Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten pienenä ollessa tila-auto. Menimme Jyväskylässä erään automarket pihaan parkkiin. Viereisessä autossa ollut pappa nousi autostaan huutamaan ja räyhäämään meille miten emme olisi saaneet parkkeerata hänen vieressään olevaan ruutuun, koska emme sovi siihen. Tämä pappa karjui ja räyhäsi pitkään, vaikka auto oli nätisti keskellä ruutua, sivussa oli liukuovet ja autosta pääsi kolhimatta viereistä autoa.  Pienempi lapsista säikähti raivoaa miestä ja alkoi itkeä. Vastaantulijat tuijottivat meitä, kun kannoin hysteerisesti itkeää taaperoa kauppaa kohti.

Jos muuallakin oli tilaa ja änkesitte silti viereiseen ruutuun?

Kyllä minuakin ärsyttää kun oikein etsin syrjäisen parkkiruudun niin eikös joku ole viereen ajanut!

Joskus ollessani esiteini-ikäinen saman ikäinen serkkuni oli ollut jollain kesäleirillä tms ja kertoi että siellä oli tosi kiva ohjaaja jonka nimi oli Ursula.Sanoin että sehän on sama nimi kun sillä Pienen merenneidon pahiksella.Serkkuni sai raivarin ja kysyi olisiko minusta kivaa jos joku haukkuisi minun nimeäni.En tietääkseni haukkunut kenenkään nimeä enkä ottanut mitään kantaa siihen tykkäänkö kyseisestä nimestä vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lasten pienenä ollessa tila-auto. Menimme Jyväskylässä erään automarket pihaan parkkiin. Viereisessä autossa ollut pappa nousi autostaan huutamaan ja räyhäämään meille miten emme olisi saaneet parkkeerata hänen vieressään olevaan ruutuun, koska emme sovi siihen. Tämä pappa karjui ja räyhäsi pitkään, vaikka auto oli nätisti keskellä ruutua, sivussa oli liukuovet ja autosta pääsi kolhimatta viereistä autoa.  Pienempi lapsista säikähti raivoaa miestä ja alkoi itkeä. Vastaantulijat tuijottivat meitä, kun kannoin hysteerisesti itkeää taaperoa kauppaa kohti.

Jos muuallakin oli tilaa ja änkesitte silti viereiseen ruutuun?

Kyllä minuakin ärsyttää kun oikein etsin syrjäisen parkkiruudun niin eikös joku ole viereen ajanut!

Ja jotkut ajaa oikein tahallaan niin viereen että autosta ei pääse ulos tai sinne ei pääse sisään muuta kuin takaluukun kautta. Ja nauravat vielä päälle. Sairasta.

Eksäni suuttui niin että tavarat alkoi lennellä pitkin seiniä, kun mun ihokarvat oli sheivaamisesta huolimatta jääneet hänen mielestään liian pitkiksi "sieltä".

Vierailija kirjoitti:

Eksäni suuttui niin että tavarat alkoi lennellä pitkin seiniä, kun mun ihokarvat oli sheivaamisesta huolimatta jääneet hänen mielestään liian pitkiksi "sieltä".

Ihana eksä sinulla, miksi päästit menemään?

5 vuotta sitten kävin serkkuni luona kylässä. Sain kuulla häneltä, että hänen äitinsä ei ollut kovin mielissään visiitistäni. Oli kuulema vihastunut, koska hän olisi yhtäkkiä halunnut käydä Salossa ja koko viikonloppu oli muutenkin paskana kuultuaan, että  juuri minä olen tulossa kylään (vaikka olin ilmoittanut siitä hyvissä ajoin).

Vieläkin viiden vuoden päästä pidän tätä hänen mielensäpahoitustaan naurettavana, koska A) olisi yksinkertaisesti voinut ilmoittaa SUORAAN minulle, että et voi tulla kylään koska meillä on menoja (hän ei siis missään vaiheessa raivonnut minulle kasvotusten vaan kaikki tämä tapahtui selkäni takana) B) Hän olisi yhtä hyvin voinut mennä miehensä kanssa kahdestaan sinne Saloon ajeleen, jättäen minut ja serkkuni yksin sinne heidän asuntoon (olimme sen verran vanhoja, että olisimme pärjänneet yksin vaikka päiväkausia)  

Että näin, mutta ei ole kovin yllättävää koska kyseinen ä****ä  on enemmän tai vähemmän narsisti...

Ex suuttui kun kerran pitkän työpäivän jälkeen nukahdin kun hän hieroi selkääni. Ei kuulemma hieronnan niin pitäisi päättyä.

Yhdellä kauppareissulla olin unohtanut ostaa maitoa. En kuulemma rakastanut häntä.

Veljeni avovaimo on minulle vihainen koska en ole tarpeeksi innostunut heidän häistään ja hää-jutuistaan. Olen yrittänyt ihan oikeasti feikata sitä innostusta ja muuta, mutta kun en ole hää-ihminen (tämän mainitsin myös jo silloin kun hän pyysi minua morsiusneidoksi), mutta...

Kun ehdotin että heittäisin vaikka mieluummin muutamia tonneja kuluihin esim. hääjärjestäjään niin hän sai isommat raivarit. 

Me ollaan aina tultu hyvin toimeen. En tajua miksi nyt näin?  Tuo morsiusneidoksi ryhtyminenkin teki minulle tiukkaa koska en tee sitä edes ystävilleni ja he tietävät sen. Nyt minun pitäisi olla super-innostunut ja kuluttaa seuraava vuosi kaikkeen hää-skeidaan?

Mä en tehnyt sitä edes kun menin itse naimisiin, koska en pidä siitä. Maistraattiin ja ilmoitus jälkikäteen sukulaisille ettei kukaan voi vastustaa suunnitelmia. That's it.

Puhelinmyyjä tarjosi sähkösopimusta, josta olin hieman kiinnostunut. Tarkastin kuitenkin entisen sopimuksen, ja en nähnyt hyötyä vaihtaa uuteen sähköntoimittajaan. Parin suostuttelupuhelun jälkeen, hän laittoi tekstiviestin henkilökohtaisesta puhelimestaan, jossa sanoi minun olevan harvinaisen erikoisen tapaus, kun en hänen "loistavaa" tarjoustaan hyväksy.  

Eipä ennen ole ollut noin hyökkäävää myyntimiestä puhelimessa, jäi hieman ahdistunut olo. 

Taisi olla myyntitiimillä joku veto käynnissä, kuka kesyttää ensin mahd. asiakkaan.

Ei tullut kauppoja, enkä kyseisen firman palveluja tule ikinä käyttämään.

Kun sanoin yhdelle naiselle baarissa, et tyylikkäät viikset.

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta sitten kävin serkkuni luona kylässä. Sain kuulla häneltä, että hänen äitinsä ei ollut kovin mielissään visiitistäni. Oli kuulema vihastunut, koska hän olisi yhtäkkiä halunnut käydä Salossa ja koko viikonloppu oli muutenkin paskana kuultuaan, että  juuri minä olen tulossa kylään (vaikka olin ilmoittanut siitä hyvissä ajoin).

Vieläkin viiden vuoden päästä pidän tätä hänen mielensäpahoitustaan naurettavana, koska A) olisi yksinkertaisesti voinut ilmoittaa SUORAAN minulle, että et voi tulla kylään koska meillä on menoja (hän ei siis missään vaiheessa raivonnut minulle kasvotusten vaan kaikki tämä tapahtui selkäni takana) B) Hän olisi yhtä hyvin voinut mennä miehensä kanssa kahdestaan sinne Saloon ajeleen, jättäen minut ja serkkuni yksin sinne heidän asuntoon (olimme sen verran vanhoja, että olisimme pärjänneet yksin vaikka päiväkausia)  

Että näin, mutta ei ole kovin yllättävää koska kyseinen ä****ä  on enemmän tai vähemmän narsisti...

Oletko varma, ettei serkkusi ollut sepittänyt asiaa omasta päästään?

Olen hajamielisyyttäni unohtanut esim oman pyyhkeeni tai sateenvarjoni kyläpaikkaan. Kun olen pyytänyt niitä takaisin, minulle on siitä suututti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.

Outo suuttumisen syy tuo on.

Tosin minulle on käynyt niin että

kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.

Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.

En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi

Oot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.

Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?

Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.

Itsekin olen melko varovainen enkä kerro asioista ennen kuin ne ovat ns. varmoja. Jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että kertovat varmoina asioita, joita vasta suunnittelevat ja sitten kun asia ei toteudu, ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten väittävät, etteivät ole koskaan suunnitelleetkaan sellaista. Omaan luonteeseeni se ei sovi.

Sama juttu minulla. Ostimme miehen kanssa tässä keväällä ensimmäisen asuntomme ja matkassa oli monta mutkaa. En kertonut asiasta edes parhaimmille kavereilleni ennen kuin asia oli vihdoin vuorenvarma. Syynä tähän oli mm. sekin, että kavereillani on kavereina henkilöitä, joiden en halua erinäisistä syistä tietävän henkilökohtaisista asioistani. Kai tätä "salailuani" saattoivat jotkut kaverit ihmetellä, mutta ainakaan kukaan ei suuttunut siitä. Ja itse ymmärtäisin täysin, jos joku heistä toimisi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle suuttui kaveri (20 vuotta yhteistä taivalta), koska ostimme omakotitalon.

Outo suuttumisen syy tuo on.

Tosin minulle on käynyt niin että

kaveri on vaahdonnut ja paasannut ettei MISSÄÄN tapauksissa osta omakotitaloa ( kyseessä oli oikeasti muu asia) ja yhtäkkiä osti omakotitalon.

Varmaan vähän loukkaannuin , ei siitä omakotitalosta sinänsä , vaan siitä että tuntui ettei tuohon kaverin puheisiin voikaan luottaa.

En kyllä suuttunut mutta olin ehkä vähän hiljainen aluksi

Oot saanut paljon alapeukkuja koska moni pitää sitä normaalina ystävyyssuhteena puhua pas** aa ystävälleen elämäntilanteestaan, suunnitelmistaan, ja vedättää ystäviään 100- 0, kun on salaa suunnittelemassa kokoajan jotain isoa projektiaan, aatellen että " jolla onni on se onnen kätkeköön". Ja, se onko kyseessä talokauppa, tai mikä tahansa elämän isoimpia asioita, on ihan sama. Itsekin heitän tuommoiset kaksoielämää elävät muka-ystävät pihalle. Mulle esittää päin naamaa yhtä," ihan tavallista kuuluu, työssä käyn ja zumbassa, ....vuoden päästä paljastaa kokoajan olleensa eräässä isossa asiassa vuosien ajan...(en kerro tarkemmin)...jonka salasi täysin. Ei kertonut koska ei pitänyt minua tarpeeksi luotettavana päästäkseen oikeeesti sisäpiiriinsä. Sama kuvio toistui kaikissa isoissa asioissa, kunnes sitten vihelsin pelin poikki ja se ystävyys loppui siihen.

Oletko kuullut sellaista sanontaa, että peijaisia ei pidetä ennen kuin karhu on kaadettu?

Raskaudesta ilmoitetaan kavereille sitten kun ei enää pelota että menee kesken, uudesta työpaikasta kun sopimukset on kunnossa, talonrakennusprojektista kun lupa on saatu tai harja on nostettu - kuka milloinkin. Se on normaalia eikä mitään vedätystä.

Itsekin olen melko varovainen enkä kerro asioista ennen kuin ne ovat ns. varmoja. Jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että kertovat varmoina asioita, joita vasta suunnittelevat ja sitten kun asia ei toteudu, ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut tai sitten väittävät, etteivät ole koskaan suunnitelleetkaan sellaista. Omaan luonteeseeni se ei sovi.

Sama juttu minulla. Ostimme miehen kanssa tässä keväällä ensimmäisen asuntomme ja matkassa oli monta mutkaa. En kertonut asiasta edes parhaimmille kavereilleni ennen kuin asia oli vihdoin vuorenvarma. Syynä tähän oli mm. sekin, että kavereillani on kavereina henkilöitä, joiden en halua erinäisistä syistä tietävän henkilökohtaisista asioistani. Kai tätä "salailuani" saattoivat jotkut kaverit ihmetellä, mutta ainakaan kukaan ei suuttunut siitä. Ja itse ymmärtäisin täysin, jos joku heistä toimisi näin.

Aloin odottaa ensimmäistä lastani muutama kuukausi sitten, ja innoissani kerroin tästä perheelleni ja lähimmille kavereilleni. Jälkimmäisten suhteen kyllä hieman epäilytti, mutta päätin sitten kuitenkin kertoa. Myöhemmin kadutti, sillä raskaus meni pian kesken. Anoppikin oli ehtinyt innoissaan kuuluttaa asiasta jo pitkin kyliä, ja joutui sitten vetämään uutiset takaisin. 

Mieheni kanssa sovimme, että jos lapsen hankinta tulee vielä ajankohtaiseksi, emme kyllä kerro raskaudesta kenellekään, ennen kuin se selvästi näkyy tai lapsi on suunnilleen syntynyt. Suuttukoot sitten joku jos on suuttuakseen.

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Vein miesystäväni lounaalle intialaiseen ravintolaan, koska molemmat tykätään intialaisesta ruuasta. Kyseessä ei ollut 'seisova pöytä´ vaan valitsimme ruokalistalta mieleisemme annokset.

Syödessämme kysyin mieheltä "mitä tykkäät ruuastasi?". Mies suuttui selkeästi ja aloitti mökötyksen.

Ravintolasta lähdettyämme mies raivosi "sä kysyt multa mitä mä tykkäsin ruuastani!". Totesin, että joo, niin kysyin, mutta et vastannut mitään. Oliko se hyvää ? Mies raivosi "jos toisen tuntee niin on turha kysyä". Okei, en sitten kysy... Normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vein miesystäväni lounaalle intialaiseen ravintolaan, koska molemmat tykätään intialaisesta ruuasta. Kyseessä ei ollut 'seisova pöytä´ vaan valitsimme ruokalistalta mieleisemme annokset.

Syödessämme kysyin mieheltä "mitä tykkäät ruuastasi?". Mies suuttui selkeästi ja aloitti mökötyksen.

Ravintolasta lähdettyämme mies raivosi "sä kysyt multa mitä mä tykkäsin ruuastani!". Totesin, että joo, niin kysyin, mutta et vastannut mitään. Oliko se hyvää ? Mies raivosi "jos toisen tuntee niin on turha kysyä". Okei, en sitten kysy... Normaalia?

Aikauhee. Niin kun ollaan parisuhteessa ja tunnetaan toisemme läpikotaisin niin voidaan lopettaa kaikki vuorovaikutus, koska ajatustenluku.

Mun ystävä suuttui mulle, kun tarjosin yrityksestäni hänen ammattia vastaavaa työtä. Ollut pitkään työttömänä ja mistään ei ole saanut töitä. En kuulemma olisi ikinä saanut tarjota hänelle työtä, vaan hänen olisi pitänyt saada kysyä sitä työtä minulta. Niin omituinen juttu oli, että otin sitten toisen ihmisen töihin. 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttuu milloin mistäkin; menen liian aikaisin nukkumaan, annan lasten nukkua päiväunia, olen ostanut itselleni jotain spesiaalimpaa ruokaa kun mies on työmatkalla.

Saattaa vetää herneet nenään jos pyydän ettei syö viimeisiä leipiä/makkaroita/juustoja jne että saadaan seuraavana aamuna lapsille aamupalaa ennen kauppaanlähtöä.

Miten ihmeessä tuollaisen ihmisen kanssa jaksaa elää ?Todella huonotuuliselta vaikuttaa.Ihan kaikkea ei kannata sietää.

Koulussa kirjoitti:

60-luvulla farkut olivat vielä hyvin harvinaiset kouluasuna. Opettaja suuttui minulle ja sanoi, että ne eivät ole sopivat kouluasuksi. Elvis oli näihin aikoihin hyvin suosittu. Kun kampasin hiukseni samaan tyyliin sain myös siitä haukkumiset opettajalta.

Tuli tästä mieleen, että 2000-luvulla yläasteella kaverini alkoi värjäillä hiuksiaan ns. shokkiväreillä. Milloin oli pinkki, milloin sininen, milloin kirkkaanpunainen. Oli suht harvinaista vielä tuolloin ja kaveri joutui monesti opettajan puhutteluun. Pari kertaa häntä jopa pyydettiin kuraattorin juttusille ja kysyttiin, mitä vastaan kaveri oikein kapinoi. Tämä siis 2005-2008. En usko, että opettajat enää nykyisin silmäänsä lotkauttavat tuollaisellekaan.