Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Siitä että olen olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vanhan talon jonka pihassa on ihana puutarha. Muistan vieläkin kuinka onnellinen talon myynyt mummu oli kun hän kertoi mitä kasveja missäkin on ja antoi hoitovinkkejä. Myyjän tyttö tuli hakemaan kauppojen jälkeen pari tavaraa ja siinä jutellessamme kertoi että hänellä on tuttu joka tekee pihasuunnittelua ja voi modernisoida pihan edullisesti, pääsisin nopeasti eroon vanhoista istutuksista. Kerroin että rakastan pihaa, aion vain vähän muuttaa sitä että saamme istuskelu ja makkaranpaistopaikan koko porukalle. Tyttö suuttui ja ärähti että piha on muinaisjäännös ja siinä on ihan hirveästi hommaa, mutta häneltä on turha enää kysyä suunnittelijan nimeä, hän ei jaksa enää sitä ajatella. 

Asuimme pari vuotta pienellä muuttotappiopaikkakunnalla. Muutimme kaupungin vuokrarivitaloon. Talon takana oli muutama epämääräinen pensas ja takapihan oven edessä r

Suomessa naapuri maksaa mielellään satasen siitä että toinen naapuri ei saa viittäkymppiä.

Siitä, että en jatkanut viestittelyä ghostaavalle deitille. Hän palasi parin kuukauden täyden hiljaisuuden jälkeen valittamaan vihaisena, että miksi olin ollut hiljaa. Tjaa, koska ei vastannut viesteihini? Egonsa ilmeisesti oletti, että olisi pitänyt käydä yksinpuhelua saamatta mitään vastakaikua häneltä. Olin kuulemma huonokäytöksinen, kun lakkasin viestittämästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen työssäkäyvä ihminen, ja olin ollut pitkään kaupungin vuokra-asuntojonossa. Sain vihdoin edullisen asunnon vastavalmistuneesta talosta, jossa oli keittiössäkin uutuuttaan kiiltävät kodinkoneet. Vanhempani tulivat käymään, ja isäni huomasi keittiössä olevan tiskikoneen. Hän alkoi rähjäämään, että pitääkö näissäkin taloissa muka nykyään tuollaiset koneet olla, kyllä köyhä saa pärjätä käsin tiskaamalla. Tiskikone on hänen mielestään sellaista luksusta, johon pienituloisella ei ole oikeutta.

Ei hitto 😂 Tiskikonehan vie mun käsittääkseni paljon vähemmän vettä kuin käsin tiskaaminen. Varmaan olisi tullut ilman tiskikonetta rähjäämistä veden tuhlaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

En muista olenko tästä jo kirjoittanut. Äiti suuttui, kun en osallistunut matematiikan yo-kokeeseen. Tämä tapahtui 90-luvulla, kun piti valita reaalin ja matikan välillä. Oli matematiikassa aivan säälttävän huono, joten en olisi missään tapauksessa saanut kokeesta edes kummoista arvosanaa. Sen sijaan muissa aineissa olin ihan kohtalainen/hyvä, joten matikalla ei ollut merkitystä. Siitä huolimatta kokeeseen olisi pitänyt mennä, jotta hän olisi saanut kehua kuinka monta ainetta suvun ihkaensimmäinen ylioppilas kirjoitti.

Minulle suuttuivat kaverit samasta asiasta. Olisi vain pitänyt mennä kirjoittamaan matikka, vaikka hekin tiesivät, että pelkkä lyhyt matikka oli vaatinut minulta melkoista kamppailua koko lukioajan. Yo-kokeesta en luultavasti olisi päässyt edes läpi. Yksi kaveri tästä porukasta oli kyllä sellainen, että suuttui aina kaikista sellaisista asioista, jotka eivät häntä itseään edes koskeneet. Kai se raivo tarttui sitten muihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että en jatkanut viestittelyä ghostaavalle deitille. Hän palasi parin kuukauden täyden hiljaisuuden jälkeen valittamaan vihaisena, että miksi olin ollut hiljaa. Tjaa, koska ei vastannut viesteihini? Egonsa ilmeisesti oletti, että olisi pitänyt käydä yksinpuhelua saamatta mitään vastakaikua häneltä. Olin kuulemma huonokäytöksinen, kun lakkasin viestittämästä.

Samaa on tapahtunut mulle 😂😂😂 En koskaan edes välitä kysyä, minne varsinkin joku uusi tuttavuus on yhtäkkiä kadonnut. Jos ei viestittele niin ei pakolla. Ainakin kaksi tällaista tapausta ovat tehneet paluustaan suuren numeron ja käyttäytyneet kuin olisivat tehneet isonkin palveluksen minulle. Sitten kun en ole reagoinut juuri mitenkään niin johan on pompannut 😂😂😂 Ilmeisesti minun olisi tässä ajassa pitänyt ikävöidä ja miettiä kuumeisesti mitä olen tehnyt väärin kun toisesta ei kuulu ja olla sitten konfettien kanssa vastassa kun tyyppi palaa kuvioihin. Totuus on kuitenkin se etten juuri vaivaa päätäni varsinkaan uusien tuttavuuksien viesteillä tai varsinkaan niiden puuttumisella. 

Olin mieheni kanssa risteilyllä ja törmäsin vanhaan luokkakaveriin lukiosta, en koskaan ollut paljoa tekemisissä tämän miehen kanssa, mutta vaihdoimme pari sanaa ja tulin sanoneeksi että täytyy viedä ostokset hyttiin. Tyyppi kysyi pääsisikö hyttiini, kun hän oli ottanut pelkän kansipaikan? Samalla mieheni tulee, laittaa käden vyötärölleni ja kysyy löysitkö tuttuja? Sanoin että tässä on mieheni ja ennenkuin ehdin esitellä luokkakaveria, hän huutaa "V*tun h*ora" ja kävelee pois. 

Minulla on luottokorkkarit, jotka hommasin aikanaan omiin rippujuhliini. Ovat sen jälkeen palvelleet mm. vanhojen tanssit, yo-juhlat, omat hääni, lasten ristiäiset yms. Niillä on tunnearvoa. Kaverini suuttui, kun en lainannut niitä hänelle baarireissua varten.

Ei ehkä suuttunut mutta loukkaantui ja osoittaa nyt erinäköisin keinoin mieltään, kun en kuskaa enää häntä ees taas kotiovelta kotiovelle. Tämä henkilö ei itse auta varmasti vaikka jollain tutulla olisi oikeasti hätä. 

Kuullut ivailevaa ja/tai vähättelevää piikittelyä kun ostin uudemman auton. Nämä perin erikoisia ja selvästi hemmetin kateellisia heittoja suustaan päästäneet oli juuri niitä persaukisia "ystäviäni" joilla ei ole itsellä rahaa hankkia autoa.  Kateus on kyllä kamala asia ja tuhoaa monta ystävyyttä. Miksei vaan voi olla joko neutraali tai vaan iloinen ystävän puolesta kun on mahdollista ostaa uudempi vähän ajettu auto. Näille kaikille kolmelle "ystävälleni" kyllä auliisti kyyti kelpaa yhteisiin tapaamisiimme, ovelta ovelle.

Aikoinaan 90 luvun alussa kaveri suuttui ja hänestä tuli hirmuisen kateellinen ja ilkeä kun minun uusi koirani pärjäsi todella hyvin näyttelyissä. Hänellä oli siis itsellä tätä rotua oleva koira, olimme tutustuneet harrastuspiireissä ja otin samaa rotua olevan koiran, koska olin aina halunnut sellaisen. Hän teki mitä ihmeellisempiä temppuja etten olisi päässyt näyttelyyn ja koirani vaan menestynyt. Kerran erään ison voiton jälkeen hän katkaisi välit pitkäksi aikaa. Haukkui selän takana niin minua kuin koiraani (tosi lapsellista). Oli muutenkin ihan hiton outo luonteinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Joissakin työpaikoissa pomo on ottanut nokkiinsa, jos työntekijät sairastuvat. En kyllä tiedä muista, mutta itse ainakin olisin paljon mieluummin terve kuin sairas. Ilmeisesti olisi parempi, että työntekijä tulee sairaana työpaikalle pärskimään tai oksentamaan ja tartuttaa siinä samassa kaikki muutkin, mutta kaipa jotkut ajattelevat niin että ennemmin viikkojen sairas- ja sairaspoissaoloruljanssi työpaikalla kuin yhden työntekijän muutaman päivän poissaolo. 

Tokkopa siitä ns henkilökohtaisesti suututaan, tai suututaan vain sinulle, se vain vit...taa ihan jokaista pomoa kun jatkuvasti on joku sairaana ja/tai ne samat ihmiset on vähän väliä saikulla. Pomo pyörittää ja on vastuussa omasta alueestaan ja se on ihan hirvittävän turhauttavaa kun työ on lähinnä sijaisten etsimistä. 

Pitkään tuntemani eronnut ja useampaankin kertaan jätetty ystäväni suuttui kun minä löysin kivan miehen oltuani pitkään sinkkuna. Hän yritti kaikin, siis ihan kaikin keinoin manipuloida minua jättämään mies tai ainakin pyrki istuttamaan päähäni ajatuksen siitä ettei siitä mitään tule kuitenkaan. Oli vain kateellinen eikä äärettömän itsekeskeisenä ihmisenä vaan voinut olla iloinen ystävänsä puolesta. Toisaalta saattoi myös olla jo iän tuomaa aivorappeumaongelmaa ettei oikein tajunnut ettei toisille voi sanoa niitä asioita mitä minullekin sanoi. Paljon myöhemmin eräässä asiayhteydessä paljasti miksi ei pidä siitä jos hänen tutut pariutuu - pelkää etteivät he sitten ole enää häneen yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan 90 luvun alussa kaveri suuttui ja hänestä tuli hirmuisen kateellinen ja ilkeä kun minun uusi koirani pärjäsi todella hyvin näyttelyissä. Hänellä oli siis itsellä tätä rotua oleva koira, olimme tutustuneet harrastuspiireissä ja otin samaa rotua olevan koiran, koska olin aina halunnut sellaisen. Hän teki mitä ihmeellisempiä temppuja etten olisi päässyt näyttelyyn ja koirani vaan menestynyt. Kerran erään ison voiton jälkeen hän katkaisi välit pitkäksi aikaa. Haukkui selän takana niin minua kuin koiraani (tosi lapsellista). Oli muutenkin ihan hiton outo luonteinen ihminen.

Veikkaan, ettei ole kovin harvinaista koirapiireissä. Koira- ja muut eläinharrastusporukat keräävät paljon sosiaalisesti tökeröitä ja vinksahtaneita ihmisiä, joille eläin on pätemisen väline. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ei kai kukaan hullu laita kokonaisia mustapippureita keittoon. Siskonmakkarakeittoon voi laittaa kokonaisia, mutta vain koska se on perinne ja siinä käytetään maustepippuria, eikä kukaan käytä maustepippuria niin usein, että sille olisi erikseen oma rouhin. Ihan syystä mies sai raivarit kyllä tässä.

Kokonaiset pippurit ovat olemassa juuri sitä varten, että niitä käyetään nimenomaan keittoihin ja patoihin.

Äidin puoleiset sukulaiset suuttuivat, koska saan tosi helposti mustelmia, enkä enää seuraavana päivänä välttämättä muista mikä pikkukolaus mustelman aiheutti. Heille olisi pitänyt osata kertoa, että tuo tuli kaverin ovenkahvasta, tuohon osui jalkapallo ja tuohon löi metsässä oksa. Mustelmia tulee sellaisista kolhuista, joista muille ei tulisi mitään jälkeä. Joskus itsekin ihmettelen miksi esim. kyljessä on mustelma, mutta en ota asiasta stressiä. Olen ihan vauvasta asti ollut tällainen ja ihmettelen, ettei äitini, joka muuten kaikki asiat suvulleen kertoi, kertonut tuollaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin työpaikoissa pomo on ottanut nokkiinsa, jos työntekijät sairastuvat. En kyllä tiedä muista, mutta itse ainakin olisin paljon mieluummin terve kuin sairas. Ilmeisesti olisi parempi, että työntekijä tulee sairaana työpaikalle pärskimään tai oksentamaan ja tartuttaa siinä samassa kaikki muutkin, mutta kaipa jotkut ajattelevat niin että ennemmin viikkojen sairas- ja sairaspoissaoloruljanssi työpaikalla kuin yhden työntekijän muutaman päivän poissaolo. 

Tokkopa siitä ns henkilökohtaisesti suututaan, tai suututaan vain sinulle, se vain vit...taa ihan jokaista pomoa kun jatkuvasti on joku sairaana ja/tai ne samat ihmiset on vähän väliä saikulla. Pomo pyörittää ja on vastuussa omasta alueestaan ja se on ihan hirvittävän turhauttavaa kun työ on lähinnä sijaisten etsimistä. 

En kyllä sanoisi, että pari kertaa vuodessa sairastuminen on mitään jatkuvaa saikuttamista. On toki niitäkin jotka on koko ajan poissa mutta itse en kuulu heihin. 

Käytän yleensä silmälaseja, mutta satunnaisesti piilareita. Olimme kavereiden kanssa vuokramökillä saunomassa ja koska paikka ei ollut tuttu, niin laitoin piilarit etten törmäile saunassa ja löydän tavarani helpommin. Yksi kavereista päätti suuttua ja alkoi väittää että yritän vain nähdä hänen poikakaverinsa "varustuksen" ja iskeä hänet kun näytän paremmalta ilman laseja. Olen itse ollut naimisissa jo 4v, mieheni oli mukana ja saunoimme ihan naisten kesken...

Olimme sienessä ja minulle suututtiin kun löysin enemmän suppiksia kuin muut. Kuljin ensin etummaisena, mutta vaihdoin sitten porukan viimeiseksi, mutta ei ne ekana kulkeneet sen enempää löytäneen kun menivät kaikki samaa polkua peräkkäin ja minä taas menin siksakkia polun vieressä. Siitäkin oltiin vihaisia että kohta eksyn kun menen niin kauas muista. Paras oli kun palasin polulla ja poimin etua menneiden polun viereen jättämät suppikset ja taas tuli valitusta että eihän siinä mitään ollut!!! Olisikohan ollut jotain tarvetta silmälasien uusimiselle.

En löytänyt heti vyötäni, joten laitoin farkut jalkaan ja kun pujotin vyön paikalleen kun löysin sen olohuoneesta. Tätini alkoi huutaa ettenkö tiedä mitään käytössääntöjä, mene nyt vaikka vessaan sen vyön kanssa!!! Olin täysissä pukeissa, T-paita farkkujen alla, ja ainoa mitä tein oli että työnsin vyön farkkujen lenkkien läpi.