Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa rinnakkaisluokalla ollut poika suuttui minulle siitä, että meillä oli samat etunimet. Olemme syntyneet sana vuonna ja tämä nimi vain sattui olemaan tuolloin muodissa, oliko se nyt neljänneksi suosituin pojan nimi syntymävuonnamme. Hän myös haukkui vanhempiani matkijoiksi koska he olivat antaneet minulle saman etunimen kun hänen vanhempansa olivat antaneet hänelle. Minun vanhempani ja hänen vanhempansa eivät tunteneet toisiaan ollenkaan ja vaikka he olisivatkin tunteneet toisensa, niin hänen vanhempiaan olisi siinä voinut matkimisesta syyttää. Minä nimittäin synnyin alkuvuodesta kun hän syntyi loppuvuodesta ja minulle oli siis annettu nimi nimi jo ennen kuin hän oli vielä edes syntynyt. Hänen mielestään oli kuitenkin väärin, että samalla luokka-asteella on ksksi saman nimistä poikaa vaikka emme edes olleet samalla luokalla.

60-luvulla luvulla ois moni poika saanu vetää kilarit, kun yhdellä luokalla saattoi suunnilleen puolet pojista olla Jari-nimisiä ja toinen puoli Juha-nimisiä. Sama juttu tyttöjen nimissä.

Opiskeluaikoina minulla oli kaveri jonka kanssa olimme keskustelleet matkustamisesta. Minulla on sukulaisia ulkomailla (parin tunnin lento Suomesta) ja vierailen ainakin kerran vuodessa. Kaverini vähän niin kuin päätti itse, että meidän pitäisi mennä tähän kyseiseen paikkaa yhdessä.

En koskaan sopinut mitään yhteisestä matkasta tämän kaverin kanssa. Menin sitten  aika pian tämän jälkeen pitkäksi viikonlopuksi sukuloimaan sukulaisteni pyynnöstä enkä ollut erikseen maininnut asiasta tälle kaverille koska kutsu tuli lyhyellä varoitusajalla ja olin siis menossa sukulaisteni luokse. En hotelliin vaan sukulaisperheen sohvalle.

Noh, entinen kaverini ei ole puhua pukahtanut minulle sen matkan jälkeen. :D

3v ystävyys päättyi siihen, kun olin menossa Tampereelle (tietyllä aikataululla täällä päässä) ja ystäväni tarjoutui että hän voi lähteä myös, mennään hänen autollaan yhdessä. Kuitenkin samana päivänä kun olisi pitänyt lähteä, hän alkoi muuttamaan matkasuunnitelmaa niin, että kun ensin sovittiin että tulen kotoani paikkaan x, josta hän voi kätevästi poimia, minun olisikin pitänyt tulla paikkaan y Helsingissä, jolloin sanoin, että ei ole mitään järkeä, koska samassa ajassa olisin mennyt Pasilaan ja siitä Tampereelle melkein perille saakka jo ja minulle ei sopinut lähteä liikkeelle niin aikaisin, että olisin esittämäänsä paikkaan ehtinyt. Totaalikilarit. Menin sitten yksin junalla. Laittoi vielä miehensä anelemaan takaisin minulta vuotta aiemmin antamiaan käytettyjä tavaroita monta kuukautta jälkikäteen. What xD

Esimieheni suuttui siitä, että olin kertonut työterveydessä oireilevani tietyillä osastoilla sairaalaa, jossa olin ns. sisäisenä sijaisena. Liki huusi minulle, että TÄÄLLÄ ON KYLLÄ SISÄILMAREMONTOITU JA SELLAISTA, MIKSI MUKA OIREILISIT. Olisi pitänyt itsekin ehkä sairaanhoitajana ymmärtää, etten halua hengenahdistusta esim. pukukopissa tai tietyillä osastoilla, mutta niin PEF-mittari nyt sattui vain kertomaan. Vaikutti olevan lähinnä häntä kohtaan henkilökohtainen loukkaus, vaikkei ollutkaan. Kuriositeetti: ei ollut naisoletettu, vaikka olikin hoitotyön esihenkilö!

Eräs, parin vuoden ystävyys, katkesi siihen, että olin mennyt vierailemaan toisen ystäväni y luokse samaan kaupunkiin missä ystävä x asui. Oltiin kyllä sovittu, että voidaan nähdä kolmestaan (koska kaikki tunsimme toisemme) tätä ystävää x heti kun tämä ystävä x joutaa sovittuun paikkaan, mutta mitään viestiä ei alkanut kuulua. Laitoin sitten jossain vaiheessa itse viestiä, niin hän oli kuulemma jo painellut kotiinsa, kun ei meitä kiinnosta yhtään tavata, vaikkei missään vaiheessa ollut edes kertonut että olisi jossain, missä voisi tavata ja oli tästä niin verisesti loukkaantunut, ettei enää siitä toipunut. Oikeasti siis oli loukkaantunut siitä, että minulla oli muitakin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin kerran veljen kanssa kesäisenä maanantai-iltana kuntosalilla treenaamassa ja kun tultiin kotiin isä veti kilarit, kun ei oltu muistettu vanhempien 25-vuotis hääpäivää mitenkään. Että kyllä tytöt olisi jotain järjestäneet! (Meitä oli siis vain kaksi poikaa)

No vaikea se on mitään järjestää, kun eivät olleet kertoneet tästä mitään ainakaan mulle. Siinä sitten rynnättiin veljen kanssa kiireellä kauppaan etsimään jotain tarjottavaa.

Sama myös täällä. Vanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, useamman sadan kilometrin päässä, joten emme nähneet kovin usein. Juhannuksen aikaan äiti soitti raivoten, kun kukaan lapsista ei huomioi heidän hääpäivää, sillä hän olisi halunut juhlat. En edes tarkalleen muista milloin hääpäivä on, sillä sitä ei erityisesti juhlittu tai huomioitu koskaan vanhempien itsensä taholta. Ehkä mainittiin sivumennen. Silti olisi pitänyt olla ajatustenlukija ja järjestää suuret juhlat, koska hän halusi niin.

.

Itse taisin olla jo keski-ikäinen kun kuulin milloin omilla vanhemmillani oli hääpäivä :D Ei sitä koskaan juhlittu eikä siitä tehty numeroa. En osaa edes onnitella jos jonkun hääpäivän satun tietämään/muistamaan, en edes oman lapseni. Milloin tästä muka on tullut koko perheen juhlapäivä?

savoooosta kirjoitti:

Tykkään puhua paljon puutaheinää, eli höpöttää. Johtuu varmaan savolaisesta verenperimästä ja kotikasvatuksesta, jossa kokoajan lasketaan jollain tavalla leikkiä. Ikäänkuin nokkelaa aivojumppaa.

No lähdettyäni kodin turvallisesta ympäristöstä maailmalle, olen tavannut erikoisen ihmistyypin "Vittuuntujat".  Yhtäkkiä joku ihminen vain alkaa nälvimään tai kohtelemaan minua agressiivisesti tai käskee minun pitää turpani kiinni. 

Nuorempana en ymmärtänyt että mikä ihme on että yhtäkkiä vain aletaan hyökkäämään toisen kimppuun, mutta kokemuksen myötä olen oppinut, että jatkuva leikinlaskuni koetaan "Paskanpuhumiseksi" ja se jostain syystä käy joillekkin (aina mies) hermoon.

En ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt sitä ajatuskuviota mikä siihen liittyy, eli jos ei pidä siitä että joku höpöttää kokoajan, eikö siitä voisi kohteliaasti tai asiallisesti huomauttaa?  

Sen sijaan ollaan hiljaa ja kerätään jotain vitutusta kunnes räjähdetään yllättäen ja muututaan agressiiviseksi.  Aivan ihmeellistä toimintaa.

Näitä vittuuntujia tahtoo olla aina isommassa porukassa vähintään yksi ja sen takia olen muuttunut varovaisemmaksi ja stressaantuneeksi, kun tapoihini kuuluu kuitenkin se hyväntuulinen leikinlasku kokoajan.

Olen itse sellainen helposti ihmisistä kuormittuva, eli aika läheistä sukua vittuuntujalle. Väittäisin että et ehken osaa lukea ihmisten elekielen merkkejä esim siitä että toiselle riittää jo sun pälätyksen kuuntelu. Tietysti sen toisen pitäisi sanoa asiallisesti jne. Mutta ehkä olet osan mielestä sellainen että viet vaan ilmasta hapen ja he joutuvat tavallaan suojelemaan omaa tilaansa. Varmasti, jos kiinnittäisit huomiota, niin huomaisit elekielessä ennen sitä ns. täysin yllättävää räjähtämistä välttelyä, poispäin katsomista, rintamasuunnan pois kääntämistä, puhinaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikanani yhtä tyyppiä. Meillä oli mukavaa ja tykättiin toisistamme, mut sit vikalla treffillä mentiin mun asunnolle (oltiin edellisillä treffeillä oltu hänen asunnollaan) niin tää tyyppi suuttui siitä kun mun astiat ei ollut arabian / iittalan ym astioita ja siitä kun mulla ei ollut isoa telkkaria. Muistan kun hän lähti ovet paukkuen, samalla säksättäen että oon 'köyhä' kun ei oo ees muumimukeihin varaa. Kyllä varaa oli/on, mutta en halua tuhlata rahojani sellaiseen.

Ihan outo tyyppi :D

Vierailija kirjoitti:

Toivotin postikortissa hyvää joulua. Sain pitkän haukkumaviestin, "eikö jouluni muka voi olla hyvä/iloinen".

🤦🤦🤦

Vierailija kirjoitti:

Eka elämäni työpaikka, sain pari ystävää sieltä joiden kanssa vietimme vapaa-aikaa yms.

Kunnes sairastuin pahasti ja kävin työterveyslääkärissä. He olivat laskuttajia ja toivat laskut eteeni kahvipöydässä "näin paljon sun lääkärikäynnit maksaa meille!!!!!!!"

Ei olla enää ystäviä, pariin otteeseen kun siellä kävin nuo "ystävät" katsoi nenän vartta pitkin vihaisesti ja kuin tautista.

Pöllöjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli suurempi joukko ihmisiä syömässä, pienessä keittiössä paistelin ja kokkailin. Joku joutui aina vuoroaan odottamaan että saisi lämmintä ruokaa. Isäni nappasi paistinpannulta pihvin jota en vielä ollut ehtinyt paistaa. Sanoin että ei ole vielä valmis ja siitä alkoi silmitön karjuminen. Söi sitten kylmän raakan pihvin. Oli varmaan tyytyväinen kuitenkin kun ei puhunut mitään sen jälkeen. Sama mies eri tilanne: olin ostanut vanhan käytetyn auton kesän korvalla. Auton keulassa oli pahvia talven ajalta. Ajoin heidän pihaan ja aloin repimään pahvia pois ja isä alkaa huutamaan "sinne ei tartte mitään pahveja mennä laittamaan!". Pahvi oli siis edellisen omistajan laittama, miksi minulle siitä karjui kun itse oli mukana ostamassa autoa minun kanssani. Talvella totesin että todellakin pahvia tarvitaan siihen autonresuun. No hän oli alkoholisti, joten se selittää kaiken. Onneksi on nyt mullan alla.

*Raa'an pihvin :)

Vierailija kirjoitti:

Mulle suutittiin ja olin kuulemma valehdellut kun olinkin kotoisin Lapista ja puolituttu oli luullut mun olevan Itä-Suomesta. Tämä tuttu ei ollut koskaan kysynyt mistä päin Suomea olin kotoisin, oli vain olettanut murteeni perusteella päin honkia.

Nää on ihan sekopäisimpiä ihmisiä, jotka suuttuvat omista mokistaan muille! Voiko narsistisempaa enää ollakaan?

Tuttavapiirissä on vähän raskas miespuolinen kaveri, joka suuttuu milloin mistäkin ja on alkanut käymään jo niin väsyttäväksi etten enää jaksa pitää yhteyttä pakollisia enempää. 

Viimeksi taisi suuttua siitä kun häntä ei kutsuttu mukaan syömään. Kaveriporukkaa oli tulossa kotikaupunkiimme ja olimme suunnitelleet menevämme porukalla erääseen tapahtumaan ja sen jälkeen drinkeille. Möksömies oli kutsuttu myös tapahtumaan ja drinkeille. Vaan tapahtuman alussa hänelle selvisi että osa muusta porukasta oli käynyt aiemmin syömässä kertomatta muille. Eli pitkänmatkalaiset olivat menneet suoraan kaupunkiin saapuessaan nälkäisenä syömään kun halusivat nopeasti ruokaa raskaan matkustamisen jälkeen. Olivat napanneet mukaan kaverin jonka luona heidän oli tarkoitus yöpyä. 

Itse ymmärrän ihan täysin että pitkän ajamisen jälkeen haluaa vain nopeasti ruokaa, eikä halua alkaa tiedottamaan koko kaveriporukalle, neuvottelemaan ravintolasta, sopimaan aikaa ym. Vaan möksömies suuttui tästä niin että oli hiljaa koko tapahtuman ajan ja ryntäsi heti sen päätyttyä mitään sanomatta ulos niin että pöydät kolisivat matkalla. Muut katsoivat ihmeissään menoa, en tiedä jaksoiko kukaan tällä kertaa soitella perään että mikäs herralle nyt tällä kertaa tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.

Outo suuttumisen syy tuo on.

Tosin minulle on käynyt niin että

kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.

Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.

En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi

Kyllä ihmiset saa muuttaa mielipiteitään. Varmaan oli pohdiskellut asiaa ja tullutkin siihen lopputulokseen että haluaa sittenkin omakotitalon, tai mikä asia onkaan. Itsekin ajattelin kauan että en varmaan löydä ketään, enkä ollut valmiskaan henkisesti seurustelemaan, oli käsittelemättömiä asioita yms. Kun sitten käsittelin ne kaikessa rauhassa ja rakastuin mieheeni ja aloin seurustella, ehkä se tuli puskista kavereille joille olin joskus sanonut että en aio seurustella. Mutta elämä menee vaan joskus näin. Miksi siitä suuttua!

Näinhän normijärjellä ja terveellä mielellä varustettu ihminen ymmärtää, että me ihmiset ollaan erilaisia ja jokaisella on oikeus muuttaa mieltään eikä sitä tarvitse perustella.

Sitten on nämä kontrollifriikit lapsiaikuiset: heiltä pitää heidän mielestään kysyä "lupa" mielen muuttamiseen! Ei tällaiset kontrollifriikit ymmärrä, että on olemassa heistä itsestään erillisiä ihmisiä, heillä kun ajattelu on kolmevuotiaan tasolla... silloin ihminen alkaa ymmärtämään, että on olemassa minusta itsestäni erillisiä muita ihmisiä.

Kuinka vaikeaa näiden maailmanvahtijoiden elämä on, kuluttavaa ja rasittavaa, kun muut ei vaan ymmärrä totella ja elää heidän sääntöjensä mukaan, koska he nyt vaan tietää kaiken paremmin, pahinta, että muut vielä muuttavat raivostuttavasti lupaa kysymättä mieltään! Voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Vahingossa lipsahti väärään reikään. Vaikka vaihdoin heti takaisin niin hirveä huuto ja mökötös. Mitä siinä enää voi tehdä kun vauhdissa on jo vahinko tapahtunut?

Väljät on paikat, jos vahingossa lipsahtaa😆😆

Exä oli lähdössä kauppaan ja ehdotin että palauttaisi samalla tyhjät pullot. Vallan hirveätä! Huusi että hän on nyt menossa kauppaan eikä mitään pulloja palauttelemaan. Aina kuulemma hänellä teetetään kaikki ja pitäisi revetä yhtäaikaa joka paikkaan :-D :-D

Kirjoitin eräällä VW merkkipalstalla volkkarini öljynkulutuksesta ja kerroin millaisia vikoja arvelin autossa olevan, porukka sai hirveet raivarit, ilmeisesti puolet tai yli puolet palstan tyypeistä ja kaikki moderaattorit oli töissä VV-Autossa, joka nykyään käyttää nimeä K-Auto kun maine paskana takuukorjaajana meni

Tuolla alkoi sellainen vastustus ja mun jutut meni niitten ihon alle, eivät voineet uskoa että VW konsernilla olisi syytä huijata asiakkaita :)

Sittemmin kun en lopettanut asiasta kertomista niin sulkivat tilin, kaikki mitä kerroin oli totta, siellä ei siis maahantuojalle negatiivista saanut kertoa, jännää, että vain itse saisin tietää noinkin tärkeistä asioista joista voisi olla VW auton hankintaa harkitseville paljonkin hyötyä.

Eräs sukulaiseni on muuten hyvin fiksu ja mukava, mutta hänellä oli aiemmin joku ihme kompleksi siitä, että mistään rahallisesti hyötyminen on jotenkin ahnetta ja moraalisesti väärin. Kerran teininä sovin tuttuni kanssa, että myyn hänelle tarpeettomia sarjakuvalehtiäni hintaan x euroa/kpl, joka oli murto-osa uusien hinnasta ja divarin hinnastakin vajaa puolet. Kyseiset lehdet olisivat muuten menneet divariin myyntiin.

Sukulainen kuuli kaupanhieronnan ja tuli hyvin äkäisenä messuamaan, miten ahne olen ja miten kehtaan käyttää toista hyväkseni, kyllä minun pitää ilmaiseksi antaa lehdet pois. Minä tietty suutuin tästä itse verisesti, koska mielestäni oli törkeää että hän tuli minulle kertomaan mitä saan omallani tehdä. Tuttu parka sai kuunnella vierestä aika kiivasta sananvaihtoa ja perui koko kaupat. Hänelle koko homma oli ollut ennen sitä täysin OK, enkä tosiaan yrittänyt mitenkään huijata koska olin myymässä hyvin edulliseen hintaan. Minä taas uhallanikin vein lehdet sitten divariin saadakseni niistä edes jotain. Lopputulos: Minä menetin rahaa 50 % siitä, mitä olisin muuten saanut, tuttu joutui ostamaan lehtensä kalliimmalla, muutaman päivän ajan tulehtuneet välit sukulaisen kanssa ennen kuin hän tajusi miten turhasta oli alkanut keuhkota. Eli kaikille vain haittaa, kun kaupoista olisi ollut kaikille etua.

Samantapainen mutta huomattavasti vähemmän dramaattinen episodi oli, kun bongasin kirppikseltä halpoja kirjoja ja myin ne divariin voitolla. Sukulaisen mielestä kuulemma olin jotenkin huijannut kirppismyyjää. Ihan kuin olisi minun vastuullani, ettei myyjä ollut tajunnut itse hinnoitella kirjojaan oikein, enkä sitä paitsi edes tinkinyt yhtään ostaessani vaan ne olivat valmiiksi todella halpoja. Tällä kertaa hän sentään tajusi kertaselittämällä ottaneensa kierroksia turhasta.

Ei voi muuta sanoa kuin että ihan fiksuillakin ihmisillä voi olla välillä todella kummallisia asenteita. Jokin ihme sosialistinen häivähdys tuossakin oli.

Ex mies raivosi mulle jostain mitä en koskaan ollut tehnyt. Huusi autossa kun yritin ajaa liukkaalla talvisella tiellä. Ei kuunnellut kun selitin. Haukkui etten osaa edes autoa ajaa. Yhtäkkiä auto heittelehti ja törmäsi tien penkkaan. Mies sanoi että häntä just sanoi ettei mulle saisi korttiakaan antaa kun en osaa ajaa. Olin hänen silmissään epäonnistunut ja surkea ihminen.

Pääsin tästä narsistista Luojan kiitos eroon ennen pitkää. Sillä sain haukkuja säännöllisesti jostain mitä en itse edes ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Pidän polkupyörää ulkona , ja talvella varastossa kun en aja sillä .

Oli kuulemma väärin antaa mulle vähän käytetty ilmatteeksi, polkupyörä kun En joka Ikisen kerta laita sitä varastoon Siis , kesälläkin joka ikinen kerta kun En aja sillä.

Polkupyöriä varastetaan paljon pihoilta. Ei tulisi mieleenkään jättää pyörää yöksi ulos. En jättänyt edes 80-luvulla pikkukaupungissa asuessani, saati nyt isommassa kaupungissa.

Exä sai raivarit kun leikkasin salaattiin kurkun väärän muotoisiksi. (-_-)

Usean hengen ryhmätyö, josta piti tehdä seminaari esitys. Tein yhden opetustunnin aikana nopean suuntaa antavan esityksen ehdotuksena, että olisiko suunta oikea. Yksi pimahti täysin, kuinka olen mennyt itsenäisesti tekemään rymätehtävää kysymättä muilta! Sanoin ei tarvitse käyttää tämä on ehdotus, mutta ei hän raivosi minkä kerkesi, yllättäin muu ryhmä oli sillä kannalla, että ehdotus on hyvä, mutta tämä nakkeli niskojaan näin ei ryhmätyötä tehdä.