Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Housuista. Liian korkea vyötärö.

Mulle on suututtu samasta asiasta! Tapahtuiko tämä Vaasassa?

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on kehitysvammainen ja hänellä on keliakia. Minullakin sattuu olemaan keliakia ja keväällä sukujuhlissa hän näki, että minä otin samaa kakkua kuin hän ja suuttui ihan hirveästi siitä, että minä söin "hänen kakkuaan". Hän alkoi itkemään vaikka hänelle yritettiin selittää selkokielellä, että muillakin ihmisillä voi olla keliakia kuin hänellä ja siksi he joutuvat syömään samoja ruokia kuin hän. Silti hän suuttui, kävi lyömässä minua ja marssi nurkkaan murjottamaan.

Aina löytyy näitä kehitysvammaisten haukkujoita. Todella surullista. Luulisi niin sanotun normaalijärkisen ymmärtävän, että toinen on lapsen asteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on kehitysvammainen ja hänellä on keliakia. Minullakin sattuu olemaan keliakia ja keväällä sukujuhlissa hän näki, että minä otin samaa kakkua kuin hän ja suuttui ihan hirveästi siitä, että minä söin "hänen kakkuaan". Hän alkoi itkemään vaikka hänelle yritettiin selittää selkokielellä, että muillakin ihmisillä voi olla keliakia kuin hänellä ja siksi he joutuvat syömään samoja ruokia kuin hän. Silti hän suuttui, kävi lyömässä minua ja marssi nurkkaan murjottamaan.

Aina löytyy näitä kehitysvammaisten haukkujoita. Todella surullista. Luulisi niin sanotun normaalijärkisen ymmärtävän, että toinen on lapsen asteella.

Lapsellekin opetetaan, että lyödä ei saa.

Ennen korona-aikaa menin apteekkiin, jossa oli valtava ryysis ja lisää väkeä tuli koko ajan. Kyllästyin odottamaan ja päätin lähteä pois. Jätin vuoronumerolappuni numerolappukoneen päälle jos joku haluaisi ottaa sen, niin joku nainen, joka oli tullut minua myöhemmin, suuttui minulle, että ei lappua saa siihen jättää vaan jokaisen pitää ottaa uusi lappu eikä saa etuilla toisia.

En ymmärrä: jos minulla on vuoro 567 ja hänellä 569, niin aivan yhtä kauan hän joutuu odottamaan omaa vuoroaan riippumatta siitä meneekö vuorolla 567 minä vai joku random juuri sisään tullut ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on kehitysvammainen ja hänellä on keliakia. Minullakin sattuu olemaan keliakia ja keväällä sukujuhlissa hän näki, että minä otin samaa kakkua kuin hän ja suuttui ihan hirveästi siitä, että minä söin "hänen kakkuaan". Hän alkoi itkemään vaikka hänelle yritettiin selittää selkokielellä, että muillakin ihmisillä voi olla keliakia kuin hänellä ja siksi he joutuvat syömään samoja ruokia kuin hän. Silti hän suuttui, kävi lyömässä minua ja marssi nurkkaan murjottamaan.

Aina löytyy näitä kehitysvammaisten haukkujoita. Todella surullista. Luulisi niin sanotun normaalijärkisen ymmärtävän, että toinen on lapsen asteella.

mun mielestä tuossa kirjoituksessa ei haukuttu kehitysvammaisia, vaan käänsitte ite tuon omassa päässänne kehitysvammaisten haukkumaksi.... mun mielestä toi oli outoa, eikä mitään muuta.

T:sivusta seurannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on kehitysvammainen ja hänellä on keliakia. Minullakin sattuu olemaan keliakia ja keväällä sukujuhlissa hän näki, että minä otin samaa kakkua kuin hän ja suuttui ihan hirveästi siitä, että minä söin "hänen kakkuaan". Hän alkoi itkemään vaikka hänelle yritettiin selittää selkokielellä, että muillakin ihmisillä voi olla keliakia kuin hänellä ja siksi he joutuvat syömään samoja ruokia kuin hän. Silti hän suuttui, kävi lyömässä minua ja marssi nurkkaan murjottamaan.

Ei taida sinullakaan olla kaikki muumit laaksossa, kun tällaista peetä viitsit täällä kirjoitella. Aloittaja pyysi kertomaan oudoimpia juttuja. Tuossa sinun jutussasi ei ollut mitään muuta outoa kuin sinä. Kehitysvammaisen sukulaisen käytös oli erittäin tavallista kehitysvammaisen käytöstä. Juttu olisi ollut outo, jos esim. tämän suutahtajan äiti olisi suuttunut sinulle.

Puolensa saa ja pitääkin pitää niin lapsia kuin kehitysvammaisiakin vastaan, mutta älä nyt sentään tyhmäksi heittäydy. Olisi aika outoa sekin, että porukka kertoilisi täällä kaikista "oudoista" tavoista joilla Maikki 5 v. ja Kille 3 v. ovat suuttuneet.

tämäse vasta oli outo kirjoitus.... haukkuu nyt ettei ole muumit laaksossa, kun toinen kirjoittaa outoja sattumuksia. Kekkereillä joku tulee lyömään jos syö kakkua, niin on se outoa käytöstä oli se sitten lapsi tai muuten vaan vajaa älyinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilö (nainen) sai kiukkukohtauksen, kun kieltäydyin lakon alla kertomasta, mihin ammattiliittoon mahdollisesti kuulun, jäänkö lakkoon vai tulenko töihin.

Sanoin, että ammattiliittoa ei saa kysellä. Hänellä oli ollut tapana aina ennen lakonuhkaa kirjata ylös työntekijöiden liitot ja oikeudet jäädä lakkoon ja ilmoittaa niistä sitten talonkokouksessa julkisesti, että kuka tulee töihin.

Olin määräaikainen, hyvä työntekijä, mutta hän ei uusinut sopimustani vaan sain mennä. Onneksi parempaan paikkaan!

Miten sitten kuvittelet että pomo tekee työvuorot jos ei tiedä ketkä on käytettävissä ja ketkä lakkoilee?

No katsoppas, kun lain mukaan se pomo ei voi edes kysyä, että aikooko joku yksittäinen ihminen jäädä lakkoon vai ei.

Ammattiliiton jäsenyydellä ei myöskään ole asian kanssa mitään tekemistä. Periaatteessa jäsenyys velvoittaa jäädä lakkoon, mutta se ei tarkoita, etteikö työntekijä, joka ei ole liiton jäsen, voisi jäädä lakkoon.

Niin että et kerro asiaa vaikka menettäisit työpaikkasi sen vuoksi? Minulla on ollut aina tapana olla yhteistyökykyinen ja arvostan myös sen pomon työtä ja kerron suoraan ja rehellisesti olenko työhön käytettävissä. Ei ne pomot mitään ajatusten lukijoita ole, työt pitää saada pyörimään joka päivä eikä siitä mitään tule jos työntekijä heittäytyy lapselliseksi "enpä kerro,arvaa" 😄.

1. Opettele lainaamaan. Edellisen viestin perään suoraan kirjoitettu teksti hämää, eikä siitä heti hoksaa kuka kirjoitti ja mitä.

2. Jos työntekijälle antaa potkut sillä perusteella, että tämä noudattaa lakia, on kyseessä laiton irtisanominen, joka käy työnantajalle kalliiksi. Jopa niin kalliiksi, että saattaa mennä siinä sitten esimiehenkin työpaikka. Ja sille irtisanomiselle on syykin. Epäpätevyys.

Eli sinä ennemmin noudatat typerää elämää hankaloittavaa lakia kuin olet yhteistyöhaluinen tiimipelaaja? Ok, elämä on valintoja. Minä olen aina valinnut avoimuuden ja yhteistyön, toisen (myös pomon) työn arvostamisen. Työnantajat inhoaa tuollaisia pilkun viilaajia, jotka hankaloittaa heidän työtään.

Saatan olla väärässä mutta mä olen aina kuvitellut että lakon tarkoitus on nimenomaan hankaloittaa työnantajia? Miksi muuten niitä järjestettäisiin kuin että olisi joku neuvotteluvaltti? Eihän siinä nyt olisi mitään järkeä että järjestetään lakko ja kaikki hommat pyörii ihan jouhevasti.

Eräs ihminen suuttui minulle jostain syystä siksi, että meillä on sama syntymävuosi. Olimme kumpikin jo yli 30-vuotiaita mutta hän jaksoi väittää vastaan kuin pieni lapsi, että en minä ole voinut sinä vuonna syntyä, koska se on hänen oma syntymävuosi. Lisäksi hän hermostui myös siitä, että olen kokonaiset 3kk vanhempi kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Ennen korona-aikaa menin apteekkiin, jossa oli valtava ryysis ja lisää väkeä tuli koko ajan. Kyllästyin odottamaan ja päätin lähteä pois. Jätin vuoronumerolappuni numerolappukoneen päälle jos joku haluaisi ottaa sen, niin joku nainen, joka oli tullut minua myöhemmin, suuttui minulle, että ei lappua saa siihen jättää vaan jokaisen pitää ottaa uusi lappu eikä saa etuilla toisia.

En ymmärrä: jos minulla on vuoro 567 ja hänellä 569, niin aivan yhtä kauan hän joutuu odottamaan omaa vuoroaan riippumatta siitä meneekö vuorolla 567 minä vai joku random juuri sisään tullut ihminen.

Kun menen Kelan toimistoon, otan aina kaksi jonotuslappua peräkkäisillä numeroilla. Sitten kun näen, että minun edelläni on vain yksi asiakas, annan sen toisen lapun ihmiselle joka viimeksi on tullut odottamaan vuoroaan.

Lähisukulainen suuttui, kun valmistuin maisteriksi.  "Sinäkin saatanan maisteri."  

Ilmeisesti tämä oppiarvo jotenkin häntä häiritsi.   

Mulle nuorempana, (olin monen inhokki kun olin tosi nätti ja aina ystävällinen kaikille), suuttui moni pelkästään jo siksi, kun olin olemassa😕

Vegaani-pelle suuttui kun työpaikalla KAIKKI eivät ole vegaaneja    :-)   

Tämä kuulostaa itsekehulta, mutta...

Minulle sattui tavallista vaikeampi abikevät. Meillä oli kauppa, jota isä hoiti yksin. Penkkarien alla hän kaatui jäällä ja katkaisi jalkansa. Kun minä kerran oli jäämässä tenttivapaalle, niin totta kai menin kauppaan auttamaan. En mennyt myöskään bilettämään kaverien kanssa, mutta siihen oli ihan laillinen syy. Menin kouluun vuotta aiemmin, joten penkkaripäivänä olin alaikäinen. Bilepaikka oli naapurikaupungissa eikä huvittanut jäädä yksin yössä kadulle, jos en kerran pääse kaverien kanssa sisään eikä kukaan lähde viemään minua kotiin. En ainakaan odottanut, että kukaan tekisi niin.

Olin siis kevään kaupassa ja poikkesin kirjoituksissa niin, että tein hommani mahdollisimman nopeasti ja lähdin sitten. Kun tiesin, että en ehdi lukea, päätin suhtautua niin, että nämä ovat tavalliset kokeet ja testataan, mitä muistan oppineeni. Sitä paitsi silloin kokeet suosivat niitä, joille kielet ovat helppoja, ja olin aina lukenut omin päin ja kuunnellut vieraskielisiä televisio-ohjelmia. Tuumin että eihän niillä arvosanoilla lopulta ole väliä, jos vain pääsen läpi.

Sitten kävikin niin, että mm. englannin kokeet olivat tosi vaikeat enkä tajunnut sitä, joten en ymmärtänyt hermoillakaan. Siitä tuli ensimmäinen erinomainen tulos, 27 oikein kuullun ymmärryksestä, kun tuttu englanninopettaja sai 19/30. Hän suivaantui kokeen kuullessaan ja suoritti itse sen. Hyväksytyn alaraja poistettiin sinä vuonna. Ja sitten alkoi tulla muista laudatureja. Lopulta olin koulun toiseksi paras. Ja olin itse siitä hämmästynein. Enkä itse asiassa puhunut tuloksistani, ellei kysytty, koska minulla oli paljon töitä, myös kotityöt olivat jääneet minulle, kun olin vanhin tytär. 

Tajusin vasta lakkiaisissa, että kaverit olivat lakanneet puhumasta minulle. Minulle ei kerrottu mistään yhteisistä jutuista. Kuulin sattumalta haudoilla kysymyksen: "Tietäähän kaikki, missä tavataan kuudelta?" Kysyin vierestä kaverilta, jonka kanssa olin vuosia kulkenut kouluun ja takaisin, että ollaanko menossa jonnekin. "ME ollaan menossa", sanoi kaveri päin katsomatta. Ymmärsin yskän. En kuulunut meihin. Jäin kutsumatta myös luokkakokouksiin.

Olen yrittänyt miettiä, käyttäydyinkö jotenkin paskamaisesti, mutta koska en ehtinyt edes jäädä koululle kirjoituspäivien jälkeen enkä nähnyt ketään, kun olin töissä, en keksi oikeaa syytä. Mietin loukkasinko muita pärjäämällä paremmin kuin odotettiin. Mutta eihän muiden pärjääminen ole minusta kiinni eikä minulla ole mitään velvollisuutta osata huonommin, jotta joku muu ei loukkaantuisi. Ja olisi kiva tietää, mitä tein väärin, kun minut suljettiin ulkopuolelle.

Jaa... viesti hyväksytään tarkistuksen jälkeen, eli ei siis koskaan. Mikähän siinä muka oli sensuurin arvoista.

Uusi yritys: Muutimme ok-taloon, ja eräänä aamuna kuljin keittiössä lyhyessä yöpaidassa. Mies suuttui ja alkoi huutamaan kuinka "kaikki näkevät kun liikut nakuna".

Keittiön ikkunat ovat takapihalle päin jossa on puita, sen jälkeen pensasaita, sitten pitkä pelto, sitten iso oja ja sitten vasta kävelytie joten aika haukankatse pitää olal jos sieltä sisälle pystyy näkemään jos talolle päin sattuu katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa itsekehulta, mutta...

Minulle sattui tavallista vaikeampi abikevät. Meillä oli kauppa, jota isä hoiti yksin. Penkkarien alla hän kaatui jäällä ja katkaisi jalkansa. Kun minä kerran oli jäämässä tenttivapaalle, niin totta kai menin kauppaan auttamaan. En mennyt myöskään bilettämään kaverien kanssa, mutta siihen oli ihan laillinen syy. Menin kouluun vuotta aiemmin, joten penkkaripäivänä olin alaikäinen. Bilepaikka oli naapurikaupungissa eikä huvittanut jäädä yksin yössä kadulle, jos en kerran pääse kaverien kanssa sisään eikä kukaan lähde viemään minua kotiin. En ainakaan odottanut, että kukaan tekisi niin.

Olin siis kevään kaupassa ja poikkesin kirjoituksissa niin, että tein hommani mahdollisimman nopeasti ja lähdin sitten. Kun tiesin, että en ehdi lukea, päätin suhtautua niin, että nämä ovat tavalliset kokeet ja testataan, mitä muistan oppineeni. Sitä paitsi silloin kokeet suosivat niitä, joille kielet ovat helppoja, ja olin aina lukenut omin päin ja kuunnellut vieraskielisiä televisio-ohjelmia. Tuumin että eihän niillä arvosanoilla lopulta ole väliä, jos vain pääsen läpi.

Sitten kävikin niin, että mm. englannin kokeet olivat tosi vaikeat enkä tajunnut sitä, joten en ymmärtänyt hermoillakaan. Siitä tuli ensimmäinen erinomainen tulos, 27 oikein kuullun ymmärryksestä, kun tuttu englanninopettaja sai 19/30. Hän suivaantui kokeen kuullessaan ja suoritti itse sen. Hyväksytyn alaraja poistettiin sinä vuonna. Ja sitten alkoi tulla muista laudatureja. Lopulta olin koulun toiseksi paras. Ja olin itse siitä hämmästynein. Enkä itse asiassa puhunut tuloksistani, ellei kysytty, koska minulla oli paljon töitä, myös kotityöt olivat jääneet minulle, kun olin vanhin tytär. 

Tajusin vasta lakkiaisissa, että kaverit olivat lakanneet puhumasta minulle. Minulle ei kerrottu mistään yhteisistä jutuista. Kuulin sattumalta haudoilla kysymyksen: "Tietäähän kaikki, missä tavataan kuudelta?" Kysyin vierestä kaverilta, jonka kanssa olin vuosia kulkenut kouluun ja takaisin, että ollaanko menossa jonnekin. "ME ollaan menossa", sanoi kaveri päin katsomatta. Ymmärsin yskän. En kuulunut meihin. Jäin kutsumatta myös luokkakokouksiin.

Olen yrittänyt miettiä, käyttäydyinkö jotenkin paskamaisesti, mutta koska en ehtinyt edes jäädä koululle kirjoituspäivien jälkeen enkä nähnyt ketään, kun olin töissä, en keksi oikeaa syytä. Mietin loukkasinko muita pärjäämällä paremmin kuin odotettiin. Mutta eihän muiden pärjääminen ole minusta kiinni eikä minulla ole mitään velvollisuutta osata huonommin, jotta joku muu ei loukkaantuisi. Ja olisi kiva tietää, mitä tein väärin, kun minut suljettiin ulkopuolelle.

Tämä on arvaus, ehkä muut eivät kunnolla ymmärtäneet tilannettasi, ettei sinulla ollut aikaa heille, kun jouduit hoitamaan yritystä ja kotia.

Vaimo pyysi käymään kaupassa ja ostamaan mm. perunoita muusia varten. Ostin ajatuksissani epähuomiossa uusia perunoita ja sain kotona kamalat huudot ja haukut kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Vaimo lähti ovet paukkuen kauppaan hakemaan toisenlaisia perunoita ja piti mykkäkoulua koko loppupäivän.

Mieheni oli takavuosina johtavassa asemassa eräässä virastossa ja kerran hänen serkkunsa otti yhteyttä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen yhteen työpaikkaan liittyen. Tämän serkun tytär oli vastavalmistunut ja serkku vaatimalla vaati, että mies valitsisi tämän tyttären kyseiseen työpaikkaan. Mies vastasi että mennään ihan normaalin rekrytointiprosessin kautta ja että voi pistää hakemusta tulemaan vaan. Serkku suuttui aivan silmittömästi, haukkui miestä puhelimessa ja lopulta katkaisi yhteyden. Sen jälkeen (kohta 10 vuoteen) ei ole serkusta kuulunut mitään. Ilmeisesti otti koville, kun oli kuvitellut että pystyisi lapselleen tuosta vain järjestämään työpaikan yhdellä puhelinsoitolla.

Lehti piti jakaa kuudeksi aamulla. Tiputan viittä vaille viimestä luukkuun, niin joku käntty tulee rähjäämään, että hänen lehden pitää tulla aamukahvin aikaan.

Mulle suututtiin pari viikkoa sitten kun kävelin koirieni kanssa 'väärässä paikassa' eli normaalilla kävelytiellä keskusta-alueella. Katsoin jo vähän matkan päästä kun mummeli seisoi risteyksen vieressä nurmikolla ja tiiraili ympäriinsä.

Sitten kun päästiin kohdalle niin mummu alkoi valittamaan, kun alueella on liikaa kulkua, niin lokki ei pääse syömään :D

Sanoin ystävällisesti että kyllä ne lokit syö vaikka ihmisiä kulkee lähistöllä, kun ovat tottuneita kaupunkiin. Mummeli alkoi rääkymään että kyllä hän tietää paremmin kun on elänyt pidempään. Ok, jatkettiin sitten matkaa ja mummeli jäi tähyilemään lokkiansa.

Nuorempana osallistuimme silloisen poikaystäväni kanssa piirustuskilpailuun. Voittaja pääsisi maalaamaan työnsä seinälle erääseen suosittuun paikkaan.

Menimme puistoon suunnittelemaan ja piirtämään yhdessä, mutta kumpikin keskittyi omaan hommaansa. Jossain vaiheessa näytimme toisillemme, mitä olimme saaneet aikaan. Minun piirustukseni oli näemmä liian hyvä, sillä poikakaveri suuttui, repi oman työnsä, häipyi, eikä vastannut puhelimeen koko päivänä.