Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Yks ukko suuttui siitä mulle, kun yhteinen ystävämme otti avioeron. Jotenkin kuvitteli kai minun puhuneen ystävämme ympäri eroamaan miehestään. Olin toki useaan otteeseen kuunnellut ystävän huolia tästä miehestään, joka oli aikamoinen tapaus, että jouti mennä, mutta sitä en tajua, miksi minulle siitä suututtiin.

Oli irkkupubissa. Join kilkennyäni (en pidä guinnesistä sori) ja luin jotain iltakakkaa. Vieressä istui joku nainen joka vaikutti häiritsevän levottomalta. Puolen tunnin päästä se lähti ja paiskas mun tuopin (eri kuin ekassa lauseessa)  nurin. Baarimikko katsoi kummissaan ja kysyi "suuttuko se jostain".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on kehitysvammainen ja hänellä on keliakia. Minullakin sattuu olemaan keliakia ja keväällä sukujuhlissa hän näki, että minä otin samaa kakkua kuin hän ja suuttui ihan hirveästi siitä, että minä söin "hänen kakkuaan". Hän alkoi itkemään vaikka hänelle yritettiin selittää selkokielellä, että muillakin ihmisillä voi olla keliakia kuin hänellä ja siksi he joutuvat syömään samoja ruokia kuin hän. Silti hän suuttui, kävi lyömässä minua ja marssi nurkkaan murjottamaan.

Aina löytyy näitä kehitysvammaisten haukkujoita. Todella surullista. Luulisi niin sanotun normaalijärkisen ymmärtävän, että toinen on lapsen asteella.

Otsikko oli "Oudoin asia mistä teille on suututtu?" Onhan se nyt outoa, että suututaan, kun keliaakikko ottaa gluteenitonta kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Kyllä se on monessa asiassa niin, että kun pistää miehen asialle niin pitää itse tehdä perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Vaimot voisivat itse käydä kaupassa

Pakkohan se on. Miehelle ei voi sanoa, että käy kaupassa ja osta jotain tämän päivän ruoaksi. Hän kävi Lidlissä, osti pähkinöitä, prezeleitä, pari voisarvea ja itselleen salaatin. Eikä ollut ensimmäinen kerta (naimisissa 35 vuotta).

Siitä että minulla oli ja on syömishäiriö. Ystäväni suuttui siitä miten epäreilua on että hän on lihava ja minulla on syömishäiriö. Tämä tuli ihan yllätyksenä koska en ole koskaan ollut kovin painava mutta ilmeisesti virallinen diagnoosini ärsytti. Todella surullista ja selkeää ymmärtämättömyyttä.

Äitini suuttui, kun minä teini-ikäisenä nauroin Kaunareiden Ridge Forresterin farkuille. Sanoin jotain hyi miten hirveät farkut. Äiti veti kilarit, koska toisille ihmisille ei saa nauraa pilkallisesti. Ei auttanut, että kyseessä oli fiktiivinen henkilö.

Harjasin tyttöni (14v.) hiuksia ja takun selvittämiseen meni vähän aikaa, kaverini suutahti kun selvitin takun enkä vain leikannut sitä saksilla pois. Myöhemmin selvisi että kaverini olisi halunnut että leikkaan tyttöni hiukset kokonaan lyhyiksi, oli kateellinen nuoren kauniista huksista.

Minulle entinen ystäväni suuttui mm. siitä, että sain yliopistossa ensimmäisten viikkojen aikana kavereita, joiden kanssa vietin myös vapaa-aikaani. Kuulemma olen epäaito ja pinnallinen ystävä, koska kukaan ei voi parissa viikossa ystävystyä oikeasti, että minä vain esitän olevani ystävä.

Kerran hän valitteli minulle, että kun hänen uusi koiransa ei suostu nukkumaan omassa pedissään vasn tahtoo nukkua matolla. Kysyin sitten, että miksei koira saa nukkua matolla jos se tahtoo. Olen kuulemma idiootti kun en ymmärrä, että koirahan vilustuu siinä ja sitten se voi kuolla, että haluanko minä hänen koiransa kuolevan.

Kertoi kerran omiin opintoihinsa liittyvästä asiasta x. Minä totesin, että on mielenkiintoinen aihe, meilläkin oli eri alan opinnoissa sivuttu aavistuksen samaa ja vaikutti mielenkiintoiselta. Hän sitten hermostui, että miksi minun täytyy esittää tietäväni aina kaikesta kaikki, että hän tietää tästä aiheesta enemmän koska se on hänen pääaineensa, etten oikeasti tiedä mitään ja hän sentään joutuu näkemään vaivaa opinnoissaan.

Syystäkin entinen kaveri

Vierailija kirjoitti:

 Ystäväni suositteli minulle avomiehensä kaveria, johon voisin tutustua ja käydä treffeillä. Kuulemma mukava mies, eläinrakas ja harrastaa luonnossa liikkumista.

No kuulosti sopivalta ja suostuin treffeille. Miehen auto oli kuulemma hajonnut joten minä hain hänet. Ehdotin lähellä olevaa kissakahvilaa. Ei käynyt, hän ei halunnut "mitään v*tu n elu kankarvoja kahviinsa" Se siitä eläinrakkaudesta. Menimme sitten ravintolaan. Naureskeli ravintolassa, ettei hänellä mitään autoa edes ole. Testasi olenko materian perään. Puhuimme hetken ihan normaaleista aiheista, töistä, harrastuksista ym. Sitten hän alkoi yhtäkkiä kehuskella kuinka oli pistänyt edellisen vuokrakämppänsä pa sk aksi ja päässyt siitä ilman seurauksia. Oletti kai että minun olisi pitänyt jotenkin ihastella tätä urheaa tekoa. En enää vastannut tyypin viesteihin ja viimeisenä tuli viesti "sulla on siellä joku tup pim*una kun ei to simies kelpaa" Juuh...

Tsiisus. Minäkin erehdyin kerran uskomaan ystävien suositteluja yhdestä miehestä, ehdittiin kihloihin asti ennen kuin paljastui, että kyseessä on luottotiedoton työn vieroksuja, täysin patologinen valehtelija. Jätin.

Vuosia sitten eräs pomo suuttui, kun irtisanoin itseni. Minusta tämä oli outoa, kun aina minua syytettiin ensimmäisenä muiden mokista. Olin työpaikan nuorin.

Mun paras kaveri on ylimaallisen mahtava - ollaan vaellettu kumpikin tällä pallolla jo yli 50-vuotta ja silti joka-ikinen kerta hän suuttuu, jos en vastaa puhelimeen.

Lepyttely vie sitten aikansa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Vaimot voisivat itse käydä kaupassa

Pakkohan se on. Miehelle ei voi sanoa, että käy kaupassa ja osta jotain tämän päivän ruoaksi. Hän kävi Lidlissä, osti pähkinöitä, prezeleitä, pari voisarvea ja itselleen salaatin. Eikä ollut ensimmäinen kerta (naimisissa 35 vuotta).

Ei se mikään pakko ole itse tehdä perässä, sitten vain muutetaan suunnitelmaa jos ruokaa ei olekaan ostettu. Minulla isäni teki kerran tällaisen tempun mökillä ollessamme, että kun itse menin rautakauppaan ja lähetin hänet ruokakauppaan ostamaan "jotain lihaa ruuaksi*, niin tuli silkkaa pihiyttään takaisin leikkelepaketin kanssa. Sitten lähdettiin mökiltä päivää aiemmin pois ja syötiin matkalla ravintolassa, hänen piikkiinsä tietysti. Ei tahallista hölmöilyä pidä ikinä ikinä palkita tekemällä itse perässä vaan laittamalla hölmöilijä maksamaan tekemisensä, muuten tuollainen ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

Äiti suuttui, kun lakaisin roskakasaa pikkuharjalla rikkalapioon kyykyssä. "Kyllä nuoren ihmisen selän pitää sen verran taipua, ettei tarvitse kyykistellä." Takapuoli pystyssä olisin ilmeisesti näyttänyt ahkerammalta. 

Suurten ikäluokkien naiset olivat aina paksu takapuoli pystyssä jotain tönkimässä. Varmaan enemmän pää alaspäin kuin ylös elämässään.

Ihmiset ottaa nykysin itteensä jos et samantien salamana vastaa facebook viesteihin tai puheluihin , tää asia on menny aika yli nykysin , sulla ei sais olla mitään omaa tekemistä tai mitään , jos sä et vastaa samantien facebookissa esimerkiks, porukka luulee et sulle on käyny jotain tai oot kuollu , ihan älytöntä ...... se et sulla on puhelin , ja se facebook chat siinä puhelimessa, ei todellakaan tarkota sitä etteikö sulla vois olla muutakin tekemistä joskus , niihin viesteihin vastataan sittenku on aikaa , kukaa ei oo velvollinen kuluttaa omaa aikaansa toisiin 247 ja siit ei todellakaa pitäis ottaa itteensä ,  mä oon 30v mies , miten me tultii toimee aikoinaa ? no mä kerron , jos joku ei vastannut puhelimeen , sä jätit sille viestin vastaajaan ja se vastas sulle sittenku se oli kotona tai sillä oli aikaa vastata sulle , kukaa ei pahottanut mieltään , se oli normaalia toimintaa , puhelimilla EI OLTU 247 EIKÄ OLETETTU ETTÄ JOKAINEN ON SIINÄ SULLE JUTTELEMASSA KUN SUSTA SILTÄ TUNTUU !

Yleisellä tasolla ihmiset herkästi suuttuvat, jos toinen ei suostu ajattelemaan tai toimimaan niin kuin he haluavat. Se on outoa. Ja noita ihmisiä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla ihmiset herkästi suuttuvat, jos toinen ei suostu ajattelemaan tai toimimaan niin kuin he haluavat. Se on outoa. Ja noita ihmisiä on paljon.

Riippuuhan se siitä, jos se toinen ei suostu toimimaan yhteisissä asioissa niin kuin pitäisi. Esim. minä olen todellakin erittäin vihainen siitä, että sisareni ja veljeni eivät tehneet alkeellisimpiakaan arkiaskareita isän talossa. Kaksi aikuista ihmistä vietti siellä kaksi pitkää kesää vielä sen jälkeen, kun isä oli joutunut hoivakotiin, ja taloon piti kaikenlaisilla tekosyillä yrittää saada nurmikonleikkaajaa isän rahoilla yms. täyttä paskaa. 

Omissa asioissaan saa tehdä jokainen mitä haluaa, mutta jos ei suostu toimimaan mitenkään yhteisissä asioissa auttaakseen, niin kyllä se vielä kostautuu. Nykyään itse en enää suostu auttamaan näitä kahta missään asiassa, vaikka olisivat kuinka suuressa hädässä. Vaatimuksia kyllä satelee ja suututaan sitten, kun en toimi. Eivät ole minun asioitani vaan ihan heidän henkilökohtaisia asioitaan, joihin minulla ei ole mitään velvollisuutta puuttua, vaikka kuinka vaaditaan suoraan vetoamalla siihen, että ovat sukua.

Käyttäjä41451 kirjoitti:

Ihmiset ottaa nykysin itteensä jos et samantien salamana vastaa facebook viesteihin tai puheluihin , tää asia on menny aika yli nykysin , sulla ei sais olla mitään omaa tekemistä tai mitään , jos sä et vastaa samantien facebookissa esimerkiks, porukka luulee et sulle on käyny jotain tai oot kuollu , ihan älytöntä ...... se et sulla on puhelin , ja se facebook chat siinä puhelimessa, ei todellakaan tarkota sitä etteikö sulla vois olla muutakin tekemistä joskus , niihin viesteihin vastataan sittenku on aikaa , kukaa ei oo velvollinen kuluttaa omaa aikaansa toisiin 247 ja siit ei todellakaa pitäis ottaa itteensä ,  mä oon 30v mies , miten me tultii toimee aikoinaa ? no mä kerron , jos joku ei vastannut puhelimeen , sä jätit sille viestin vastaajaan ja se vastas sulle sittenku se oli kotona tai sillä oli aikaa vastata sulle , kukaa ei pahottanut mieltään , se oli normaalia toimintaa , puhelimilla EI OLTU 247 EIKÄ OLETETTU ETTÄ JOKAINEN ON SIINÄ SULLE JUTTELEMASSA KUN SUSTA SILTÄ TUNTUU !

Joo tuo just, ajat autoa tai olet kaupassa, niin ei sen vertaa sais olla pois tavoitettavista. Tai vaikka nukut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti suuttui, kun lakaisin roskakasaa pikkuharjalla rikkalapioon kyykyssä. "Kyllä nuoren ihmisen selän pitää sen verran taipua, ettei tarvitse kyykistellä." Takapuoli pystyssä olisin ilmeisesti näyttänyt ahkerammalta. 

Suurten ikäluokkien naiset olivat aina paksu takapuoli pystyssä jotain tönkimässä. Varmaan enemmän pää alaspäin kuin ylös elämässään.

Oma äitimuori on 30-luvulla syntynyt ja YHÄ menee mansikoita poimiessaan siinä pyllistysasennossa. Se on varmaan niin opittua, ettei muuta voi. Kyykkääminen tai polvistuminen lienee liian hitaan näköistä etenemistä pellolla.

Mutta kyykkääminen ei sitten tarpeeksi vanhana enää onnistukaan, joten KYYKÄTÄÄN vaan ja muutetaan tää ihme homma.

Istuttiin työkavereitten kanssa lounaalla. Salaattina oli kaalia ja se oli leikattu pitkiksi suikaleksi, joita oli hankala syödä. Sanoin, että kaalin olisi voinut pilkkoa pienemmäksi. Vastapäinen kaveri alkoi raivota, että mitä  oikeutta sinulla on salaatin leikkausta arvostella.