Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Parempi numero kokeesta, kengät, se, etten kuullut kunnolla mitä kysyttiin ja pyysin toistamaan... Oudoimpia tapauksia ovat olleet ne, kun en ole tiennyt, miten jollekin pitää puhua -kyse ei ole kiroilusta ja/tai muuten sopimattomasta kielenkäytöstä. Eli joku ihan normaali sana tyyliin "kylppäri" on ollut sellainen, mitä toinen osapuoli ei voi sietää. Minun olisi pitänyt osata lukea hänen ajatuksiaan, että olisin tämän tiennyt :-D

Sukujuhlissa tuli vanha sukulaisnainen raivoamaan lihavuudestani. Että ei hänen sukupolvensa ole nähnyt vaivaa meidän oikeuksien eteen, että voisin olla tämännäköinen.

Oi miksi hyvät comebackit keksii vasta muöhemmin? Olisi pitänyt sanoa, että tuskin kukaan on halunnut nähdä vaivaa sen eteen, että tämä kurppa pääsee muita haukkumaan. Tai että eipä kukaan lääketieteen edelläkävijäkään nähnyt vaivaa, jotta tämä solvaava mamma pyörisi muita tölvimässä eläkepäivinään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tahallaan vaan suuttuvat, vaikka minun pitäisi suuttua heille. Luulempa, että kyseessä on hyökkäys on paras puolustus menetelmä.

Näin mullakin, mutta koskee vain yhtä ihmissuhdetta. Tosin tiedän perimmäiset syyt siellä taustalla. Hän sen taakan kantaa teoistaan ja sanoistaan. Olen vastuussa omistani ja kuljen kevyempänä.

Mieheni suuttui kun minun kun sain soiton että isäni oli löytynyt kuolleena. Huusi, räyhäsi ja paiskoi tavaroita kun kaikki menee päin vi*tua. Minä ja lapset emme saanet hänen nähden ja kuullen itkeä tai surra.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jatkuvasti jotain vaativat ihmiset".

Tuli mieleen, että oletko käyttänyt hyväksi noita ihmisiä? Olisiko sinun vuorosi olla antajana?

En. Hoidan itse omat asiani enkä pyydä mitään palveluksia, koska en halua jäädä kiitollisuudenvelkaa kenellekkään. Läheisiäni autan mielelläni pyytämättäkin, mutta olen huomannut nämä, jotka jatkuvasti vaativat aikaasi ovat usein myös muutenkin hyväksikäyttäjiä.

Et siis ole hoidattanut lapsiasi muilla? Et hyötynyt materiaalisestikaan?

Tuttavani suuttui, kun ateistina erosin kirkosta. Että onpa tekopyhää, kun en halua tukea yhteiskuntarakennetta, joka tekee niin paljon hyvää.

Myöhemmin samainen tuttu erosi kirkosta myös, ihan koska halusi mieluummin käyttää omat rahat itseensä ja pystyi kuulemma uskomaan ihan ilman kirkkoakin. Pffft.

Mummuni suuttui minulle, kun en syönyt hänen tarjoamaansa ja vähän homeista tomaattia. Huusi, ettei minulle kelpaa edes hänen ostamansa kallis tomaatti. Oli pakko lähteä pois ja piti mykkäkoulua pitkän aikaa ja minä itse olin todella surullinen ja muistan kuinka itkin asiaa. Olin silloin yläkoulussa ja muuten todella kiltti ja niinpä tuntui niin kohtuuttomalta, että minulle suututtiin tomaatista.

Äitini suuttui kerran, kun olin lapsena koulun kanssa uimassa läheisessä järvessä, missä oli ainakin aikaisempina vuosina ollut sinilevää ja tiedettiin aika saastuneeksi. Kuitenkin koko luokka meni opettajaa myöten uimaan ja niinpä en itsekään halunnut olla menemättä. Minulla oli muutenkin aika vähän seuraa ja niinpä oli mukavaa pitää kerrankin hauskaa muiden kanssa. Hauska päivä vaihtui sitten äitini kiukkuun ja suihkuun passitukseen. Äiti piti myös mykkäkoulua jonkin aikaa. Olisin vaan toivonut, että hän olisi ajatellut asiaa eri lailla, kun kerrankin minulla oli hauskaa.

Isäni suuttui siitä kun en lapsena hypännyt yksissä kisoissa korkeutta. Inhosin muutenkin korkeushyppyä ja isäni olikin jo aikaisemmin harkoissa suuttunut, kun en siellä ollut hypännyt. Tuo kisan kieltäytyminen oli sitten hänelle jo liikaa ja muistan kuinka piti mykkäkoulua pitkän aikaa. Oli kuulemma häpäissyt hänet, kun muut hyppäsivät. Ei se riittänyt, että pärjäsin muissa lajeissa. Meillä oli vielä yksi tuttujen tytär hoidossa vanhempiensa matkan aikana ja hänkin ihmetteli asiaa. En tiedä sitten puhuiko kotonaan, kun asuivat aika kaukana ja kävimme harvoin niin asia ehkä unohtui. Oli aika hyvä hoitopaikka, tosin hänen ei kyllä tarvinnut kärsiä mistään vaan minun.

Molemmat vanhemmat ovat suuttuneet  monesti, kun olen itkenyt. Ovat yrittäneet sen aluksi peittää, mutta sitten se äkäinen "älä nyt viitsi"-hokeminen on paljastanut kaiken.

Kaveri suuttui huhuista että olisin kertonut hänen salamiehen eronneen ja heittäneen vaimonsa pihalle.

Kyllä on idiotismia uskoa kaiken maailman juorut ja sentakia laittaa kaveruus poikki.

Mies oli tullut sanomaan että saa huonon kuvan kun vaimonsa on muka heittänyt pihalle :)

Oliskohan narsku?

Hattu päässä.

Vastaa tullut eläkeläisukko suuttui siitä, kun siirryin kävelemään tyhjälle pyörätielle ohitustilanteessa antaakseni hänelle tietä. Tilanteessa ei ollut mitään epäselvää. Ukko käveli kävelysauvojen kanssa vaivalloisesti ja koko kävelytien leveydeltä, joten vilkaisin taakseni ettei sielläkään sattunut (talvella) tulemaan pyöräilijää, ja kävelin typötyhjää pyörätietä ettei tarvinnut ohittaa huterasti taapertanutta ukkoa ihan vierestä jäisellä kelillä. Sehän piru pysähtyi kohdalla ja alkoi huutamaan pyörätiellä kävelemisestä! Ensin selitin rauhallisesti antaneeni hänelle tilaa väistämällä tyhjälle pyörätielle (oli tosiaan talvi ja harva pyöräili sillä seudulla talvisin) mutta huuto ja todella törkeä alatyylinen haukkuminen vain jatkui. Tottakai suutuin ja tiuskaisin, että senhän takia tässä piti kävellä pyörätiellä, kun se vie kaiken tilan kävelytiellä. Ukko tosiaan käveli kädet sivuilla levällään niiden kävelysauvojen kanssa aivan keskellä kävelytietä. Ukko kyllä näki minun siirtyvän vasta vähän ennen ohittamista sille pyörätielle ja pois kävelytieltä, joten olisi sen pitänyt käsittää mitä tein.

Anteeksi väärä linkki, siis tällainen ilme naamallaan:

https://www.google.fi/search?q=ursula&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ah…:

T.117

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on toisen osapuolen näkemys näihin? Esim. onko kuvauksellisuutta kehuttu jotenkin ikävään sävyyn? Onko menoja siirretty milloin minkäkin syyn varjolla? Ei silti, minullekin on suututtu turhasta. Ehkä tästäkin suututaan.

Tuohon narsistiystävääni palatakseni, oli kuin iilimato mussa kiinni ja mitään en olisi saanut tehdä ilman häntä. Aamut alkoi viesteillä, töihin viestiä, työpäivän jälkeen viestiä. Ja tosiaan tuo lapsellinen ymmärtämättömyys, tein fyysisesti raskasta työtä tuohon aikaan ja hän ei sitä voinut käsittää että energia riitti just ja just siihen p*rkeleen kaupassa käymiseen. Muistaakseni just tuon kauppaepisodin aikaan olin tehnyt 10 tuntisen työpäivän.

Lopulta laitoin välit poikki aivan lopullisesti, estin joka paikassa ja jestas miten helpottunut oon ollut! Oon ihminen joka tykkää paljon olla rauhassa & yksinkin, joten tuo ihmissuhde oli lievästi sanottuna stressaava.

Täällä täysin sama! Käytän aikani just niinkun haluan. Jos ei kahvittelut kiinnosta työpäivän jälkeen niin en ole velvollinen kenellekään selittelemään sitä sen enempää. Jatkuvasti jotain vaativat ihmiset ovat ahdistavia, tällä tarkoitan myös nimenomaan tuota ajankäyttöä. 

"Jatkuvasti jotain vaativat ihmiset".

Tuli mieleen, että oletko käyttänyt hyväksi noita ihmisiä? Olisiko sinun vuorosi olla antajana?

Laita välit poikki. Mutta ole rehellinen itsellesi. Vähän paistaa, että olet mielelläsi saamapuolella, muttet anna itse mitään. Onko ahdistuksesi takana siis ihmissuhde, vai omatuntosi joka vaatii sinulta vihdoin tekoja?

Alkuperäinen narsistikaveri komman lähettäjä täällä!

Miten joku aina onnistuukin kääntämään asian näin?

Kaverisuhteessa, jossa toinen vaatii 24/7 huomioo, ei ikinä anna tarpeeksi.

Jos olet niin väsynyt, että kahvittelu ei kiinnosta ja sanot sen vieläpä suoraan, niin ei! Ei, kun toinen aivan loukkaantuu kun stalkkaa jossain kaupan luona menoja. Narsistisuus ilmenee siinä, ettei kykene ymmärtämään toisen tunteita yhtään. Ei varsinkaan sitä väsymystä.

Kyllä tarttis nyt uhrautua vaan ja tulla kuunteleen ”minäminäminä” -juttuja, ei kiinnosta vaikka sulla olis kuinka rankkaa töissä! -tyylillä.

Eräs kundi jota aikoinaan tapailin, veti kilarit siitä että minun kirjahylly oli asunnossani paikassa A, eikä paikassa B jonne se hänen mielestään olisi paremmin sopinut. Sama tyyppi myös suuttui kun en tarjonnut hänelle baarissa olutta, tai lainannut rahaa.

Mies suuttui ihan älyttömästi vähän aikaa sitten koska en syönyt illallista hänen kanssaan samaan aikaan :D Normaalisti syömme aina yhdessä, mutta nyt olin käynyt tosi myöhäisellä lounaalla. Mies alkoi paasata ruoka-aikojen noudattamisesta :DDD musta tuntuu että siinä oli jotain muuta taustalla 

Vierailija kirjoitti:

Harrastan valokuvausta. Kerran sanoin kuvattaville (pariskunta ja lapsi) sovitussa kuvaustilanteessa omasta mielestä small talkina, että näytättepä kuvauksellisilta. En antanut ohjeita, enkä "vuodattanut" kehuja enempää, totesin vain. Suuttuivat että oksat pois. Sitä paitsi kuvauksellisuus, vaikka yhä oli hyvä valo jne. meni siinä ärhentelyssä. En tänäkään päivänä tajua, mistä se reagointi. 

Jos on vähän elämänkoululainen tausta, niin sellaiset ihmiset ei aina tunnista tavallisiakaan sanoja (puhumattakaan nyt sivistyssanoista) ja olettavat usein oletuksena, että itselle tuntematon sana on jokin v-ttuilu. Reagointi on sitten sen mukainen. Tämä on tullut huomattua vuosien varrella niin monet kerrat, että nykyisin puhun oletuksena selkokieltä jos toinen osapuoli vaikuttaa vähän sellaiselta, että ei ole lahjoja kovin isolla kauhalla annettu...

Ex-tyttöystäväni suuttui kun keitin kattilassa vettä kansi aavistuksen raollaan enkä hänen tavallaan kansi täysin kiinni.  Emme asuneet yhdessä ja oltiin minun kotona. 

Seurustelukumppanini suuttui minulle kun miespuolinen kaverini (olen itsekin mies) antoi minulle käytetyn työtuolin. Siis omaan kämppääni, oman puhkikuluneen konttorituolini tilalle. Naisella ei ollut mitään suunnitelmia ko. tuolin taikka huoneenkaan varalle, eikä hän asunut luonani, eikä ollut ko. lahjatuolia edes nähnyt. Tuolin vastaanottaminen oli jotain kauheaa. En koskaan ymmärtänyt mistä oli kyse, joku ihmeellisesti projisoitu mustasukkaisuuskohtaus kaiketi.

Olin töissä eräässä paikallisessa siivouyrityksessä. Minulle maksettiin väärin palkkoja, sieltä puuttui vaikka mitä. Kun otin asian puheeksi yrityksen johtajan kanssa, hän suuttui.  

:D     Ilmaiseksihan niitä töitä pitäisi tehdä. Niinhän se yhteiskunta toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja eksän kanssa oli tarkoitus katsoa yhdessä leffaa illalla. Menin nukuttamaan lasta ja nukahdinkin itsekin. Aamulla ihmettelin, kun eksä oli niin suuttuneen oloinen, että hädin tuskin puhui minulle. Sain ongittua, että loukkaantui verisesti kun nukahdin enkä tullutkaan katsomaan leffaa.

Lisään tähän vielä, että meidän oli tarkoitus katsoa leffaa me aikuiset + hänen vanhempi lapsensa, ja mies joutui siis katsomaan elokuvan lapsensa kanssa kahdestaan kun minä nukuin. Pahastuminen tuosta olisi mielestäni ihan normaalia, mutta ei sellainen raivari joka tästä lopulta tuli. Erottiinkin onneksi pian tuon jälkeen, ei ollut ainoa asia josta mies suuttui. Esimerkiksi kun menimmekin lapseni kanssa käymään äitini luona ilman etukäteen ilmoittamista (ei ollut mitään suunnitelmia sovittu) ja kerran minulla oli jälki kaulassa, joka miehen mielestä oli tietenkin jonkun toisen tekemä fritsu. Aina kun hän suuttui, hän oli eroamassa ja ONNEKSI lopulta toteutti sen, kypsästi jättäen vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Hyi että kun alkaakin ahdistamaan mun muistelee tuota äijää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut varmaan muistavatkin tämän konvehti-casen lapsuudestani, mutta laitetaan nyt tännekin.

Eli, olin ekaluokkalaisena eräässä tapahtumassa ja sain äidiltä tehtäväksi jakaa konvehteja ihmisille. Olin tästä hommasta todella ylpeä, siksi muistan tapahtumat niin tarkasti.

Äiti sanoi, että kun muut konvehdit on korista jaettu, saan syödä itse palkaksi sen viimeisen. Suklaa oli meille lapsena harvinaista herkkua (saatiin joskus jouluna ja syntymäpäivillä) ja toki odotin innoissani oman konvehtini vuoroa.

Konvehdit menivät ja lopulta korissa oli jäljellä kaksi. Näin ystäväni tulevan tapahtumaan ja annoin hänelle toisen konvehdin, sen palkinnoksi luvatun söin itse.

Silloin eräs täti naapurustosta tuli paikalle ja sanoi "Annapas tyttö minullekin suklaata" Sanoin että ne loppuivat. Täti sanoi, että valehtelen ja että oli nähnyt kuinka minä ja kaverini "ahdamme suklaata napaamme" Ei auttanut selittely ja itkuhan siinä pääsi kun syytettiin aiheetta. Täti sanoi "Sinä olet sellainen ahne tyttö, paina se mieleesi"

Olin sitten 15 vuotta tapahtuneen jälkeen käymässä kotipaikkakunnalla ja päätin piipahtaa kirkon myyjäisissä. Tämä sama täti oli siellä myymässä käsitöitään. Kävin vaihtamassa kuulumiset ja kysyin paljonko yhdet villasukat maksavat. Täti katsoi minua sellainen

https://cdn-img.xojane.com/sites/default/files/styles/article_inline/pub...

ilme naamallaan ja sanoi "kaksikymppiä, mutta sinulle satasen" Naurahdin kun luulin sen olevan (huono) vitsi. Täti ei nauranut. Sanoi "Kyllä minä muistan kun silloin ahneuksissasi ahmit kaikki suklaat, kuule tyttö, ahneudesta rangaistaan"

Hän oli siis minulle n.15 vuotta katkera yhdestä konvehdista :D

Tais olla joku vähän pyylevämpi se täti joka halusi vaan suklaata itselleen ja sitten käyttäytyi kuin kakara kun ei sitä ollutkaan enään 😂