Tuttikeskustelua! Puolesta vai vastaan?

Molemmat lapseni päättivät asiasta ihan itse ja sylkäisivät tutin seinään. Ei kelvannut kummallekaan yrityksistä huolimatta.

Tutti, koska kaikki lapseni ovat "purkaneet imemistarvettaan" tuttiin huutamisen sijaan.

Ei ollenkaan. Oma lapsi ei kelpuuttanut synnärillä eikä myöhemmin. Helppoa kuin mikä eikä tarvinnut vieroittaa tutista.

Sitä tuntia ei taideta ekaan kahteen kuukauteen suositella. Meillä sinniteltiin varmaan 4-kuukautiseksi saakka ilman, mutta sitten vauva alkoi imemään peukaloa, joten "pakko" oli ottaa tutti käyttöön. Siitä on kuitenkin huomattavasti helpompi vieroittaa kuin peukalosta...

Näin jossain Etelä-Euroopassa ehkä nelivuotiaan ison tytön, joka käveli kadulla iso, ruma tutti suussaan. Suomessa tuskin nelivuotiaalla olisi tuttia.

Esikoisella oli tutti, koska imemistarvetta ei pystynyt tyydyttämään imetyksellä - mulla kun oli ruiskutissit (maito siis oikeasti ruiskusi kolmen metrin päähän, meidän koira oppi aika äkkiä väistämään sivuun, kun aloin kaivella tissiä esiin...). Seuraavien lasten kanssa luovutin maitoa, joten noin paha tilanne ei ollut. Kukaan muu lapsista ei huolinut tuttia, vaikka yritettiinkin. Pullosta osasivat juoda, kun menin töihin vielä kun olivat täysimetyksellä ja isä jäi vanhempainvapaalle.

Tutti olisi ollut näppärä rauhoittelukeino tietyissä tilanteissa, autoillessa, lapsen ollessa sairaana jne. Monesti toimin sitten lohtutissinä ja seurauksena oli kaarioksennuksia, ja taas jatkettiin imemistä. Se oli hieman turhauttavaa ja sotkevaa.

Ei minulla sen kummemmin ole vahvoja tunteita tutteja vastaan tai niiden puolesta, halvemmalla sinänsä pääsi, kun ei niitä tarvinnut olla ostamassa uusia koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Näin jossain Etelä-Euroopassa ehkä nelivuotiaan ison tytön, joka käveli kadulla iso, ruma tutti suussaan. Suomessa tuskin nelivuotiaalla olisi tuttia.

Mun tytöllä oli ja teki aikuisena mallin töitä ha käskettiin aina hymyilemään, joska oli niin kauniit hampaat.

Sitten leikkasin tuttiin saksilla reiän ja yritin sanoa, että joku lintu oli yöllä käynyt nokkimassa.

Tyttö siihen, että kyllä se äiti olit sinä, joka leikkasit ne reiät.

Lopetti kyllä sen imeskelyn siihen😅

Ei heti syntyessään ainakaan, jos näyttää siltä että lapsi haluaa hupi imeä jatkuvasti vaikka rintaa ja siihen ei ole aikaa voi koittaa tuttia. Loppujen lopuksi ihan turha kapistus.

Kannatan tuttia, mutta lapseni ovat syntyneet 1990-luvulla.

Ei huolineet kumpikaan, ja tyttö ei edes tuttipulloa. Rinnasta siirtyi mukiin.

Imetin molempia pitkään.  Rintaa saivat kun tarvitsivat.

Vierailija kirjoitti:

Näin jossain Etelä-Euroopassa ehkä nelivuotiaan ison tytön, joka käveli kadulla iso, ruma tutti suussaan. Suomessa tuskin nelivuotiaalla olisi tuttia.

Ei kannata arvostella jos ei tunne taustoja, tytöllä saattoi olla esim. kehitysvamma tai vakava autismi.

4 lasta, yhdellä tutti, muille ei kelvannut, eikä ollut tarvetta.

Olisin antanut mitä vain, jos kuopus olisi kelpuuttanut tutin. Hänellä oli voimakas imemisen tarve ja vain rinta kelpasi. Ja sieltä tuli tietty aina maitoa ja vauva oli ähkyssä ja sit oli huono olo ja olis halunnut imeä ja sit tuli maitoa... huoh! Mut ei oppinut tutille millään!

Esikoinen söi tuttia, vieroitus oli simppeli homma. Keskimmäinen söi peukkua ja sen vieroitus vähän työläämpää.

Meillä huoli tutin parikuisena ja hyvä niin. Imemisvimma oli hirveä ja söi aina nyrkit rikki, imetys taas siihen vimmaan toi vain ärsytyksen hälle kun ei enää halunnut syödä mutta imeä piti ja tietty sitä maitoa sitte tuli. Koskaan tutista ei tullut elintärkeää ja eroon päästiin helposti alle 2v. Tosin lapsi sitten jatkoi tavaroiden syönnillä ja söi alakoulussakin. Aistisäätelyjuttuja hällä on ja varmasti jo vatsassa alkanut syöminen osa asiaa.