Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Teininä minulla oli kolme "kaveria", jotka olivat minulle ihan hirveitä. Oikeastaan yksi heistä ei edes ollut kaverini, vaan häiriintynyt kiusaaja, joka terrorisoi moniakin ympärillään, eikä hänestä yleisesti pidetty. Valitettavasti nämä kaksi kaveriani innostuivat jossain kohtaa roikkumaan hänen kanssaan. Alkoivat sitten yhdessä kiusata minua monin tavoin mm. haukkumalla, uhkailemalla ja levittämällä perättömiä juttuja. Sain siitä sitten tarpeekseni, ja kun yläaste sopivasti loppui, katkaisin välit heihin. Toinen näistä kavereista (jonka kanssa olin ollut kaikkein läheisin) ei oikein ottanut ymmärtääkseen asiaa, vaan pyyteli minua edelleen luokseen ja kaupungille.

Lopulta väänsin hänelle rautalangasta, että "sä olet ihan jatkuvasti loukannut ja kiusannut mua jo lähes vuoden ajan, en halua enää olla tekemisissä sun kanssa, voisitko pliis kunnioittaa tätä ja olla ottamatta enää yhteyttä muhun". Hän suuttui ihan silmittömästi ja alkoi taas levittää minusta valheita, minkä seurauksena valitettavasti muutama yhteinen kaverimme katkaisi minuun välit. Mutta ihmettelen, että miksi tuo välien katkaisu noin kovasti häntä suututti - jos jatkuvasti käyttäytyy toista ihmistä kohtaan noin, niin mitä muuta siinä voi edes odottaa?

Opiskeluaikoina eräs tyttö suuttui minulle, kun kävin treffeillä hänen poikaystävänsä kanssa - en siis tietenkään tiennyt heidän seurustelevan! Tapasimme pari kertaa, eikä se todellakaan ollut mitään vakavaa. Kun sain sitten kiertoteitse tietää tuon tyypin olevan parisuhteessa, laitoin tietysti heti pisteen tapailuillemme. Hän tosin olisi halunnut jatkaa niitä edelleen... Tuo tyttöystäväkin sai sitten jotain kautta tietää, että olimme käyneet treffeillä, ja oli tosiaan raivoissaan. Asiaa ei auttanut se, että olimme kaikki samassa opiskelupaikassa ja näimme jatkuvasti. Joissain bileissä tuo tyttö kavereineen huuteli minulle pitkin iltaa h-alkuista haukkumasanaa ja muitakin imartelevia nimityksiä. Outoa tässä oli se, että hän jatkoi seurustelua tuon niljakkeen kanssa, eikä ollut lainkaan vihainen hänelle.

Kerron teille äidistäni joka ei hallitse suuvärkkiään. Pitäisi painaa villasella mutta jossain kohtaa tulee aina kuppi täyteen ja päivä pilalla. Kun ihan asiallisesti sanon vähän ennen räjähdystä että tuo oli jo aika loukkaavaa hän suuttuu. Siis logiikka: hän loukkaa - loukkaannun - hän suuttuu. Ymmärtääkseni nyt on joku sekaisin omasta positiostaan ja kun tätä koitan tähdentää alkaa säälittävä ja kuvottava uhriutuminen. Ei voi asioida tommosen kanssa, niin tai näin aina päivä pilalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kerron teille äidistäni joka ei hallitse suuvärkkiään. Pitäisi painaa villasella mutta jossain kohtaa tulee aina kuppi täyteen ja päivä pilalla. Kun ihan asiallisesti sanon vähän ennen räjähdystä että tuo oli jo aika loukkaavaa hän suuttuu. Siis logiikka: hän loukkaa - loukkaannun - hän suuttuu. Ymmärtääkseni nyt on joku sekaisin omasta positiostaan ja kun tätä koitan tähdentää alkaa säälittävä ja kuvottava uhriutuminen. Ei voi asioida tommosen kanssa, niin tai näin aina päivä pilalla. 

--> tämähän on hyvin yleistä missä tahansa konfliktitilanteessa tai ihan vaan hankalien ihmisten kanssa.

Esim. Joku on minulle ilkeä ja nokittelee jopa korottaa ääntään töissä - minä asetan rajat, sanon takaisin ns samalla mitalla / puolustaudun, niin tuo aloittaja suuttuu, kokee että käyttäydyn asiattomasti häntä kohtaan ja menee valittamaan jollekin minun käytöksestä.

Eräs ystäväkseni aikoinaan kutsumani henkilö osoittautui avoimen vahingoniloiseksi, loukkaannuin todella koska hänen sanomisensa minulle oli niin absurdia ja jopa häijyä. Annoin tulla takaisin aika napakasti josta hän loukkaantui ja oli haukkunut sittemmin minut eräälle yhteiselle tutulle. 

Sama tilanne kotona parisuhteessa (aika ennen kännyköitä)  Mies lähtee mitään ilmoittamatta töistä suoraan kavereiden  kanssa baariin. Minä olen kotona koko illan huolesta (ja pettymyksestä) sekaisin ja kun hän tulee kotiin aamuyöllä ripitän hänet siitä ja seuraava päivä menee vitutuksesta ja pettymyksestä selviämiseen hyvin vähäpuheisena. Mies moittii minua kun olen huonolla tuulella ja kiukkuinen. Kostin tän ja tein hänelle ihan samalla tavalla muutama kk myöhemmin (ihan opetusmielessä), hän oli ihan raivona että missä hel..... sä oot ollu.  Enkä tiedä tänä päivänäkään tajusiko kostotoimenpiteeni pointtia (vaikka selitin sen hänelle) saada hänet ymmärtämään mitä hänen tekonsa minussa tuntuvat ja että niin ei tehdä omalle elämänkumppanille.  Todenmäköisesti piti minua vaan lapsellisena.

Tää klassinen, asetan rajat jollekin asialle tai käytökselle. Vaikka pyrin olemaan perus hyvätapainen jne, niin olen melko suorapuheinen ja siitä ei moni pidä, ei edes töissä (vaikka olen päällikkö asemassa johtajan alaisena ja rooliini kuuluu nostaa asioita esille ja tuoda eriäviäkin mäkemyksiä).

Eli suututaan kun olen eri mieltä tai teen selväksi että minua kohtaan ei käyttäydytä huonosti. Huonosti käyttäytyjä suuttuu. Tai heikkoitsetuntoinen johtaja suuttuu kun alainen tuo omaa pitkänlinjan näkemystä ja osaamistaan esille ja sanoo jostain epäkohdasta. Eli ei nuoleskele häntä ja komppaa hänen näkemystään /toimintatapaa. 

Työmatkalla kahden työtoverin kanssa, ja yksi oli sen auton omistaja ja kuljettaja. Ajoi aika kovaa, ja jostain syystä auto alkoi heittelehtimään ja suistuin ulos tieltä osuen puuhun. Etupenkeillä olleet kuljettaja ja hänen vieressään istunut nainen saivat vammoja niin kuin minäkin joka istuin takapenkillä. Turvavöiden ansiosta vammat olivat aika vähäiset, ja sairaalan ensi-avussa ne hoidettiin. Jostain syystä ne etupenkillä istuneet saivat viiden päivän sairausloman, ja minä  sain kuuden päivän mittaisen sairausloman. Tästä sitten tämä kuskin vieressä istunut nainen suuttui minulle, kun oli itse saanut lyhyemmän sairausloman.

Olin kutsunut meklarin tunnetusta meklariyrityksestä arvioimaan asuntoani ennen myyntiä. Heti astuttuaan sisälle hän alkoi ihastelemaan asuntoani, joka oli valoisa ullakkohuoneisto suhteellisen uudessa taloyhtiössä, parannuksiakin oli tehty jonkin verran. Ja näköala oli todella upea.

Kun lopuksi kysyin minkä hän arvioisi hinnaksi, niin hän kertoi arvionsa. Hän kysyi sitten omaa arviotani, ja kun kerroin niin hän suuttui. Sanoi etten ikinä tule saamaan tuota summaa. Ja alkoi luettelemaan asunnon vikoja, nyt niitä näköjään löytyikin, vähän mitäkin ;-) Hän sanoi että jos kuvittelen saavani niin paljon, niin hän ei ala edes myymään asuntoani, se olisi vain ajanhukkaa.

Jouduin sitten, ihan muista syistä kylläkin, siirtämään myyntiä myöhemmäksi. Viereisestä talosta myytiin kuitenkin samanlainen ullakkoasunto pari kuukautta myöhemmin. Kävin katsomassakin, oli "kopio" omastani, sama kokokin, vain näköala ei ihan yhtä hyvä, koska talo oli matalampi ja suunta eri. Asunto myytiin lopulta jopa vähän kalliimmalla kuin olin arvioinut omaani.

Asuntoni myin lopulta jonkun vuoden päästä. Kutsuin useamman meklarin arvioimaan. Arvionsa heittelivät todella paljon toisistaan, monet olivat todella huonosti perehtyneitä. Valitsin lopulta henkilön josta sain parhaan vaikutelman osaamisesta, ja joka myös hyväksyi kokeilemaan myyntiä omalla hinta-arviollani. Asuntojen hinnat olivat nousseet, joten olin säätänyt arviotani sen mukaan. Sain lopulta paljon enemmän. Ja melkein puolet enemmän kuin se eka meklari joka suuttui silloisesta arviostani ;-)

Opetus 1: Suuttuja ei ole aina oikeassa.

Opetus 2: Kannattaa perehtyä asioihin, experttejäkin on eri tasoisia, eivätkä he ole aina välttämättä sinun puolellasi.

siskopuoli suuttui kun synnyin

Vierailija kirjoitti:

Teininä minulla oli kolme "kaveria", jotka olivat minulle ihan hirveitä. Oikeastaan yksi heistä ei edes ollut kaverini, vaan häiriintynyt kiusaaja, joka terrorisoi moniakin ympärillään, eikä hänestä yleisesti pidetty. Valitettavasti nämä kaksi kaveriani innostuivat jossain kohtaa roikkumaan hänen kanssaan. Alkoivat sitten yhdessä kiusata minua monin tavoin mm. haukkumalla, uhkailemalla ja levittämällä perättömiä juttuja. Sain siitä sitten tarpeekseni, ja kun yläaste sopivasti loppui, katkaisin välit heihin. Toinen näistä kavereista (jonka kanssa olin ollut kaikkein läheisin) ei oikein ottanut ymmärtääkseen asiaa, vaan pyyteli minua edelleen luokseen ja kaupungille.

Lopulta väänsin hänelle rautalangasta, että "sä olet ihan jatkuvasti loukannut ja kiusannut mua jo lähes vuoden ajan, en halua enää olla tekemisissä sun kanssa, voisitko pliis kunnioittaa tätä ja olla ottamatta enää yhteyttä muhun". Hän suuttui ihan silmittömästi ja

Sillä tyypillä on todennäköisesti ollut joku persoonallisuushäiriö tai muuta vikaa päässä, ja siksi reagoi omituisella tavalla kun pidit puoliasi.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuljin kesällä kadulla ja olin pukeutunut sieviin vaaleisiin minishortseihin, sävy-sävyyn toppiin, piikkikorkoihin ja pitkä tukkani oli kauniisti laitettu. Olin 34v. Ohittaessani bussipysäkkiä, sanoi siellä ollut vieras nainen minulle: "Olet ihan kuin malli tai missi!". Minä Hieman yllätyin, koska harvemmin nainen naista kehuu. Ja vielä vierasta naista. Kiittelin ystävällisistä sanoista. Nainen jatkoi: "Olet tosiaan kuin joku missi tai malli! Ihan hu*ran näköinen!"

Tulee mieleen, kun joskus yksissä juhlissa sanoin eräälle puolitutulle (olimme molemmat parikymppisiä naisia), että onpa sulla kaunis mekko. Se siis oli oikeasti tosi kaunis! Hän katsoi minua vähän ärtyneen näköisenä ja sanoi "Kiitti. Sulla ei", ja poistui paikalta. Meillä ei ollut ennen tätä mitään draamaa tai huonoja välejä, sillä tunsimme vain pinnallisesti. Jäin seisomaan siihen ja mietin, kuulinko just äsken oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuljin kesällä kadulla ja olin pukeutunut sieviin vaaleisiin minishortseihin, sävy-sävyyn toppiin, piikkikorkoihin ja pitkä tukkani oli kauniisti laitettu. Olin 34v. Ohittaessani bussipysäkkiä, sanoi siellä ollut vieras nainen minulle: "Olet ihan kuin malli tai missi!". Minä Hieman yllätyin, koska harvemmin nainen naista kehuu. Ja vielä vierasta naista. Kiittelin ystävällisistä sanoista. Nainen jatkoi: "Olet tosiaan kuin joku missi tai malli! Ihan hu*ran näköinen!"

Tulee mieleen, kun joskus yksissä juhlissa sanoin eräälle puolitutulle (olimme molemmat parikymppisiä naisia), että onpa sulla kaunis mekko. Se siis oli oikeasti tosi kaunis! Hän katsoi minua vähän ärtyneen näköisenä ja sanoi "Kiitti. Sulla ei", ja poistui paikalta. Meillä ei ollut ennen tätä mitään draamaa tai huonoja välejä, sillä tunsimme vain pinnallisesti. Jäin seisomaan siihen ja mietin, kuulinko

Hän ehkä luuli, että yritit iskeä häntä. Toinen vaihtoehto on, että kuvitteli sinun kettuilevan hänelle. Muistan omilta parikymppisvuosiltani, kuinka jotkut samanikäiset naiset olivat todella outoja kehujen saamisen suhteen. Ainoat, joiden kehut kelpasivat, olivat samanikäisiä ja hyvännäköisiä nuoria miehiä, joista he olivat kiinnostuneita. Ihan kuin he olisivat liittäneet kehut aina iskemiseen ja oman "kelpaavuuden" arviointiin. Naisilta tuleville kehuille he lähinnä pyörittelivät silmiään ja takanapäin puhisivat jotain "mitä toikin yrittää olla niin mielin kielin" tai "hyi v***u mä en oo mikään lesbo".

Vierailija kirjoitti:

Teininä minulla oli kolme "kaveria", jotka olivat minulle ihan hirveitä. Oikeastaan yksi heistä ei edes ollut kaverini, vaan häiriintynyt kiusaaja, joka terrorisoi moniakin ympärillään, eikä hänestä yleisesti pidetty. Valitettavasti nämä kaksi kaveriani innostuivat jossain kohtaa roikkumaan hänen kanssaan. Alkoivat sitten yhdessä kiusata minua monin tavoin mm. haukkumalla, uhkailemalla ja levittämällä perättömiä juttuja. Sain siitä sitten tarpeekseni, ja kun yläaste sopivasti loppui, katkaisin välit heihin. Toinen näistä kavereista (jonka kanssa olin ollut kaikkein läheisin) ei oikein ottanut ymmärtääkseen asiaa, vaan pyyteli minua edelleen luokseen ja kaupungille.

Lopulta väänsin hänelle rautalangasta, että "sä olet ihan jatkuvasti loukannut ja kiusannut mua jo lähes vuoden ajan, en halua enää olla tekemisissä sun kanssa, voisitko pliis kunnioittaa tätä ja olla ottamatta enää yhteyttä muhun". Hän suuttui ihan silmittömästi ja

Tästä tulee niin mieleen tapaus, joka sattui minulle ollessani ammattikorkeassa. Eli ei oltu mitään teinejä enää, vaan noin 21-23 v.. Vuosikurssillani oli nainen, joka alusta alkaen jatkuvasti nälvi minua, esitti ilkeitä kommentteja, ja jopa levitti minusta juoruja huolimatta siitä, etten ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä. Yritin suhtautua tähän ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti, mutta kun käytös oli tällaista, aloin pian ottaa etäisyyttä. En itse lähtenyt hänen touhuunsa mukaan, vaan olin häntä kohtaan asiallisen neutraali aina silloin kun meidän piti olla tekemisissä.

Myöhemmin, itseasiassa parissakin eri tilanteessa, tämä kyseinen opiskelutoveri syytti minua siitä, että kohtelen häntä kylmäkiskoisesti, enkä halua olla hänen kaverinsa, vaikka hän on kaikin keinoin yrittänyt ystävystyä kanssani. Olin aivan puulla päähän lyöty. Toisella kerralla kun hän näitä syytöksiä taas esitti, minulla keitti yli. Sanoin hänelle, että nyt olisi peiliin katsomisen paikka. Luuleeko hän todella, että koen avoimen ilkeilyn, perättömien juorujen levittelyn, ja pahan puhumisen selän takana ystävyydenosoituksina? Tyyppi ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan sai hirveät raivarit. Tätä "räjähdystä" oli todistamassa pari tuttua, jotka tulivat jälkikäteen sanomaan minulle ihmetelleensä kyseisen ihmisen käytöstä, ja että minulla oli täysi oikeus suuttua hänelle.

Tein remonttia ja olin pukeutunut, no, niinkuin remontin aikana pukeudutaan ja sotkunuttura hiuksissa. Naapurini suuttui kun en ollut huoliteltu juodessani vettä terasilla ja hänen vieraansa näkivät minut maalausvaatteissani. Oli kuulemme yrittänyt pelastaa tilannetta sanomalla että olin palkattua työvoimaa enkä talon omistaja. 

Vierailija kirjoitti:

Tein remonttia ja olin pukeutunut, no, niinkuin remontin aikana pukeudutaan ja sotkunuttura hiuksissa. Naapurini suuttui kun en ollut huoliteltu juodessani vettä terasilla ja hänen vieraansa näkivät minut maalausvaatteissani. Oli kuulemme yrittänyt pelastaa tilannetta sanomalla että olin palkattua työvoimaa enkä talon omistaja. 

Hyacinth?

Eräs vanha tuttuni (N +60v) puhuu aivan kokoajan, suu käy tauotta. Hän ei jaksa kuunnella muita ihmisiä kuin max minuutin jonka jälkeen hän alkaa puhumaan päälle ja arvailemaan lopputulosta ja ikäänkuin haluaa jo saada sen jutun loppuun, jotta pääsee itse taas ääneen. Usein arvaa myös väärin ja taas joudun oikaisemaan "ei, ei kun .......". Ihan hemmetin ärsyttävä piirre. 

Hän myös tekee sitä että kun vihdoin saan suun vuoron ja puhun jotain, hän sanoo jotain täysin asiaan milläänlailla kuulumatonta puheeni päälle, eli joko ei yhtään kuuntele tai sitten ei pidä sitä tärkeänä vaan tykkää oman ajatuksensa siihen väliin ääneen. Tai sitten on jo orastava muistisairaus tms että kaikki mikä päässä liikkuu sanotaan ääneen vaikkei se liity mitenkään tilanteeseen. 

No, kun joskus tuskastun ja sanon esim että saanko nyt sanoa asiani loppuun tai vaan puhun vaikka hän puhuu minun päälle, hän suuttuu silmin nähden. 

Nuorempana rakastamani (silloin elämäni surin rakkaus) mies petti ja jätti minut 2x. Kun ihan jäätävän loukkaantuneena ja vihaisena lakkasin puhumasta hänelle (asuttiin jo saman katon alla), en edes katsonut häntä eli ignoorasin hänet kokonaan ihan vaan jotta minuun ei sattuisi enää niin helvetisti ja selviäisin siitä loukkauksesta ja hänen menettämisestä hengissä. Hän suuttui ihan älyttömästi ja raivosi kun jatkoin elämääni. Silloin tajusin kuinka tunnevammainen hän on ja täysin kyvytön ymmärtämään muiden tunnetiloja sekä sitä mitä hänen tekemisensä minuun vaikutti (muutkin kuin nuo pettämiset ja jättämiset). Olisipa hauska tietää tajuaako edes nyt yli 30 v jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kerron teille äidistäni joka ei hallitse suuvärkkiään. Pitäisi painaa villasella mutta jossain kohtaa tulee aina kuppi täyteen ja päivä pilalla. Kun ihan asiallisesti sanon vähän ennen räjähdystä että tuo oli jo aika loukkaavaa hän suuttuu. Siis logiikka: hän loukkaa - loukkaannun - hän suuttuu. Ymmärtääkseni nyt on joku sekaisin omasta positiostaan ja kun tätä koitan tähdentää alkaa säälittävä ja kuvottava uhriutuminen. Ei voi asioida tommosen kanssa, niin tai näin aina päivä pilalla. 

Tämä on todella yleistä. Harva ihminen tajuaa, tai ainakaan koskaan myöntää että on käyttäytynyt itse ensin väärin tai huonosti. Me ollaan jotenkin todella immuunijärjestelmän oman käytöksen tulkinnalle. Onko se empatian puutetta vai mitä, mutta hyvin yleisesti emme edes tajua mistä meille suututaan ja sitten itse loukkaannutaan kun joku töksäyttää sanoa takaisin.

Ystäväni (jo eläkkeelle siirtynyt naishenkilö)suuttui kun sain duunipaikalta työauton (käyttöetuauto) ja se oli kalliimpi, isompi ja ulkonaisesti komeampi kuin hänen 5v vanha pikku ostoskassinsa. Hän alko vähätellä sen merkkiä, etsi varmaan jostain netistä tyyppivikoja ja luetteli sitten niitä minulle. Alkoi taas kehumaan ihan absurdilla tavalla ja mitenkään tilanteeseen kuulumattomasti omistusasuntonsa hintaa ja paljonko hän saisi siitä jos myisi eli halusi vain tuoda julki että "on mullakin rahaa". Eli siis suomeksi - oli vain helvetin kateellinen hyväpalkkaisesta työstäni ja uudesta autostani. 

Itse olen kyllä avoimesti hyvilläni ystäväksi kutsumieni ihmisten onnistumisista ja siitä että heillä menee hyvin, ei se ole minulta pois. Tämä henkilö osoittautui myöhemmin muutenkin todella kateelliseksi ja jopa lievin sadistisin piirtein vahingoniloiseksi.

Sanomattakin on selvää että yhteydenpito jäi. Sairas persoona.

Ei ehkä suututtu mutta loukkaannuttu siitä että en "tottele" hyvin dominoivan lapsuudesta saakka tuntemani ystävättären määräyksiä. 

Hän verhoaa dominanssinsa, eli halun saada tahtonsa läpi, käyttämällä syyllistämismetodia. Eli heti lähtötilanteessa käyttää sellaisia lauseita jotka saavat minun (ja muutkin) tuntemaan syyllisyyttä jos en tee kuten hän ehdottaa. 

Hän kutsuu johonkin hänelle tärkeisiin juhliin, en "pääse" (lue, en halua mennä koska ei todellakaan kiinnosta, en olisi tuntenut sieltä ketään muuta, ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa toiselle puolelle Suomea ja majoittua pari yötä hotellissa), hän loukkaantuu siitä että vastustan hänen tahtotilaa. Ei ehkä siitä että en tule paikalle vaan siitä että en tottele häntä, kun hän on jo kertonut minulle kuinka tärkeää hänelle olisi että tulen paikalle ja kuinka mukavaa hänestä olisi että nähtäisi. Hänen tahdon vastainen toiminta saa hänet suuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron teille äidistäni joka ei hallitse suuvärkkiään. Pitäisi painaa villasella mutta jossain kohtaa tulee aina kuppi täyteen ja päivä pilalla. Kun ihan asiallisesti sanon vähän ennen räjähdystä että tuo oli jo aika loukkaavaa hän suuttuu. Siis logiikka: hän loukkaa - loukkaannun - hän suuttuu. Ymmärtääkseni nyt on joku sekaisin omasta positiostaan ja kun tätä koitan tähdentää alkaa säälittävä ja kuvottava uhriutuminen. Ei voi asioida tommosen kanssa, niin tai näin aina päivä pilalla. 

Tämä on todella yleistä. Harva ihminen tajuaa, tai ainakaan koskaan myöntää että on käyttäytynyt itse ensin väärin tai huonosti. Me ollaan jotenkin todella immuunijärjestelmän oman käytöksen tulkinnalle. Onko se empatian puutetta vai mitä, mutta hyvin yleisesti emme edes tajua mistä meille suututaan ja sitten itse loukkaannutaan kun joku töksäyttää sanoa takaisin.

Edit. .Siis .....    immuuneja     oman käytöksen tulkinnalle.