Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten pienenä ollessa tila-auto. Menimme Jyväskylässä erään automarket pihaan parkkiin. Viereisessä autossa ollut pappa nousi autostaan huutamaan ja räyhäämään meille miten emme olisi saaneet parkkeerata hänen vieressään olevaan ruutuun, koska emme sovi siihen. Tämä pappa karjui ja räyhäsi pitkään, vaikka auto oli nätisti keskellä ruutua, sivussa oli liukuovet ja autosta pääsi kolhimatta viereistä autoa.  Pienempi lapsista säikähti raivoaa miestä ja alkoi itkeä. Vastaantulijat tuijottivat meitä, kun kannoin hysteerisesti itkeää taaperoa kauppaa kohti.

Jos muuallakin oli tilaa ja änkesitte silti viereiseen ruutuun?

Kyllä minuakin ärsyttää kun oikein etsin syrjäisen parkkiruudun niin eikös joku ole viereen ajanut!

Kyllä ne ruudut on tarkoitettu parkkeeraamiseen.Jos noin vieroksuu muita,olisi parasta jättää autonsa huitsin nevadaan.

Mulle on suututtu siitä, että loukkaannuin kyseisen kaverin sanoista. Hän lopetti sitten puhumisen ja yritin puhua hänelle whatsappissa. Lopulta sanoin yhteiselle kaverille ihmetellen, ettei se x puhu mulle. No x kuuli tästä ja olinkin siksi tämän riotakumppanin vielä pahanpuhujakin. Ainiin, ja sain häneltä myös valituksia, miksen ole puhunut hänelle (olinhan). Aiemmin keskustelun aikana hän oli todennut, että ei ole puhunut minulle, koska ei ole halunnut. Loogista.

riitakumppanin mielestä+

Vierailija kirjoitti:

Ex suuttui kun kerran pitkän työpäivän jälkeen nukahdin kun hän hieroi selkääni. Ei kuulemma hieronnan niin pitäisi päättyä.

Yhdellä kauppareissulla olin unohtanut ostaa maitoa. En kuulemma rakastanut häntä.

Eipä ihme,että on ex.Hyvä kun olet päässyt eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kuulumisien kyselystä, en ollut vähään aikaan jutellut tutun kanssa, kyselin sitten ex tempore skypessä mitä kuuluu kun ei vähään aikaan juteltu. Tuttu veti hirveät kilarit, päätin sitten jättää yhteydenpidon kokonaan.

Minäkin soitin tutulleni kyselläkseni kuulumisia ja pitääkseni yhteyksiä.Hän oli ilmeisesti pahalla päällä ja ärjyi,että onko tämä joku kuulustelu.Ei ole tehnyt mieli sen jälkeen soitella.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kirjoitti:

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Tuli tästä mieleen, että 2000-luvulla yläasteella kaverini alkoi värjäillä hiuksiaan ns. shokkiväreillä. Milloin oli pinkki, milloin sininen, milloin kirkkaanpunainen. Oli suht harvinaista vielä tuolloin ja kaveri joutui monesti opettajan puhutteluun. Pari kertaa häntä jopa pyydettiin kuraattorin juttusille ja kysyttiin, mitä vastaan kaveri oikein kapinoi. Tämä siis 2005-2008. En usko, että opettajat enää nykyisin silmäänsä lotkauttavat tuollaisellekaan.

Itsellä oli shokkivärejä tuolloin myös, enkä koskaan joutunut puhutteluun. Tottakai kiusattiin kun näytin erilaiselta.

Tässä lista ex-miehen suuttumuksen aiheista, mitä tein:

- ei olisi saanut ravistella pyykkejä, kun laitan ne pesukoneesta kuivumaan (ärsyttävä ääni)

- yskiminen, kun oli yskä (ärsyttää)

- hoidin lastemme ruokailut ja ruoan pöytään (kyllä jo pieni lapsikin osaa mennä jääkaapille, kun on nälkä)

- olisi pitänyt pukeutua paljon seksikkäämmin ja pitsialusasuihin (ihan peruspukeutumista minulla kotosalla, työssäni pitääkin pukeutua siististi, mutta ei sentään seksikkäästi)

- tein ruoan valmiiksi, kun hän tuli töistä (hän ei halunnut, että pitää syödä koko perheen kanssa, monesti istuskelikin olkkarissa kun me muut syötiin)

- menin nukkumaan yhdentoista aikaan arkipäivisin, kun piti viedä lapset seitsemän aikaan tarhaan (olisi pitänyt valvoa yhtä kauan kuin hän)

- ja monia monia muita - ihanaa sanoa, että hän on nyt ex - ei enää tuollaista ihmistä elämään!

Kaveri suuttui kun en lähtenyt juhannusta viettämään leirintäalueelle toiselle paikkakunnalle.

Mulla oli silloin 39 astetta kuumetta ja tulehdusarvot niin korkealla, että kävin tk:ssa kaksi kertaa päivässä hakemassa antibiottia suoraan suoneen. Oli pienestä kiinni etten viettänyt juhannusta sairaalassa. 

No, eipä ole sitten tuon juhannuksen jälkeen oltukaan 18 vuoteen puheväleissä, sen verran kovin suuttui eikä ymmärtänyt tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitolapseni suuttui kun en osannut piirtää hevosta tarpeeksi hyvin. Haki keittiöstä veitsen ja huusi tappavansa minut. Oltiin kahdestaan lapsen kotona.

Toki outo asia, mistä lapsi suuttui ja tuo käytös pitää saada hallintaan. Mutta tässä ketjussa ei nyt tarkoiteta lapsia (tai kehitysvammaisia, psykoottisesti sairaita jne). Minunkin lapset ovat suuttuneet vaikka mistä, kuten (minulle) siitä että kampaaja leikkasi hiukset sillä tavalla kuin teini itse pyysi, taaperona siitä että ruoka paloiteltiin kuten itse pyysi, siitä että ulkona on kylmä sää jne jne jne. Toki eivät veitsen kanssa heiluneet, mutta esimerkissäsi suurempi ongelma on tuo veitsi kuin suuttumisen syy.

Kyllä tässä ketjussa voi lastenkin suuttumisista kertoa.Kaikenlaisia juttuja on kiva lukea täällä.

Paras kaverini suuttui ihan silmittömästi, kun ostettiin kumppanin kanssa oma asunto Punavuoresta ILMAN ETTÄ OLTIIN OLTU ASP-SÄÄSTÄJIÄ. Hän oli pankissa töissä ja me opiskelimme ja teimme töitä samaan aikaan. Ei sitä 16 prosentin asuntolainakorkoa olis niin paljoa tarvinnut kadehtia. 

Miks teillä ei ollut ASPia? Siis eikö se ole tyhmää olla ilman

Vierailija kirjoitti:

Miks teillä ei ollut ASPia? Siis eikö se ole tyhmää olla ilman

Tämä tapahtui 80-luvun lopulla, jolloin monet asiat oli toisin. Lainan sai pankista ilman etukäteissäästöjä, kunhan oli työpaikka ja vanhemmat mahdollisesti takas. Silloin kaikki työpaikat oli vakkareita, myös opiskelijoille. Ei ASP ollut mikään juttu silloin, nythän se kannattaa tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kirjoitti:

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Tuli tästä mieleen, että 2000-luvulla yläasteella kaverini alkoi värjäillä hiuksiaan ns. shokkiväreillä. Milloin oli pinkki, milloin sininen, milloin kirkkaanpunainen. Oli suht harvinaista vielä tuolloin ja kaveri joutui monesti opettajan puhutteluun. Pari kertaa häntä jopa pyydettiin kuraattorin juttusille ja kysyttiin, mitä vastaan kaveri oikein kapinoi. Tämä siis 2005-2008. En usko, että opettajat enää nykyisin silmäänsä lotkauttavat tuollaisellekaan.

Uskonnonopettaja kuulusteli 90-luvulla serkkutyttöä saatananpalvonnasta epäiltynä koska tämä käytti mustaa nahkatakkia, jossa oli jotain merkkejä.

Shokkivärit näyttivät oudolta vielä 10 vuotta sitten. Tai näyttäähän ne vieläkin vaikka siihen on jossain määrin tottunut. Meidän maalaislukion opo, iältään ehkä 50-60 vuotta, värjäsi 90-luvulla hiuksensa sinisiksi ja se hämmästytti kummastutti pientä kulkijaa.

Lähdin terassille ja lainasin miehen pyörää, kysyin lukkoa ja mies "Ei siihen ole, ei tuota romua kukaan vie!" No, kun sitten tein kotiin lähtöä pyörä oli poissa ja piti tulla taksilla kotiin. Mies koetti rähjätä minulle vaikka itsehän oli väittänyt kivenkovaan, ettei kukaan  pyörää tulisi varastamaan!

Kaveri suuttui, kun en tullu hänen luokseen pihatalkoisiin vaan menin oman serkkuni sekä mieheni serkun ylioppilasjuhliin.

Oman serkun juhlat olisi kai vielä sulattanut, mutta ei voinut ymmärtää, että miehen serkunkin juhliin piti vielä mennä.

Sählyssä yksi pelaaja ahdisti minut astumaan maalin päälle, kun en viitsinyt antaa kontaktia takaisin (mitähän siitä olisikaan seurannu). Olin sotkeutumassa maaliverkkoon ja pelaaja vain työnsi minua enemmän maalia kohti. Olin kompastua maalin kanssa maalin edessä olevan pelaajan päälle. Tilanteen mentyä ohi sanoin asialliseen sävyyn, että "voisit ottaa tuollaiset vähän varovaisemmin ettei satu turhaan mitään vakavampaa".  Vastakommentti oli suuttumus ja kommentti, että ei saisi puhua tuollaisia pelin aikana. Ja hänen kaverinsa komppasivat. Itse olin että ei kai tämä voi olla totta tai onko vastakommentoija tosissaan. 

Tuntematon ihminen kadulla suuttui kun en osannut neuvoa tietä johonkin lahkolais-kirkkoon.

Kaverini suuttui,kun poikansa ei saanutkaan apua paikasta jonka hänelle neuvoin.Kaikkia ei valitettavasti voi aina auttaa,mutta yritin kuitenkin ja niin yritti neuvomani henkilökin.Kaverini soitti vihaisena,eikä sen jälkeen pitänyt enää yhteyttä.Pojalla oli huumeongelma.

Minulle ja lapsilleni vihoiteltiin,kun vanhempamme muuttivat meitä lähelle ja isovanhemmista ja lapsistamme tuli läheisempiä kun muiden sisarusten lapsista.

Mieheni suuttui minulle useaksi vuodeksi,kun olin huolissani hänen bisneksistään.En ollut turhaan huolissani,aikanaan jouduin niistä osin maksumieheksi.