Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Perin lainaamiani rahoja takaisin.

Ystävä kysyi mitä kuuluu, vastasin että ihan hyvää kiitos, mitä sinulle kuuluu. Suuttui kun annoin niin perusvastauksen. Ilmeisesti olisi pitänyt alkaa kertomaan päiväni tapahtumia

Ei saa antaa mitään kirjoitti:

Turkkilainen mies suuttui kun pyysi laittamaan rahaa sen tilille Suomesta turkkiin eikä suostuttu niin puhelimessa alkoi kirota huutaa sähistä kuin käärmeet raivosi että ääni kuului pitkälle. ...älkää antako näille ahneille ne omistaa asuntoja siellä.

Emme varmasti anna. Miksi ihmeessä kukaan suomalainen antaisi rahaa Turkkiin jollekin miehelle???

Vierailija kirjoitti:

Ja muutenkin väittämäsi on väärin, shokkivärit ei olleet harvinaisia 2005-2007, varmaan sinun paikkakunnallasi mutta eikai se ole suuttumista jos toteaa että sinun kokemaasi ei voi pitää yleistyksenä. Ja olen tosiaan eri henkilö joka tästä sivusta huutelee.

Tämä shokkivärikeskustelu on erinomainen esimerkki oudoista tuohtumisista!

Jättäkää nyt hyvät naiset nuo oudot raivostujamiehenne ajoissa. Jos ihan tavallisesta asiasta aletaan karjumaan tai peräti käydään käsiksi, niin ei sellaista kannata kauaa katsella. Täytyy olla aikamoiset "hyvät puolet" tuollaisessa ukossa jos sitä aiotte tosissanne vielä katsella.

Vierailija kirjoitti:

Ja muutenkin väittämäsi on väärin, shokkivärit ei olleet harvinaisia 2005-2007, varmaan sinun paikkakunnallasi mutta eikai se ole suuttumista jos toteaa että sinun kokemaasi ei voi pitää yleistyksenä. Ja olen tosiaan eri henkilö joka tästä sivusta huutelee.

No tuota, miksi tuon alkuperäisen kirjoittajan kokemaa sitten pitäisi pitää yleistyksenä? Se oli hänen oma kokemuksensa jonka jakoi, niinkuin kaikki täällä ovat tehneet. Joku toinen vaan näytti ottavan asiasta nokkiinsa, mikä on tosiaan hyvä esimerkki omituisista suuttumisista.

Oikea mies kirjoitti:

Jättäkää nyt hyvät naiset nuo oudot raivostujamiehenne ajoissa. Jos ihan tavallisesta asiasta aletaan karjumaan tai peräti käydään käsiksi, niin ei sellaista kannata kauaa katsella. Täytyy olla aikamoiset "hyvät puolet" tuollaisessa ukossa jos sitä aiotte tosissanne vielä katsella.

Tervejärkisiä miehiä ei riitä kaikille naisille.

.

.

.

Vuosia..vuosia sitten aamuvarhaisella Hakaniemen torin kupeessa odotin liikennevaloissa vihreää jalankulkijoille, ehkä vuoden ikäinen tyttäreni käsivarsilla kannossa.

Liikenne oli ääri-hiljaista, vaan kun ei ollut kiirettä niin odoteltiin yhdessä vanhan ukon kanssa valojen vaihtumista. Joku nuorempi juippi ylitti hiljaisen kadun päin punaisia, josta alkoi ukon marmatus.

.

Yritin hiukan tasoitella toteamalla, että maailmalla punaiset jalankulkuvalot on monasti vaan oheelliset ja ei se nyt niin vakavaa melkein autottomassa aamussa...

.

Väärin tehty!

.

Äijä sai aivan helkutinmoiset hepulit ja sain kuulla kunniani niin, että Hakaniemen tori raikui !!

.

Ilmeisesti menin sorkkimaan hänen elämänsä punaista lankaa...?

.

Anyway, vielä vuosien jälkeen jaksaa hymyilyttää ehkä suuriäänisimmät julkiset haukut jotka olen saanut DD!!

.

.

.

Yläasteella about 20 vuotta sitten oltiin parhaan kaverin kanssa vaateostoksilla. Kokeilin sovituskopissa housuja ja kaveri kävi hakemassa minulle koppiin lisää housuja kokeiltavaksi kun ensimmäiset eivät istuneet. Kaverin hakemista löytyikin istuvat housut ja ostin ne. Kaveri suuttui, koska oli käynyt sovitukseni aikana ostamassa itselleen samat housut eri värisenä. Kaverille se oli myös syy lopettaa kaveruus. Tällä asenteella ehken ollut minä, joka tässä kaverisuhteen loppumisessa isommin jotain menetti.

Äitini suuttui minulle, kun tulin 32-vuotiaana raskaaksi pitkäaikaisen kumppanini kanssa. 

Kun en valinnut yhtä naista eräässä tv-sarjassa puolisokseni.

City-vihreä kaverini lopetti ystävyyden koska olen persu.

Ystäväni suuttui kun aloin seurustella. Hänkin seurusteli, mutta suhteensa olivat aina vaikeita sitoutumiskyvyttömien pleijereiden kanssa. Viimeinen niitti kun oli kun parin vuoden päästä tulin raskaaksi. Hänellä oli ollut vauvakuume ainakin 10v mutta ei sopivaa kumppania.

Osasin tätä käytöstä kyllä jollain lailla olettaa, koska vielä ollessamme väleissä, ystäväni haukkui jatkuvasti toista entistä ystäväänsä siitä kuinka tämä oli kehdannut ryhtyä parisuhteeseen ja saanut vielä lapsenkin.

KF kirjoitti:

Kerran tavattiin taksijonossa toinen, ennalta tuntematon pariskunta joka oli menossa meidän suuntaan ja koska kaikki olivat iloisella mielellä niin sovittiinkin että mennään heidän luokse jatkamaan iltaa.

Kun päästiin perille niin miespuoliset menivät saunaan ja me naispuoliset jäätiin hengailemaan keittiöön/olkkariin. 

Naispuolinen emäntämme häsläsi ja palveli miehiä kovasti saunaan mennessä että löytävät pyyhkeet ynnä muut. Sitten kun jäimme kaksistaan niin hän istahti kirjoituspöydän ääreen eikä paljon puhunut eikä pukahtanut. Menin sitten olkkarin ikkunaan kattelemaan ulos ja laitoin käden parvekkeen oven kahvalle ja sanoin jotain tyyliin "Mä meen kattelen vähän parvekkeelta maisemia, kun en ole tätä aluetta nähnyt vielä koskaan tästä näkökulmasta." Pidin siis aivan normaalina että voin vieraana mennä heidän parvekkeelleen katselemaan maisemia. Sanoin sen ihan saadakseni aikaan jotain keskustelua vain, ettei hiljaisuudessa istuttaisi. Että ehkä hän ois tullu mun kanssa parvekkeelle jopa ja ois jotain juteltu. Emäntä sensijaan hermostui siitä aika kovasti. Alkoi kovaan ääneen mekastaa että "älä sinä tule muiden parvekkeilta maisemia katselemaan, katsele omalta parvekkeeltasi" jne. "ei kuulu meidän maisemat sinulle, eikö oma parveke riitä". Tuijotin ihan H. Moilasena hetken. Ei näin kohdella ihmisiä jotka on kutsuttu kylään, ei meilläpäin. Huikkasin saunan ovelta äänekkäästi että en vietä enää hetkeäkään tässä asunnossa, ja lähdin saman tien. Oottelin rappukäytävässä jonkun 20 min että puoliso pääsi pois saunasta yms. Hänelle oli tarjottu pitsaa ja oluttakin oikein saunan päälle. Ja mulle tuli huutoa kun ajattelin käydä parvekkeelta katselemassa ulos :D :D Aivan kauhea noita, tästä on monta vuotta enkä _enää_ aina ajattele häntä kun ohitetaan ko. talo. 

Hyi kamala, kun tulee mieleen, että mitäpä jos siellä paevekkeella olikin jotain, minkä nainen halusi ehdottomasti salata ja pelkäsi paljastuvan? :O Edellinen pahaa-aavistamaton, baarista jatkoille lähtenyt uhri: raiskattuna, kidutettuna, nyt jo kuolleena jätesäkkiin käärittynä ja ehlä jo vähän haisevana? KOSKAAN ei pidä lähteä baarista tuntemattomien matkaan, eikä kutsua tuntemattomia omalle asunnolle jatkoille!!!

Vierailija kirjoitti:

Lähdin taksilla baariin poikaystävän kanssa. Matka oli lyhyt ja minä tiesin maksavani, persaukinen kun oli, joten menin heti etupenkille.

Poikakaveri ei ikinä päässyt tästä yli.

Voi kyynel.

Minä tienasin enemmän kuin mieheni, maksoin aina taksin ja istuin takapenkillä. 

Minun mieheni oli mustasukkainen, ja saattoi mököttää pari viikkoa, jos oli nähnyt yöllä unta missä minä petin häntä.

EiSinisilmäisenä kirjoitti:

KF kirjoitti:

Kerran tavattiin taksijonossa toinen, ennalta tuntematon pariskunta joka oli menossa meidän suuntaan ja koska kaikki olivat iloisella mielellä niin sovittiinkin että mennään heidän luokse jatkamaan iltaa.

Kun päästiin perille niin miespuoliset menivät saunaan ja me naispuoliset jäätiin hengailemaan keittiöön/olkkariin. 

Naispuolinen emäntämme häsläsi ja palveli miehiä kovasti saunaan mennessä että löytävät pyyhkeet ynnä muut. Sitten kun jäimme kaksistaan niin hän istahti kirjoituspöydän ääreen eikä paljon puhunut eikä pukahtanut. Menin sitten olkkarin ikkunaan kattelemaan ulos ja laitoin käden parvekkeen oven kahvalle ja sanoin jotain tyyliin "Mä meen kattelen vähän parvekkeelta maisemia, kun en ole tätä aluetta nähnyt vielä koskaan tästä näkökulmasta." Pidin siis aivan normaalina että voin vieraana mennä heidän parvekkeelleen katselemaan maisemia. Sanoin sen ihan saadakseni aikaan jotain keskustelua vain, ettei hiljaisuudessa istuttaisi. Että ehkä hän ois tullu mun kanssa parvekkeelle jopa ja ois jotain juteltu. Emäntä sensijaan hermostui siitä aika kovasti. Alkoi kovaan ääneen mekastaa että "älä sinä tule muiden parvekkeilta maisemia katselemaan, katsele omalta parvekkeeltasi" jne. "ei kuulu meidän maisemat sinulle, eikö oma parveke riitä". Tuijotin ihan H. Moilasena hetken. Ei näin kohdella ihmisiä jotka on kutsuttu kylään, ei meilläpäin. Huikkasin saunan ovelta äänekkäästi että en vietä enää hetkeäkään tässä asunnossa, ja lähdin saman tien.

 

Mulla itselläni ollut samantapaisia kokemuksia. Puolituttu nainen tulee hyvin toimeen mieheni kanssa, mutta kun jäädään kaksistaan, niin alkaa samalla tavalla pottuilemaan. Tai sitten voi olla joukko puolituttuja ihmisiä, jotka alkavat ihan pokkana arvostelemaan minua. Alkoholi on ollut mukana kuvioissa, mutta ei se oikeuta päästämään suustaan ihan mitä tahansa.

Olimme äskettäin minilomalla ja kylmys yllätti,joten mentiin Prismaan ostamaan koko sakille hupparit. Esimurrosikäinen tyttäreni valitsi lyhyehkön mustan hupparin, minä taas myös mustan mutta melkein polviin asti yltävän ja tästähän tyttö vauhkoontui " EI MEILLÄ VOI OLLA SAMANLAISET VAATTEET!" :D

Vierailija kirjoitti:

Harrastan valokuvausta. Kerran sanoin kuvattaville (pariskunta ja lapsi) sovitussa kuvaustilanteessa omasta mielestä small talkina, että näytättepä kuvauksellisilta. En antanut ohjeita, enkä "vuodattanut" kehuja enempää, totesin vain. Suuttuivat että oksat pois. Sitä paitsi kuvauksellisuus, vaikka yhä oli hyvä valo jne. meni siinä ärhentelyssä. En tänäkään päivänä tajua, mistä se reagointi. 

Luultavasti sanoessasi sanan "kuvauksellinen" ylähuulesi vasen reuna oli vetäytynyt hieman ylemmäs kuin oikea reuna. Tämä ilme voidaan tulkita halventavaksi. Tai ehkä jokin muu ilme oli kyseessä. Sekunnin murto-osa riittää. Ilme laukaisi kuvattavissa automaattisen loukkaantumisprosessin.

Jo eläkeikään ehtinyt tuttavani raivostui, kun juttelin sellaisten ihmisten kanssa, joista hän ei pidä. Ja hän ei pidä juuri kenestäkään. Käsittämätöntä, miten tuon ikäinen ihminen käyttäytyy kuin pahin pissis teini.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Kyllä 90-luvulla 50 markkaa oli todella iso raha, varsinkin kirpparilla. Ihmekään että suuttui.

90-luvulla 50 markkaa oli mun koko illan budjetti ravintolaan keskiviikkoiltana opiskelijana. Yksiön (tosi pienen) vuokra oli 1000 markkaa kuussa ja sitä ennen puolikas kimppakämpän (kolmio) vuokrasta 800 markkaa.

Melkein voit verrata nykyhetkeen niin että 50 markkaa = 50 euroa, noin ostovoiman ja harmituksen näkökulmasta.

Ja täytyy myös muistaa, että tavaran arvo oli erilainen kuin nykyisin. Vielä 90-luvun alussa äiti ompeli vaatteeni, koska valmisvaatteet olivat niin kalliita. Samoin tusinatuotteina ei tehty astioitakaan, kuten nykyisin.

Mulle tuli tästä mieleen pienempi serkkuni, joka oli säästänyt rahaa Tiimariin.Minulta putosi tuo joulukoristepallo, missä lumihiutaleet lensi kaupungin yllä, kun sitä heilautti. Koetin käydä illalla vielä polkupyörällä ostamassa samanlaisen uuden, mutta ne olivat jo loppuneet. Voi sitä harmia ja sudenkyyneleitä pienellä serkulla. Taisin itse olla yläaste ikäinen ja hän on 6 vuotta minua nuorempi. Siitä jäi itselle muisto, että toiselle jokin esine voi olla mieleinen ja rahaa on säätetty sen saamiseksi, vaikka se ei ole kovin kallis. Toiselle se ei merkitse yhtä paljon. Tuli vain mieleen, ei aivan suoraan liittynyt aiheeseen.