Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri suuttui kun kysyin jouluaattona taloyhtiön tupakkipaikalla että onkos sillä kinkku jo uunissa. Ei puhunut moneen kuukauteen.

 

Meillä kans naapurin rouva veti kilarit, kun kysyin, että jokos se isäntä sai laittaa pullat uuniin....

Ja minä kysyin nuorena kaupan myyjänä asiakkaana olleelta vanhalta papalta näin pääsiäisen alla, että jokos ne munat on maalattu. Pappa alkoi nauraa ja vastasi "onhan ne". Onneksi ei suuttunut, vaikka kysymys lipsahti minulta ennenkuin ehdin ajatella.

Naapurin mamma suuttui kun tupakkipaikalla joulun alla kysyin joko kinkku on uunissa. Ei puhunut moneen viikkoon. En ymmärrä

Jotkut

Vielä vainaanakin jaksoi? Oho. 

Oltiin katsomassa keikkaa ja bändi ei soittanut encorena biisiä jonka kaverini olisi halunnut kuulla. Loppuillan kaveri mökötti, tiuski taksikuskillekin ja paiskoi ovia kuin kiukustunut teini. Ikää yli 30.

Menimme ystäväni kanssa juomaan kahvit ulos,ystäväni oli lähdössä paljain jaloin ja sanoin hänelle "laita kengät,terassin lattiasta irtoaa tikkuja". Ystäväni vain hymähti. Ja sitten suuttui kun oli jalkapohjat ja varpaat tikkuja täynnä!

Me pyysimme tutut mökille, päivä oli sovittu mutta ei tarkempaa aikaa, kahvistelu ja mahdollisesti ruokakin jos maistuu. Olin pesemässä ikkunoita kun auto tuli pihaan, auton ikkuna oli auki ja kuulin kun mies sanoi: "se on siivoamassa, töihinkö meidät pyydettiin?". Tulivat kuitenkin mökille, olin ilahtunut ja sanoin meneväni pesemään kädet, tervetuloa sisään. Mieheni oli terassilla moottorisahaa huoltamassa ja laittoi sen ja työkalut sivuun samantien.

Vieraat olivat vähän hankalina ja nainen sanoi menevänsä käymään "hotelli helpotuksessa", tuli takaisin ja sanoi tyttönsä soittaneen, siellä on joku hätä ja pitää mennä. Olin juuri laittamassa kahvikupit ja pullat pöytään, mutta he lähtivät pois. Olin aika pettynyt, olin odottanut näkemistä. Kerroin myöhemmin pettymyksestäni yhteiselle tutullemme ja hän kertoi että vieraani oli valittanut hänelle kuinka meillä oli mökillä törkeästi työleiri odottamassa kun he tulivat, onnekseen pääsivät karkuun! Oli vielä kuvaillut kuinka oli paljon siivottavaa ja puukasa sekä saha valmiina ja kottikärry vieressä työntekijää vailla. Kehui vielä kuinka oli nopeasti keksinyt tekosyyn jolla pääsivät pois, käytti meistä aikamoisia nimityksiä ja kertoi ettei enää ikinä anna mahdollisuutta hyväksikäyttöön.

Pyysin yhteistä tuttuamme kertomaan vieraallemme, että mökillä puuhataan kun keli sallii eikä odoteta vieraita koko päivää pyhävaattteissa kun tarkkaa aikaa ei ollut sovittu. 

Sen aikainen kaveri suuttui, kun en voinut tavata useasti viikossa. Tavattiin yleensä silloin, kun olin siellä päin käymässä ja muutenkin asuttiin eri kaupungeissa, niin ei olisi rahat riittäny tapaamisiin. Yritti myös määräillä mun synttärit ja puuttua elämääni. Helpompi, kun ei olla enää tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron nyt tyyppiesimerkin siitä, kun kaikki suuttuvat: Olen hoitaja, mutta eläkkeellä ja keikkailen. Olin mielenterveysyksikössä sijaistamassa, leppoisa työtahti, iltavuoro, ja sain tehtäväksi käydä katsomassa että yksi asukas muistaa ottaa lääkkeensä. Sinne piti mennä ulkokautta ja toisesta ovesta sisään. Vaan tämän oven edessäpä oli ruokakuormaa purkava rekka, joka oli tukkinut sen sisäänkäynnin. Tiesin sisäänkäyntejä olevan useamman, mutta nurkan takana oleva lasiovi johdatti kaupan tiloihin. Näin epämääräisen näköisen tyypin, joka ilmiselvästi oli ryöstöaikeissa. Hänellä oli susikoira mukanaan, ja hetken aikaa oven raossa kuunneltuaan tämä kaksikko hiipi sisään. Oikeamielisenä ihmisenä menin perästä, ja kun näin tämän tyypin uhkailevan paikalla olijoita ( jotka olivat kaikki näitä pelokkaita ja arkoja mielenterveysyksikön asukkaita), soitin hälytyskeskukseen ja pyysin poliisia paikalle. Samalla yritin estää tyyppiä p

Siis vaihda tuo ala media-alaksi ja vaihda potilas miksi haluatkaan vaihtaa, niin tämä olisi kuin minun päiväni. Jatkuvaa huutoa asioista, joihin en ole syyllinen ja kaikilta puuttuu harkintakyky sen suhteen et olisiko voinut sattua jotain tai olenko estynyt hyvästä syystä. En jaksa ihmisiä tästä johtuen nykyään ja olen se pas  joka huutaa takaisin. 

Tein perunamuusin väärin. Pilkoin perunat pienemmiksi ennen kuin keitin ne. Muusi oli syömäkelvotonta kun en keittänyt perunoita kokonaisina. 

Oli sovittu kaverin kanssa tapaaminen kaupungilla, mutta hänsoitti ettei pääsekään, tavataan toiste. No, ei siinä mitään muutin suunnitelmia ja lähdin siskoni kanssa kaupungille etsimään juhlavaatteita siskoni valmistujaisiin. Olimme keskustassa kun kaverini tulee vastaan, oli siellä jonkun muun kanssa. Moikkasin, mutta kaverini vain käveli mitään sanomatta pois. Soitti illalla ja haukkui minut kun olin lähtenyt liikkeelle jonkun muun kuin hänen kanssaan, enkä pysynyt kotona! Huom, ei ollut poika- tai tyttöystävä, vaan ihan koulukaveri.

Työpaikan virkistysjuhlassa teitittelin minua vanhempaa henkilöä. En siis tuntenut tätä henkilö, tiesin vain, että työskenteli sisaryrityksessä. Tämä veti siitä sitte herneen nokkaan.

Vuosia sitten ostin sukulaiseltani vähän käytetyn uudehkon puhelimen. Kyseinen puhelin oli ollut hänellä työsuhdepuhelimena kunnes työnantaja vaihtoi toiseen puhelinmalliin, ja sukulainen lunasti puhelimen pikkurahalla itselleen. Vaihdoin puhelimeen oman SIM-korttini, ja luulin kaiken olevan sillä kunnossa. Kyseinen puhelin oli nykyisten älypuhelimien edeltäjä, ja siinä oli joitain sovelluksia ja multimediatoimintoja.

Puhelimessa oli kuitenkin jokin asetusongelma, joka liittyi muistaakseni jotenkin näihin multimediatoimintoihin ja sen aikaisiin mobiililiittymiin.  Sen seurauksena viestit eivät lähteneet, vaan ainoastaan siirtyivät Lähteviin, mitä en tiennyt. Lisäksi puhelinnumeroni ei näkynyt soittaessani jonnekin.

Puhelimen vaihdon jälkeen yritin turhaan saada erästä kaveria kiinni sekä viestein että puheluin. En vielä tässä vaiheessa tiennyt, että viestit eivät lähde. Asian korjaaminen edellytti muistaakseni soittoa operaattorille sekä puhelimen asetusten peukalointia tms. 

Kun sitten selvisi, että viestit eivät mene perille, ja kun ongelma oli korjattu, laitoin kaverille viestiä, jossa selitin tilanteen. Kaveri oli raivona miksi en ollut ottanut yhteyttä. Kerroin yrittäneeni soittaa monta kertaa, ja kysyin olivatko puhelut tulleet läpi. Paljastui, että puhelut olivat kyllä tulleet läpi, mutta hän oli päättänyt olla vastaamatta tuntemattomiin puheluihin siitäkin huolimatta, että niitä tuli saman päivän aikana useampia. Jälleen kerran kerroin kaverille uuden puhelimen kanssa olleista hankaluuksista. Kaveri oli siitä huolimatta sitä mieltä, että teko oli tahallinen, eikä leppynyt yhtään. 

Kaveri jaksoi olla asiasta vihainen vielä pitkään, ja vielä kuukausien päästä vetosi tähän keissiin kun halusi osoittaa minun olevan jotenkin pahantahtoinen ihminen. Emme ole enää kavereita. 

Tämä tapahtui aikana ennen navigaattoreita. Kävelimme kaverin kanssa kadulla ja kaverini kertoi yhtä hänelle sattunutta kommellusta.  Läheiselle bussipysäkille pysähtyy henkilöauto ja siitä nousee kuljettaja. Kuljettaja kysyy tietä erääseen paikkaan. Pysähdyn ja neuvon hänelle tien. Kuljettaja kiittää ja lähtee ajamaan. Kaverini suuttui, kun hänen juttunsa jäi kesken mokoman asian takia. 

En muuttanut vanhan talon perinteistä pihaa tv.ssä pyörivän puutarhaohjelman mukaisesti kliinisen siistiksi koristepihaksi. Serkkuni huusi minulle omalla pihallani kun hän ei päässyt nykyaikaistamaan (eli tuhoamaan) edesmenneiden isovanhempieni vuosikymmeniä rakentamaa puutarhaa, mutta eipä voinut mitään kun olin sen jo ostanut omakseni. Hänen "kauhukseen" säilytin mansikkamaan, pidin kaikki marjapensaat ja ostin jopa lisää, en kaatanut omenapuita ja istutin lisäksi kirsikka- ja luumupuita. Serkkuni valittaa että talon arvo kärsii kun piha on täynnä roskaa, enkä ikinä saa rahojani takaisin, hän ei ymmärrä että ostin rakkaan talon ja pihapiirin kodikseni, en sijoitukseksi. 

Hassu Suomi kirjoitti:

Olin vuosia sitten oluella ystäväni kanssa. Käväisin vessassa ja takaisin tullessa liityin keskusteluun hänen ja tiskillä olleen naisen kanssa. Kun nainen lähti vessaan, suuttui ystäväni minulle aivan mielettömästi. Olin kuulemma tullut häiritsemään heidän keskusteluaan.

Hulluinta koko asiassa on se, että vuosia kestänyt ystävyytemme päättyi tuohon hetkeen.

Minulle kävi päinvastoin. Olin erään pikkukaupungin kapakassa ystäväni (nainen) kanssa. Oli valoisa kesäilta ja mentiin alkuillasta kapakan terassille vilvoittelemaan. Siellä oli muutakin porukkaa, ja hetken kuluttua häntä tuli jututtamaan oikein komean näköinen kaveri. Olisi kyllä kelvannut minullekkin ;-) mutta mies oli selvästi kiinnostunut vain ystävästäni ja jutteli vain hänelle, ihan normaalia jutustelua, ei näyttänyt edes olevan humalassa.

Olin iloinen ystäväni puolesta, ajattelin että kävipäs hänellä säkä kun täältä löytyi noin upea mies. Päätin että annan heidän nyt rauhassa tutustua toisiinsa, joten menin jonkun ajan päästä takaisin sisälle kapakkaan.

Noin 10 min päästä ystäväni tuli sisälle ja haukkui minut raivona pystyyn siitä, että olin jättänyt hänet yksin vieraan miehen kanssa. Hän raivosi tästä koko loppuillan.

Ystäväni oli tuohon aikaan 37 v. Hän oli ollut naimisissa ja eronnut, matkustellut paljon, asunut eri pohjoismaissa, ja tuli hyvin juttuun ihmisten kanssa. Siis ei mikään kokematon arkajalka eikä harmaa hiirulainen. Huumoriakin löytyi, muttei kylläkään tällä kertaa.

En koskaan käsittänyt mistä tämä silmitön viha äityi tässä tilanteessa. Oltiin vähin tekemisissä vielä tämänkin jälkeenkin, mutta kapakkaan en enää suostunut lähtemään hänen kanssaan. Ystävyytemmekin hyytyi sitten vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui aikana ennen navigaattoreita. Kävelimme kaverin kanssa kadulla ja kaverini kertoi yhtä hänelle sattunutta kommellusta.  Läheiselle bussipysäkille pysähtyy henkilöauto ja siitä nousee kuljettaja. Kuljettaja kysyy tietä erääseen paikkaan. Pysähdyn ja neuvon hänelle tien. Kuljettaja kiittää ja lähtee ajamaan. Kaverini suuttui, kun hänen juttunsa jäi kesken mokoman asian takia. 

Toi voi olla ärsyttävää. Tunnen monia joille pitää selittää asiat pitkän kaavan mukaan sitten ne aina keskeyttää.

Naapuri suuttui kun kuuli että olen lomalla samaan aikaan kuin hän ja että lähden reissuun heti kun loma alkaa. Suuttui koska oli päättänyt että vahdin hänen taloaan ja käyn kastelemassa kukat kun hän on poissa.

Ex-mies lähti juhannuksena entisen vaimonsa luokse. Valehteli menevänsä hoitamaan sairasta ystäväänsä toiselle puolelle Suomea. Sain tietää ukon viettävän kuitenkin mukavaa juhannusta exänsä kanssa. Soitin hänelle ja mies katkaisi puhelun. Ex saapui sitten lähes viiko jälkeen kotiin. Oli ruskettunut ja tyhjät kaljatölkit kuolisivat muovikassissa. Alkoi heti huutamaan, että olin pilannut hänen lomansa soittamalla kerran ja häiritsemällä näin häntä. Minusta hiukan outo suuttumista kun ottaa huomioon, että olin yksin kotona istunut ja odottanut miestä koko oman lomani ajan. No, suhteemme päättyi tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui aikana ennen navigaattoreita. Kävelimme kaverin kanssa kadulla ja kaverini kertoi yhtä hänelle sattunutta kommellusta.  Läheiselle bussipysäkille pysähtyy henkilöauto ja siitä nousee kuljettaja. Kuljettaja kysyy tietä erääseen paikkaan. Pysähdyn ja neuvon hänelle tien. Kuljettaja kiittää ja lähtee ajamaan. Kaverini suuttui, kun hänen juttunsa jäi kesken mokoman asian takia. 

Toi voi olla ärsyttävää. Tunnen monia joille pitää selittää asiat pitkän kaavan mukaan sitten ne aina keskeyttää.

No, mitä tämän neuvojan olisi sitten pitänyt tehdä? Jättää autoilija pulaan? 

Olen kärsinyt lähes aina matkapahoinvoinnista ja siihen auttaa, jos pystyisin nukahtamaan ajon aikana. Sukuni sekä läheiset tiesivät sen. Kerran olin onnekseni jo päässyt unenpäästä kiinni kun minua vanhempi siskoni tökkii minut hereilleen ja sanoi vihaisesti: Sinä haluat, että kaikki ihastelisivat sinun pitkiä ripsiään! Olin silloin 15v.

Kerran kuljin kesällä kadulla ja olin pukeutunut sieviin vaaleisiin minishortseihin, sävy-sävyyn toppiin, piikkikorkoihin ja pitkä tukkani oli kauniisti laitettu. Olin 34v. Ohittaessani bussipysäkkiä, sanoi siellä ollut vieras nainen minulle: "Olet ihan kuin malli tai missi!". Minä Hieman yllätyin, koska harvemmin nainen naista kehuu. Ja vielä vierasta naista. Kiittelin ystävällisistä sanoista. Nainen jatkoi: "Olet tosiaan kuin joku missi tai malli! Ihan hu*ran näköinen!"

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuljin kesällä kadulla ja olin pukeutunut sieviin vaaleisiin minishortseihin, sävy-sävyyn toppiin, piikkikorkoihin ja pitkä tukkani oli kauniisti laitettu. Olin 34v. Ohittaessani bussipysäkkiä, sanoi siellä ollut vieras nainen minulle: "Olet ihan kuin malli tai missi!". Minä Hieman yllätyin, koska harvemmin nainen naista kehuu. Ja vielä vierasta naista. Kiittelin ystävällisistä sanoista. Nainen jatkoi: "Olet tosiaan kuin joku missi tai malli! Ihan hu*ran näköinen!"

Siis mulle on käynyt melko samoin - vieras/puolituttu ihminen ensin johdattelee sanomalla jotain kivaa, ja kun siitä sitten kiittää, hän jatkaakin jollain törkeällä loukkauksella. Miksi jotkut ihmiset tekee noin? :D