Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Osa on joko keksittyjä tapahtumia tai sitten nuorempi sukupolvi on todella mielenterveyden puolesta ammattiavun tarpeessa.

Mistä sä näiden kirjoittajien iät näät?

Sukulaiseni suuttui kun joutui maksamaan takaisin lainaamansa rahat. Tuli sisään, heitti rahat pöydälle vihaisena mutisten ja lähti ovia paiskoen.



Lainasta oli tullut reilu vuosi, vaikka oli luvannut maksaa seuraavasta tilistään. Hän oli vakituisessa työssä hyvällä palkalla. Itse olin parikymppinen opiskelija, joka oli juuri saanut harjoittelupaikan, mutta palkka riitti tuskin vuokraan ja ruokaan.



Olin silloin tällöin lainannut rahaa sukulaiselleni ja hän maksoi takaisin, vaikkakin vähän viiveellä. Kävi luonani vain kun tarvitsi rahaa, oli silloin kiva ja puhelias.



Tämän jälkeen hän ei käynyt vuosiin, ei kyllä pyytänyt rahaakaan. Mutta vihoitteli ja naljaili aina jostakin kun nähtiin sukulaisissa.



Nykyään on vihdoin antanut anteeksi, reilu 30 v myöhemmin. Pitkä tuomio tuli istuttua rahankiskuruudesta ;-)



Opin tästä ettei ikinä kannata lainata rahaa, varsinkaan läheisille, jos ei nyt välttämättä halua rikkoa välejä ja saada kuraa niskaansa vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Osa on joko keksittyjä tapahtumia tai sitten nuorempi sukupolvi on todella mielenterveyden puolesta ammattiavun tarpeessa.

Onnea sinulle siitä että ympärilläsi on tasapainoisia ihmisiä ;-) Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri.

Ja iästä puheen ollen, kyllä omalla kohdallani vanhempi sukupolvi on ollut vähintään yhtä aktiivinen outoiluissaan. Kotiseudullanikin on vähän joka talossa joku erikoinen tyyppi. Puhumattakaan työpaikoista, joissa olen ollut. 

Istuin lähijunassa lukemassa kirjaa.

Vieressä istui pariskunta, joiden lapsi alkoi määkiä.

Kaivoin repusta kuulosuojaimet suojatakseni korviani lapsen mylvinnältä.

Pariskunnan mielestä olen epäkohtelias ja passiivisaggressiivinen ja käyttäydyn ilkeästi heidän kiljuvaa lastaan kohtaan.

Kaveri suuttui kun en omissa nimissä halunnut varata hänelle paikkaa yhteen maksulliseen harrastusjuttuun, jonne hän ei välttämättä töiden jälkeen ehtisi. Peruuttamaton käynti maksoi ja olisi tällöin mennyt minun pussista. Laittoi välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

En päässyt kummitytön rippijuhliin koronaan sairastumiseni takia joten en ole kuullut heistä sen jälkeen mitään.

Mutta etkö mitenkään sitten kuitenkaan muistanut häntä edes jälkeenpäin? Ehkä se suuttuminen johtuu siitä

Vierailija kirjoitti:

Eräs puolituttu suuttui(?) siitä, kun vastasin hänen käytökseensä samalla tavalla...

Olimme molemmat opiskeluaikoina aktiivisia ainejärjestössämme, ja tiesimme toisemme nimeltä ja ulkonäöltä jo yläasteajoilta. Meillä ei ollut ollut mitään ongelmia, mutta jostain syystä hän oli minulle nyt tyly ja jotenkin kiukkuisen oloinen aina, kun teimme hommia yhdessä. Laiminlöi myös jatkuvasti tehtäviään kanssani, eikä pahoitellut tätä. Yleisesti hän oli "ihana ja iloinen tyyppi", josta pidettiin, mutta minulle ja muutamille muille opiskelukavereille näytti tuon toisen puolensa. Sitten alkoi tulla tilanteita, joina hän käyttäytyi kuin en olisi ollut paikalla ollenkaan (tervehti pienessä porukassa kaikkia paikalla olijoita paitsi minua, ei puhunut minulle mitään tai katsonut edes päin), ja poisti minut Facebook-kavereistaan. Piti kaverinaan silti monia ystäviäni, joiden kanssa ei ollut yhtään sen läheisempi. Kun meidän ei kuitenkaan tarvinnut

Niin, itsekin olen ihmetellyt että miten minun pitäisi kohdella niitä tuttuja, ex-luokkakaverita, tai entisiä hyviäkin ystäviä, jotka kuitenkin eivät ole halunneet minua fb kavereiksi, tai on poistaeet mut fb kavereistaan, tai muuten ohittaneet mut. Siis, ohitanko minäkin heidät nyt jatkossa jos he kävelee vastaan kadulla, enkä tervehdi heitä, vai siten kun aiemmin olisin käyttäynytnyt, jos he olisi edelleen fb-kavereitani, kohteliaasti tekemisissä niin kuin muidenkin tuttujen/ystävien kanssa? Tähän en osaa vastata. Miten he HALUAISIVAT että heitä kohdelllaan? Vaikea se on enää teeskennellä ystävää tai kohteliasta kun eivät ole sitä itsekään olleet enää...Jos pidän heitä kuin ilmaa, siitä taatusti kuulisi. MYSTEERi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui hääpäivämäärästäni. Lähetin kutsun hänen perheelleen ja sain tulikiven katkuisen puhelun vastaukseksi. Hän oli suunnitellut jotain kokoontumista samalla viikonlopulle ja raivostui kun varastin hänen päivänsä. Kas kummaa kun kukaan muukaan ei tiennyt mitään hänen suunnitelmistaan ja hääpäiväni oli ollut tiedossa jo 5 kk ennenkuin lähetin varsinaiset kutsut yli 1 kk ennen häitä.

"jotain kokoontumista"?? Kuten lapsen rippijuhlat joiden pvm on aika kiinteä? Tai yo-juhlat, syntymäpäivät ym. Näissä se päivämäärä on mikä on, häät voi melkein mille pvm tahansa laittaa. Aika kelju teko sulta, Etenkin jos suvun on pakko valita kumman juhliin osallistuu, ja jos häät, tai eri puolilla suomea,ei voi mennä m

Ja syntymäpäivät on (todennäköisesti) määräytyneet jo kun henkilö on syntynyt, vai mitä luulet?

Selvästikin tuo häiden juhlija on unohtanut jonkun sukulaisen synttäripäivän, vaikka mummon 80-set, tai muun lähisukulaisen pyöreät juhlat, jonne oli kutsumassa sukua koolle, mitä ei nyt voinutkaan enää tehdä kun hänen häät vie vieraat. Aivan aiheesta sai torumista kuulla. Ne juhlat oli sitten pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui hääpäivämäärästäni. Lähetin kutsun hänen perheelleen ja sain tulikiven katkuisen puhelun vastaukseksi. Hän oli suunnitellut jotain kokoontumista samalla viikonlopulle ja raivostui kun varastin hänen päivänsä. Kas kummaa kun kukaan muukaan ei tiennyt mitään hänen suunnitelmistaan ja hääpäiväni oli ollut tiedossa jo 5 kk ennenkuin lähetin varsinaiset kutsut yli 1 kk ennen häitä.

"jotain kokoontumista"?? Kuten lapsen rippijuhlat joiden pvm on aika kiinteä? Tai yo-juhlat, syntymäpäivät ym. Näissä se päivämäärä on mikä on, häät voi melkein mille pvm tahansa laittaa. Aika kelju teko sulta, Etenkin jos suvun on pakko valita kumman juhliin osallistuu, ja jos häät, tai eri puolilla suomea,ei voi mennä m

 

Ja syntymäpäivät on (todennäköisesti) määräytyneet jo kun henkilö on syntynyt, vai mitä luulet?

Selvästikin tuo häiden juhlija on unohtanut jonkun sukulaisen synttäripäivän, vaikka mummon 80-set, tai muun lähisukulaisen pyöreät juhlat, jonne oli kutsumassa sukua koolle, mitä ei nyt voinutkaan enää tehdä kun hänen häät vie vieraat. Aivan aiheesta sai torumista kuulla. Ne juhlat oli sitten pilalla.

Vaimollani on sievä pömppövatsa. Kun menimme naimisiin, eräs tuttavamme päätteli, että vauva oli jo tulossa. Kun vauvaa ei tullut, mutta vatsa pysyi entisellään, suuttui, sillä oli jo laajalti varmana tietona kerennyt kertoa vauvan tulosta.

90-luvun laman aikana. Kaveri suuttui kun pääsin kurssille jolle oli tiukka seula ja se ei päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui hääpäivämäärästäni. Lähetin kutsun hänen perheelleen ja sain tulikiven katkuisen puhelun vastaukseksi. Hän oli suunnitellut jotain kokoontumista samalla viikonlopulle ja raivostui kun varastin hänen päivänsä. Kas kummaa kun kukaan muukaan ei tiennyt mitään hänen suunnitelmistaan ja hääpäiväni oli ollut tiedossa jo 5 kk ennenkuin lähetin varsinaiset kutsut yli 1 kk ennen häitä.

"jotain kokoontumista"?? Kuten lapsen rippijuhlat joiden pvm on aika kiinteä? Tai yo-juhlat, syntymäpäivät ym. Näissä se päivämäärä on mikä on, häät voi melkein mille pvm tahansa laittaa. Aika kelju teko sulta, Etenkin jos suvun on pakko valita kumman juhliin osallistuu, ja jos häät, tai eri puolilla suomea,ei voi mennä molempiin samana päivänä.

Ja syntymäpäivät on määrätty syntymässä jo.

Mieheni  kaveri pudotti minut veteen vaatteet päällä juhlissa ja mieheni suuttui minulle vaikka  se oli täydellinen yllätys.Tosi paska sellainen !

Vierailija kirjoitti:

Vaimollani on sievä pömppövatsa. Kun menimme naimisiin, eräs tuttavamme päätteli, että vauva oli jo tulossa. Kun vauvaa ei tullut, mutta vatsa pysyi entisellään, suuttui, sillä oli jo laajalti varmana tietona kerennyt kertoa vauvan tulosta.

Meillä on varmaan sama tuttu. Kertoi varmana tietona että " Mia ja Mikko" saavat vauvan ja menivät siksi  kihloihin. Olin valitsemassa minulle korviksia synttärilahjaksi ja avomieheni toimi maksumiehenä. Menkat turvotti vatsaa ja minulla oli a-linjainen löysä mekko.

Suuttui sitten kun ei tullut häitä eikä lasta.

Olin ottanut reiteen tatuoinnin,oli kesä mutta käytin ohuita pitkiä housuja.

Kaveri sitten suuttui kun en  lähtenyt biitsille edellispäivänä tehdyn kuvan kanssa (rantaelämä ei ole mikään suuri intohimoni ja pärjään vaikka en uisi koko kesänä).

Vierailija kirjoitti:

Istuin lähijunassa lukemassa kirjaa.

Vieressä istui pariskunta, joiden lapsi alkoi määkiä.

Kaivoin repusta kuulosuojaimet suojatakseni korviani lapsen mylvinnältä.

Pariskunnan mielestä olen epäkohtelias ja passiivisaggressiivinen ja käyttäydyn ilkeästi heidän kiljuvaa lastaan kohtaan.

Joskus tuntuu että ihmiset jotka olivat normaaleja, sivistyneitä ja kohteliaita, muuttuvat jollekkin ihmisen esiasteelle kun saavat lapsia. Ihan myötähäpeään asti.

Eräs tutuistani pyysi antaa seinätauluni lapsensa leikittäväksi, kun lapsi tykkäsi siitä.

Erään vierailevan perheen 10 v lapsi huusi meille toisesta huoneesta ettemme saa jutella keittiössä, jotta hän voi rauhassa keskittyä telkkariin.

Toisen vierailevan perheen 12 v poika käski meitä menemään nukkumaan, jotta hän voi nukkua (viereisessä huoneessa). Klo oli n 22 ja olimme koko päivän passanneet heitä, käyttäneet lasten tapahtumissa jne. Vihdoin oli tullut hetki saada istahtaa ja jutella aikuisten kesken.

Kolmannen pariskunnan 11 v roteva poika tönäisi minua lujaa takaapäin, kun olin kumartuneena laittamaan kenkiäni jalkaan. Horjahdin ja löin pääni seinään, niin että sain kuhmun ja päänsäryn. Olimme kahdestaan hallissa, enkä edes tuntenut poikaa erityisemmin hyvin, mutta olin aina ollut ystävällinen hänelle. 

Kaikissa näissä tapauksissa vanhemmat eivät sanoneet yhtään mitään lapsilleen. Viimeksimainitussa tapauksessa perheen äiti vaati sen sijaan, että minä juttelisin asiasta heidän poikansa kanssa, jottei pojalle tulisi traumaa tästä tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Opin tästä ettei ikinä kannata lainata rahaa, varsinkaan läheisille, jos ei nyt välttämättä halua rikkoa välejä ja saada kuraa niskaansa vuodesta toiseen. 

Olen tehnyt kaikille selväksi etten aio alkaa takaajaksi enkä vippaa (ei oo paljoo mistä vipata). Silti sillointällöin joku yrittää. Kun en suostu siitä suututaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin tästä ettei ikinä kannata lainata rahaa, varsinkaan läheisille, jos ei nyt välttämättä halua rikkoa välejä ja saada kuraa niskaansa vuodesta toiseen. 

Olen tehnyt kaikille selväksi etten aio alkaa takaajaksi enkä vippaa (ei oo paljoo mistä vipata). Silti sillointällöin joku yrittää. Kun en suostu siitä suututaan.

Hyvä päätös. Suuttumisriski on, teki mitä teki.

TIedän vanhuksia joiden oma talo meni pakkohuutoon ja joutuivat muuttamaan, kun olivat taanneet lapsensa velkoja. 

Minusta on väärin että pankit vaativat yksityishenkilön takaajaksi toisen lainoille, kun esim muissa maissa lainansaajan oma asunto on takeena. Pankkien ei kannata lainata rahaa, jos eivät luota lainaajaan. Ja pankkien täytyisi itse ottaa vastuu lainoistaan.

Vippaajat taas ovat yleensä ylikuluttajia. Tietysti jokainen voi joutui hetkellisesti taloudellisiin vaikeuksiin, työttömyyden tai jonkun muun syyn takia, jolloin voisin vähän auttaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimollani on sievä pömppövatsa. Kun menimme naimisiin, eräs tuttavamme päätteli, että vauva oli jo tulossa. Kun vauvaa ei tullut, mutta vatsa pysyi entisellään, suuttui, sillä oli jo laajalti varmana tietona kerennyt kertoa vauvan tulosta.

Voisin laittaa ihan tarinallekin yläpeukun, mutta ennen kaikkea laitan yläpeukun sille, miten puhut vaimostasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin tästä ettei ikinä kannata lainata rahaa, varsinkaan läheisille, jos ei nyt välttämättä halua rikkoa välejä ja saada kuraa niskaansa vuodesta toiseen. 

Olen tehnyt kaikille selväksi etten aio alkaa takaajaksi enkä vippaa (ei oo paljoo mistä vipata). Silti sillointällöin joku yrittää. Kun en suostu siitä suututaan.

Hyvä päätös. Suuttumisriski on, teki mitä teki.

TIedän vanhuksia joiden oma talo meni pakkohuutoon ja joutuivat muuttamaan, kun olivat taanneet lapsensa velkoja. 

Minusta on väärin että pankit vaativat yksityishenkilön takaajaksi toisen lainoille, kun esim muissa maissa lainansaajan oma asunto on takeena. Pankkien ei kannata lainata rahaa, jos eivät luota lainaajaan. Ja pankkien täytyisi itse ottaa vastuu lainoistaan.

Vippaajat taas ovat yleensä yl

Olikos se omavastuinen takaus tai jotain sinnepäin. Lainanottaja vastaa ensin ja sitten vasta takaaja