Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6327)
Tapsa
Kirjoitin tinder mätsille "Okei" että hän tietää minun nähneeni viestin. Jestas sentään kun sieltä tuli semmoen tekstiseinä jossa haukuttiin kaikki maailman miehet semmoseen passiivis agressiiviseen omakehu sävyyn huh huh.
No ei siinä mitään hän oli selvästi valtaistuimensa jo rakentanut pimeimpään luolaan jonka oli löytänyt, eikä ollut valmis kohtaamaan millään tapaa. Kehotin häntä poistamaan mätsin koska olimme niin erilaisia ja käytimme tinderiä erilailla (En anna 100% itsestäni kuvattomalle profiilille). Tinder on minulle pelkkä icebreaker sovellus eikä mikään naimakauppa.
Noh hän sitten otti neutraalin asenteeni signaalina hyökätä vielä suuremmalla tekstiseinällä. En jäänyt sitä lukemaan poistin mätsin itse. Lukekaa joskus vähemmän rivien välistä jooko? tämäkin tapa, ja mitä näistä "väleistä" löydät on täysin sinun omasta elämänkatsomuksesta kiinni otatko asiat negatiivisena vai positiivisena.
Näin minun elämässä.
Hyvää kesää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini, joka haluaa usein vain tappaa aikaa puhumalla puhelimessa, soitti kun odotin lääkärin soittoa, lekurin soittoaika oli siis sovittu n. klo 14.00. ja tiesin entuudestaan että jos en vastaa, niin lääkäri soittaa uudestaan, mutta ihan satunnaiseen aikaan ja jopa toisena päivänä.
Kaverini suuttui ihan silmittömästi kun sanoin että nyt en voi jutella, pakko pitää linja vapaana, soitan takaisin heti kun voin. Tuli luuri korvaan kun soitin takaisin puoli tuntia myöhemmin. Piti pari viikkoa mykkäkoulua ja kysyi sitten ivallisesti onko minulla nyt aikaa jutella vai onko joku muu juttu tärkeämpi... Kerroin että olen pahoillani että syöpahoitoni ohitti tyhjänpäiväisen juttelun tärkeysjärjestyksessä. Yhteyden pito loppui siihen.
Ja se lääkärin soitto: sain viimeinkin tiedon että syöpäni ei ollut levinnyt, kaikki oli siis saatu leikkauksessa pois ja että lääkitystäni voi alkaa vähentää. Oli vain yksi kaveri vähemmän jonka kanssa juhlistaa voittoa.
Käyttäjä5177 kirjoitti:
Kirjoitin tinder mätsille "Okei" että hän tietää minun nähneeni viestin. Jestas sentään kun sieltä tuli semmoen tekstiseinä jossa haukuttiin kaikki maailman miehet semmoseen passiivis agressiiviseen omakehu sävyyn huh huh.
No ei siinä mitään hän oli selvästi valtaistuimensa jo rakentanut pimeimpään luolaan jonka oli löytänyt, eikä ollut valmis kohtaamaan millään tapaa. Kehotin häntä poistamaan mätsin koska olimme niin erilaisia ja käytimme tinderiä erilailla (En anna 100% itsestäni kuvattomalle profiilille). Tinder on minulle pelkkä icebreaker sovellus eikä mikään naimakauppa.
Noh hän sitten otti neutraalin asenteeni signaalina hyökätä vielä suuremmalla tekstiseinällä. En jäänyt sitä lukemaan poistin mätsin itse. Lukekaa joskus vähemmän rivien välistä jooko? tämäkin tapa, ja mitä näistä "väleistä" löydät on täysin sinun omasta elämänkatsomuksesta kiinni otatko asiat negatiivisena vai positiivisena.
Pelkkä 'okei' ensimmäisenä kuittauksena viestiin on kyllä jäätävän huonoa käytöstä. Siinä saa vastapuoli arpoa onko kyseessä sosiaalisesti kyvytön, juntti, narsistinen vai omahyväinen yksilö. Mutta kun lukee kommenttisi, niin siihen saakin vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille äidistäni joka ei hallitse suuvärkkiään. Pitäisi painaa villasella mutta jossain kohtaa tulee aina kuppi täyteen ja päivä pilalla. Kun ihan asiallisesti sanon vähän ennen räjähdystä että tuo oli jo aika loukkaavaa hän suuttuu. Siis logiikka: hän loukkaa - loukkaannun - hän suuttuu. Ymmärtääkseni nyt on joku sekaisin omasta positiostaan ja kun tätä koitan tähdentää alkaa säälittävä ja kuvottava uhriutuminen. Ei voi asioida tommosen kanssa, niin tai näin aina päivä pilalla.
Tämä on todella yleistä. Harva ihminen tajuaa, tai ainakaan koskaan myöntää että on käyttäytynyt itse ensin väärin tai huonosti. Me ollaan jotenkin todella immuunijärjestelmän oman käytöksen tulkinnalle. Onko se empatian puutetta vai mitä, mutta hyvin yleisesti emme edes tajua mistä meille suututaan ja sitten itse loukkaannutaan kun joku töksäyttää sanoa takaisin.
Ovatko ne loukkaantujat juuri heitä, jotka mainostavat olevansa suorapuheisia.
Luin juttuja noista caseista kun kun on pyydetty kutomaan tai virkkaamaan isoja töitä pilkkahinnalla tai ilmaiseksi ja ihmetelty kun virkattu mekko ei valmistukaan parissa illassa. No, minä olen kultaseppä opiskelija, kaverini suuttui kun en tehnyt omasta piirrustuksesta kultaista riipusta ja jossa olisi ollut iso timantti. Luuli että kultasepät saavat ostaa kultaa ja jalokiviä "tukkuhinnalla" ja ei kai siinä nyt kauan mene... Laskin materiaalikulut ja annoin summan, ja seuraavaksi kuulin kuinka minua haukutaan kiskuriksi ja ahneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni (jo eläkkeelle siirtynyt naishenkilö)suuttui kun sain duunipaikalta työauton (käyttöetuauto) ja se oli kalliimpi, isompi ja ulkonaisesti komeampi kuin hänen 5v vanha pikku ostoskassinsa. Hän alko vähätellä sen merkkiä, etsi varmaan jostain netistä tyyppivikoja ja luetteli sitten niitä minulle. Alkoi taas kehumaan ihan absurdilla tavalla ja mitenkään tilanteeseen kuulumattomasti omistusasuntonsa hintaa ja paljonko hän saisi siitä jos myisi eli halusi vain tuoda julki että "on mullakin rahaa". Eli siis suomeksi - oli vain helvetin kateellinen hyväpalkkaisesta työstäni ja uudesta autostani.
Itse olen kyllä avoimesti hyvilläni ystäväksi kutsumieni ihmisten onnistumisista ja siitä että heillä menee hyvin, ei se ole minulta pois. Tämä henkilö osoittautui myöhemmin muutenkin todella kateelliseksi ja jopa lievin sadistisin piirtein vahingoniloiseksi.
Sanomattakin on selvää että yhteydenpito jäi. Sairas persoona.
Vertaili autojen ominaisuuksia ja luetteli tyyppivikoja, on kyllä sadistinen ja ihan sairas persoona. Ainiin, ketjun aihehan oli typerin aihe suuttua. No kaipa sitä saa omista suuttumisistaankin kertoa. Onhan tuo nyt typerää suuttua tyyppivikojen luetteloinnista =)
Siitä että olen olemassa. Vain se on kummallisempaa, että se suuttunut oli oma vanhempani.
Ota tuostakin nyt selvää. Huono lähtökohta omaan elämään joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme vierailemassa appivanhemmillani kun paikallinen "kyläluuta" eli juoruja levittävä ja kaikessa oikeassa oleva "lady" tuli yllättäen paikalle. Hän ei ole koskaan oikein pitänyt minusta ja tällä kertaa hän tuskin tervehti, mulkaisi vain ja veti mieheni sivummalla, muka puhuakseen kahden kesken. Kaikki kyllä kuulivat kun hän alkoi puoli huutoa ripittää miestäni että omalta kylältä olisi löytynyt paljon parempi vaimo kuin tuo city bimbo ja miten ihmeessä mieheni on antanut minun laittaa silikonit!?! Tuo luonnoton rintavarustus näkyy kilometrien päähän!!! Saarna katkesi kuin seinään kun vauvani heräsi meteliin ja alkoi itkeä. Paras imetystuoli oli tietenkin samassa huoneessa kuin kyläluuta ja katselin huvittuneena kun hän haukkoi happea suu auki, kerrankin sanattomana, mutta hän katosi paikalta ennenkuin ehdin edes istua alas ja kommentoida jotain. Appivanhempani olivat kuolla nauruun!
Yksi puolituttu suuttui, kun hänelle selvisi etten ole uskovainen.
Tutustuttiin kesätöissä alle kaksikymppisinä. Kesän jälkeen hän vaihtoi työpaikkaa, mutta pidettiin vielä joku kuukausi yhteyttä, kunnes muutin toiselle paikkakunnalle.
Satuimme sitten, useampi vuosikymmen myöhemmin, samaan kaupunkiin, ja tavattiin.
Eka tapaamisen jälkeen hän pyysi minut mukaansa "itsensä kehittämis"-kurssille pariksi viikonlopuksi. Kurssin vetäjä kutsui meidät, n 20 henkeä, päättäjäisiksi kirkkoon, ja sen jälkeiseen kahvitilaisuuteen, ja toivotti moneen kertaan että tulisimme kumpaankin.
Kirkossa tuttuni kertoi olevansa harras uskovainen ja kyseli omasta uskostani. Kerroin että olen ateisti. Hän sanoi siihen närkästyneenä, että minunhan ei sitten kannata tulla kahvisteluunkaan, sillä mitä minä siellä tekisin.
Jälkeenpäin hän lähetti vielä viestin jossa kertoi ettei voi enää olla tekemisissä kanssani, koska olen "pakana".
Olin melko ihmeissäni. Ensinnäkään en tiennyt että hän oli tullut uskoon. Ja kurssilla hän oli käyttäytynyt melko ylpeästi ja avoimen töykeästi joitakin vanhempia henkilöitä kohtaan. Häntä kertoi minulle että häntä ärsytti heidän tyylittömyytensä ja ulkonäkönsä. Jäi käsitys että he eivät olleet hänelle tarpeeksi hienoa seuraa.
Hän oli myös luultavasti unohtanut nuoruutemme. Sen että hän pimitti silloisesta työpaikastaan (ei yhteinen) rahaa itselleen. Ja kun hän järjesti pienimuotoiset kekkerit asunnollaan, meille silloisille kavereilleen, hän otti reippaan sisällepääsymaksun kaikilta. Ja jälkeenpäin kertoi innoissaan kuinka paljon hänelle jäi voittoa tästä. Asui silloin vielä ilmaiseksi sukulaisensa luona, kunnes sukulainen tunsi itsensä hyväksikäytetyksi ja heitti ulos. Muistan että jo nuoruudessani kummastelin näitä asioita, tuntuivat moraalittomilta ja ahneilta.
No, hän katui jokin päivä myöhemmin että oli kuulemma "äkkipikaistuksissaan laittanut välit poikki" ja "etten ehkä sittenkään ollut niin huono ihminen"...
Itse olin oikeastaan ensiyllätyksen jälkeen ollut helpottunutkin että välit katkesivat hänen puolestaan, sillä olin jo alkanut katumaan että tavattiin uudelleen. Ja hänellä tuntui muutenkin olevan huonot välit kaikkiin läheisiin, ja syy oli aina muissa.
Kiitin viestitä ja toivotin hyviä jatkoja elämäänsä. Ei tavattu enää.
Niin että, joskus suuttumisesta voi olla helpottaviakin seurauksia ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman mielipiteen kirjoittamisesta netin palstoille. Sieltä tulee välillä sellaista raivoa takaisin, vaikka ilmaisin vain oman mielipiteeni. Ei sillä ole väliä, onko se mielipide jonkun toisen mieleen. Argumentoida voi aina, mutta pelkkä raivo mielipiteen ilmaisemisesta on mielestäni kyllä täysin käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen perusteella vuoden 1990 50mk on vuoden 2023 tasossa 15,47 eur.
Ei jätti summa tuokaan, mutta ymmärrän tuohtumuksen.
V. 2000 olen Helsingissä ostanut pitsan ja ison oluen kymmenellä markalla. 10 mk olis alle 2 € jos mentäis vielä sen aikaisen kurssin mukaan. Mitäköhän olis nykyaikaan suhteutettuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun vanhemmat suuttuvat useinkin asioista, joista ehkä toisenlaiset ihmiset eivät suuttuisi.
Esim jos heillä on keksittyä tai oikeasti tarpeellista tekemistä talossa tai puutarhassa, niin meidän pitää osata lukea ajatuksia ja mennä oikeana päivänä oikeaan aikaan (usein siihen aikaan aamusta kun lähdetään töihin) sinne avuksi.
Joskus noista kerrotaan. Ja silmille on tultu vaikka siitä, että se kiireetön ja tarpeeton homma vie rahaa. Eivät oleta sentään, että me maksetaan mutta siitä räyhätään meille.
Meillä ei ole ylimääräistä rahaa vaikka tapetoida samoja seiniä parin vuoden välein kun pinta pilataan turhalla pesemisellä. Tai kun palkataan jotain kännikavereita remppahommiin, halvalla ja sitten korjataan jäljet kalliilla, niin sekin voi olla meidän eikä osallisten vika. Ja sama uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinen miesystäväni suuttui ja katkeroitui kun en sanonut itseäni irti koulutustani vastaavasta työstä, jossa viihdyin tosi hyvin työyhteisön, pomojen, haastavuuden, työaikojen ja palkan suhteen.
Hän oli päättänyt että alamme yhdessä pitämään grillikioskia. Pienellä paikkakunnalla, 7pv viikossa, klo 9-22.
En suostunut, mistä hän suuttui ja jaksoi muistuttaa kuinka ilkeä olen.
Erottiin vähän tämän jälkeen, kylläkin eri syystä, kun kyllästyin lopulta hänen jatkuvaan päällepäsmäröintiin ja kiukutteluun aiheesta kuin aiheesta. Elämäni paras päätös.
Mieheni loukkaantui minulle siitä, kun tulin pahaan flunssaan. Hän valitti minulle siitä, että yskin ja niistin jatkuvasti. Vastasin hänelle, että jos minulla olisi kyky päättää milloin sairastun, ja estää viruksen tarttuminen, niin mitään koronapandemiaa ei olisi ollut, ja olisin varmaankin maailman rikkain ihminen.
En päässyt kummitytön rippijuhliin koronaan sairastumiseni takia joten en ole kuullut heistä sen jälkeen mitään.
Poikaystäväni mielestä olin vähän vanhanaikaisesti puettu. Olin juuri lopettanut opiskelut, joiden aikana ei ollut paljon varaa uusiin vaatteisiin.
Ensimmäisestä palkastani ostin sitten vaatteita.
Vähän tämän jälkeen hän suuttui minulle, koska hänen mielestään minusta oli tullut hienostelija, uskoin olevani parempi kuin muut, nyt kun minulla oli uudet vaatteet.
Kukaan muu ei kyllä näyttänyt huomaavan hienosteluani, kun käyttäytyivät kuten ennen.
Tälle kaverille ei voinut tehdä mitään oikein, vaikea luonne, karjui aina kiltille äidilleenki, vaikka asui vanhempiensa luona vielä 30senä ja työssäkäyvänä.
No, exähän hänestä tuli.
Kun olin reilu parikymppinen, miesystäväni suuttui kun kerroin että tulen hänen luokseen (viikon lomalle, toiselle paikkakunnalle) pyörällä vasta iltasella, koska päiväksi oli luvattu paahtavaa hellettä, +30.
Hän sanoi etten ole tarpeeksi kiinnostunut hänestä, jos en viitsi vaivautua olemaan perillä kun hän tulee töistä, noin klo 16.
Poljin sitten paahtavassa helteessä. Vesi loppui jo alkumatkasta. Olin ihan näännyksissäni, vaikka olin melko tottunut pyöräilijä. Matkaa oli reilu 50 km.
Miesystäväni oli tyytyväinen kun olin ajoissa perillä, mutta mitään valituksia uupumuksesta hän ei halunnut kuulla. Tärkeintä oli että olin totellut. Itse ei pyöräillyt koskaan.
Olin nuori ja kokematon. Enää kukaan ei saisi minua tekemään moista. Miehenkin olen tuon jälkeen valinnut viisaammin ja viisaamman.
En tehnyt riittävästi metatöitä, vein roskat vasta aamulla, enkä pitänyt uusista pinkeistä lampuista ja koristetyynyistä.
Alue: Aihe vapaa
No kyllä aika moni ihminen loukkaantuu ja lopettaa turhan ystävyyden jos "ystävää" ei kiinnosta toisen ystävän isot juhlatapahtumat, esim. häät, pyöreät synttärit, lapsen yo-juhla yms. Itse olet huono ystävä, Miksi edes olet teeskennellyt ystävyyttä häneen? Eikö se ole huijaamista? Olisit kysynyt yöpymispaikkaa hänen läheistensä kotona.