Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kauneuteni, outoa, sehän on itsestään selvää, eikä  sille voi mitään jos on kaunis. Aiheuttaa paljon kateutta. Minulle se on aina ollut ihan tavallinen asia että olen hyvännäköinen edelleen, joten se on outoa.

Olin lapsuuden ystäväni kanssa säännöllisesti tekemisissä tuossa  n 20v sitten. Olin tuntenut hänet vuosikymmenet. Yht'äkkiä huomasin ettei hänestä ollut mitään kuullut kuukausiin ja pistin viestiä ja yritin soittaakin. (Ihan vaan kerran, pari). Yllättäen hänen miehensä pisti viestiä ja kertoi heidän eronneen ja ystäväni muuttaneen lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle. Sitten ystävänikin soitti ja kertoi löytäneensä jo uuden miehen jonka kanssa aikoi naimisiin heti kun ero selvä. Hän pyysi minut luokseen ja lähdin käymään. Oltiin sitten taas tekemisissä ja mentiin näihin häihinkin yms. Taas sitten kaverista mitään kuulunut ja annoin olla. Meni pari vuotta ja sattumalta kuulin hänen miehensä kuolleen. Sain hänen puhelinnumeronsa ja soitin, otin osaa miehensä menehtymisen johdosta ym. No, kaveri oli erittäin loukkaantunut kun en soittanut hänelle heti miehen kuoleman jälkeen, ollut apuna ym...Yritin sitten siinä selvittää että miten olisin voinut kun en miehesi kuolemasta tiennyt..tämä oli oudoin homma..

Vierailija kirjoitti:

Bussi ajoi laiturille ja avasi ovet. Astuin sisään ja kuski alkoi huutaa minulle.

"PALOIKO SIINÄ NUMERO?!"

"Mitä?"

"NIIN ETTÄ PALOIKO BUSSIN ULKOPUOLELLA LINJAN NUMERO?!"

"E-ei."

"SILLOIN EI SAA TULLA KYYTIIN JOS EI PALA NUMERO!!!"

"Ai anteeksi".

Hyppäsin takaisin ulos, meni noin 20 sekuntia ja kuski napautti linjan numeron näkyviin. Sitten hän ilmoitti kuin ei mitään, että nyt saa tulla kyytiin.

Toivottavasti tuli edes hyvä mieli kun sai huutaa.

Mulle on nalkutettu käden heiluttamisesta ja sen tekemättä jättämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Bussi ajoi laiturille ja avasi ovet. Astuin sisään ja kuski alkoi huutaa minulle.

"PALOIKO SIINÄ NUMERO?!"

"Mitä?"

"NIIN ETTÄ PALOIKO BUSSIN ULKOPUOLELLA LINJAN NUMERO?!"

"E-ei."

"SILLOIN EI SAA TULLA KYYTIIN JOS EI PALA NUMERO!!!"

"Ai anteeksi".

Hyppäsin takaisin ulos, meni noin 20 sekuntia ja kuski napautti linjan numeron näkyviin. Sitten hän ilmoitti kuin ei mitään, että nyt saa tulla kyytiin.

Toivottavasti tuli edes hyvä mieli kun sai huutaa.

Jessus. Nyt ei kyllä kuskilla ollut ihan kaikki hyvin.

Rajaton vuosikurssilainen yliopistosta oli aina kontrolloimassa muita. Ei käy tavata paikassa X, vaan tapaamme paikassa Y. Ei käy tehdä asiaa X, tehdään asiaa Y. Lopulta olin kirjoittamassa graduani, ja tein sitä systemaattisesti klo 9-16 kirjastolla. Tämä kurssikaveri halusi tavata ja sanoi että tapaaminen on klo 15.30. Totesin että kirjoitan gradua klo 16 saakka, ja tulen sen jälkeen. Hän sanoi ei, vaan tapaamme klo 15.30. 

En enää edes jaksanut ymmärtää koko ihmistä eikä olisi ollut väliksi menettää välejä häneen. Menin paikalle klo 16 jälkeen, jossa hän raivosi minun olevan myöhässä. Totesin vain, että minä kyllä kerroin sinulle moneltako pääsen paikalle, mutta jostain minulle käsittämättömästä syystä et uskonut. Tuo oli viimeinen kerta kun tapasimme, en enää lupautunut mihinkään tapaamisiin enkä vastannut puheluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kauneuteni, outoa, sehän on itsestään selvää, eikä  sille voi mitään jos on kaunis. Aiheuttaa paljon kateutta. Minulle se on aina ollut ihan tavallinen asia että olen hyvännäköinen edelleen, joten se on outoa.

Eikä sille mitään voi jos on itserakas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneuteni, outoa, sehän on itsestään selvää, eikä  sille voi mitään jos on kaunis. Aiheuttaa paljon kateutta. Minulle se on aina ollut ihan tavallinen asia että olen hyvännäköinen edelleen, joten se on outoa.

Eikä sille mitään voi jos on itserakas

Suomessa on outoa, että jos pitää itsestään tai kehuu itseään, on itserakas ja itsekäs. Itseä  ei saa kehua  pitää aina vaan mollata.  Psykologit aina sanovat että jos et pidä itsestäsi nii et pidä muistakaan. Itseästä  pitää tykätä, pitää osata kehua ja olla tyytyväinen itseensä, se ei ole itserakkautta, vaan tasapainoista ajattelua itsestään.  Pitää osata  ymmärtää itserakkauden  rajat,. Itse sanon aina lapsille(koulussa) että  sanokaa että  olempa tänään onnistunut, ja kehukaa itseänne, mistä olet tyytyväinen itseesi, sano se itsellesi. Ei kenellekkään tarvi  toistaa sitä että kehuu itseään, vaan sen voi sanoa vain itselleen.

Kenestä  pitäisi pitää enempi kuin itsestään? 

Miksi sinusta ei pidä pitää itsestään? Vihaatko sinä itseäsi, kysyppä että miksi vihaat itseäsi. Itseäsi mollaten sinä voisit joskus sanoa että oempa tänään ollut hyvä, olempa onnistunut, olempa tänään kaunis.  Tule ulos kuorestasi ja kerro  asioita myös itsellesi. Se tuo sinulle myös itsevarmuutta ja  hyvää oloa lisää.

Ystäväni oli menehtynyt vappuviikolla varsin traagisesti onnettomuudessa, ja olin tietenkin surullinen ja muutenkin aika maissa. Muutamaa päivää myöhemmin, vappuaattona, lapsuudenkaverini soitti ja kysyi, lähdenkö illalla jonnekin. Sanoin, ettei tällä kertaa oikein pysty. Kuulostin varmaan alakuloiselta, koska hän alkoi kysellä, mikä on ja onko jotain tapahtunut.
 

Lopulta kerroin ystäväni kuolleen. Tästä kaveri suuttui aivan silmittömästi - en ollut koskaan kuullut häntä niin vihaisena - ja alkoi huutaa tyyliin: "Et sä nyt voi jättää tulematta sen takia, että jonkun kissa on kuollut!" ja muuta vastaavaa.
 

Meillä ei siis ollut edes mitään sovittua menoa.
 

Lopuksi hän uhkasi vielä katkaista välit. En erityisemmin provosoitunut, mutta en myöskään jaksanut alkaa siinä tilanteessa väitellä, joten totesin vain: "Ok, ei kai siinä sitten mitään."
 

Tästä on nyt 15 vuotta, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen.
 

Minulle on närkästytty, kun minulla yllättäen olikin yksi lapsenlapsi enemmän kuin kysyjällä. 

Oltiin vähän huonoja tuttuja.

Sukulainen pisti välit poikki 30 vuotta sitten koska menin opiskelemaan yliopistolle. Kuulemma aivan älyttömän tyhmä idea, huusi sitä kurkku suorana puhelimessa.  No menin kuitenkin ja olen tehnyt hyvän ja rahakkaan uran sen ansiosta unelmatyössäni. Sukulaisesta en ole kuullut pihaustakaan.

Mulle on suututtu ennen kuin olen saanut puhuttua asian edes aloitusta pidemmälle. Miksiköhän on niin kiire aloittaa tulkinta ja mennä omilla kuvitelmillaan asiaan josta en aikonutkaan keskustella.  Jollen saa suunvuoroa, eikä toinen halua kuunnella asiaani, niin en viitsi jatkaa jätän hänet siihen uskoon, että osasi lukea ajatukseni, vaikka pieleen sellainen yritys yleensä menee.  Joskus voi tulla paha mieli, mutta en yksinkertaisesti jaksa ihmistä joka kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kun kukaan muu.  Tunneäly puutteellinen.   

Minulle on suututtu ja huudettu että "älä sinä tyttö tule tälle alalle, etkö ymmärrä että miesten palkka laskee". Aina kun herään yöllä ja en saa enää unta niin murehdin miesten palkkatasoa tästä tapauksesta johtuen...