Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6335)
Aviomies alkoi kitisemään (nalkuttamaan) kun veskiin oli ilmestynyt uusi hammasharja, viddu mikä äijä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea mies kirjoitti:
Jättäkää nyt hyvät naiset nuo oudot raivostujamiehenne ajoissa. Jos ihan tavallisesta asiasta aletaan karjumaan tai peräti käydään käsiksi, niin ei sellaista kannata kauaa katsella. Täytyy olla aikamoiset "hyvät puolet" tuollaisessa ukossa jos sitä aiotte tosissanne vielä katsella.
Ne miehet ovat muuten ihania (tm).
Soitin vahingossa väärään numeroon. Ukko vastasi ja pahoittelin heti häiriötä ja pyysin anteeksi ja toivottelin kuulemiit.
Mies huuti hetkistä ja rupesi tivaamaan tietojani ja että mistä olen saanut hänen salaisen numeronsa ja uhkasi raskaalla poliisitutkinnalla.
Selitin virhenäppäilyä mutta ukkeli huusi kuin palosireeni ja tivasi mistä olen saanut hänen salaisen numeronsa ja oikeusjuttuja olisi kuulemma tulossa.
Ei mennyt väärä numero kaaliin. Lopetin puhelun.
Poliiseja olen odottanut yli 20 vuotta...
Ehdotin ystävällisesti henkilölle ajoneuvon vaihtamista mukavampaan. Ai, että minkä karmean kohtauksen hän saikaan aikaiseksi. Hän huusi ja kiljui täyttä kurkkua. Minulla meni maku juhliin, jonka olimme järjestäneet ja joihin kyseinen henkilö oli tulossa. Olin shokissa ja itkin. Mietin, miten joku mitätön pieni sana voi saada jonkun räjähtämään ja kun asiakin oli vain väärinkäsitys. Siis pieni ystävällinen ehdotus. Mitäköhän hänelle tapahtuisi, jos jotain enemmän draamaa sattuisi. Pitäisikö olla varovainen hänen läheisyydessään.
paaaskakasa kirjoitti:
Sanoin kaverin tyttöystävälleni, että kommunistit ovat murhanneet paljon ihmisiä Neuvostoliitossa ja Kiinassa. Hän suuttui ja sanoi, että puolustan na***ja kun puhun kommareista pahaa.
No olisit piiskannut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-poikaystävä raivostui kun hän yritti selittää minulle lyhyempää taksireittiä hänen luokseen, enkä ymmärtänyt, koska hänen ilmoittamansa kadunnimet ei sanoneet minulle mitään. Hänen asuinalueensa oli minulle uppo-outo, enkä ollut käynyt siellä koskaan ennen. Sanoin että jatkossakin taksi voi tuoda minut ihan sitä reittiä kuin kuski päättää, en ole niin pihi että alan neuvoa hänelle jotain lyhyempää reittiä. Tuo ex oli äärettömän pihi ja hänestä oli hyvin tärkeää, että se taksimatka oli sen jonkun euron halvempi. Tuosta asiasta oikein korotti ääntään minulle. Olin suorastaan järkyttynyt ja sanoin vain että mitä ihmettä, ei tämä asia ole minulle tärkeä, mitä oikein keuhkoat. Oli muutenkin hermokimppu, suhde loppui nopeasti. Myöhemmin vielä pyyteli että tehdään sovinto, mutta ei tullut kauppoja. Tuollaista hullua en katsele. On niitä rauhallisiakin tyyppejä. Mikä näitä raivoavia miehiä oikein vaivaa?
Kaveri suuttui kun ostin bitcoineja ja rikastuin niillä. Itse ei uskaltanut. Raukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tankkasin bensaa maksamalla puhelimen apilla autossa sisällä. Tankin toisen puolen seniili tuli räyhäämään että varastan bensaa ja hän soittaa poliisit. Aivan sama, tankkasin loppuun asti ja lähdin ajelemaan.
Siskoni kun ilmoitin olevani raskaana. Hänellä ei ole miestä koska hänelle ei kelpaa kukaan. Niinpä minun raskauteni oli hänelle liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin nuori, isäni suuttui joskus siitä kun itkin ja käski lopettaa pillittämisen. Tervettä tunteiden käsittelyä...
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, isäni suuttui joskus siitä kun itkin ja käski lopettaa pillittämisen. Tervettä tunteiden käsittelyä...
Sama täällä. Itkeminen oli sellainen asia, mitä piti opetella piilottelemaan. Eli kun tuli paha mieli, en päässyt kertomaan siitä kenellekään, tai purkamaan pahaa oloa. Olen aika itkuherkkä, joten hieno kierrehän tästä tuli, tunnesolmuja ja häpeää. Aloin näitä solmuja aukaisemaan sitten itse aikuisiän alussa, koska en halua elää elämääni itkemistä häveten ja tunteitani peitellen. Vanhempani ovat siis ihan normaaleja vanhempia ja lapsuuteni oli ihan hyvä, mutta siitä itkemisestä tuli minulle todella iso mörkö, koska siihen aina reagoitiin negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, isäni suuttui joskus siitä kun itkin ja käski lopettaa pillittämisen. Tervettä tunteiden käsittelyä...
Oma isäni tekee tuota yhä. Kuuluu suomalaisuuteen jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Soitin vahingossa väärään numeroon. Ukko vastasi ja pahoittelin heti häiriötä ja pyysin anteeksi ja toivottelin kuulemiit.
Mies huuti hetkistä ja rupesi tivaamaan tietojani ja että mistä olen saanut hänen salaisen numeronsa ja uhkasi raskaalla poliisitutkinnalla.
Selitin virhenäppäilyä mutta ukkeli huusi kuin palosireeni ja tivasi mistä olen saanut hänen salaisen numeronsa ja oikeusjuttuja olisi kuulemma tulossa.
Ei mennyt väärä numero kaaliin. Lopetin puhelun.
Poliiseja olen odottanut yli 20 vuotta...
Ajattelin jo pahoitella, että soitit mun papalle, mutta ei varmaan jos tästä on jo 20 vuotta. Jotkut vanhat ukkelit ovat sairaalloisen vainoharhaisia omista puhelin/osoitetiedoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies suuttui, kun nukahdin OMALLE sohvalleni kodissamme. Olis pitänyt vissiin päästä tekstailemaan/sextailemaan jollekin lepakolle. Satuin vaan olemaan melkoisen väsynyt koliikkivauvamme hoidosta..
Kun olin nuori ja minua kiusattiin koulussa sanoi isäni itkiessäni asiasta että lopeta pillittäminen, maailma on kova ja vastoinkäymiset pitää kohdata niinkuin ne tulevatkin.
Seuraavalla viikolla olin jälki-istunnossa kun otin neuvosta vaarin ja vedin koulukaveria pataan niin että huuli halkesi. Tottakai koulusta soitettiin vanhemmilleni kuinka lapsenne on väkivaltainen ym. Ja sittempä kotiin päästyäni isäni yritti tukistaa toruen samalla. Työnsin käden syrjään ja nostin nyrkit että haluatko sinäkin. Tästä sitten käytiin keskustelua miten asioita ei hoideta. Menetin uskoni vanhempiin tuolla hetkellä mutta samalla tajusin että enpä heitä tarvikaan. Tuon jälkeen ei ollut kiusaajia kimpussa.
Uskon että isäni oli salaa ylpeä.
Eräs entinen ystäväni tuli kylään mun ja avopuolison luokse, koska halusi harjotella kosmetologikoulunsa näyttökokeeseen jotain meikkiä. No koko alkuillan odottelin siinä, että koska se haluis rupee harjottelee ja sitten kun avopuolison kavereita tuli kylään, niin sillä sekunnilla tämä ystävä päätti parkkeerata meikkiharjotuspaikan KEITTIÖN OVENSUUHUN?! siinä se sitten raivos mm. Avopuolison kavereille, kun välillä kävivät keittiössä ja raivos mulle, että miten annan avopuolison kutsua kavereita kylään kysymättä multa. No vastasin, että samalla oikeudella tää mun kaveri on yökylässä meillä. Koko loppuillan tää kaveri oli sitten tosi tuohtunut ja seuraavana aamuna lähti pois silleen, että hyvä kun heippoja edes sano. Tällä kaverilla on lukemattomia tempauksia ja raivostumisia ollut meidän kaverihistorian aikana, lista olis aikalailla loputon. Nykyään en oikeen oo ollut missään tekemisissä tän ihmisen kanssa, koska tuntuu, että se enemmänkin vie mun energiat jatkuvalla kiukuttelulla, vaatimuksilla ja jollain tavalla yrittää aina "usuttaa" jotain ajatuksia mun päähän, niin helpompi on ollu ottaa vaan etäisyyttä.
Niin ja sama kaveri suuttui mulle joskus, kun en lähtenyt toiselta puolelta Helsinkiä saattamaan häntä sporalla paria pysäkkiä kotiin ja "olisin sen jälkeen ollu vapaa". Ja siis tosiaan mulla olis menny matkassa sinne joku 1-1,5h ja sporamatka olis kestänyt muutamia minuutteja, joten olis menny edestakas sen matkan moneen otteeseen, ennenku olisin edes ollu perillä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, isäni suuttui joskus siitä kun itkin ja käski lopettaa pillittämisen. Tervettä tunteiden käsittelyä...
Tästä tuli mieleen, kun mun isä joskus suuttu mulle, kun keuhkoputkentulehduksessa yskin :D huus vaan "VOITKO NYT SAATANA OLLA YSKIMÄTTÄ!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitin vahingossa väärään numeroon. Ukko vastasi ja pahoittelin heti häiriötä ja pyysin anteeksi ja toivottelin kuulemiit.
Mies huuti hetkistä ja rupesi tivaamaan tietojani ja että mistä olen saanut hänen salaisen numeronsa ja uhkasi raskaalla poliisitutkinnalla.
Selitin virhenäppäilyä mutta ukkeli huusi kuin palosireeni ja tivasi mistä olen saanut hänen salaisen numeronsa ja oikeusjuttuja olisi kuulemma tulossa.
Ei mennyt väärä numero kaaliin. Lopetin puhelun.
Poliiseja olen odottanut yli 20 vuotta...Ajattelin jo pahoitella, että soitit mun papalle, mutta ei varmaan jos tästä on jo 20 vuotta. Jotkut vanhat ukkelit ovat sairaalloisen vainoharhaisia omista puhelin/osoitetiedoistaan.
Jotkut salaisen puhelinnumeron haltijat ei tajua, että se on vain random numerosarja, jonka kuka vain voi umpimähkään näpytellä. Ei siinä ole toimintoa, joka kysyisi "tunnussanan" ennenkuin puhelu yhdistetään. Olen kokenut myös tällaisen, tiukkasi moneen kertaan että mistä/keneltä olen numeron saanut.
Meillä on tapana kotona mieheni kanssa uhriutuja erilaisista asioista - leikillään.
"Aijaa! Tahallaan piilotti kahvipurkin taas eri hyllylle, ettei sitä löydä" :D Yleensä syyllinen on itse, mutta kunhan nyt keskenään hönistään.