeä.
Todellisuudessa sillä ihmisellä ei ollut kaikki inkkarit kanootissa, näin jälkikäteen ajateltuna. Oli helpottavaa päästä hänestä eroon, vaikka se omalla tavallaan koville ottikin. Lapsuuskaveri kuitenkin kyseessä ja olin tottunut hänen outoon seuraansa. Lapsena en vain kyseenalaistanut hänen omituista käytöstään – mm. totaalista itsekeskeisyyttä ja verbaalista aggressiivisuutta ym. – ja teininä taas ajattelin sen menevän itsekseen ohi, kunhan aikuistuttaisiin. Väärässä olin.
Entinen kaverini alkoi selvittää yhtä jupakkaa juuri kun olin hautaamassa äitiäni.
Kerroin ihan selvästi missä olen ja jatkoi vain.
Myöhemmin sanoin että koin tämän törkeänä ja epäkunnioittavana.
Hän lopetti pitkäaikaisen ystävyyden ja laittoi vielä estot päälle.
En ymmärrä, eikö tuo nyt ole ihan käytöstapoihin kuuluva juttu että hautajaispäivänä ei omaisia häiritä, varsinkaan millään ikävällä asialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri ala- ja yläasteella suuttui ihan kaikesta.
- Jos sain paremman numeron kokeesta
- Jos kävin liikkumassa (urheilu oli "hänen juttu" ja hän oli sairaalloisen kilpailuhenkinen)
- Jos sain uusia vaatteita
- Kun kävin kampaajalla ja leikkasin hiukseni
Kaikenlaista.
Töissä oli aika rapsakka tahti (tein kuutta päivää viikossa) ja siinä aamusta olin hieman väsähtäneen näköinen joten eräs työkaveri tästä huomautti. Totesin, että vähän väsyttää kun on paljon töitä, tai jotain sen suuntaista.
Tämä tyyppi sitten totesi, että joo hänen kaverillaan todettiin just rintasyöpä että toisilla sitä on oikeita ongelmia. Sanoi tämän vielä oikein pistävästi ja tuohtuneena. Sitten marssi pois paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myyjä.
Meillä käy yritysasiakkaita, osa päivittäin. Myydään elintarvikkeita ja nämä yritysasiakkaat on usein ravintoloita ym.
Erään raflan omistaja tuli kerran ostamaan päivän tarpeet ja sitten ryttäsi mulle auton avaimensa. Selitti, että mun pitää käydä siirtämässä hänen autonsa parkkimittaria tietyn ajan päästä eteenpäin ja sitten vielä toisen kerran jos hän ei siinä ajassa ehdi takaisin. Yritti myös antaa mulle muita ostoskassejaan että voinko viedä ne sinne autoon hänen puolestaan. Syytä tälle en edes enää muista.
Selitin sitten että en voi näin tehdä. Ei kuulu työnkuvaani ja olin yksin töissä joten en voi vaan juoksennella pitkin katuja kääntelemässä parkkimittareita.
Hän suuttui paikan päällä ja lisäksi lähetti pomolleni valituksen. Sen lisäksi ei suostu enää minun palveltavaksi jos paikalla on joku muukin myyjä.
Poikaystävä suuttui, kun meikkasin kaulalta hänen tekemänsä fritsut piiloon erästä virallista tilaisuutta varten. Ei siinä, tästä on jo kymmenen vuotta aikaa, ja ollaan edelleen onnellisesti yhdessä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erän hyvin erikoinen henkilö suuttui kun käytin sanaa pieru, piti käyttää sanaa paukku hänen mielestään. Suuttui myös jos niistin liian äänekkäästi vessassa kasvojen pesun yhteydessä, ohjasti parvekkeelle niistämään. Kun söin hiilarihimoihini keitettyä makaronia margariinillä ja suolalla, suuttui tästä, koska ei voinut katsoa, kun tungen itseeni jotain niin epäterveellistä. Itse hän ei siis syönyt millään tavalla terveellisesti. Mitähän muita näitä nyt oli...
Vierailija kirjoitti:
Entinen kaverini alkoi selvittää yhtä jupakkaa juuri kun olin hautaamassa äitiäni.
Kerroin ihan selvästi missä olen ja jatkoi vain.
Myöhemmin sanoin että koin tämän törkeänä ja epäkunnioittavana.
Hän lopetti pitkäaikaisen ystävyyden ja laittoi vielä estot päälle.
En ymmärrä, eikö tuo nyt ole ihan käytöstapoihin kuuluva juttu että hautajaispäivänä ei omaisia häiritä, varsinkaan millään ikävällä asialla?
Hautajaispäivänä vastailet puhelimeen? Missä ? Avoimen haudan äärellä? kirkossa siunaustilaisuudessa? Ei kaverisi oikein toiminut mutta miksi ihmeessä puhelimeen vastasit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveri syytti minua kahdesti hänen juhliensa pilaamisesta pelkällä olemassaolollani. Kuulemma levitin huonoa fiilistä ympärilleni ja hänelle, eikä kellään muullakaan ollut enää hauskaa. Todellisuudessa en ollut tehnyt mitään, mikä pilaisi hänen juhlansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kaverini alkoi selvittää yhtä jupakkaa juuri kun olin hautaamassa äitiäni.
Kerroin ihan selvästi missä olen ja jatkoi vain.
Myöhemmin sanoin että koin tämän törkeänä ja epäkunnioittavana.
Hän lopetti pitkäaikaisen ystävyyden ja laittoi vielä estot päälle.
En ymmärrä, eikö tuo nyt ole ihan käytöstapoihin kuuluva juttu että hautajaispäivänä ei omaisia häiritä, varsinkaan millään ikävällä asialla?
Hautajaispäivänä vastailet puhelimeen? Missä ? Avoimen haudan äärellä? kirkossa siunaustilaisuudessa? Ei kaverisi oikein toiminut mutta miksi ihmeessä puhelimeen vastasit?
Hautajaisethan ei yleensä ala aamuvarhaisella. Jos minulle ystävä soittaisi aamulla ennen hautajaisia, saattaisin vastata sillä oletuksella (jos tuntuu että voimia riittää vastata puhelimeen), että hän toivottaa voimia raskaaseen päivään ystävälleen.
Serkkuni suuttui ilmeisesti ja vielä loppuiäkseen. Hänen koiransa oli purrut naapuria jalkaan ja kahden viikon päästä häntä itseään. Sanoin että en pitäisi tuommoista koiraa. Huusi puhelimeßa ettei minulle heidän asiansa kuulu ja keksi asian minusta joka ei pidä paikkaansa. Kun on paha olo itsellään tällä tavalla syyttömiin puretaan tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus kaupassa hyllyjen välissä kun hyllyjä toisella puolella hyllyttämässä ollut myyjä vahingossa heitti hillopurkin mun päähän kun oli livennyt hänen otteestaan. Ai että se sattu! Ja verta tuli aivan järkyttävästi. Ja mikä kuhmu siihen alkoi kohota. Se vielä hajos se purkki ja olin yltä päältä tahmeaa hillossa sekä veressä. Hän suuttui mulle siitä että sitä verta meni siihen lattialle ja kun lasin sirpaleita oli lattialla. Oli kiva kuunnella itku kurkussa kun toinen haukkuu kun yrittää samalla itse pitää kaulahuivia haavan kohdalla. Näytin ihan kuin olisin astunut jostain zombie sarjasta. Hän sanoi että mun pitää siivota sekä maksaa se hillopurkki. Onneksi paikalle tuli hänen pomonsa 😥
Sori vaan tällainen vuodatus, mutta miten viisitoista ihmistä voi alapeukuttaa näin karmealle jutulle?! Oletteko te synnynnäisesti tunnekylmiä vai muuten vain sadistisia luonteeltanne? Ilmeisesti olette niitä, jotka ette itse auttaisi ketään onnettomuustilanteessa, vaan jäisitte muuten vaan paikalle hengailemaan ja ottamaan kännykkäkuvia iltapululehdille sadan euron toivossa, mutta kiljuisitte vastavuoroisesti itse noin tuhatsata desibeliä, jos saisitte tikun sormeenne - vaatien ambulanssikuljetusta lähimpään ensiapuun. Ei tuo "viidentoista suora" muulla tavalla oikein selity.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koirista pitävä serkku raivostui kun sanoin vitsillä sitä lampaan näköistä valkoista koirarotua lammaskoiraksi.
Hih, tästä muistui mieleen ikiwanha tarina. Olin ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla, kun alkoi jokin oppitunti niin, että luokanopettajallamme oli ollut toisen luokan kanssa jokin aineoppitunti, eli siis luokassa oli ollut eri porukka. Edellisen tunnin peruina liitutaululla luki kaksi sanaa: "puudeli" ja "metsästyskoira". Viittasin, sain luvan, ja kysyin opettajalta, käytetäänkö puudeleita metsästyskoirina. Tämän naama valahti kalpeaksi, sitten punaiseksi, ja opettaja karjaisi kurkku suorana "Uloooooos, ULOOOS LUOKASTA!". Tietysti poistuin aika hämmästyksissäni enkä tänä päivänäkään ymmärrä, miten ihmeessä tuollaisesta voi saada moisen raivarin tai mitä pahaa viattomassa kysymyksessäni edes oli. Se tunti meni sitten luokan ulkopuolella ihmetellessä.
Olipas tietämätön opettaja. Villakoirahan on rotuna jalostettu linnustuskoiraksi, eikä suinkaan miksikään seurapiirirouvien salonkinäyttelyleluksi, vaikka niin yleisesti kuvitellaankin, näin karrikoidusti sanoen.
Ohis #1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus kaupassa hyllyjen välissä kun hyllyjä toisella puolella hyllyttämässä ollut myyjä vahingossa heitti hillopurkin mun päähän kun oli livennyt hänen otteestaan. Ai että se sattu! Ja verta tuli aivan järkyttävästi. Ja mikä kuhmu siihen alkoi kohota. Se vielä hajos se purkki ja olin yltä päältä tahmeaa hillossa sekä veressä. Hän suuttui mulle siitä että sitä verta meni siihen lattialle ja kun lasin sirpaleita oli lattialla. Oli kiva kuunnella itku kurkussa kun toinen haukkuu kun yrittää samalla itse pitää kaulahuivia haavan kohdalla. Näytin ihan kuin olisin astunut jostain zombie sarjasta. Hän sanoi että mun pitää siivota sekä maksaa se hillopurkki. Onneksi paikalle tuli hänen pomonsa 😥
Sori vaan tällainen vuodatus, mutta miten viisitoista ihmistä voi alapeukuttaa näin karmealle jutulle?! Oletteko te synnynnäisesti tunnekylmiä vai muuten vain sadistisia luonteeltanne? Ilmeisesti olette niitä, jotka ette itse auttaisi ketään onnettomuustilanteessa, vaan jäisitte muuten vaan paikalle hengailemaan ja ottamaan kännykkäkuvia iltapululehdille sadan euron toivossa, mutta kiljuisitte vastavuoroisesti itse noin tuhatsata desibeliä, jos saisitte tikun sormeenne - vaatien ambulanssikuljetusta lähimpään ensiapuun. Ei tuo "viidentoista suora" muulla tavalla oikein selity.
Niin tai sitten ihmiset alapeukuttavat kun eivät vaikka usko tarinaa. Mutta ainahan sitä voi heittäytyä dramaattiseksi ja kuvitella pahinta.
Mulle on kaksi kertaa suututtu verisesti, kun en vastannut tunteisiin. Toisella kertaa eräs mies, jota pidin ystävänä ja toisella kertaa työkaveri, joka tiesi kyllä mun olevan naimisissa. Ihmiset on outoja :)