Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Lapsena tehtävänäni oli kirjoittaa sukulaisten joulukortit. Äiti, joka keksi raivoamisen aihetta aivan mistä tahansa, tietysti katsoi ne, tavoitteena oli haukkua käsiala. Mutta kun siinä ei ollut tällä kertaa mitään vikaa, hän alkoi huutaa ja raivota kortista, joka oli menossa perheelle, tyyliin: "Eihän ne kuulu edes kirkkoon!" Olin niin häkeltynyt, että en huomannut kysyä, miksi pikkuveli sitten oli kastettu tämän perheen lasten kastemekossa.

Nyttemmin olen tajunnut, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni koin henkistä väkivaltaa, isä oli siinä pirullisen hienotunteinen ja taitava.

Vierailija kirjoitti:

Vein miesystäväni lounaalle intialaiseen ravintolaan, koska molemmat tykätään intialaisesta ruuasta. Kyseessä ei ollut 'seisova pöytä´ vaan valitsimme ruokalistalta mieleisemme annokset.

Syödessämme kysyin mieheltä "mitä tykkäät ruuastasi?". Mies suuttui selkeästi ja aloitti mökötyksen.

Ravintolasta lähdettyämme mies raivosi "sä kysyt multa mitä mä tykkäsin ruuastani!". Totesin, että joo, niin kysyin, mutta et vastannut mitään. Oliko se hyvää ? Mies raivosi "jos toisen tuntee niin on turha kysyä". Okei, en sitten kysy... Normaalia?

Opin kerrasta, että en saa kysyä: "Nukuitko hyvin?"

Eräs henkilö loukkaantui suunnattomasti ja soitteli sukulaisilleni, kun mun yo-juhlien kiitoskortin lähetys myöhästyi parilla kuukaudella. Hän ei edes ollut itse juhlissa, taisi lähettää kirjekuoressa onnittelukortin toisten mukana tuotavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks teillä ei ollut ASPia? Siis eikö se ole tyhmää olla ilman

Tämä tapahtui 80-luvun lopulla, jolloin monet asiat oli toisin. Lainan sai pankista ilman etukäteissäästöjä, kunhan oli työpaikka ja vanhemmat mahdollisesti takas. Silloin kaikki työpaikat oli vakkareita, myös opiskelijoille. Ei ASP ollut mikään juttu silloin, nythän se kannattaa tehdä. 

Toisaalta 80-luvun lopulla otetussa ASP-lainassa oli se hyvä puoli, että se oli peruskorkoon sidottu, max. korko 12%

Kun 90 lama iski, niin pankkien omien asuntolainojen korko nousi 18%:tiin ja ylikin. Rakensin 80-luvun lopulla ja säästyin monelta unettomalta yöltä ja mahahaavalta, kun korko oli vain 12. Onnekkaasti halusin lisälainankin peruskorkosidonnaisena, vaikka se oli ottaessa oli kalliimpi kuin pankin tarjoama laina. Lisälainan tarvin kun ASP ei riiittänyt isoon omakotitaloon.

Työkaverille kävi huonommin. Hän ei uskonut ASP:iin vaan otti halvemmat pankkilainat. Vuoden päästä oli toisen lainan korko 18% ja lisälaina 20. Meni terveys ja lopulta henki.

Neuvoin netissä toista kirjoittajaa. Heti tuli trollin maine.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä suuttui erittäin pahasti, kun järjestimme hänelle yllätyssynttärit. Vaati heti pääsyä suoraan kotiin kun oltiin menty erääseen baariin kauemmas kotoa katsomaan esiintyjiä joista tiesimme hänen pitävän. Noh vietiin kotiin kun niin toivoi ja oli monta päivää hyvin vihainen.

Tässä opittiin kantapään kautta ettei hän kestä tämäntyyppisiä yllätyksiä vaan haluaa tietää mihin ollaan menossa reilusti etukäteen.

Minun anoppini puolestaan suuttui pahanpäiväisesti kun en järjestänyt hänelle aikoinaan 50 - vuotisjuhlia koska hän nimenomaan kielsi niin tekemästä!

Hän oli jo muutenkin juhlinut viisikymppisiään sisarustemsa kanssa, joten en ymmärtänyt siinä vaiheessa ollenkaan mitä pahaa olin tehnyt.

Sanoin että pidän pyörää ulkona talvisin vain varastoon laitan niin siitähän Sukulaiseni suuttui jolta sain käytetyn pyörän .

Onkohan meillä sama työkaveri? Työpaikalla tämä suuttui, kun oli yhden päivän vapaalla, ja juuri sinä päivänä saimme toisen työkaverin tarjoamaan syntymäpäiväkakkua. Olihan lähes 50-v mies raivona kun uusi että jos kakkua tulee niin sitä pitää aina jättää myös hänelle. Miltähän olisi maanantaina maistunut täytekakku, jota me muut söimme edellisenä perjantaina?

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kirjoitti:

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Tuli tästä mieleen, että 2000-luvulla yläasteella kaverini alkoi värjäillä hiuksiaan ns. shokkiväreillä. Milloin oli pinkki, milloin sininen, milloin kirkkaanpunainen. Oli suht harvinaista vielä tuolloin ja kaveri joutui monesti opettajan puhutteluun. Pari kertaa häntä jopa pyydettiin kuraattorin juttusille ja kysyttiin, mitä vastaan kaveri oikein kapinoi. Tämä siis 2005-2008. En usko, että opettajat enää nykyisin silmäänsä lotkauttavat tuollaisellekaan.

Shokkivärejä on kyllä käytetty ennenkin, esim. 1980-luvulla ja juuri noin, että tässä kuussa tätä ja seuraavassa jo jotain muuta. Oli myös ripsivärin kaltaisia hiusväripakkauksia, joilla vaikka keski-ikäinenkin sai osaan hiuksistaan pientä vaihtelua seuraavaan hiustenpesuun asti.

Koska tässä aloin oikomaan, niin huomautan samalla siitäkin, että "ei korvaansa/korviaan lotkauttanut", ei koskaan silmiään.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelun ammattilainen kirjoitti:

Sattuipa sopivaan väliin silmille tämäkin lanka, kun juuri jokunen viikko sitten töissä sattui tilanne joka sopii tänne kuin valettu :D

Olen PK-seudulla töissä eräässä liikuntahallissa ja meillä on hinnastossa tietyille erityisryhmille alennuksia kuten varmaan suurimmassa osassa Suomen liikuntahalleja on tapana. Eli siis esim. opiskelijoille, työttömille jne annetaan alennusta vuoroista ja kuntosalikorteista todistusta vastaan.

Yleensä näitä todistuksia kysellään ekalla kerralla kun uusi naama näkyy luukulla, sen jälkeen vain satunnaisesti ikäänkuin "pistarin" omaisesti, mutta ei joka kerta.

Ihan yleinen käytäntö on myös, että vaikka ei olisi uudella asiakkaalla todistusta juuri sillä hetkellä esittää, päästetään silti sillä alennetulla hinnalla vuorolle ja ohjeistetaan ottamaan laput ensi kerralla mukaan sitten.

Tässä tosiaan hiljattain tietty vakkari tuli luukulle normi tapaan ja tyrkytti sitä opiskelijoille ymv ryhmille tarkoitettua, alennettua sisäänpääsymaksua mulle. Päätin sitten kysyä tyypiltä todistusta, joka oikeuttaa tähän hinnanalennukseen koska mun muistin mukaan siltä ei olla aiemmin kyselty mitään ja kaveri tosiaan käynyt viikottain pitkän aikaa meillä.

Ilmeisesti jonkinlainen hämmennyksen sekainen vihan tunne valtasi tyypin, koska ei ensin saanut sanotuksi muuta kuin, että "ei multa aiemmin ole mitään kyselty". Tähän totesin sitten, että näin olin itsekin asian tulkinnut ja juuri siksi päätinkin nyt tiedustella onko mitään lappuja/opiskelijakorttia esittää.

Tyyppi sai tämän kysymyksen saattelemana jonkunlaisen hepulin ja alkoi kiihtyneesti tivaamaan ensin mun nimeä, sitten selittämään kuinka mun esimies tuntee sen ja voi "taata", että ei tarvi mitään todistuksia ja lopulta selitti ettei pyydetyn kaltaisia todistuksia ole edes olemassa.... :D

Olin tässä vaiheessa aika hämillään itsekin ja päätin, että koska tilanne meni melko kireäksi niin sanoin sille, että menee nyt vielä vaan tolla alennetulla hinnalla ja ottaa laput sitten ensi kerralla mukaan.

Maksoi sitten vuoronsa ja paineli menemään rivakkaa tahtia.

Seuraavana päivänä aamuvuorossa episodi sai päätöksensä kun asiakkaan äiti soitti mulle ja sanoi, että "hänen lapseltaan ei mitään lappuja tarvitse kysellä ja asia on loppuun käsitelty"... Aha. :X

Suunnilleen nelikymppinen ihminen kyseessä siis :D

N25

Eli epärehelliset pääsevät teillä aina halvemmalla. Ei kovin reilua.

Vähän päinvastainen tilanne kävi minulle opiskelijaruokalassa. Kaivoin kassalla ajatuksissani esille VR:n opiskelija-alennuskortin, vaikka olisi pitänyt näyttää koulun opiskelijakorttia. Kassa suuttui ja ilmoitti tylysti ettei tuo käy. Itse en vielä siinä vaiheessa tajunnut piteleväni väärää korttia ja ihmeissäni sanoin, että onhan tällä ennenkin sen alennuksen saanut. Tässä vaiheessa kassalta paloi käpy, ihan kuin tosissani siellä yrittäisin huijata sitä muutaman euron alennusta itselleni ja niinkuin se VR:n kortti olisi ollut suurikin henkilökohtainen loukkaus hänelle. Onneksi tajusin sitten ottaa lompakosta sen oikean opiskelijakortin, mutta kyllähän tuo tilanne harmitti.

Sanoin, etten ota rokotetta, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Jo oli mysky valmis :/

Ajoin kaupungissa paikasta A paikkaan B, sinne pääsi kahta eri reittiä, jotka olivat molemmat samanpituisia. Valitsin mieheni mielestä väärän reitin, niin mieheni suuttui niin silmittömästi että hakkasi minut. Kuulemma ihmismäärä ahdisti kun ajoin keskustan läheisyydessä. Sairasta!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kirjoitti:

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Tuli tästä mieleen, että 2000-luvulla yläasteella kaverini alkoi värjäillä hiuksiaan ns. shokkiväreillä. Milloin oli pinkki, milloin sininen, milloin kirkkaanpunainen. Oli suht harvinaista vielä tuolloin ja kaveri joutui monesti opettajan puhutteluun. Pari kertaa häntä jopa pyydettiin kuraattorin juttusille ja kysyttiin, mitä vastaan kaveri oikein kapinoi. Tämä siis 2005-2008. En usko, että opettajat enää nykyisin silmäänsä lotkauttavat tuollaisellekaan.

Shokkivärejä on kyllä käytetty ennenkin, esim. 1980-luvulla ja juuri noin, että tässä kuussa tätä ja seuraavassa jo jotain muuta. Oli myös ripsivärin kaltaisia hiusväripakkauksia, joilla vaikka keski-ikäinenkin sai osaan hiuksistaan pientä vaihtelua seuraavaan hiustenpesuun asti.

Koska tässä aloin oikomaan, niin huomautan samalla siitäkin, että "ei korvaansa/korviaan lotkauttanut", ei koskaan silmiään.

En tiedä, miksi otit viestini noin itseesi. Tuo shokkivärien käyttö riippuu aika paljon asuinpaikasta; minä asuin pienessä kaupungissa ja koulussamme kaverini oli ainoa, joka rohkeni tuolloin niitä käyttää. Siitä, miten sinun asuinpaikassasi tai 80-luvulla toimittiin, en osaa sanoa, koska en ollut syntynytkään silloin.

Ja tuohon huomautukseesi: tiedän kyllä, että "silmiään lotkauta" ei ole sanonta. Minä käytin sitä silti, ja selvästi ymmärsit, mitä tarkoitin sillä. Onneksi meillä on näin kaunis ja eloisa kieli!

T. alkuperäinen kirjoittaja

Kaverini suuttui, kun en tiennyt vastausta yhteen kielioppiin liittyvään kysymykseen. En ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen ja siitä on jo monta kuukautta. :D

Vierailija kirjoitti:

Sanoin, etten ota rokotetta, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Jo oli mysky valmis :/

Myös mun yksi kaveri suuttui, kun ilmoitin, etten ota rokotetta. Hassuinta on, että asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään muutenkin ehkä kerran parissa vuodessa, niin en ymmärrä, mikä mun rokottamattomuudessani häntä haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vein miesystäväni lounaalle intialaiseen ravintolaan, koska molemmat tykätään intialaisesta ruuasta. Kyseessä ei ollut 'seisova pöytä´ vaan valitsimme ruokalistalta mieleisemme annokset.

Syödessämme kysyin mieheltä "mitä tykkäät ruuastasi?". Mies suuttui selkeästi ja aloitti mökötyksen.

Ravintolasta lähdettyämme mies raivosi "sä kysyt multa mitä mä tykkäsin ruuastani!". Totesin, että joo, niin kysyin, mutta et vastannut mitään. Oliko se hyvää ? Mies raivosi "jos toisen tuntee niin on turha kysyä". Okei, en sitten kysy... Normaalia?

Opin kerrasta, että en saa kysyä: "Nukuitko hyvin?"

Haaaa, tästähän tuli mieleen kun minäkin opin raivokohtauksesta, etten saa sanoa miehelleni heippa kun lähdetään töihin. Kato läheisten ihmisten kanssa ihan turhaa sellainen hyvästely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vein miesystäväni lounaalle intialaiseen ravintolaan, koska molemmat tykätään intialaisesta ruuasta. Kyseessä ei ollut 'seisova pöytä´ vaan valitsimme ruokalistalta mieleisemme annokset.

Syödessämme kysyin mieheltä "mitä tykkäät ruuastasi?". Mies suuttui selkeästi ja aloitti mökötyksen.

Ravintolasta lähdettyämme mies raivosi "sä kysyt multa mitä mä tykkäsin ruuastani!". Totesin, että joo, niin kysyin, mutta et vastannut mitään. Oliko se hyvää ? Mies raivosi "jos toisen tuntee niin on turha kysyä". Okei, en sitten kysy... Normaalia?

Opin kerrasta, että en saa kysyä: "Nukuitko hyvin?"

Haaaa, tästähän tuli mieleen kun minäkin opin raivokohtauksesta, etten saa sanoa miehelleni heippa kun lähdetään töihin. Kato läheisten ihmisten kanssa ihan turhaa sellainen hyvästely.

Tää on ihan sekopäistä :D Onko näillä miehillä jotain oikeasti sekaisin päässä? Joku oikeas diagnoosi?

Olen henkilö , joka kirjoitti että vein miehen sinne intialaiseen ravintolaan.

Meillä oli kerran seuraavanlainen episodi. Mies tuli kotiin töistä. Mies riisui eteisessä ulkovaatteitaan naulakkoon ja huusin hänelle keittiöstä "moi" samalla kun tein hellan ääressä ruokaa. Mies tuli naama rutussa keittiöön ja kysyin mikä painaa mieltä? Ensin ei mitään vastausta, vain mökötystä. Kysyin uudestaan vaivaako joku asia mieltä? Mies sai raivokohtauksen ja huusi "jos sä välittäisit minusta niin tulisit eteiseen vastaanottamaan minut kun tulen kotiin!". Eli ei saanut huutaa jostain päin asuntoa "moi", kun hän tuli kotiin vaan olisi pitänyt mennä fyysisesti sinne eteiseen herran saapuessa ja sanoa "moi, kiva kun tulit".

Täh? Kuulostaako normaalilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kirjoitti:

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Tuli tästä mieleen, että 2000-luvulla yläasteella kaverini alkoi värjäillä hiuksiaan ns. shokkiväreillä. Milloin oli pinkki, milloin sininen, milloin kirkkaanpunainen. Oli suht harvinaista vielä tuolloin ja kaveri joutui monesti opettajan puhutteluun. Pari kertaa häntä jopa pyydettiin kuraattorin juttusille ja kysyttiin, mitä vastaan kaveri oikein kapinoi. Tämä siis 2005-2008. En usko, että opettajat enää nykyisin silmäänsä lotkauttavat tuollaisellekaan.

Shokkivärejä on kyllä käytetty ennenkin, esim. 1980-luvulla ja juuri noin, että tässä kuussa tätä ja seuraavassa jo jotain muuta. Oli myös ripsivärin kaltaisia hiusväripakkauksia, joilla vaikka keski-ikäinenkin sai osaan hiuksistaan pientä vaihtelua seuraavaan hiustenpesuun asti.

Koska tässä aloin oikomaan, niin huomautan samalla siitäkin, että "ei korvaansa/korviaan lotkauttanut", ei koskaan silmiään.

En tiedä, miksi otit viestini noin itseesi. Tuo shokkivärien käyttö riippuu aika paljon asuinpaikasta; minä asuin pienessä kaupungissa ja koulussamme kaverini oli ainoa, joka rohkeni tuolloin niitä käyttää. Siitä, miten sinun asuinpaikassasi tai 80-luvulla toimittiin, en osaa sanoa, koska en ollut syntynytkään silloin.

Ja tuohon huomautukseesi: tiedän kyllä, että "silmiään lotkauta" ei ole sanonta. Minä käytin sitä silti, ja selvästi ymmärsit, mitä tarkoitin sillä. Onneksi meillä on näin kaunis ja eloisa kieli!

T. alkuperäinen kirjoittaja

Öö miksi käytät sanontaa ihan väärin jos vielä tiedät sen olevan väärin? T. eri

Vierailija kirjoitti:

Kaveri suuttui, kun en tullu hänen luokseen pihatalkoisiin vaan menin oman serkkuni sekä mieheni serkun ylioppilasjuhliin.

Oman serkun juhlat olisi kai vielä sulattanut, mutta ei voinut ymmärtää, että miehen serkunkin juhliin piti vielä mennä.

Muuttoavusta, kun muutin, en saanut ketään auttamaan.

Muuttokuorma oli pieni.

Ystäväni muutti 2 krt ja muutossa oli hauskaa porukkaa, menin avuksi kummallakin kerralla.

Ekan muuton jälkeen kesti 10 v, kun muutettiin.

Olin raskaana ja yritin haalia auttajia. Tämä 1 sanoi en millään viitsi. Kerroin olen auttanut 2 krt, etkö voi tulla edes pariksi tunniksi. Sanoi katsotaan.

Tämän jälkeen en mennyt kertaakaan auttaan häntä muutoissa. Viimeksi pyysi yli 10 krt, sanoi ei saa millään apua.

Kysyin ne, keneltä on kysynyt, onko ollut niitä auttamassa. Minulle sanoit et viitsi. En minäkään viitsi.

Ja muutenkin väittämäsi on väärin, shokkivärit ei olleet harvinaisia 2005-2007, varmaan sinun paikkakunnallasi mutta eikai se ole suuttumista jos toteaa että sinun kokemaasi ei voi pitää yleistyksenä. Ja olen tosiaan eri henkilö joka tästä sivusta huutelee.