Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Eksän kanssa pelattiin joskus Tetristä ja eräällä tapaa kisailtiin high-scoren parantamisesta aika tasapäisesti. Kerran itselle sattui pelatessa päälle joku ihan ihmeellinen flow-tila, jossa vain ikäänkuin automaattisesti pystyi lätkimään palikoita paikalleen ja selvittämään kertatoisensa jälkeen korkeaksi kasvanutta reikäistä palikkapinoa. Lopputulos oli jotain moninkertaisesti aiempi high-score (ei ehkä ihan 10x, mutta ehkä 5x) - seurauksena akka otti aivan käsittämättömät pultit - että olisin vain ihan kiusatakseni tehnyt moisen ennätyksen, pilannut pelin jne. Eksä ei sen jälkeen ikinä pelannut Tetristä.

Toinen käsittämätön raivokohtaus seurasi, kun olimme lähdössä lomamatkalle ja satuin huomaamaan jonkun hyvän kameratarjouksen - ja menin vaihtamaan vanhan kamerani uuteen. Eksä oli tietysti ottamassa oman kameransa mukaan ja minun uusi kamera synnytti jonkun ihme kohtauksen - että olen mennyt ihan tahallani ostamaan uuden kameran juuri ennen matkaa (jotta hänen kameransa ei näytä niin hyvältä??) ja pilannut koko homman. Olo oli kyllä aika WTF? - olin ollut aika iloinen tehtyäni mielestäni oikein hyvät kaupat ja uudessa kamerassa oli kaikkenlaista uutta kivaa - mutta eipä siitäkään saanut sitten pitkään iloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti valitettu, että hymyilen liikaa. Eilenkin, kun odotin bussia ja selasin kännykkää, joku ventovieras ihminen tuli siihen bussipysäkille ja sanoi minulle vihaisesti: mikä nyt noin hauskaa on? Olin ihan ihmeissäni että anteeksi mitä? Hän sanoi ilkeällä äänellä: kyllä sullakin vielä hymy hyytyy! Ja meni bussiin. En ymmärrä: en kyllä omasta mielestäni hymyile erityisen paljoa (mulla on masennus ja paljon vaikeuksia elämässäni) mutta jostain syystä suuni tai naamani ärsyttää muita ihmisiä.

Mullekin on suututtu hymyilystä!

Olin kaupan kassalla joskus opiskeluaikoina töissä, tervehdin asiakasta hymyillen. Tuhahti että noinko kivaa täällä on? Olin että anteeksi? Niin kun tolleen hymyilet...

Töissä työkaveri yritti kyykyttää, vastasin hänen kovaan kritiikkiinsä kuunnellen ja yritin näyttää ystävälliseltä ja vastaanottavaiselta.

Ärähti siihen että ai että hymyilet vielä!!

Äksy pariisilainen museovartija opasti hieman, ettei eräässä museossa saanut kuvata. Hymyn kera vastasin "oh i'm sorry i didn't know that" ärähti "this is not a joke"

Ok...

Vaimollani on useinkin iloinen perusilme ja useammankin kerran joku on tivannut, miksi hän nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikanani yhtä tyyppiä. Meillä oli mukavaa ja tykättiin toisistamme, mut sit vikalla treffillä mentiin mun asunnolle (oltiin edellisillä treffeillä oltu hänen asunnollaan) niin tää tyyppi suuttui siitä kun mun astiat ei ollut arabian / iittalan ym astioita ja siitä kun mulla ei ollut isoa telkkaria. Muistan kun hän lähti ovet paukkuen, samalla säksättäen että oon 'köyhä' kun ei oo ees muumimukeihin varaa. Kyllä varaa oli/on, mutta en halua tuhlata rahojani sellaiseen.

Olette te naiset sekaisin. Kyllä tällainen näkyy jo pitkälle, mutta ilmeisesti olette sokeita miehien kusipäisyydelle tai sitten se juuri vetoaa teihin. Siksi on ihmeellistä, että valitatte aina huonoista miehistä ja kuitenkin sellaista aina haette. Pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää, että jos tekee aina samoin ei voi odottaa erillaista lopputulosta.

Mitä kiukkuat? Tuossahan tapailu loppui jo heti alkuvaiheessa eli kyseessä ei ollut edes mikään suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Miksi akka haluaa tehdä muussia jostain kulahtaneista jauhopotuista kun paras satokausi on meneillään?

Muussi on eri ruoka kuin uudet perunat. Vaikka kuinka olisi paras satokausi, kuka haluaa koko ajan syödä vain uusia perunoita?

Nuoruudessa avomies suuttui (enemmän tai vähemmän) aina jos voitin hänet jossain pelissä. Siis tyyliin Uuno korttipelistä keilaamiseen.

Itselle voitto ei ollut koskaan tärkeää, en ole ollenkaan kilpailuhenkinen.

Kerran keilaamassa ollessamme huomasin jo 3 vuoron jälkeen että keilaan paremmin kuin hän ja rupesin keilaamaan epätarkasti jotta HÄN SAA voittaa.

Ihan niin kuin lasten kanssa 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on kehitysvammainen ja hänellä on keliakia. Minullakin sattuu olemaan keliakia ja keväällä sukujuhlissa hän näki, että minä otin samaa kakkua kuin hän ja suuttui ihan hirveästi siitä, että minä söin "hänen kakkuaan". Hän alkoi itkemään vaikka hänelle yritettiin selittää selkokielellä, että muillakin ihmisillä voi olla keliakia kuin hänellä ja siksi he joutuvat syömään samoja ruokia kuin hän. Silti hän suuttui, kävi lyömässä minua ja marssi nurkkaan murjottamaan.

Aina löytyy näitä kehitysvammaisten haukkujoita. Todella surullista. Luulisi niin sanotun normaalijärkisen ymmärtävän, että toinen on lapsen asteella.

Lapsellekin opetetaan, että lyödä ei saa.

Ymmärrättekö mitä eroa on lapsella ja kehitysvammaisella.

Surullista, että kehitysvammainen rinnastetaan terveeseen.

- kehitysvammaisten kanssa tekemisissä ollut-

Eräs (entinen) kaverini kirjoittelee runoja ja lähettelee niitä kavereilleen. Kerran sitten valitti

siitä kun hänelle ei kukaan kirjoittele runoja ja sanoi olevansa ihan katkera siitä. Kirjoitin hänelle

että eivät kaikki osaa runoja kirjoittaa ja ystävää voi muistaa muullakin tavoin. Tästä hän suuttui.

Poisti minut Facebook-kavereista ja laittoi välit poikki. Vuosien päästä sitten laittoi minulle kaveri-

pyynnön Facebookiin. Luuliko hän tosissaan että olisin taas valmis kaveruuteen heti kun hänen mielensä

oli muuttunut. Ei se vaan näin mene

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa avomies suuttui (enemmän tai vähemmän) aina jos voitin hänet jossain pelissä. Siis tyyliin Uuno korttipelistä keilaamiseen.

Itselle voitto ei ollut koskaan tärkeää, en ole ollenkaan kilpailuhenkinen.

Kerran keilaamassa ollessamme huomasin jo 3 vuoron jälkeen että keilaan paremmin kuin hän ja rupesin keilaamaan epätarkasti jotta HÄN SAA voittaa.

Ihan niin kuin lasten kanssa 😉

Tiedän erään yli 3-kymppisen pariskunnan jotka pelaavat paljon lautapelejä. Molemmat suuttuvat jos

toinen voittaa. Silloin lentää pelit ihan kirjaimellisesti nurkkaan ja mökötetään koko loppupäivä.

Äitini laittoi minut kauppa-autolle yksin noin kuuden vuoden ikäisenä. Antoi rahan ja sanoi että osta kaksi lenkkimakkaraa ja yksi pullapitko. Miten ollakkaan en sitten siellä kauppa-autossa enää muistanut että mitenpäin ne makkarat ja pullapitkot oli ja tulin kotiin yhden lenkin ja kahde pullapitkon kanssa. Ei ehkä niinkään outoa että äiti tästä suuttui mutta tein kuitenkin tuon ostos reissun parhaan kykyni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

Rahanarvonmuuntimen mukaan se on rapiat 13 e.

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä suuttui, kun lapset tuotiin kerran vahingossa tuntia aiemmin kun on sovittu. Hän siis tekee etätöitä ja oli kotona joka tapauksessa, mesosi vain, että mitä jos ei olisikaan ollut kotona tms (oltais soitettu tai vaan odotettu). Käski mm äitini kävellä bussin alle ja minun pitäisi seurata perässä (äitini siis vei lapset isälleen koska olin itse töissä), ihan normi reaktio tosiaan.. 🥴

Mistä olet löytänytkin noin ihanan exän?

Vierailija kirjoitti:

Lähisukulainen suuttui, kun valmistuin maisteriksi.  "Sinäkin saatanan maisteri."  

Ilmeisesti tämä oppiarvo jotenkin häntä häiritsi.   

Itse olin kuulemma lukenut maisteriksi vain levennelläkseni. Hän itse oli kuulemma ylpeä työläisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Vaimot voisivat itse käydä kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Vaimot voisivat itse käydä kaupassa

Miksi? Eikö miehet syö?

Exä suuttui, kun olin parkkeerannut auton niin, että eturenkaat eivät olleet suorassa. Oli sen takia meinannut törmätä naapurin autoon parkkiruudusta lähtiessään.

Äiti suuttui, kun lakaisin roskakasaa pikkuharjalla rikkalapioon kyykyssä. "Kyllä nuoren ihmisen selän pitää sen verran taipua, ettei tarvitse kyykistellä." Takapuoli pystyssä olisin ilmeisesti näyttänyt ahkerammalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Ymmärrän vaimoasi. Mikä miehiä vaivaa, kun kaikki pitää tehdä "ajatuksissaan epähuomiossa" sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on tekemässä? Jos ei ohjata kuin pikkulasta, asiat tehdään vähän sinne päin.

Vaimot voisivat itse käydä kaupassa

Miksi? Eikö miehet syö?

Syö, mutta kun miehet eivät älytä osaavaan niin alkeellista toimintaa kuin kaupassa käynti.

Mä kyllä tiedän mitä sä ajattelet, - siitä se lähti. En ajatellut tuolloin yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisukulainen suuttui, kun valmistuin maisteriksi.  "Sinäkin saatanan maisteri."  

Ilmeisesti tämä oppiarvo jotenkin häntä häiritsi.   

Itse olin kuulemma lukenut maisteriksi vain levennelläkseni. Hän itse oli kuulemma ylpeä työläisenä.

Sama täällä, ivaili maisteriudestani.

Ihme hommaa.