Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Heh, työssäni on yksi vapaaehtoinen ottanut aivan hirveät kilarit ihan pikkuasioista monta kertaa. Se on tahallista, ihan silkkaa kiusantekoa ja väärää vallankäyttöä. Olis kiva vaan lempata se helkuttiin mutta asia on hieman mutkikkaampi, joten näillä nyt mennään.

Tilanne on huomattavasti vaikeampi jos tällainen pas kiainen onkin sun pomo, kuten edellisessä työpaikassani oli tilanne. 

Firman omistaja suuttui minulle, kun tuli julki, että veljeni oli voittanut 25000 euroa veikkauksen pelissä.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että kateus vie kanatkin kanalasta.

Opiskelu aikoina poikakaverin tuttu suuttui meille kun pukeuduin niinkuin halusin. Tutun mielestä poikakaverini olisi pitänyt kieltää liian paljastavien vaatteiden esim. narutopin pitäminen minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni antoi kerran auton osia eräälle kaverilleen, joka sanoi tarvitsevansa niitä. Sopivat, että tämä kaveri maksaa sitten niistä joita ei käytä ja palauttaa loput.

Kaveri palautti osan osista ja maksoi ne mitä aikoi käyttää projektiinsa- kertoi samalla että oli luovuttanut eteenpäin eräälle yhteiselle tutulle yhden osan ja maksun voi sopia tämän kanssa suoraan. No puoliso otti asian puheeksi tämän kolmannen kanssa ja hinnastakin sopivat. Tämä lupasi maksaa kyseisen osan kuun lopussa.

Kuun loppu tuli ja meni, itse asiassa useampi kuukausi. Puoliso muistutti asiasta aina välillä ja aina maksu oli "ensi viikolla". Lopulta kysyimme maksun perään kun paikalla oli muitakin. Tämän velallisen puoliso sitten marssi automaatille ja nosti rahat. Olivat puhuneet tämän jälkeen meistä pahaa kaikille. Osakin olisi huolittu takaisin rahan sijaan ellei tämä heppu olisi jo asentanut sitä v

Oikea maksajahan olisi ollut se kaveri joka luovutti toisen omasuutta eteenpäin luvatta.

Vierailija kirjoitti:

Kampaaja sanoi hiuksiani hienolaatuiseksi. Mukana ollut kaverini veti tästä herneen nokkaansa, eikä puhunut minulle moneen päivään.

Tulkitsen "hienolaatuisen" ehkä enemmänkin ohuehkoiksi hiuksiksi, tuo taitaa olla vain miellyttävämpi ja ystävällisempi sanavalinta. Vai sanoiko että onpa sinulla hyvää laatua hiukset ? Omituista kuitenkin jos kaveri tuollaisesta suuttuu.

Venäläinen Viktor ostarilla varasti kolikot kädestä ja sanoi suomalaiset saa maksaa. 

Kerroin eräälle sukulaistädille pitäväni käärmeistä. Hän loukkaantui tästä jotenkin turhan paljon ja nimittelee minua nykyään satanistiksi.

Kerroin aikuisena, että isoisäni oli käyttänyt minua hyväksi lapsena. Aikasemmin en ollut saanut tästä puhuttua, mutta terapian jälkeen vihdoin sain kerrottua. En vieläkään ymmärrä, miksi äitini suuttui siitä minulle. Sanoi, ettei tästä enää ikinä puhuta. Samalla tavalla suuttui enoni. Ihan kuin se olisi ollut minun vikani, olinhan lapsi, kun se tapahtui. 

Asumme vähän syrjässä ja kun pihatieltämme lähtee maantielle, joutuu liittymään tielle jossa on 80km/h rajoitus ja aika vilkas liikenne. Olen oppinut tekemään suht reippaan kiihdytyksen, ettei tarvi odottaa minuuttikaupalla isompaa rakoa, eikä kenenkään tarvi jarrutella minun vuokseni. Varoitan niitä jotka ovat ekaa kertaa kyydissä että lähden liikkeelle vähän reippaammin etten tuki liikennettä.

Ties kuinka monennetta kertaa kyydissä ollut kaverini huusi minulle kun kiihdytin liikenteen sekaan ja huusi vielä lisää kun tajusi että siirryin suoraan kakkosvaihteelta neloselle ja sitten suoraan kuutoselle. Ajan kuulemme ylinopeutta ja rikon moottorin (tarkoitti kai vaihdelaatikkoa?) kun en käy läpi kaikkia vaihteita. Sanoi ettei tule kyytiini enää koskaan eikä käynyt muutamaan kuukauteen vaikka pyysin kylään.

Katsoin sitten kerran ikkunasta kun sama kaverini lähti meiltä ja "kiihdytti hellävaraisesti" liikenteen sekaan aiheuttaen miltei kaksi peräänajoa kun ei odottanut isompaa väliä liikenteeseen. 

Mun tuttuni jaksaa aina valittaa että ostan liikaa ruokaa, teen liikaa ruokaa ja heitän liikaa ruokaa pois ja on vihainen siitä. Kaikki alkoi kun hän kuuli että hankin kompostorin kun jätesäännökset muuttuivat ja säästän rahaa jätemaksuista kun kompostoin itse, asun siis omassa talossa. Kyllähän kompostoriin menee tavaraa, mutta vaikka ostan kerralla vaikka 2 kg jauhelihaa ja 5 kg perunoita sekä kasan sipuleita ruokaa varten, niin niistä kompostoriin menee vain perunan ja sipulien kuoret. Tuttuni ei tosaa ajatella että 5 henkinen perhe, jossa 3 urheilevaa teini poikaa, syö vähän eri määriä kuin kahden aikuisen talous.

Pölynimuri hajosi, ei mene enää päälle ja kun on yli 20v vanha Electrolux niin korjaus ei kannata. Ajattelin ostaa lähes samanlaisen koska tykkäsin mallista, mutta mieheni halusi Dysonin ja lupasi maksaa sen. Siskoni sattui tulemaan juuri kun imuri oli haettu postista ja purimme sitä laatikosta, ja naljailee nyt että aina pitää ostaa kallein mahdollinen ja vielä levittää osat ympäri olohuonetta että kaikki näkevät mikä merkki on kyseessä. Otti vielä kuviakin, lähetti äidillemme ja nyt äitinikin vihoittelee kun tuhlasimme kun perusmallillakin olisi pärjännyt. Se kateus...

Me hankittiin myös dyson jokin aika sitten ja samoja kommentteja tuli, mutta ystäväni suuttui kunnolla kun nauroin että se imuri oli varmaan mun syntymäpäivälahja kun sattui samalla viikolle. Me emme juhli aikuisten synttäreitä yleensä muuten kuin käymällä syömässä vähän paremmin emmekä osta lahjoja toisillemme kuin jouluna. Ystäväni veti kuitenkin herneen nenuun ja alkoi ripittää miestäni ettei kodinkoneita saa ostaa lahjaksi vaimolle, se on halventavaa.

Lainasin kaveriltani kahvipaketin kun kaupat oli menneet jo kiinni illalla ja kotona lopussa. Ostin sitten täysin vastaavan paketin tilalle ja kaverini suuttui kun kerroin että kahvit oli muuten tarjouksessa. Minun olisi kuulemma pitänyt maksaa täydellä hinnalla juuri se paketti jonka ostin hänelle tilalle.

Kaadoimme mökillä miehen kanssa pari huonoa koivua joista oli jo tippunut vaarallisesti isoja oksia. Tarjosin naapurille että voimme samalla kaataa hänen puolellaan rajaa olevan lepän, joka oli jo selvästi kallistunut, mutta naapuri vain totesi ettei tarvi, voimme pitää puunkaato intomme omalla puolen rajaa. 

Syksyllä leppä sitten kaatui, särki osan naapurin puuvajasta ja naapuri suuttui kun emme olleet kaataneet sitä leppää väkisin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttuni jaksaa aina valittaa että ostan liikaa ruokaa, teen liikaa ruokaa ja heitän liikaa ruokaa pois ja on vihainen siitä. Kaikki alkoi kun hän kuuli että hankin kompostorin kun jätesäännökset muuttuivat ja säästän rahaa jätemaksuista kun kompostoin itse, asun siis omassa talossa. Kyllähän kompostoriin menee tavaraa, mutta vaikka ostan kerralla vaikka 2 kg jauhelihaa ja 5 kg perunoita sekä kasan sipuleita ruokaa varten, niin niistä kompostoriin menee vain perunan ja sipulien kuoret. Tuttuni ei tosaa ajatella että 5 henkinen perhe, jossa 3 urheilevaa teini poikaa, syö vähän eri määriä kuin kahden aikuisen talous.

Ihmisten mielikuvia ei saa muuttaa- jos he haluavat kategorisoida sinut johonkin ahtaaseen näkemykseensä niin et saa olla yhtään "parempi" heidän silmissään.

Oma kokemus: olimme mieheni kanssa nuorempina kovia käymään klubikeikoilla ja baarissa tanssimassa. Harvoin ostimme alkoholia ja yleensä olimme autolla.

Anopin ja hänen siskonsa mielestä käytimme liikaa rahaa alkoholiin ja meidän rahat menee kuulemma juhlimiseen yms. Tämä ilmeisesti siksi, että anopin toinen lapsi näyttäisi ns "kunnollisemmalta" kun me huonot törsäämme rahat holtittomasti jne.

Ikään kuin ei olisi ollut mahdollistakaan juhlia ilman alkoholia.

Anoppi ja susarensa ei ole muuttanut kantaansa noista nuoruusvuosista vaikka tästä on jo 20 vuotta.

Olen tuntenut ystäväni noin 15- vuotiaasta asti ja olemme nyt 45. Hän on aina ollut hyvin omaehtoinen ja monet yhteiset tekemiset on tapahtuneet hänen ehdoillaan,vaikka minä olen ollut se joka on käynyt töissä ja tämä ystävä on ollut enimmäkseen kotiäitinä, eli hänen olisi usein ollut helpompi sovittaa tapaamisemme esim vapaapäivälleni. Tämä on saattanut perheineen tulla kylään vasta myöhään illalla eikä ole tajunnut että työssäkäyvät menemme ajoissa nukkumaan.

Edellisen tapaamisenkin aikaa hän yritti venyttää vedoten siihen, että oli luvannut lapselleen jotain tekemistä samaan aikaan minun kanssani. No ei kannata tehdä päällekkäisiä lupauksia, kun tietää että olen hyvin lyhyen aikaa samalla paikkakunnalla ja tapasminen jo sovittu.

Hänellä ei ole mennyt monessakaan asiassa kovin hyvin viime vuosina ja olen ollut tukena. Rupesi ärsyttämään, että kaikki on edelleen hänen ehdoillaan ja minun kuulumiset on toissijaisia aina vaan.

Tapasimme viimeksi syksyllä, tuon jälkeen hän ei ole vastannut viesteihin eikä ole soittanut. Tajusin, että yleensä se olen aina minä joka soittaa.

Nyt kun mietin edellistä tapaamista, niin tuli mieleen että hänelle ilmeisesti kävi ilmi, että minulla menee nyt hyvin, olen terve, on harrastuksia, lapset menestyy kouluissa ja minä sekä puolisoni töissä yms. Ilmeisesti hän ei kestänyt sitä, että minulla menee hyvin?

En kuitenkaan halua olla aina se joka ottaa yhteyttä yksin, ystävyys tuntuu yksipuoliselta ja toivon että hänkin tajuaa vastavuoroisuuden merkityksen.

Joskus toisen menestys voi olla syy suuttumiselle. Ehkä tässä vielä korostuu se, että tällä ystävällä ne epäonniset asiat on osittain johtuneet omista valinnoistaan.

Minulle on suututtu siitä, että olen pärjännyt elämässä. Entisen ystävän valinnat ovat johtaneet köyhyyteen, huonoon terveyteen, huonompaan koulutukseen ja ison lapsikatraan myötä elämän rajallisuuteen näiden ehdoilla. Ystävä halusi olla se seksikäs ja kaunis hyvätuloisen miehen kotirouva.

Nyt hän ei halua pitää enää yhteyttä koska minä hankin korkeamman koulutuksen, kuntoilen ja näytän terveeltä ja freesiltä. Menestyn elämässä ja lapsiakin olen hankkinut vain sen verran mihin rahkeet riittää. Talokin on remontoitu mieleiseksi ja auto on uudempi kuin hänen.

Lisäksi en enää tee asioita pelkästään hänen ehdoilla.

Ilmeisesti minun olisi pitänyt pysyä kaupassa töissä ja mielellään ylipainoisena ja köyhänä, jotta hän olisi ollut se menestynyt ja kaunis. Roolit ei olisi saanut vaihtua vaikka hän on suurelta osin omilla valinnoillaan tuohon päätynyt.

Nyt ymmärrän miksi hän oli aiemminkin riidoissa jatkuvasti muun muassa sisarustensa ja puolisonsa sisarusten kanssa. Hän on maailman napa eikä se saa muuttua

Mulla kämppäkaveri vetää kilarit lähes kaikesta. Esim. siitä että olen ehtinyt laittamaan pyykkini pesukoneeseen ennen häntä tai siitä että kokkaan ruokaa keittiössä. Olen tajunnut jo pitkään, että ongelma on hänessä ja hän purkaa sitä omaa pahaa oloaan muhun keksimällä ihan olemattomia syitä raivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tuttaville selvisi että olin rakentamassa itselle ja perheelleni omakotitaloa niin välittömästi keskinäisen kanssakäymisen lopetti neljä tuttava perhettä. Kun talo sitten valmistui niin kaikkiaan kuusi aikaisemmin säännöllisesti yhteyksissä ollutta perhettä oli poistunut meidän perheen elämästä ja mitä ilmeisemmin pysyvästi? Jälkeenpäin sain kuulla miten katkeria ihmiset olivat siitä että sain nostettua itseni ja sen myötä perheeni alhojen suosta nykyiseen velattomaan asemaan. Heille oli se tilanteemme jotenkin suotuisampi kun meillä oli hankalat ajat...

Toiset ovat vaan niin kateellisia, jos joku sisulla onnistuukin hankkimaan talon tai uuden auton. Jotkut naapuritkin luokittelevat toisen ainaiseksi häviäjäksi, kun tämä yllättäen pärjääkin. Sehän ei sovi ollenkaan näille itseään parempana pitäville. Sitten alkaa suoranainen kilpailu, ettei vaan jäätäisi toise

Höpö höpö. Syy todennäköisesti on ihan joku muu, kuin että on ostanut talon. Kerronpa omasta kaveristani, mikä hänessä rasitti: juteltiin nuorina aikuisina jotain asumisesta, ja kun hänellekin syntyi lapsi, yms. kysyin että aikovatko muuttaa nyt kun on 3 pienessä asunnossa, ei kuulemma. Hmmm....no , suunnitelmissa kai olikin tehdä ylläri, eli ok-taloahan he oli katelleet ja suunnitelleet ostaa kokoajan. Ei vaan halunnut "paljastaa" suurta salaisuutta ainoalle läheiselle ystävälleen, jostain syystä. Ilmeisesti hänen mielessään olin niiiiin epäluotettava tai muuta kummallista että näinkin luonnollinen asia piti salata, eikä missään nimessä saanut paljastua minulle. Hui hui, koska jotain pahaahan olisi voinut seurata siitä. No sitten kertoi yllätyksenä myöhemmin talokaupat. En vielä tuossa vaiheessa tajunnut että tää kuvio tulee toistumaan aina, ja lopulta salailut oli jo niin tavallisia että en kokenut järkeväksi jatkaa koko ystävyttä. Pitäköön suuret "salaisuutensa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tuttaville selvisi että olin rakentamassa itselle ja perheelleni omakotitaloa niin välittömästi keskinäisen kanssakäymisen lopetti neljä tuttava perhettä. Kun talo sitten valmistui niin kaikkiaan kuusi aikaisemmin säännöllisesti yhteyksissä ollutta perhettä oli poistunut meidän perheen elämästä ja mitä ilmeisemmin pysyvästi? Jälkeenpäin sain kuulla miten katkeria ihmiset olivat siitä että sain nostettua itseni ja sen myötä perheeni alhojen suosta nykyiseen velattomaan asemaan. Heille oli se tilanteemme jotenkin suotuisampi kun meillä oli hankalat ajat...

Toiset ovat vaan niin kateellisia, jos joku sisulla onnistuukin hankkimaan talon tai uuden auton. Jotkut naapuritkin luokittelevat toisen ainaiseksi häviäjäksi, kun tämä yllättäen pärjääkin. Sehän ei sovi ollenkaan näille itseään parempana pitäville. Sitten alka

Joo mun ystävä siis entinen, jo yli 50v nainen, ei voi käydä tässä kaupungissa edes ruokakaupassa, kun ei halua että ihmiset näkee mitä ostaa. Ajaa mieluummin tunnin muualle. Ja myös ravintoloihin muualle yms yms. Vaihtaa puhelinnumeroakin kerran vuodessa, että välttyy siltä että numeroa on jaeltu väärille ihmisille. 

En sitten jaksanut enää. (kyseessä ei ole mikään stalkkeria pelkäävä)