Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai asua kämppäni olohuoneessa, koska oli tulossa kesätöihin opiskelupaikkakunnalleni. Heti alussa seurasi kilarit, että ei kai se näin poikien kesken haittaa, vaikka olisi lenkkarit jalassa sisälläkin, koska oltiin kuitenkin myöhemmin lähdössä kaupungille. Hän oli kostoksi tahallaan koko kesän kengät jalassa kämpässä.

Ja eräänä toisena päivänä hän istahti sohvalle ja kysyi kiukkuisena, että miksi et ole hommannut edes jalkarahia. Sanoin, että ei opiskelijana ole varaa kaikkeen ja eihän se jalkatuki ole välttämätön. Hän veti hirveät kilarit ja sähisi, että hän tarvii jalkatuen NYT. Sanoin, että sorry mutta en voi yhtäkkiä jalkarahiksi muuttua. Hän raivosi, että kyllä muuten voit ja vaati naama vääränä, että makaisin lattialla hänen kenkiensä alla jalkatukena, koska hänellä on eilisestä treenaamisesta jalat kipeät. En tietenkään suostunut, koska hän olisi luultavasti pitänyt automaationa että olen hänen jalkarahinaan aina, kun hän tarvii. Kieltäytymisestäni seurasi mykkäkoulua ja hän vieläpä levitteli muille kavereilleni, että olen tosi itsekäs tyyppi, koska en ota koskaan muita huomioon.

Tollanen tyyppi olis saanut multa niskaperseotteen ja pihalle...

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni sisko suuttui kun ei saanut muuttaa ilmaiseksi minun ja veljeni omistamaan vuokra-asuntoon. Hänellä oli jo kaksi häätöä takana. Toinen espoon vuokra-asunnoilta. Hänet haastettiin vielä oikeuteen yksityiseltä vuokraamansa asunnon takia kun oli jättänyt sen niin pahaan kuntoon. Sitten anoppini suuttui kun emme antaneet hänelle asuntoa vaikka meillä oli se (oli myös vuokralainen siinä sillä hetkellä 4 vuoden ajalta joka oli aina hoitanut asiansa moitteettomasti). Mieheni siskolla on aina joku häätö-uhka päällä ja ovat itse kehuneet kuinka ovat paskoneet asuntoja kostoksi kun heille on haettu häätöä.  Unelma-vuokralaiset siis. Muutamia kertoja käytiin miehen siskolla kylässä heidän entisessä asunnossaan. Joka paikka oli niin täynnä likaa, kuonaa,roskaa,mainoksia jne.  Nyt anoppini yrittää tyrkyttää heitä meille. Anopilla on itsellään iso omakotitalo. Joka kerta kun ehdotan että mieheni sisko voisi muuttaa äidilleen niin anoppini saa kohtauksen. Sydäntä heikottaa. Nämä sydänvaivat ilmenevät aina vain kun hän joutuisi huolehtimaan omasta lapsestaan. Olen ollut anopin kanssa jorvissa. He kuvasivat hänen sydäntään tunnin verran. Eivät löytäneet mitään.

Jos anopilla on sydänvaivoja niin sittenhän tarvitsee apua, ehdottomasti ei saa jättää yksin vaan miehen sisko voi muuttaa avuksi tai vaihtoehtoisesti voi katsella hoivakotipaikkaa anopille.

Menin kerran kaupassa kassalle ja laitoin ostokseni hihnalle. Hihnan toisessa päässä oli nainen pakkaamassa ostoksiaan, ja hänen n. 4-vuotias poikansa kiipeili pakkauspisteellä niin, että seisoi sillä tasolla, johon kassit lasketaan ja nojaili käsillään hihnaan. Kassatyöntekijä tervehti minua, mutta jäi sitten katselemaan pojan kiipeilyä. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, sanoin "Anteeksi, mutta mä haluaisin maksaa mun ostokset". Tuolloin äiti havahtui ja sanoi pojalleen, että noniin, tuuhan alas siitä. Sitten hän sanoi minulle kovaan ääneen "Ole hyvä, voit maksaa!" Kassatyöntekijä alkoi piippaamaan ostoksiani, mutta oli jotenkin tympeän oloinen eikä sanonut koko asioinnin aikana enää mitään, edes silloin kun kiitin ja moikkasin.

Outo tilanne ja on se jännä, ettei kauppaankaan voi mennä ilman, että joku pahoittaa mielensä.

Vanha kaverini suuttui, kun kerroin että epäilen hänen poikaystävänsä pettävän häntä. Asialle oli useita todistajia ja taisi olla poikaystävällä jopa fritsuja kaulassa. Kaveri ei uskonut ja aloitti mykkäkoulun. Hänellä on kaksoissisko ja yhtäkkiä huomasin molempien estäneen minut facebookissa. Yritin soittaa heille, ei vastausta. Lopulta kyllästyin moiseen käytökseen ja laitoin pitkän tekstiviestin heille jossa kerroin miten lapsellisia he ovat ja käytös on kuin teini-ikäisillä. Myös muista asioista viestissä valitin, mm. siitä että naurettavaa miten eivät uskalla tehdä asioita koskaan itsenäisesti ja vielä ihmettelevät, kun ihmiset pitävät heitä yhtenä ihmisenä. (Esim. Jos toinen kaksosista oli sairaana, saattoi toinen lintsata koulusta. Menivät aina yhdessä vessaan jne.) Kaksoset olivat tuolloin parikymppisiä.

Kaiken huippu oli, kun pian tuon viestin lähettämisen jälkeen isäni puhelin soi. Kaksosten ÄITI pyysi minua puhelimeen. Hämmentyneenä kuuntelin, kun heidän äiti raivoaa puhelimessa että: "Jätä tytöt rauhaan. Et enää viestittele heille" Ja loppuun vielä: "Minä muuten luin sen viestin!"

Itku kurkussa kuuntelin kunnes puhelu loppui. Olin niin järkyttynyt, etten osannut puolustautua. Puhelun jälkeen rupesin itkemään ja meillä meni välit useiksi vuosiksi.

Nämä kaksoset olivat kyllä lapsesta asti hyvin erikoisia, heidän äitinsä saattoi kouluun soitella opettajille että "ette osaa opettaa" ja tytöt saattoivat mököttää minulle typerästä syystä useita kuukausia. Mutta tuolloin en uskonut että moinen käytös jatkuisi vielä aikuisenakin.

Toinen tapaus oli, kun entisessä työpaikassani ilmoitin ruokatauon jälkeen työparilleni, että lähden käymään vessassa. Työkaveri vaan: "Ei tässä nyt kerkeä!" Tms. (Ruokatauon jälkeen oli hyvin rauhallista ja en ollut käynyt vessassa varmaan 4-5 tuntiin) Sanoin sitten vaan että kyllä kerkeää, käyn nyt kun en ole koko aamuna ehtinyt.

Kävin vessassa ja sieltä palattuani työkaveri oli vihaisen näköinen eikä puhunut koko loppupäivänä minulle mitään. Alkoi myös mutisemaan jotain ja paiskomaan ovia niin että muut työntekijät ja asiakkaatkin kuulivat.

Vaimo suuttui, kun otin itselleni henkivakuutuksen, eli jos olisin kuollut, niin olisi lapset ja hän saanut jonkun 150 tonnia, että olisivat saaneet maksettua lainat, hautajaiset ja perintöverot.

Olin kuulemma totaalisen epäreilu, kun en ollut ostanut hänellekin samanlaista, mutta jouduin kertomaan, ettei se ainakaan tuolla onnistu ostaa jonkun muun nimiin henkivakuutuksia.

No, paskiainen, mikä paskiainen, ei siinä mitään, mutta kun mä en ymmärrä, että mitä etua tästä mulle olisi ollut, pelkkää rahanmenoa. Asiasta on nyt joku 7 vuotta, mutta vieläkin saan siitä kuulla.

Entinen poikaystäväni suuttui, kun tuli luokseni yllättäen kylään (asuimme eri paikkakunnilla), ja hänen armollisuutensa läsnäolosta huolimatta lähdin kuitenkin pariksi tunniksi hyvän ystäväni babyshower-juhliin, jotka olivat olleet suunniteltuina jo useita kuukausia. Minun olisi kuulemma pitänyt perua juhliin meneminen, koska olihan hän tärkeämpi. Hirveät kilarit veti, vaikka kysyin olisiko hän halunnut lähteä mukaani (paikalla oli muidenkin puolisoita ja poikaystäväni tunsi myös vauvaa odottavan pariskunnan ja olisi siten ollut erittäin tervetullut, mutta häntä ei huvittanut lähteä mukaan) ja sanoin, etten viipyisi juhlissa kuin joitain tunteja. Hohhoijaa. Onneksi hän on nyt ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos raivoaa tyhjästä, niin se tarkoittaa sitä et se kumppani ei halua olla sun kanssasi enää, mutta on niin nössö ettei uskalla jättää,, tai haluaa vaan jonkun kanssa olla ilman mitään suurempia tunteita

Tai ystävä joka ei halua enää olla sun ystävä keksii tekosyitä raivoamiselle koska haluaa välit poikki pistää

Ei se aina siitäkään kerro. Tyhjästä raivoaminen kertoo usein väsymyksestä ja stressistä.

Tuskinpa. Nämä täysin irrationaalisesti raivoavat miehet tekevät sen ihan tahallaan, koska sillä saa pidettyä koko muun perheen jatkuvan pelon vallassa ja näin saa aina oman tahtonsa läpi. Ihan silkkaa vallankäyttöä, eipä tarvitse tehdä kotitöitä kun kilahtaa jostain roskapussin viemisestä. Toiset alkaa rajoittaa omia tekemisiään yrittäessään välttää syitä ukon saada raivareita, mutta raivopää keksii aina uusia "syitä". Kannattaa lukea Why Does He Do That? (Lundy Bancroft).

Mummoni suuttui verisesti, koska menin yliopistoon. Siitä lähtien olen saanut kuulla hirveää haukkumista ja vähättelyä ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Ennen oli tosi hyvä ja läheinen suhde mummon kanssa. Noin 10 vuotta on jo vihoitellut.

Surullista :(

Miespuolisen kaverini tyttöystävä näki unta jossa minulla oli suhde hänen miehensä kanssa. Suuttui sekä minulle että miehellensä :D

Nyt jo huvittaa juttu.

Olin mökilläni ja lupasin lapselleni, että hän saa kutsua pari kaveria sinne. Laitoin aamiaiset, lounaan, päivällisen ja iltapalat. Mainittakoon, että suurin osa ajastani kului keittiössä. Toinen vieraista söi tosi paljon (sain siitä kyllä ennakkovaroituksen) ja sanoinkin lapselleni, että pitäisi huolta kaveristaan, jos nälkä yllättää näiden muiden aterioiden välillä. Eihän hän mulle kehtaa siitä sanoa, vaikka pyysin häntä sanomaan.

Sain kuitenkin aika ikävän viestin äidiltään, että lapsellansa on nälkä. Olin siis aika surkea emäntä!

Eipä kutsuttu toiste.

Pullantuoksuinen täti kirjoitti:

Nyt jo huvittaa juttu.

Olin mökilläni ja lupasin lapselleni, että hän saa kutsua pari kaveria sinne. Laitoin aamiaiset, lounaan, päivällisen ja iltapalat. Mainittakoon, että suurin osa ajastani kului keittiössä. Toinen vieraista söi tosi paljon (sain siitä kyllä ennakkovaroituksen) ja sanoinkin lapselleni, että pitäisi huolta kaveristaan, jos nälkä yllättää näiden muiden aterioiden välillä. Eihän hän mulle kehtaa siitä sanoa, vaikka pyysin häntä sanomaan.

Sain kuitenkin aika ikävän viestin äidiltään, että lapsellansa on nälkä. Olin siis aika surkea emäntä!

Eipä kutsuttu toiste.

Olisit laittanut tarjolle kulhoon vaikka hedelmiä ja sanonut, että niitä saa ottaa vapaasti jos kerta osasit ennakoida, että lapsi ei kehtaa pyytää syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen suuttui melkoisesti kun häntä ei kutsuttu lapsen kastejuhlaan.

Lapsi on jo 15 eikä ole vieläkään kastettu, joten koko kastejuhlaa ei ole koskaan ollutkaan.

Nythän hänellä on aika suuttua siitä, että ei pääse rippijuhlaan.

Naurettiin baarissa. 80-luvulla Pohjanmaalla tämä oli paha juttu, varsinkin kun ei oltu paikallisia. Tästä tuli mies huomauttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin pelokas, ujo ja hiljainen ja minua kiusattiin koulussa. Jostain syystä myös pari opettajaa vihasi minua ja minulle suututtiin kummallisista asioisa:

-koulumatkalla en mennyt suojatien yli ns. suoraan (90 asteen kulmassa), vaan kävelin yli hieman vinosti kohti menosuuntaan. Ymmärtäisin kyllä jos olisin ylittänyt jotain Mannerheimintietä, mutta hiljainen maalaiskaupungin katu ja minuutteihin ei autoja eikä muita kulkijoita, kuin huomaamatta ilmeisesti jonkun matkan päässä perässä kävellyt opettaja. Sain yleiset haukut seuraavana päivänä.

-olin kaatunut luistimilla edellisenä päivänä ja saanut niskani tosi kipeäksi. Yritin koko päivän pyöritellä päätä ja venytellä niskaa saadakseni sen kääntymään. Kauhea raivokohtaus siitä, kuinka kehtaan nakella niskojani opettajalle.

- tiputin vahingossa kuviksen tunnilla värikynärasian lattialle. Opettaja tukisti kovakouraisesti.

- olin kotona 40 asteen kuumeessa, enkä päässyt osallistumaan luokan retkelle (korvatulehduskierre vielä 9 vuotiaan korvan rakenteellisen vian takia). Olin ollut sairas jo pääsiäisen ja poissa vielä sen jälkeisen tiistain, jolloin retki oli. Sain haukut siitä, että olin poissa tahallani kun en halua osallistua mihinkään yhteiseen.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olisi ihan riittänyt, että minua kiusattiin kavereiden taholta. Parin opettajan ei olisi tarvinnut tähän enää osallistua

Mistä näitä uhreja sikiää

Kaksi mummoa tukki pussukoillaan bussin käytävän.

Mulla oli myös iso kauppakassi ja laukku mukana, joten ohittaminen oli hankalaa. Lopulta porukka työnsi minua, jolloin pääsin mummoista ohi, joista toinen istui.

Seisovaa mummoa hieman työnsin selästä, jotta mahduin ohi.

Istuva mummo aloitti minulle hirveen huutelun bussin perälle, miten pitää väkisin rynniä.

En varsinaisesti rynninyt, vaan porukka työnsi minua käytävällä eteenpäin.

Vielä jäädessäni pois bussista iatuva mummo jotakin huuteli minulle. Seisova mummo oli ok.

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran kaupassa kassalle ja laitoin ostokseni hihnalle. Hihnan toisessa päässä oli nainen pakkaamassa ostoksiaan, ja hänen n. 4-vuotias poikansa kiipeili pakkauspisteellä niin, että seisoi sillä tasolla, johon kassit lasketaan ja nojaili käsillään hihnaan. Kassatyöntekijä tervehti minua, mutta jäi sitten katselemaan pojan kiipeilyä. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, sanoin "Anteeksi, mutta mä haluaisin maksaa mun ostokset". Tuolloin äiti havahtui ja sanoi pojalleen, että noniin, tuuhan alas siitä. Sitten hän sanoi minulle kovaan ääneen "Ole hyvä, voit maksaa!" Kassatyöntekijä alkoi piippaamaan ostoksiani, mutta oli jotenkin tympeän oloinen eikä sanonut koko asioinnin aikana enää mitään, edes silloin kun kiitin ja moikkasin.

Outo tilanne ja on se jännä, ettei kauppaankaan voi mennä ilman, että joku pahoittaa mielensä.

Ei kai tuossa kukaan mieltään pahoittanut, saati suuttunut.

Vuosia sitten olin eräässä työpaikassa ja meille tuli töihin uusi henkilö. Hän vaikutti syrjäänvetäytyvältä, oli aina hiljaa, ei koskaan lähtenyt muiden mukana kahville, syömään. Ei puhunut oikein mitään. Erään kerran ajattelin kutsua hänet mukaan, kun olimme lähdössä ruokatauolle. Hän suuttui todella, huusi, että on se kumma, kun ei saa olla rauhassa, vaan väkisin häiritään. No, se siitä. Kyseinen työntekijä istui määrä- aikaisen työsuhteensa rauhassa loppuun.

Kaverini voisi hyvin kirjoittaa tänne, että olen loukkaantunut hänelle siitä että hän hoitaa omia lapsiaan... mutta mun näkökulma on vähän toinen. Meillä on siis molemmilla pieniä lapsia. Aina kun nähdään, minä hoidan omat lapseni siinä sivussa. Olemme pyrkineet varhain opettamaan heidät omatoimisiksi joten helpolla päästään. Kaverillani menee kuitenkin kaikki aika siihen että hän hoitaa lapsiaan perusteellisesti. Vaipanvaihdot, pyllypesut, syöttämiset, imetykset kaikki tehdään niin rauhassa ja pitkän kaavan kautta että millekään seurustelulle ei jää aikaa. Yritän samalla jutustella hänelle kuulumisia, mutta hän ei esimerkiksi ikinä enää kysy minun kuulumisiani. Ei varmaan vaan jaksa kun kaikki aika menee lapsiin. Outoa, joo, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vanha kaverini suuttui, kun kerroin että epäilen hänen poikaystävänsä pettävän häntä. Asialle oli useita todistajia ja taisi olla poikaystävällä jopa fritsuja kaulassa. Kaveri ei uskonut ja aloitti mykkäkoulun. Hänellä on kaksoissisko ja yhtäkkiä huomasin molempien estäneen minut facebookissa. Yritin soittaa heille, ei vastausta. Lopulta kyllästyin moiseen käytökseen ja laitoin pitkän tekstiviestin heille jossa kerroin miten lapsellisia he ovat ja käytös on kuin teini-ikäisillä. Myös muista asioista viestissä valitin, mm. siitä että naurettavaa miten eivät uskalla tehdä asioita koskaan itsenäisesti ja vielä ihmettelevät, kun ihmiset pitävät heitä yhtenä ihmisenä. (Esim. Jos toinen kaksosista oli sairaana, saattoi toinen lintsata koulusta. Menivät aina yhdessä vessaan jne.) Kaksoset olivat tuolloin parikymppisiä.

Kaiken huippu oli, kun pian tuon viestin lähettämisen jälkeen isäni puhelin soi. Kaksosten ÄITI pyysi minua puhelimeen. Hämmentyneenä kuuntelin, kun heidän äiti raivoaa puhelimessa että: "Jätä tytöt rauhaan. Et enää viestittele heille" Ja loppuun vielä: "Minä muuten luin sen viestin!"

Itku kurkussa kuuntelin kunnes puhelu loppui. Olin niin järkyttynyt, etten osannut puolustautua. Puhelun jälkeen rupesin itkemään ja meillä meni välit useiksi vuosiksi.

Nämä kaksoset olivat kyllä lapsesta asti hyvin erikoisia, heidän äitinsä saattoi kouluun soitella opettajille että "ette osaa opettaa" ja tytöt saattoivat mököttää minulle typerästä syystä useita kuukausia. Mutta tuolloin en uskonut että moinen käytös jatkuisi vielä aikuisenakin.

Toinen tapaus oli, kun entisessä työpaikassani ilmoitin ruokatauon jälkeen työparilleni, että lähden käymään vessassa. Työkaveri vaan: "Ei tässä nyt kerkeä!" Tms. (Ruokatauon jälkeen oli hyvin rauhallista ja en ollut käynyt vessassa varmaan 4-5 tuntiin) Sanoin sitten vaan että kyllä kerkeää, käyn nyt kun en ole koko aamuna ehtinyt.

Kävin vessassa ja sieltä palattuani työkaveri oli vihaisen näköinen eikä puhunut koko loppupäivänä minulle mitään. Alkoi myös mutisemaan jotain ja paiskomaan ovia niin että muut työntekijät ja asiakkaatkin kuulivat.

Oh, tuo kaksoskertomus toi kamalan vuoden mieleeni. Kämppiksenäni oli yksi kaksonen, joka kilahteli milloin mistäkin, ja välillä piti mykkäkoulua (en aina tiennyt syytä, eikä suostunut kertomaan). Annoin hänen sitten rauhassa mököttää, enkä jaksanut välittää koko ihmisestä. Pysyttelin vain mahdollisimman kaukana hänestä.

Lukuvuoden päätteeksi halusin tietää, aikooko hän uusia vuokrasopimuksensa, kun meillä oli erilliset sopimukset, ja olisin muuttanut muualle, mikäli hän olisi jäänyt siihen. Hän kertoi, ettei aio jäädä. Etsin uuden kämppiksen ja teimme sopimukset. Tämän jälkeen kaksonen muuttikin mielensä ja olisi halunnut vuokrata asunnon - mutta se oli jo myöhäistä. Tämä kaksonen ei sitä niellyt, ja niinpä sain minäkin raivopuhelun hänen äidiltä, kuinka törkeästi olen heivannut hänen lapsensa pois asunnosta. Vähän vain oli tarina muuttunut matkan varrella.

Enpä ihmettelisi, vaikka olisi samat kaksoset kyseessä. Niin samankaltaiset toimintamallit. Ja lisäksi toisella näistä kaksosista oli ollut juuri vähän aikaisemmin seurustelusuhde siellä täällä liitelevän kundin kanssa.

Aikoinaan eräs kaverini, joka oli erittäin omistushaluinen poikaystäväänsä kohtaan, keksi jatkuvasti outoja syitä olla mustasukkainen. Mutta tämä on jäänyt mieleen: ostin lukiolaisena kalenterin, jossa oli mukana horoskoopit, ja kunkin merkin kohdalla mainittiin myös, minkä toisen merkin edustaja sopii yhteen tämän kanssa. Poikaystävän horoskoopin kohdalla nyt sattui lukemaan, että minun merkkini sopii yhteen hänen kanssaan. Tämän nähdessään kaveri veti hirveät kilarit ja huusi "Mä arvasin, että sä sopisit sen kanssa paremmin kuin minä!" Poikaystävä yritti rauhoitella häntä, ja sekä hän että kaveri suuttuivat minulle asiasta. Oltiin joo teinejä, mutta melko absurdia silti.