Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Tuli mieleen juttu jostain 2010-vuoden alusta. Olin n. 23.30:n aikoihin erään suuren ja suositun baarin sisäänpääsyjonossa, joka oli todella pitkä (oli viikonloppuilta). Jono liikkui rasittavan hitaasti, koska baari oli ihmismäärän osalta sillä hetkellä aivan täynnä ja sisään päästettiin vastaava määrä aina vasta sitten, kun ihmisiä tuli ulos.

Olin noin puolessavälissä jonoa, kun yhtäkkiä edessäni seisovien kahden naiskaveruksen seuraan liittyi joku taksista noussut kolmas nainen, selvästi heidän kaverinsa. Siis ilmaantui vaan siihen ja etuili täysin häikäilemättömästi, liittyi siihen keskelle jonoa. Kiehahdin ja sanoin hänelle tiukasti, että hänen pitää mennä jonon perään, kuten kaikki muutkin tekevät. Kaikki kolme suuttuivat ja alkoivat sättiä minua kovaan ääneen, että ei voi olla niin vakavaa ja että minä olen k*sipää ja ahdasmielinen, kun haluan erottaa kaverit toisistaan (siis what). Minun perässäni jonottavatkin olivat ilmiselvästi närkästyneitä, mutta kukaan ei sanonut mitään. Ajattelin sitten, että no olkoon tämän kerran, vaikka raivostuttikin. (Miten joku KEHTAA suuttua jollekulle siitä, että käyttäytyy itse aivan ehdottoman väärin ja hänelle huomautetaan siitä?)

Mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä: kun pääsimme vihdoin ja viimein joskus 23.59 ovelle ja oli noiden kolmen naisen vuoro päästä sisään, portsari sanoi sille etuilijalle: ”Jonon perälle siitä.” Nainen oli puulla päähän lyödyn näköinen ja soperteli, että minkä ihmeen takia. Portsari: ”Kyllä sä saat jonottavien kavereides kanssa käydä juttelemassa, mutta jos baariin haluat, sun pitää mennä jonoon.” Kaverit yrittivät hätääntyneen näköisinä suostutella portsaria, mutta tämä vaan osoitti tuimasti sormella kohti jonon häntäpäätä. Lopulta naisen ei auttanut kuin lähteä kävelemään kulmat huolikurtussa sinne jonon perään, ne kaverit huuteli vielä perään: ”Me pidetään sulle sit paikkaa pöydässä!”

Ai ETTÄ mä tuolloin nautin. Näin myös, miten takana jonottavat loivat toisiinsa vahingoniloisia silmäyksiä. Jätin portsarille 10 e tippiä hyvin hoidetusta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Kun poika oli pieni ja puolituttu ihminen tuli kylään niin komensi pojan istumaan kun on vieraita. Poika oli 3 vuotias ja leikki leluillaan. Sanoin että meillä saa oma sekä muut lapset vapaasti leikkiä eikä niiden tarvi nököttää sohvalla kahta tuntia vieraiden takia. Ovet paukkuen lähti ja nyt 17 vuoden jälkeenkään ei edes tervehdi. On omalaatuinen tapaus muutenkin.

Minun yksi tutuistani kun tulee käymään lastensa kanssa, alkaa hirveä komento kahvipöydässä: "KYYNÄRPÄÄT POIS PÖYDÄLTÄ!!!". Minä pidän pöydällä kuten aina ennenkin enkä jaksa ymmärtää tuollaista nipotusta. Kaipa se on sitten jotenkin hienompien ihmisten tapa, mutta meillä eletään vähän rennommin. Äiti ylpeänä kehui että lasten kavereille huutaa samalla tavalla ja kaikki tottelee sekunnissa. Kaikenlaisesta sitä voi ylpeilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha kaverini suuttui, kun kerroin että epäilen hänen poikaystävänsä pettävän häntä. Asialle oli useita todistajia ja taisi olla poikaystävällä jopa fritsuja kaulassa. Kaveri ei uskonut ja aloitti mykkäkoulun. Hänellä on kaksoissisko ja yhtäkkiä huomasin molempien estäneen minut facebookissa. Yritin soittaa heille, ei vastausta. Lopulta kyllästyin moiseen käytökseen ja laitoin pitkän tekstiviestin heille jossa kerroin miten lapsellisia he ovat ja käytös on kuin teini-ikäisillä. Myös muista asioista viestissä valitin, mm. siitä että naurettavaa miten eivät uskalla tehdä asioita koskaan itsenäisesti ja vielä ihmettelevät, kun ihmiset pitävät heitä yhtenä ihmisenä. (Esim. Jos toinen kaksosista oli sairaana, saattoi toinen lintsata koulusta. Menivät aina yhdessä vessaan jne.) Kaksoset olivat tuolloin parikymppisiä.

Kaiken huippu oli, kun pian tuon viestin lähettämisen jälkeen isäni puhelin soi. Kaksosten ÄITI pyysi minua puhelimeen. Hämmentyneenä kuuntelin, kun heidän äiti raivoaa puhelimessa että: "Jätä tytöt rauhaan. Et enää viestittele heille" Ja loppuun vielä: "Minä muuten luin sen viestin!"

Itku kurkussa kuuntelin kunnes puhelu loppui. Olin niin järkyttynyt, etten osannut puolustautua. Puhelun jälkeen rupesin itkemään ja meillä meni välit useiksi vuosiksi.

Nämä kaksoset olivat kyllä lapsesta asti hyvin erikoisia, heidän äitinsä saattoi kouluun soitella opettajille että "ette osaa opettaa" ja tytöt saattoivat mököttää minulle typerästä syystä useita kuukausia. Mutta tuolloin en uskonut että moinen käytös jatkuisi vielä aikuisenakin.

Toinen tapaus oli, kun entisessä työpaikassani ilmoitin ruokatauon jälkeen työparilleni, että lähden käymään vessassa. Työkaveri vaan: "Ei tässä nyt kerkeä!" Tms. (Ruokatauon jälkeen oli hyvin rauhallista ja en ollut käynyt vessassa varmaan 4-5 tuntiin) Sanoin sitten vaan että kyllä kerkeää, käyn nyt kun en ole koko aamuna ehtinyt.

Kävin vessassa ja sieltä palattuani työkaveri oli vihaisen näköinen eikä puhunut koko loppupäivänä minulle mitään. Alkoi myös mutisemaan jotain ja paiskomaan ovia niin että muut työntekijät ja asiakkaatkin kuulivat.

Oh, tuo kaksoskertomus toi kamalan vuoden mieleeni. Kämppiksenäni oli yksi kaksonen, joka kilahteli milloin mistäkin, ja välillä piti mykkäkoulua (en aina tiennyt syytä, eikä suostunut kertomaan). Annoin hänen sitten rauhassa mököttää, enkä jaksanut välittää koko ihmisestä. Pysyttelin vain mahdollisimman kaukana hänestä.

Lukuvuoden päätteeksi halusin tietää, aikooko hän uusia vuokrasopimuksensa, kun meillä oli erilliset sopimukset, ja olisin muuttanut muualle, mikäli hän olisi jäänyt siihen. Hän kertoi, ettei aio jäädä. Etsin uuden kämppiksen ja teimme sopimukset. Tämän jälkeen kaksonen muuttikin mielensä ja olisi halunnut vuokrata asunnon - mutta se oli jo myöhäistä. Tämä kaksonen ei sitä niellyt, ja niinpä sain minäkin raivopuhelun hänen äidiltä, kuinka törkeästi olen heivannut hänen lapsensa pois asunnosta. Vähän vain oli tarina muuttunut matkan varrella.

Enpä ihmettelisi, vaikka olisi samat kaksoset kyseessä. Niin samankaltaiset toimintamallit. Ja lisäksi toisella näistä kaksosista oli ollut juuri vähän aikaisemmin seurustelusuhde siellä täällä liitelevän kundin kanssa.

Saattaisi hyvinkin olla samat kaksoset kyseessä, mutta tietääkseni tuntemani kaksoset eivät ole olleet erillään toisistaan kimppa-asunnossa. Ainoastaan opiskelija-asuntolassa ovat olleet, sielläkin varmasti samassa huoneessa :D

Tuli muuten mieleen taas yksi kaksosten naurettava syy suuttumiselle. Olin hakenut kesätöihin, mutta minua ei valittu. Valittujen kesätyöntekijöiden nimet näkyivät jossain, en muista oliko lehdessä vai jossain nettisivulla. Kaksoset oltiin valittu kesätöihin. Äitini ihmetteli että mitenkäs he ovat voineet päästä kesätöihin, kun edellisenäkin vuonna olivat olleet. Siellä oli siis sellainen sääntö, että ne jotka ovat edellisenä vuonna olleet, heitä ei valita että uusilla hakijoillakin on mahdollisuus päästä kesätöihin.

Laitoin asiasta sähköpostia kaupungille tai kesätyöntekijöistä vastaavalle henkilölle. Hän kiitteli ilmoituksesta ja huomasi että kaksoset todella olivat edellisenäkin vuonna olleet kesätöissä. He olivat äitinsä kanssa väärentäneet jotenkin hakupapereita, että edellisen vuoden kesätöissä olo ei käynyt ilmi. Heiltä tietenkin sitten peruttiin se kesätyöpaikka.

Kun nähtiin kaksosten kanssa koulussa, olivat he todella vihaisia että kuinka saatoin tehdä niin ja tapansa mukaan taas aloittivat mykkäkoulun :D Muistaakseni kyllä sanoin, että heidän huijaamisensa ei ollut oikein, mutta eihän he minua kuunnelleet.

Vuosia sitten olin lupautunut äidilleni auttamaan joulupäivän sukulaistapaamisessa. Edellisenä yönä mulle nousi n. 40 asteen kuume. Soitin äidille ja kerroin, etten voi tulla. Oli ihan raivona kun "olit kerran luvannut...". Ja olin muuten 3-vuotiaan yksinhuoltaja, hoidin siis kuumeisena lapsen eikä kukaan kysynyt, jaksanko...

Tätini täytti jotain tasavuosia. Jälkeenpäin raivosi mulle kun en tullut synttäreille vaikka hän oli lähettänyt kutsukortin. En koskaan saanut mitään korttia, mutta sitä ei uskottu.

Veli raivostui kun en ottanut tytärtään yöhoitoon kun mulla oli muuta menoa.

Kymmeniä vuosia sitten olin erän firman puhelinvaihteen hoitaja. Toimitusjohtajan sihteeri sai raivarit kun välitin hänelle englanninkielisen puhelun. Tuli haukkumaan ja seurasi vessaan ja huusi oven takana pitkään kun lorottelin :) Siinä lafkassa en ollut pitkään vaikka pyydettiin, oli muutakin outoa siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapaus oli, kun entisessä työpaikassani ilmoitin ruokatauon jälkeen työparilleni, että lähden käymään vessassa. Työkaveri vaan: "Ei tässä nyt kerkeä!" Tms. (Ruokatauon jälkeen oli hyvin rauhallista ja en ollut käynyt vessassa varmaan 4-5 tuntiin) Sanoin sitten vaan että kyllä kerkeää, käyn nyt kun en ole koko aamuna ehtinyt.

Kävin vessassa ja sieltä palattuani työkaveri oli vihaisen näköinen eikä puhunut koko loppupäivänä minulle mitään. Alkoi myös mutisemaan jotain ja paiskomaan ovia niin että muut työntekijät ja asiakkaatkin kuulivat.

Mulla oli edellisessä työpaikassa kanssa tällainen tyyppi, joka ei meinannut päästää vessaan. 

No tulikin ilmi, että hän kun hän meni vessaan, niin istui siellä todella pitkään (otti lukemista mukaan jne).

Itse olen tottunut selviytymään nopeasti, etenkin jos on pienempi hätä. Mutta en todellakaan alkanut pidättelemään hätääni hänen vuoksi.

Yhtään muista olenko laittanut tämän tänne joskus, mutta eräs opettaja suuttui kerran kun välitunnilla nostin etusormella silmälasejani paremmin nenälleni, opettaja tulee pää punaisena karjumaan kuinka muka näytin hänelle keskisormea.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten olin eräässä työpaikassa ja meille tuli töihin uusi henkilö. Hän vaikutti syrjäänvetäytyvältä, oli aina hiljaa, ei koskaan lähtenyt muiden mukana kahville, syömään. Ei puhunut oikein mitään. Erään kerran ajattelin kutsua hänet mukaan, kun olimme lähdössä ruokatauolle. Hän suuttui todella, huusi, että on se kumma, kun ei saa olla rauhassa, vaan väkisin häiritään. No, se siitä. Kyseinen työntekijä istui määrä- aikaisen työsuhteensa rauhassa loppuun.

Meillä oli yhdessä siivouskohteessa samanlainen tapaus, ei puhunut juurikaan,ei kommentoinut mihinkään, ei mitään kommunikointi taitoa, lähti suurinpiirtein pakoon jos ihmisiä näki,,yhden kerran suuttui kuinka minä ja yksi toinen työntekijä ei ikinä kysytä siltä tarvitseeko hän apua:D

Miten me voidaan sen toisen kanssa tietää jos ei edes pyydä apua? Emme osaa lukea ajatuksia?

Jätin wc:n istuinrenkaan ylös yhden feministin luona. Siitä seurasi raivostuminen.

Vierailija kirjoitti:

Yhtään muista olenko laittanut tämän tänne joskus, mutta eräs opettaja suuttui kerran kun välitunnilla nostin etusormella silmälasejani paremmin nenälleni, opettaja tulee pää punaisena karjumaan kuinka muka näytin hänelle keskisormea.

Auts, mulla oli tapana tökätä keskisormella laseja ylemmäs silloin, kun silmälasimuoti suosi isoja ruutuja, jotka tahtoi valua nenänvartta pitkin. Joskus jossain uimahallissa tuli sitten välillä tökättyä keskisormella silmien väliin, vaikka ei ollut laseja - sellanen automaattinen liike, kun näki huonosti. Saattoi näyttää aika kummalta.

Minun ja sisareni olimme sattumalta samaan aikaan raskaana ja laskettu aika oli samoihin aikoihin. Sisareni poika syntyi kaksi viikkoa ennen minun poikaani ja oli myös kooltaan isompi syntyessään kuin minun poikani. Nyt pojat ovat reilun 1½ vuotta vanhoja ja he ovat suunnilleen saman kokoisia. Lisäksi minun poikani oppi aikaisemmin kävelemään kuin siskoni poika ja osaa puhua paremmin kuin sisareni poika. Sisareni on tästä minulle todella vihainen. Koska hänen poikansa syntyi ensin ja oli syntyessään isompi kuin kuin minun poikani niin hänen poikansa pitäisi tietysti myös nyt olla poikaani isompi ja myös tätä aikaisemmin kehittynyt, sillä onhan siskoni poika kokonaista 2 viikkoa vanhempi kuin minun poikani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään muista olenko laittanut tämän tänne joskus, mutta eräs opettaja suuttui kerran kun välitunnilla nostin etusormella silmälasejani paremmin nenälleni, opettaja tulee pää punaisena karjumaan kuinka muka näytin hänelle keskisormea.

Auts, mulla oli tapana tökätä keskisormella laseja ylemmäs silloin, kun silmälasimuoti suosi isoja ruutuja, jotka tahtoi valua nenänvartta pitkin. Joskus jossain uimahallissa tuli sitten välillä tökättyä keskisormella silmien väliin, vaikka ei ollut laseja - sellanen automaattinen liike, kun näki huonosti. Saattoi näyttää aika kummalta.

Tästä tuli mieleen eräs nainen jonka tunsin muutama vuosi sitten. Hänellä oli silmälasit ja hän nosti niitä aina paremmin silmille keskisormen avulla. Se näytti oikeasti jotenkin huvittavalta kun me keskustelimme ihan asiallisesti keskenämme, hän katsoi kohti minua ja nosti keskisormella laseja paremmin silmille. Hän näytti siis ilmeisesti aivan täysin huomaamattaan minulle keskisormea kesken keskustelun, joskus useitakin kertoja saman keskustelun aikana.

Lapsuudenystäväni suuttui niin, että katkaisi välit, kun en pyytänyt häntä esikoisemme kummiksi. Syy, miksi en pyytänyt, oli se, että ystävä oli vaikuttanut aika välinpitämättömältä ystävyyttämme kohtaan jo muutamien vuosien ajan; minä sain muun muassa olla aina se, joka otti yhteyttä, hän ei enää aikoihin ollut tykkäillyt julkaisuistani somessa (tykkäili kyllä aktiivisesti muiden jutuista), ja hän suuttui minulle, kun häissäni oli alkoholitarjoilu. Kun ostimme mieheni kanssa ensiasuntomme, hän ei koskaan tullut kutsuista huolimatta käymään. Kun minulla oli eräs todella suuri murhe elämässä, hän ei ollut halukas tukemaan tai edes kuuntelemaan minua. En siis voinut myöskään luottaa siihen, että hän olisi ottanut kummin tehtäväänsä kovin vakavasti.

Tuo käytös huomioon ottaen minusta oli aika outoa, että hän edes odotti minun pyytävän häntä siihen. Ilmeisesti hän olisi halunnut tehtävän ikään kuin statukseksi. Kun hän tivasi minulta syytä, kerroin, että mielestäni olimme vain etääntyneet viime vuosina aika paljon. Sen koommin en ole hänestä kuullut. Mielestäni ystävyytemme olisi ollut vielä korjattavissa, mutta hänestä asia oli kerrasta selvä.

Työkaverini suuttuu milloin mistäkin. Tällä viikolla mm. siitä, että esimiehen pyynnöstä tulin yhtenä aamuna puoli tuntia aiemmin töihin, että sain tehtyä yhden työtehtävän valmiiksi eikä työkaverini tarvitsisi asikaspalveluaikana jäädä yksin asiakaspalveluun. Hän toki olisi suuttunut minulle siitäkin, jos en olisi tullut aikaisemmin töihin vaan tehnyt esimiehen määrämän tehtävän asiakaspalveluaikana, jolloin hän olisi joutunut jäämään tiskiin yksin. Hänen kanssaan ei voi voittaa.

Kerroin että meen käymään vanhemmillani, kaveri sanoi joo.

Mutta meninkin tapaamaan poikaa ja tulin vasta yöllä kotiin niin  kaveri sanoi että mitäs vanhemmillesi kuului, kerroin tapasinkin yhen pojan, kaveri suuttui.

Sitten kun mun piti lähteä kummipojan ekalle synttärille niin toinen kaveri suuttui koska oli juuri tulossa lähelle mua ja tavattais. No se suuttui niin etten oo kahteen vuoteen kuullut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo suuttui, kun otin itselleni henkivakuutuksen, eli jos olisin kuollut, niin olisi lapset ja hän saanut jonkun 150 tonnia, että olisivat saaneet maksettua lainat, hautajaiset ja perintöverot.

Olin kuulemma totaalisen epäreilu, kun en ollut ostanut hänellekin samanlaista, mutta jouduin kertomaan, ettei se ainakaan tuolla onnistu ostaa jonkun muun nimiin henkivakuutuksia.

No, paskiainen, mikä paskiainen, ei siinä mitään, mutta kun mä en ymmärrä, että mitä etua tästä mulle olisi ollut, pelkkää rahanmenoa. Asiasta on nyt joku 7 vuotta, mutta vieläkin saan siitä kuulla.

Luulisi, että olisi suuttunut toisin päin. Ajatella, jos voisi ostaa toisen nimiin henkivakuutuksen. "Ostin muuten sulle henkivakuutuksen, että jos kuolet, mä ja lapset saadaan susta rahaa." Karmivaa. Mutta tavallaan voisin ymmärtää, jos olisi suuttunut, kun et kertonut suunnitelmasta.

Ex-naapurini suuttui lapsilleni ja minulle kun lapset leikkivät pihalla. Hiekkalaatikon reunojen yli oli tipahdellut vähän hiekkaa leikin temmellyksessä ja näin rouvan kyykkivän vaivaisesti siivoamassa hiekkaa takaisin laatikkoon. Kerran hän myös rupesi tuohtuneena keräämään lelujamme pihalta, vaikka olimme edelleen hiekkiksellä leikkimässä, emmekä olleet edes aloittaneet siivousta vielä.

Vein usein siinä kodissa asuessamme vaunut eteiseemme vauvan nukahdettua niihin. Ovisilmästä näin, että naapurin rouva heti meidän kotiin tultua ryhtyi lakaisemaan rappukäytävän lattiaa meidän rapaisten (not) vaunujen jäljiltä.

Kaikesta huolinatta kuitenkin aina tervehdin rouva Nyrpeää, vaikka hän ei suinkaan useinkaan tervehtinyt minua. Kerran sitten hän sattuikin ohi kävellessään sanomaan minua ennen "Hei" ja minä siihen että "hei" ja katsoin silmiin. Hän pakitti taaksepäin muutaman askeleen, katsoi minua kylmäävästi silmiin ja sihahti "Minä sanoin hei!". Sanoin että "niin sanoin minäkin!" ja jatkoimme matkaa eri suuntiin.

Sama rouva suuttui minulle kerran siitä, etten ollut taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Kerroin että asumme oikeastaan vuokralla ja vuokraisäntämme käy kokouksissa, itse en ole käynyt. Hän muuttui varsin maireaksi tämän tiedon myötä "no jopas, jopas, vai että vuokralla...". Toiselta naapurilta rouva oli pian tämän jälkeen kysellyt että "jokos se lapsiperhe on saanut häädön vuokra-asunnostaan?". Ei saatu häätöä ei, ihan oma-aloitteisesti muutettiin lapsiystävällisempään taloyhtiöön!

Yksi tyttö ala-asteella toi aina itse tekemiään pehmoleluja kouluun opettajalle nähtäväksi. Sanomattakin selvää että oli oikea virtuoosi käsitöissä ja opettaja kehui häntä maasta taivaisiin. 

Olin rehellisesti sanottuna kateellinen miten paljon kiitosta hän sai ja sanoin suoraan, että tuo on mielistelyä. Opettaja suuttui kamalasti ja huusi etten arvosta taidetta. Pyysin anteeksi, mutta käsityön numeroni ei noussut seiskaa ylemmäs koko ala-asteen aikana.

Ymmärrän että kommenttini ei ollut asiallinen, mutta opettaja ei saisi kantaa kaunaa. 

Mentiin ex-kaverin kanssa ostoksille. Löysin kivan hameen, jota aioin mennä sovittamaan. Kaveri tykkäsi myös siitä ja ehdotti, että kun hänellä on yhdet juhlat tulossa, niin jos ostan hameen niin hän voisi sitä lainata. Turha hänen on samanlaista hametta sitä varten ostaa. Tämä tottakai sopi minulle.

Menin sovittamaan hametta ja totesin sen sopivan hyvin ja että aion ostaa sen. Molemmat oltiin hyvillä mielin ja hän päätti vielä varmuuden vuoksi sovittaa sitä. Sepä ei sitten hänelle mahtunutkaan. Toki minun syyni tämä ja koko matka mökötetiin kotiin saakka. Ei puhunut mun kanssa moneen päivään. Myöhemmin tämä osoittautui vain jäävuoren huipuksi... koska näitähän tarinoita hänestä riittää.

Yhden kerran mentiin hänen kantakapakkaansa ja osallistuttiin baarivisaan. Molemmat uusia kokemuksia mulle. Satuin voittamaan visan ja jopa baarin kanta-asiakkaista koostuvan "voittamattoman" joukkueen. Palkinnoksi sain lahjakortin pizzeriaan kahdelle. Sanoin, että mennään tottakai yhdessä käyttämään se. Kolmen kuukauden ajan muistuttelin häntä siitä, ei mitään vastausta. Kortin viimeisenä voimassaolopäivänä käytin sen lopulta toisen kaverini kanssa, kun mökötys ei siihenkään mennessä ollut mennyt ohi.

Asiasta ei puhuttu koskaan ja mentiin sitten toisenkin kerran visailuun. Voitin mainoslippalakin, jota pidin ihan kiusalla päässäni koko illan. Kaikille (tuntemattomillekin) hän julisti, että "eikö niin ettei tuo lippis sovi ollenkaan tuon päähän, näyttää naurettavalta!". Kolmatta visailua ei tullut.

Yhden kerran mentiin baariin, jossa taisin saada drinkkini mukana jotain tyrmäustippoja, koska jalat menivät alta jo alkuillasta. Yhteiseen kaveriporukkaan kuulunut mies käveli kanssani lyhyen matkan kotiin, katseli kun oksensin vessassa, mutta muuta ei tapahtunut. Aamulla huomasin, että mies oli varmaankin tarkoittanut ottaa torkut ja nukkui sohvalla. Kaverin mielestä olin suunnitellut koko jutun ja mennyt kotiini sekstailemaan hänen kanssaan. Ei muuten, mutta kun hän oli varannut miehen itselleen ja minun olisi pitänyt se tietää.

Osaan jonkin verran viittomakieltä ja jutelin baarissa lyhyesti yhden kuulovammaisen miehen kanssa. Siis hyvin lyhyesti, koska en viito kovin sujuvasti. Hän kosti asian seuraavana päivänä soittamalla venäjänkieliselle tuttavalleen, jonka kanssa jaaritteli n. tunnin ajan ja nimenomaan niin että varmasti kuulin. Raivo ja mökötys alkoi, kun en ollut milläskään.

Kaveruus loppui kun löysin poikaystävän jota hän ei ennestään tuntenut. Ei ole ikävä.

Olin ystävän kanssa kahvilla ja kysyin viestillä mieheltä, tarvitseeko hän jotain kaupasta. Ei tarvitse, käy kuulemma myöhemmin itse. Kotiin tullessa sitten mökötti ja syytä kysellessä tiuskahti, että minun olisi pitänyt tajuta käydä kaupassa ja vielä toki tietää, että mitä hän olisi sieltä tarvinnut. Ja jos oikeasti panostaisin suhteeseen, niin olisin sen ymmärtänyt. Logiikka. Tästä sitten väännettiin loppuilta.

Olen myyjänä melko pienessä kaupassa jossa monet asiakkaat tulevat ainakin ulkonäöltään tutuksi. Eräs miespuolinen käy ostamassa todella usein energiajuomia ja ostaa niitä yleensä melko monta kerralla. Kerran minä kysyin häneltä ihmeissäni, että "Miten ihmeessä sinä viitsit juoda noin paljon tuollaista paskaa". Hän hermostui selvästi ja tokaisi minulle ilkeällä äänellä että asia ei kuulu minulle. Siihen minä tokaisin, että "Älä nyt tyhjästä hermostu, ihan sama se minulle on vaikka sinä hampaasi ja muutenkin terveytesi tuollaisella myrkyllä pilaat". Eipä ole sitä asiakasta meidän kaupassa ainakaan minun työvuoroni aikana näkynyt eli helpostipa hän suuttui jos tuon vuoksi lakkasi meidän kaupassa käydä.